AMC Rebel

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AMC Rebel
Rebel-emblemmi (770 Cross Country station wagon 1968).jpg
Valmistaja ja valmistusmaa American Motors Corporation,
Flag of the United States.svg.png USA, Wisconsin, Kenosha [1]
Flag of Canada.svg.png Kanada, Ontario, Brampton [1]
Flag of Australia.svg.png Australia, Port Melbourne (AMI) [2]
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Bryssel (RIB) [3]
Flag of Mexico.svg.png Meksiko, Mexico City, (VAM) [1]
Flag of New Zealand.svg.png Uusi Seelanti, Thames (CMI) [2]
Valmistusaika 19671970
Luokka Mid-size
Kori 2-ovinen sedan (1967)
2-ov. avoauto (1967-68)
2-ovinen hardtop
4-ovinen sedan
5-ovinen wagon
Moottori R6, V8
Iskutilavuus 3800 – 6400 cm3
232 - 390 cid
Teho 145 – 340 hv
(SAE gross)
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä Rambler Classic
Seuraaja AMC Matador
Saman luokan autoja


AMC Rebel (mallivuonna 1967 Rambler Rebel) oli American Motors Corporationin vuosina 1967 – 1970 valmistama amerikkalaisen mid-size, eli keskiluokan mallisarja.

Rebel käytti samaa AMC senior cars -pohjalevyä kuin 'full-size' Ambassador-sarja, mutta neljä tuumaa (100 mm) lyhyemmällä akselivälillä.

Historia[muokkaa]

Rebel-nimi esiteltiin AMC:n toimesta vuonna 1957, erikoismallina jossa oli voimakas V8-moottori. Vuoden -57 Rambler Rebeliä pidetään yleisesti ensimmäisenä keskiluokan tehdasvalmisteisena muskeliautona. Nimi Rebel otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1966, jolloin se oli Rambler Classic -sarjan 2-oviseen hardtop-versioon tarjolla ollut erikoisvarustepaketti. Mallivuodelle 1967 AMC:n keskikokoisten autojen mallisarja sai uuden kuosin ja uuden nimen "Rebel". Sarjan ensimmäisen mallivuoden ajan autojen nimenä oli Rambler Rebel, jonka jälkeen nimeksi tuli AMC Rebel. Monilla USA:n ulkopuolisilla markkina-alueilla jatkettiin silti edelleen nimen "Rambler" käyttöä.

Hevosvoimasodan myötä, sekä houkutellakseen nuorempia ostajia, AMC pyrki eroon taloudellisten ja tylsän konservatiivisten autojen valmistajan maineestaan.[4] Rebelin markkinoinnissa käytettiin termejä "The Now Cars" ja "Excitement Machine". Mallistossa oli perhesedanien ja -wagonien lisäksi fastback-linjainen 2-ovinen hardtop ja kahtena ensimmäisenä mallivuotena avoversio. AMC:n johto oli tehnyt vuonna 1966 yhtiön linjaan täyskäännoksen ja nyt se tuki tehtaana sekä rata- että kiihdytyskilpailuja. Kausilla 1967 ja -68 AMC kilpailutti NHRA:n Experimental Stock ja Super Experimental Stock -luokissa Grant Rambler Rebel- ja Grant Rebel SST -"Funny Careja".

Siviilimallien huipentuma oli mallivuoden 1970 erikoisvarusteltu, 340-hevosvoimainen "The Machine".

Mallisarjan kuusisylinterisinä voimanlähteinä jatkoivat AMC:n vuonna 1964 markkinoille tuomat moottorit. Optiomoottorikseen vuoden 1967 Rebelit saivat uunituoreet, AMC:n V8-moottoreiden toista sukupolvea edustaneet versiot.

Alustan muutoksiin kuului uusi, nelilinkkituettu jäykkä taka-akseli kierrejousin ja avokardaani, aiemman putkikardaanin sijaan. Edessä jatkoi AMC:n päällekkäisillä tukivarsilla ja niiden yläpuolisella kierrejousella toteutettu erillistuenta.[5]

1967[muokkaa]

Vuoden 1967 Rambler Rebel oli uudistunut edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti. Uuden ulkonäön lisäksi Rebelin akseliväli oli kaksi tuumaa (50 mm) aiempaa pidempi ja pituutta oli tullut lisää lähes neljä tuumaa (100 mm). Tämä tuntui auton sisätiloissa, jotka olivat mitoiltaan samaa luokkaa kuin kilpailijoiden suuremmissa malleissa.

