Fiat Panda mk1

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fiat Panda (141)
Fiat Panda mk1 Open Top
Valmistaja ja valmistusmaa Fiat,
Flag of Italy.svg.png Italia, Torino
Valmistusaika 19802003
Luokka A-segmentti
Kori 3-ovinen hatchback
Suunnittelija Giugiaro
Pohjalevy Fiat Tipo Zero
Moottori R2, R4
Iskutilavuus 652–1301 cm3
Teho 22–37 kW
Voimanvälitys Etuveto, neliveto
Kiihtyvyys 12–25 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 125–180 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 12.050 € (1984)
Edeltäjä Fiat 127
Seuraaja Fiat Panda mk2
Saman luokan autoja Citroën 2CV
Daihatsu Charade
Fiat 127
Ford Fiesta
Suzuki Alto


Fiat Pandan ensimmäinen sukupolvi (Tipo 141) esiteltiin vuonna 1980, ja se oli eräänlainen moderni vastine rättisitikalle. Auton seuraaja esiteltiin vuonna 2003, ja se on jo selvästi eriävällä filosofialla suunniteltu kulkuneuvo.

Yleistä[muokkaa]

Vuonna 1980 esitelty auto perustui suurilta osin teknisesti vanhempiin Fiateihin. Moottori oli pitkälti sama kuin 127-mallissa ja alusta oli yksinkertainen sovellus, jota Fiat on valmistanut 1960-luvulla. Autossa oli edessä MacPherson-tuenta ja takana jäykkä akseli lehtijousin. Pandan on muotoillut Italdesignin Giorgetto Giugiaro ja se on tyylipuhdas ja yksinkertainen luomus, jossa oli selvästi ajateltu auton kestävyyttä käyttöä ajatellen. Torinolaisen lehden, La Stampan, helmikuussa 1980 julkaistussa haastattelussa Giugiaro on verrannut Pandaa farkkuihin sen käytännöllisyyden ja yksinkertaisuuden takia. Auto on erittäin pieni, pituudeltaan vain 338 cm.

Takaistuimessa oli laajat monikäyttömahdollisuudet aina vuoteesta eräänlaiseen kehtoon. Istuinpäällyset pystyi irroittamaan helposti pesua varten.

Panda oli suosittu eteläisessä Euroopassa, ja etenkin sen Steyr-Puchin suunnittelema nelivetomalli oli suhteellisen suosittu. Monissa maissa juuri nelivetomallia myytiin yhä 1990-luvulla.

Pandan pohjalta on tehty myös lisenssivalmisteena Espanjassa valmistettu Seat Panda (myös pakettimalli) sekä vähän enemmän ulkoisesti eroava Seat Marbella. Jopa 5-ovisesta mallista tehtiin prototyyppi.

Rekisteröinti[muokkaa]

Panda-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
Määrä (kpl) 371 350 139 12 53 157 2 1

Panda 45[muokkaa]

Auto motor und sport 13/1982 mittasi Fiat Panda 45:n (33 kW, 722 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 6,6 sekuntia, 0–80 km/h 11,2 sekuntia, 0–100 km/h 18,2 sekuntia ja 0–120 km/h 33,0 sekuntia. Huippunopeus on 142,9 km/h. Melutaso on korkea, 100 km/h nopeudessa 78 dB (vertailun meluisin luku).

Kulutukseksi AMS-lehti mittasi 7,7 l/100 km. Vaihteluväli oli 6,7–9,0 l/100 km. Normikulutus: 90/120 km/h ECE-kulutus on 5,8 ja 7,5 l/100 km, kaupunkiajossa 8,4 l/100 km.

R4-ottomoottorin iskutilavuus on 903 cm³. Sylinterin mitat ovat 65,0 × 68,0 mm. Teho 33 kW (DIN, 45 hv) /5600 ja vääntömomentti 64 Nm /3000. Autossa on neljä vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu.

Historia[muokkaa]

Auto esiteltiin lehdistölle joulukuussa 1979 ja sitä alettiin myymään Italiassa helmikuun lopussa ennen sen Euroopan julkistusta Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1980.

