Alfa Romeo Tipo 33

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tipo 33 oli kilpa-auto jolla ajettiin kilpaa prototyyppiluokassa vuosien 1967 ja 1977 välisenä aikana. Autosta tehtiin myös katuautoversio Alfa Romeo 33 Stradale.

Alfa Romeo Tipo 33[muokkaa]

Tipo 33 2 litran keskimoottorilla esiintyi voitokkaasti ja samalla ensi kertaa 12 päivä maaliskuuta vuonna 1967 mäkikisassa Belgian Fléronissa kuskinaan Teodoro Zeccoli. Autossa oli moottorina 1995 cm3 90° V8 teholtaan 270 hv. Alkuperäinen T33 osattautui epäluotettavaksi ja kilpailukyvyttömäksi uerheiluautojen maailmanmestaruussarjassa, paras tulos oli 5 sija Nürburgring 1000 ajoissa, ajajina toimivat Zeccoli and Roberto Bussinello.

Alfa Romeo 33/2[muokkaa]

Vuonna 1968 Alfa Romeon kilpajaosto Autodelta, kehitti autosta evoluutioversion nimeltään 33/2, samalla esiteltiin myös katukäyttöön soveltuva Alfa Romeo 33 Stradale. Daytonan 24-tunnin kisassa Porsche 907 2,2 litran moottorilla dominoi yleiskisaa, mutta Alfa otti 2-litraisten luokkavoiton, ajajina toimivat Udo Schütz ja Nino Vaccarella, voitto uusitui Targa Floriossa, jossa Nanni Galli ja Ignazio Giunti ottivat yleiskisan kakkostilan. Galli and Giunti voittivat luokan sitten Nürburgring 1000km, siellä myös 2,5 litrainen versio pääsi maaliin asti ensi kertaa, sijoitus oli 4:jäs 3 litraisten luokassa (ajajina Schütz and Bianchi). Kuitenkin suurimmassa osassa kilpailuja Alfa kuskit peitottiin Porschen toimesta, joka käytti suurempia moottoreita. Vuonna 1968 autoa käyttivät pääasiassa yksityistallit, luokkavoitot tulivat 1000km Monzassa, Targa Floriossa ja Nürburgringillä.

Alfa Romeo 33/3[muokkaa]

Vuonna 1969 Sebringin 12-tunnin ajoissa Alfa Romeo 33/3 teki ensiesiintymisen. Moottori oli suurennettu 2998 cm3 ja tehoa oli 400hp (298kW), tämä laittoi Alfan samaan luokkaan kuin Porsche 908 ja Ferrari 312P. Korina oli nyt ns. monokokki. Surkean vuoden jälkeen vuonna 1970 suurempi moottoriset (5 litraa) Porsche 917 ja Ferrari 512 hallitsivat kilpailuja, kuitenkin Toine Hezemans ja Masten Gregory ottivat yleiskilpailun kolmannen sijan Sebringissä ja Andrea De Adamich ja Henri Pescarolo ottivat luokkavoiton 1000km Zeltwegssa, sijoittuen kokonaiskilpailun toiseksi. Vuonna 1970 auto esiintyi myös Steve McQueenin elokuvassa "Le Mans".

Vuonna 1971 työ alkoi vihdoin kantaa hedelmää. Rolf Stommelen ja Nanni Galli voittivat luokkansa 1000km Buenos Airesissa ja ottivat toisen luokkavoiton (kokonaiskilpailun toinen) Sebringissä. De Adamich ja Pescarolo voittivat myöhemmin 1000km Brands Hatchin vastustaja oli Porsche 917. Luokkavoitto tuli myös Monzassa (kolmoisvoitto protyyppiluokassa) ja toinen voitto Spa:ssa. Targo Floriossa Vaccarella ja Hezemans ottivat voiton. Hezemans ja Vaccarella voittivat luokkansa Zeltwegissa ja De Adamich ja Ronnie Peterson voittivat yleiskilpailun Watkins Glenissa. Vuoden 1971 saldo oli siis kolme voittoa

Alfa Romeo 33 TT 12[muokkaa]

Vuonna 1973 ilmestyi 33 TT 12, jossa oli Carlo Chitin suunnittelema 3-litrainen 12 sylinterinen 180 asteinen V-moottori (n. 500 hv). Tällä autolla Alfa Romeo voitti vuoden 1975 urheiluautojen maailmanmestaruuden, seitsemän voittoa kahdeksasta kilpailusta. Kuljettajina toimivat:Arturo Merzario, Vittorio Brambilla, Jacques Laffite, Henri Pescarolo, Derek Bell ja Jochen Mass.

Tipo 33SC12[muokkaa]

33TT12 mallin seuraaja ilmestyi vuonna 1977. 3 litraisen 12 sylinterisen tehot olivat nousseet n. 520 hevosvoimaan. Tällä autolla Alfa voitti toisen kerran urheiluautojen maailmanmestaruuden vuonna 1977. Salzburgissa auto saavutti keskituntinopeuden 203,82 km/h. Kun kilpatoiminta tällä autolla loppui moottorin johdannaisia käytettiin vielä Brabham-Alfa BT 45 ja BT46 F1 autoissa.

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Alfa_Romeo_Tipo_33-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.