Hallintalaitteiden uudistuksella parannettiin käyttö- ja ajoturvallisuutta; ohjauspylväs oli törmäyksessä kokoonpainuva, mittaristo sekä katkaisimet ja säätimet olivat yhtenä pakettina kuljettajan edessä ja kojetaulu oli muotoiltu poispäin matkustajista. Korin ruosteenestokäsittely tehtiin uppokastamalla ja pakoputkistolla sekä äänenvaimentajilla oli keraaminen suojapinnoite

Rebelin varustetasot olivat perusmalli 550 ja deluxe-versio 770. SST oli avo- ja hardtop-versioiden yksinomainen varustetaso.[6]

Mallistoon kuului kaksiovinen 550 Sports Sedan, jonka kattolinja oli sama kuin Hardtopin, mutta jossa oli oven takapuolella ohut B-pilari. Avokorin ominaisuuksiin kuului uusi katon "split stack" -taittomekanismi, jonka ansiosta takaistuimella oli tilaa kolmelle hengelle. Cross Country station wagonien vakiovarustukseen kuului kattoteline, täysvinyyliverhoilu sekä alas kaadettava takaluukku, joka mahdollisti pitkien tavaroiden kuljettamisen. Mikäli wagon varustettiin kolmannella, selkä menosuuntaan asennetulla istuimella, takaluukun sijaan tuli sivulta saranoitu ovi. Kesken mallivuoden Rebel 770 wagonin optioksi tuli kapealla rosterilistalla rajattu puukylkiteippaus.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Iskutilavuus ja tyyppi Torque-Command
232 Six
Torque-Command
232 Six*
Typhoon
290 V8*
Typhoon
343 V8*
Typhoon
343 V8*
Teho (SAE brutto) 145 @ 4300 r/min 155 @ 4400 r/min 200 @ 4600 r/min 235 @ 4400 r/min 280 @ 4800 r/min
Suurin
vääntömomentti
292 Nm @ 1600 r/min 301 Nm @ 1600 r/min 386 Nm @ 2800 r/min 468 Nm @ 2600 r/min 495 Nm @ 3000 r/min
Puristussuhde 8,5:1 9,0:1 10,2:1
Iskutilavuus 232 cid (3801 cm3) 290 cid (4752 cm3) 343 cid (5620 cm3)
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkkuinen 4-kurkk.
Vaihteistot 232-R6 290-V8 343-V8
3-portainen manuaali, ohjauspylväs o o
Ylivaihde, ohjauspylväs* o o
Flash-O-Matic, ohjauspylväs* o o o
4-portainen manuaali, lattia tai konsoli* o o
Shift-Command, konsoli* o o

Aiheesta muualla[muokkaa]

1968[muokkaa]

Mallivuodelle 1968 Rebelin maskin ja takavalojen designia viilattiin kevyesti. Ulkonäköön vaikuttivat myös uudet, pintaan upotetut ovien ulkokahvat sekä äärivalot.

Lähtötason 550-versio oli nyt tarjolla 4-ovisen sedanin lisäksi avomallisena sekä kuuden hengen 2-ovisena hardtopina. Astetta varustellumpaan 770-tasoon kuului 4d sedan ja 2d hardtop. SST-tason korimalleina olivat edelleen avo ja hardtop. Cross Country station wagon oli myös edellisvuotiseen tapaan tarjolla 550- ja 770-versioina. SST-versioiden vakiomoottori oli nyt 290 "Typhoon" V8.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Iskutilavuus ja tyyppi Torque-Command
232 Six
Torque-Command
232 Six*
Typhoon
290 V8*
(vakio SST)
Typhoon
343 V8*
Typhoon
343 V8*
Teho (SAE brutto) 145 @ 4300 r/min 155 @ 4400 r/min 200 @ 4600 r/min 235 @ 4400 r/min 280 @ 4800 r/min
Suurin
vääntömomentti
292 Nm @ 1600 r/min 301 Nm @ 1600 r/min 285 Nm @ 2800 r/min 386 Nm @ 2600 r/min 495 Nm @ 3000 r/min
Puristussuhde 8,5:1 9,0:1 10,2:1
Iskutilavuus 232 cid (3801 cm3) 290 cid (4752 cm3) 343 cid (5620 cm3)
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkkuinen 4-kurkk.
Vaihteistot 232-R6 290-V8 343-V8
1-kurkk. 2-kurkk. 2-kurkk. 2-kurkk. 4-kurkk.
3-portainen manuaali, ohjauspylväs o o o
Ylivaihde, ohjauspylväs* o o
Shift-Command, ohjauspylväs* o o o o o
Shift-Command, konsoli* o o o
4-portainen manuaali, lattia* o o