Mekaanisesti ensimmäiset Pandat ovat paljolti Fiatin varaosahyllystä lainattua. Moottorit ja vaihteistot tulivat Fiat 127:sta ja tietyillä alueilla käytetty ilmajäähdytetty 652 cm3 kaksisylinterinen moottori tuli Fiat 126:sta. Suunnitelma mekaanisesti yksinkertaisesta autosta toteutui myös taka-akselistossa, jossa käytettiin kiinteää akselia lehtijousin. Myöhemmissä versioissa autoon lisättiin erinäisiä mekaanisia parannuksia, mutta tämä kestävän yksinkertaisuuden henki jatkui läpi koko mallin eliniän.

Moni suunnittelu yksityiskohta kuvastaa Pandan käyttökelpoista tarkoituksenmukaisuutta. Esimerkit sisältää seitsemänasentoisen säädettävän takapenkin, jonka pystyi taittamaan täysin suoraksi pediksi tai taittamaan v-muotoon tukemaan erikoisia lasteja, tai poistamaan nopeasti sen kokonaan lisäämään tavaratilan kokoa. Ensimmäisissä Pandoissa oli myös varusteena irroitettavat ja pestävät istuimen päälliset sekä ovipaneelit ja kojelaudan suojus. Kaikki lasipinnat olivat tasaisia tehden niistä halvat valmistaa, helpot vaihtaa sekä vaihtokelpoiset oikean ja vasemman puolen kanssa. Kuten Pandaa edeltäneissä ranskalaisissa autoissa, siihen sai lisävarusteena kaksiosaisesti avautuvan kangaskaton.

Julkaisun aikana tuli markkinoille kaksi mallia: Panda 30, jossa oli 126:sta periytynyt pitkittäin asennettu ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen 652 cm3 moottori. Panda 45:ssä oli poikittain asennettu vesijäähdytteinen nelisylinterinen 903 cm3 moottori 127:sta. Seuraamus eri voimansiirto asettelusta 45:ssa oli jäähdyttimen säleikkö oikealla puolella ja 30:ssä se oli vasemmalla. Syyskuussa 1982 Fiat lisäsi yhden moottorivaihtoehdon mallistoon: Panda 34:ssä oli 843 cm3 vesijäähdytteinen moottori, joka perityi 850:stä. Se oli alunperin tarkoitettu vientiin Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Hollantiin.

Fiat julkisti Panda 45 Superin Pariisin autonäyttelyssä myöhemmin vuonna 1982, edellisten mallien jatkaessa mallistossa "Comfort"-varusteluna. Superissa oli monia parannuksia, merkittävimpänä viisivaihteisen vaihteiston tuleminen valinnaiseksi sekä paranneltu sisustus. Pieniä ulkonäkö muutoksia tuli myös Superiin esitellen Fiatin uuden mustan muovisen "konsernin" jäähdyttimen säleikön viidellä poikittaisviivalla. Edellinen säleikkömalli (metallinen, jossa ilma-aukot vasemmalla) jatkui Comfort-malleissa seuraavaan isoon malliston päivitykseen saakka. 30 Super lisättiin mallistoon helmikuussa 1983, tarjoten Superin sisustuksen pienemmällä moottorilla.

Panda 4x4 esiteltiin kesäkuussa 1983 ja siinä oli Autobianchi A112:sta periytynyt 965 cm3 moottori, joka tuotti 48 hv (35 kW). Se tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Panda 4x4 ja oli ensimmäinen pieni poikittaismoottorilla varustettu tuotantoauto, jossa oli neliveto. Järjestelmä itsessään oli manuaalisesti käytettävä ja siitä oli tosi pienivälityksinen ensimmäinen vaihde. Tavallisessa katuajossa lähdettiin liikkeelle toisella vaihteella, viidennen vaihteen välityksen ollessa sama mitä neljännen vaihteen tavallisessa Pandassa. Itävaltalainen yhtiö Steyr-Puch toimitti koko voimansiirron (kytkimen, vaihdelaatikon, kolmiosaisen kardaaniakselin, taka-akseliston mukaanlukien perän ja jarrut) tehtaalle Termini Imereseen, Sisiliaan, jossa se asennettiin vahvistettuun koriin.

Pieniä päivityksiä tuli marraskuussa 1984, kun mallisto nimettiin uudelleen: "L", "CL" ja "S". Määrittelyt ja ulkonäkö muokattiin koko mallistoon mukaanlukien Fiat-konsernin jäähdyttimen säleikön omaksuminen kaikkiin malleihin. Mekaanisesti kuitenkin autot pysyivät jotakuinkin muuttumattomina.