Aiheesta muualla[muokkaa]

1969[muokkaa]

Mallivuodelle 1969 ei tarjottu enää avomallia, samoin varustetasot 550 ja 770 oli pudotettu pois. Neliovinen sedan, station wagon ja kaksiovinen hardtop olivat nyt tarjolla perusversiona ja SST-varustelulla. Station wagonin yhteydessä ei ole enää nimmeä "Cross Country".

Ulkoisia muutoksia olivat uusi maski sekä takavalot. Sisätiloissa kojetaulu ja mittaristo uusittiin. Wagon sai uuden takaluukun, jonka pystyi avaamaan kaatamalla alas tai kääntämällä sivulle. Etuvaimentimet saivat kurasuojukset ja akku muuttui läpinäkyväksi, josta nestepinnan tarkistus kävi korkkeja avaamatta.

Raideleveys edessä ja takana kasvoi 59 tuumasta (1499 mm) 60 tuumaan (1,524 mm) ja takajousitus uusittiin. Moottorien kylmäkäynnistyvyyttä parannettiin ja ne saivat "Moly-top"-männät, joissa oli molybdeenitäytteinen ylin rengas. Tällä vähennettiin sylinteriseinämien kulumista.[7][8]

Tekniset tiedot[muokkaa]

Basic- ja SST-versioiden perusmoottorina oli jälleen rivikuutonen ja neliportainen lattiamanuaali oli pudotettu pois optiolistalta.

Iskutilavuus ja tyyppi Torque-Command
232 Six
(vakio)
Torque-Command
232 Six
(optio)
Typhoon
290 V8
(optio)
Typhoon
343 V8
(optio)
Typhoon
343 V8
(optio)
Teho (SAE brutto) 145 @ 4300 r/min 155 @ 4400 r/min 200 @ 4600 r/min 235 @ 4400 r/min 280 @ 4800 r/min
Suurin
vääntömomentti
292 Nm @ 1600 r/min 301 Nm @ 1600 r/min 386 Nm @ 2800 r/min 468 Nm @ 2600 r/min 495 Nm @ 3000 r/min
Puristussuhde 8,5:1 9,0:1 10,2:1
Iskutilavuus 232 cid (3801 cm3) 290 cid (4752 cm3) 343 cid (5620 cm3)
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkkuinen 4-kurkk.

Vaihteistot

  • 3-portainen manuaali, ohjauspylväs (vakio)
  • 3-portainen manuaali ja ylivaihde, ohjauspylväs (optio)
  • Shift-Command, ohjauspylväs (optio)
  • Shift-Command, konsoli (optio)
  • Shift-Command = 3-portainen Borg-Warner 35 -automaattivaihteisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

1970[muokkaa]

Rebel sai viimeisenä mallivuonnaan osakseen kaikkein suurimmat muutokset. Puskurit edessä ja takana, sekä maski, peräpeili ja takavalot saivat uuden ulkonäön. Neliovisen sedanin kattolinjaa muutettiin ja C-pilarista tehtiin kapeampi, jolloin takaovien ikkunoiden koko kasvoi. Myös kaksiovisen hardtopin kattolinjan ja C-pilarin sekä koko takaosan muotoja muutettiin. Varustetasot olivat edelleen Basic ja SST, korimalleina 4-ovinen sedan, 2-ovinen hardtop sekä station wagon.

AMC siirtyi V8-moottoreissa 3. sukupolven (GEN-3) AMC Tall-deck -moottoreihin, joka tarkoitti Rebelin kohdalla sitä, että optiomoottorit 290 cid ja 343 cid korvattiin uusilla 304 cid ja 360 cid V-kahdeksikoilla. Uutena optiomoottorina tuli tarjolle 390 "AMX", joka kuitenkin poikkesi aiemmasta 2-GEN "Short-deck" V8;sta. Uudesta, korkeammasta lohkosta huolimatta, 390 "AMX" V8:n iskutilavuus pysyi muuttumattomana. Moottori piti sisällään erikoismittaiset kiertokanget ja männät, joilla iskutilavuus pidettiin entisellään. Tätä versiota valmistettiin vain vuonna 1970.

The Machine[muokkaa]

Mallivuoden 1970 AMC "The Machine" kuuluu amerikkalaisen muskeliautokauden klassikoihin. Markkinointiteksteissä on käytetty myös muotoa "Rebel Machine". Machinen silmiinpistävin piirre on konepeiton suurikokoinen sininen scooppi ja konepeiton siniset leveät raidat. Scooppiin on integroitu kierroslukumittari. Alkuun scoopit tehtiin lasikuidusta, mutta tammikussa 1970 siirryttiin laadullisesti parempien ruiskuvalettujen komponenttien käyttöön. Heavy-duty-jousitus piti sisällään station wagonin takajouset ja tämä antoi autolle lievän etunojan. Vakiovaihteistona oli neliportainen Borg-Warner T-10 -manuaali Hurstin lattiavalitsimella. Rajoitetun luiston "Twin-Grip"-tasauspyörästöön sai valita 3.54:1- tai 3.91:1-välityksen. Jarrut olivat tehostetut, edessä levyillä. Renkaina olivat valkokirjaimiset E60x15 Goodyear Polyglas GT:t, 15x7-tuuman "Machine"-erikoisvanteilla. Sisustus oli musta, erillisistuimien välissä oli puna-valko-sininen kyynärnoja.

Ensimmäiset 1000 auto olivat väriltään valkoisia, sinisellä scoopilla ja punaisella kylkiraidalla, joka kiersi takaosan yli, sekä maskin alareunan puna-valko-sinisellä insertillä. Tämän jälkeen Machinen sai tilattua vakiotehdasväreillä ja sen pystyi varustamaan esim. vinyylikatolla.[9][10]

The Machinen 390 "AMX" -moottorit varustettiin vakioversiosta poikkeavalla sylinterikannella, venttiilikoneistolla, nokka-akselilla sekä imu- ja pakosarjoilla. Kaasuttimena oli nelikurkkuinen Motorcraftin 690 cfm (seosvirtaus, kuutiojalkaa minuutissa) ja moottorin puristussuhde oli 10,0:1. Raitista ilmaa polttoainejärjestelmään puskevan Ram-air-ilmanoton avulla sylinterien täyttöastetta pystyttiin nostamaan. Näiden muutosten ansiosta moottoriteho oli vakioversiota suurempi 340 hevovoimaa, vääntömomentin ollessa 583 Nm. Nämä arvot olivat normaalissa liikennevirrassa hyvin käyttäytyvän auton tehdasarvot. Tosiasiassa AMC oli suunnitellut The Machinen kiihdytysradalle ja autoon sai tehdasoptiona varusteita, joilla katukelpoisella autolla ajettiin alle 13 sekunnin aikoja neljännesmailin radalla, tehon ollessa helposti yli 400 hevosvoimaa.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Basic- ja SST-versioiden perusmoottorina oli rivikuutonen.

Iskutilavuus ja tyyppi Torque-Command
232 Six
(vakio)
Torque-Command
232 Six
(optio)
Typhoon
304 V8
(optio)
Typhoon
360 V8
(optio)
Typhoon
360 V8
(optio)
Typhoon
390 V8
(optio)
Typhoon
390 V8
(Machine)
Teho
(SAE brutto)
145 @ 4300 r/min 155 @ 4400 r/min 210 @ 4400 r/min 245 @ 4400 r/min 290 @ 4800 r/min 325 @ 5000 r/min 340 @ 5100 r/min
Suurin
vääntömomentti
292 Nm @ 1600 r/min 301 Nm @ 1600 r/min 414 Nm @ 2800 r/min 495 Nm @ 2400 r/min 536 Nm @ 3200 r/min 569 Nm @ 3200 r/min 583 Nm @ 3600 r/min
Puristussuhde 8,5:1 9,0:1 10,0:1
Iskutilavuus 232 cid (3801 cm3) 304 cid
(4982 cm3)
360 cid (5899 cm3) 390 cid (6391 cm3)
Kaasutin 1-kurkk. 2-kurkkuinen 4-kurkkuinen

Vaihteistot

  • 3-portainen manuaali, ohjauspylväs (vakio)
  • Shift-Command, ohjauspylväs (optio)
  • Shift-Command, konsoli (optio)
  • 4-portainen manuaali, lattia (Machine)
  • Shift-Command = 3-portainen Borg-Warner 35 -automaattivaihteisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]