Ensimmäinen kasvojenkohotus[muokkaa]

Tammikuussa 1986 Panda sai pienimuotoisen kokonaisuudistuksen ja muutamia merkittäviä teknisiä parannuksia. Monista näistä muutoksista seurasi suurimmaksi osaksi osien vaihdon ja uudelleen suunnittelun tehden monista esi-faceliftien ja jälki-faceliftien Panda osien epäyhteensopivuuden mallien välillä. 652 cm3 ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen moottori korvattiin 769 cm3 (34 hv) vesijäähdytteisellä nelisylinterisellä moottorilla ja 903 cm3 sekä 965 cm3 moottorit 999 cm3 moottorilla (45 hv, 50 hv 4x4:ssä). Molemmat uudet moottorit olivat Fiatin uudesta FIRE-perheestä nelisylinterisiä vesijäähdytteisiä voimayksikköjä yhdellä yläpuolisella nokka-akselilla. Takajousitusta parannettiin myös; jäykkä akseli lehtijousilla korvattiin modernimmalla yhdystukiakselistolla käyttäen epäsuoraa poikittaistankoa (tunnetaan nimellä Omega-akseli) tuettuna keskeltä ja kierrejousin (tämä nähtiin ensimmäisenä Lancia Y10:ssä, jossa käytettiin samaa jousitusta). 4x4-mallissa säilyi vanha lehtijousituksella varustettu yhdystukiakselisto, arvatenkin koko nelivetojärjestelmän uudelleen suunnittelemisen estämiseksi. Parannuksia tehtiin myös sisustukseen ja korirakenteisiin. Koria jäykennettiin ja se oli täysin galvanisoitu myöhemmissä malleissa, vähentäen silminnähden alkupään autojen voimakasta taipumusta ruostua. Takakylkien muotoilua uusittiin myös, lisäyksenä tuli etulokasuojista tutut lokasuojankaaret peilikuvina korvaten aiemmin nähdyn muokkaamattoman tyylin ja ovet saivat myös osakseen pienen uudelleen muotoilun; aiempien mallien pieni kolmioikkuna poistettiin ja korvattiin täysileveyksisellä tavallisella ikkunalla. Ovien alasauma facelift-malleissa valitettavasti kyllä säilyi yhtä ruostuvaisena mitä edellisissä autoissakin. Nousevassa järjestyksessä mallinimen ja hinnan perusteella oli: 750L, 750CL, 750S, 1000CL, 1000S, 4x4.

Huhtikuussa 1986 esiteltiin 37 hevosvoimainen 1301 cm3 dieselmoottori (127/Uno:ssa käytetty moottori madannetulla viritysasteella). Siihen tuli vakiona viisivaihteinen vaihdelaatikko, joka oli saatavilla vain perus L-mallissa. Pakettiautomalli Pandasta esiteltiin myös molemmilla bensiini- sekä dieselmoottoreilla. Pakettiautomalli oli periaatteessa normaali Panda ilman takapenkkejä. Takasivuikkunat oli korvattu muovisilla peitelevyillä ja takaluukku pienellä teräksisellä pidennyksellä (joka oli aina musta) sivuille avautuvilla ovilla. Pakettiautomallia ja diesel-versiota ei tehty oikean puoleisella ohjauksella.

Vuonna 1987 lisättiin uusi aloitustason malli mallimerkinnältään "Panda Young". Tämä oli pohjimmiltaan L-mallin auto 769 cm3 OHV-moottorilla, joka perustui vanhaan 903 cm3 työntötanko Fiat 100 -moottoriin tuottaen saman 34 hevosvoimaa (25 kW) mitä paljon hienostuneempi 769 cm3 FIRE-moottori. Rajoitettu versio Panda 4x4 Sisley esiteltiin myös, tämä perustui tavalliseen 4x4-malliin, mutta tuli metallivärillä, valkoisiksi maalatuilla vanteilla, kattotelineellä, ajovalojen pesureilla, konepellin ilma-aukon suojalla, kulmamittarilla sekä 'Sisley' merkein ja sisultalla. Vaikkakin alunperin se oli rajoitettu olevan vain 500 kappaleen erä, niin vuonna 1989 Sisley-mallista tuli vakituinen malli sen suosion takia.

Panda Elettra[muokkaa]

Kaksi istuiminen Panda Elettra, joka esiteltiin vuonna 1990, lisäsi täyssähköisen voimanlähteen mallistoon. Akusto korvasi takapenkit ja osan konehuoneesta, jonne myös 19 hevosmoimainen (14 kW) tasavirtamoottori oli asennettu antaen voimansa normaalin kytkimen ja vaihdelaatikon kautta. Tämä lisäsi auton painoa merkittävästi 1150 kiloon (450 kg enemmän kuin tavallinen malli), pakottaen jäykemmän jousituksen ja tehokkaampien jarrujen asentamisen. 1992 mallivuodelle Elettraan tuli tehon parannus 23,8 hevosvoimaan (17,7 kW) ja auto keventyi, tosin Elettra pysyi edelleen huomattavasti painavempana mitä tavallinen Panda. Tämä ja kova hintalappu (25600000 liiraa Italiassa; kolme kertaa Panda 750 Youngin hinta) teki siitä kaupallisesti epäonnistuneen. Elettran tuotanto lopetettiin vuonna 1998.

Toinen kasvojenkohotus[muokkaa]

Vuonna 1991 esiteltiin kasvojenkohotus. Tähän sisältyi uusi jäähdyttimen säleikkö pienemmällä viisipalkkisella konsernin logolla sekä uudistuksia sisustukseen ja mallistoon kautta koko mallisarjan. Uusiin tuttavuuksiin kuului 'Selecta', joka oli jatkuvasti muuttuvavälityksinen (CVT) vaihdelaatikko elektromagneettisella kytkimellä. Tämä kehittynyt vaihteisto oli saatavilla joko normaalin 999 cm3 FIRE-moottorin (päivitetty yksipiste polttoainesuihkutuksella ja katalysisaattorilla) tai kokonaan uudella 1108 cm3 FIRE-moottorin kanssa, johon oli asennettu elektoninen polttoaineensuihkutus ja kolmivaiheinen katalysisaattori tuottaen 50 hevosvoimaa.

Uusi CLX-varustus sisälsi myös viisivaihteisen vaihdelaatikon vakiona. Mallisarja käsitti nyt 750 Young (769 cm3 OHV), 750 ja 750 CLX (molemmat 769 cm3 FIRE SOHC), 900 Dance (903 cm3 OHV), 1000 Shopping, CLX, CL Selecta ja S (kaikki 999 cm3 SOHC, saatavilla SPI-polttoainesuihkutuksella tai ilman sekä katylisaattorilla riippuen markkina-alueesta), 1100 CL Selecta (1108 cm3 SOHC SPI:llä ja katalysisaattorilla) ja 4x4 Trekking (999 cm3 SOHC, taaskin saatavilla katylisaattorilla tai ilman riippuen markkina-alueesta). Elettra oli mallisarjan viimeinen.

Vuonna 1992 1108 cm3 moottori, varustettuna SPI:llä ja katalysisaattorilla, korvasi 999 cm3 moottorin 4x4-mallissa (50:llä hevosvoimalla) ja myös 899 cm3 (polttoaineensuhkutuksella ja katalysisaattorilla) tuli saataville vuonna 1992 'Cafe'-erikoismallissa. Tämä oli iskutilavuudeltaan pienennetty 903 cm3 moottori, suunniteltu alittamaan verotusmääräykset tietyillä markkina-alueilla.

Tuotannon päättyminen[muokkaa]

Vuodesta 1996 lähtien Panda vähitellen poistui markkinoilta eri Euroopan maissa, johtuen tiukkenevista päästö- ja turvallisuusmääräyksistä. Auto pysyi tuotannossa Italiassa vuoteen 2003 asti. Sen 23:n vuoden kokonaistuotantoaika tekee Pandasta yhden Euroopan pisimpään tuotannossa olleen pienen auton.

Vuosien 1999 ja 2003 aikana Pandan myynti ja suosio hiipui, pääosin sen olleen "vanhanaikainen", vuonna 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan.

Useimmat alkuperäiset mallit ovat jo aikoja sitten antautuneet ruosteelle, mutta toisen kasvojenkohotuksen eri mallit pysyvät kohtuullisen yleisenä näkynä Keski-Euroopan teillä ja moni on vielä päivittäisessä käytössä Englannissa, jossa mallin myynti uutena loppui vuonna 1996. Vaikka alkuperäinen Panda ei saavuttanut yhtä suurta kulttiasemaa kuin saman tyyppiset autot 2CV ja Kupla, se kuitenkin eittämättä synnytti vahvoja tunteita liitteenä monille sen omistajille vankkarakenteisuutensa, edullisuutensa, yksinkertaisuutensa ja joustavuutensa takia.

Tuotannon loputtua Pandan 4x4-mallista tuli arvokas käytetty auto; se oli halpa, jämäkkä ja käytännöllinen karuilla alueilla, kun samalla monet muut nelivetoiset ajoneuvot markkinoilla olivat kalliita SUVeja. Myöskään Fiat ei ollut suunnitellut tekevänsä nelivetomallia uudesta korvaavasta Nuova Pandasta (sellainen tosin tuli myöhemmin joulukuussa 2004).

SEAT Panda / Marbella[muokkaa]

Espanjalainen autonvalmistaja SEAT valmisti myös versiota Pandasta vuosina 1980 ja 1986, perustuen ensimmäiseen Panda-malliin. Se oli nimeltään SEAT Panda. SEAT valmisti myös pienen pitkän tavaran kuljetusversion Pandasta nimeltään SEAT Trans.

Vuoteen 1983 asti SEAT teki uudelleen nimettyjä versioita Fiatin autoista näiden kahden välisen lisenssisopimuksen turvin. Tosin on myös olemassa espanjalainen versio Pandasta. Kun Paavi John Paul II vieraili Espanjassa vuonna 1982, hän matkusti erikoisvalmisteisessa SEAT Pandassa.

Fiatin myytyä osuutensa SEATista ja lisenssisopimus päättyi koko Fiat-pohjaiselle SEAT automallistolle tehtiin pikainen pieni kasvojenkohotus. SEAT Pandan konepelti, puskurit ja takaluukku suunniteltiin uusiksi. Vuodesta 1986, jolloin se sai toisen kasvojenkohotuksensa, se tunnettiin nimeltä SEAT Marbella tuotannon loppuun, vuoteen 1998 asti. Myös Emelba valmisti avomallia nimeltään Pandita, joka oli suosittu vuokra-auto lomakohteissa. SEAT Trans sai myös suurehkon faceliftin ja se nimettiin uudelleen SEAT Terraksi.

Kun Fiatin ja SEATin lisenssisopimus päättyi vuonna 1986 Marbella ei koskaan saanut suurehkoa mekaanista päivitystä, joka tuli kasvojenkohotuksessa Fiat Pandaan vaan sen sijaan jatkui vanhat työntotanko Fiat-pohjaiset moottorit, neljänneksen kevyemmät ovet, galvanisoimattomat korit ja lehtijousitus kuten alkuperäisessä mallissakin. Se oli suosittu Espanjassa koko tuotantoikänsä, mutta vähemmän suosittu vientimarkkinoilla (joilla Fiat-versio oli vahva suosikki) ja vuoteen 1996 mennessä vienti olikin melkeimpä kokonaan tyrehtynyt.

Vastaanotto ja palkinnot[muokkaa]

Ensimmäisen sukupolven Panda saavutti suuren onnistumisen ympäri Euroopan, se äänestettiin toiseksi vuoden 1981 Vuoden auto Euroopassa palkinnoissa sen ensimmäisenä kokonaisena tuotanto vuotena (häviten ensimmäisen sijan Ford Escort XR3i:lle), ja se pysyi myynnissä joissain maissa toukokuuhun 2003 asti.

Vuonna 1981 Giugiaro vastaanotti Italian Compasso d'Oro ADI industrial design -palkinnon Pandasta. Vähemmän positiivisempi reaktio muotoiluun tuli saksalaiselta Der Spiegel -lehdeltä, joka vuonna 1980 kontrastoi Giugiaron määritelmää Pandasta "hänen hurmaavin työ elinaikanaan", ja pääinsinööri Felice Cornacchia luonnehti itseään "ylpeäksi auton kokonaisarkkitehtuurista" Peter Glodscheylle, paljon myyvän Bild-sanomalehden testiajaja, joka piti autoa "kenkälaatikkona". Monilla tärkeillä markkina-alueilla Pandan muotoilu jatkoi sekalaisten tunteiden aiheuttamista kun Uno seurasi vuonna 1983 ja agressiivisesti laatikkomuotoilu tuli talon tyyliksi Fiatille läpi 1980-luvun.

Moottorit[muokkaa]

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
30 R2 OHV 4V 141A.000 652 cm3 22 kW (30 hv) @ 5500 r/min 41 Nm @ 3000 r/min 1979–1985
800 R4 OHC 8V FIRE 156A4.048 769 cm3 25 kW (34 hv) @ 5250 r/min 57 Nm @ 3000 r/min 1986–1987
750 R4 OHC 8V FIRE 156A4.048 769 cm3 25 kW (34 hv) @ 5250 r/min 57 Nm @ 3000 r/min 1987–1993
Young R4 OHV 8V 100GL 769 cm3 25 kW (34 hv) @ 5250 r/min 57 Nm @ 3000 r/min 1987–1993
800 R4 OHC 8V FIRE 154A4.000 769 cm3 25 kW (34 hv) @ 5250 r/min 57 Nm @ 3000 r/min 1986–1993
35 R4 OHV 8V 100GL6.000 843 cm3 25 kW (34 hv) @ 5800 r/min ? Nm @ ? r/min 1981–1984
900 i.e. R4 OHV 8V TBI 1170A1.046 899 cm3 29 kW (40 hv) @ 5500 r/min 65 Nm @ 3000 r/min 1992–1996
45 R4 OHV 8V 100GL3.000 903 cm3 33 kW (45 hv) @ 5600 r/min ? Nm @ ? r/min 1979–1984
45 R4 OHV 8V 100GL7.000 903 cm3 31 kW (40 hv) @ 5800 r/min ? Nm @ ? r/min 1982–1985
45 S R4 OHV 8V 146A.000 903 cm3 33 kW (45 hv) @ 5600 r/min 67 Nm @ 3000 r/min 1982–1985
4X4 R4 OHV 8V A112B1 965 cm3 35 kW (48 hv) @ 5600 r/min 69 Nm @ 3500 r/min 1984–1985
1000 R4 OHC 8V FIRE 156A2.000 999 cm3 35 kW (48 hv) @ 5500 r/min ? Nm @ ? r/min 1986–1988
1000 R4 OHC 8V TBI FIRE 141C2.000 999 cm3 33 kW (45 hv) @ 5500 r/min ? Nm @ ? r/min 1994–2000
1000 / 4X4 R4 OHC 8V FIRE 156A3.100 999 cm3 32 kW (44 hv) @ 5000 r/min 74 Nm @ 3250 r/min 1986–1987
4X4 R4 OHC 8V FIRE 156A3.000 999 cm3 37 kW (50 hv) @ 5500 r/min 78 Nm @ 3000 r/min 1986–1993
1000 / 4X4 R4 OHC 8V FIRE 156A2.100 999 cm3 32 kW (44 hv) @ 5000 r/min 74 Nm @ 3250 r/min 1987–1993
1000 / 4X4 R4 OHC 8V TBI FIRE 156A2.246 999 cm3 33 kW (45 hv) @ 5000 r/min ? Nm @ ? r/min 1987–1997
1100 / 4X4 R4 OHC 8V TBI FIRE 156C.046 1108 cm3 37 kW (50 hv) @ 5250 r/min 84 Nm @ 3000 r/min 1991–1994
1.1 / 4X4 R4 OHC 8V TBI FIRE 176B2.000 1108 cm3 40 kW (54 hv) @ 5250 r/min ? Nm @ ? r/min 1994–2000
1.1 / 4X4 R4 OHC 8V MFI FIRE 187A1.000 1108 cm3 40 kW (54 hv) @ 5500 r/min 88 Nm @ 2750 r/min 2001–2003

Dieselmoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
1300 D R4 OHC 8V 156A5.000 1301 cm3 27 kW (37 hv) @ 4000 r/min 71 Nm @ 2500 r/min 1986–1991

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 3380 mm
  • Leveys: 1460 mm
  • Korkeus: 1445 mm
  • Akseliväli: 2159 mm
  • Raideleveys (e/t): 1254/1249 mm
  • Omamassa: 680–730 kg
  • Polttoainesäiliö: 35 l

Mallit[muokkaa]

Malli Saatavuus Moottori Iskutilavuus
(cm³)
Teho Vääntömomentti 0–100 km/h Huippunopeus
30 1980-1984 R2-Bensiini 652 22 kW (30 hv) 41 Nm 36,0 s 116 km/h
45 1980-1984 R4-Bensiini 903 33 kW (45 hv) 63 Nm 19,1 s 140 km/h
4X4 1983-1986 R4-Bensiini 965 35 kW (48 hv) 69 Nm 18,2 s 133 km/h

Luvut valmistajan mukaan

Lähteet[muokkaa]

  • Auto motor und sport 13/1982
  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Fiat_Panda-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Artikkeli käyttää sisältöä italiankielisen Wikipedian Fiat_Panda_(1980)-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.