Ero sivun ”AGA” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 18: Rivi 18:
  
 
Hugo Stinnesin kuoleman jälkeen 1924, AGA ja sen sisaryhtiö [[Dinos]] , minkä AGA oli ostanut 1925 suurentaaksen menekkiään, ja [[Rabag]] joka valmisti Bugatteja lisenssillä, meni vaikeuksiin. 6-sylintereisen mallin suunnittelut ei ikinä päässyt tuotantoon. Vuonna 1926 , tuotanto lopetettiin ja vuoteen 1929 mennessä oli tehty 8000 autoa.
 
Hugo Stinnesin kuoleman jälkeen 1924, AGA ja sen sisaryhtiö [[Dinos]] , minkä AGA oli ostanut 1925 suurentaaksen menekkiään, ja [[Rabag]] joka valmisti Bugatteja lisenssillä, meni vaikeuksiin. 6-sylintereisen mallin suunnittelut ei ikinä päässyt tuotantoon. Vuonna 1926 , tuotanto lopetettiin ja vuoteen 1929 mennessä oli tehty 8000 autoa.
 
+
{{korjattava/kuvitus}}
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
 
<references/>
 
<references/>

Versio 11. maaliskuuta 2018 kello 21.05

Aktiengesellschaft für Automobilbau (1919-1926)
AGA-Fahrzeugwerke (1926-1928)
Aga logo 1.gif
Yrityksen perustuspaikka Flag of Germany.svg.png Saksa, Berliini
Toiminnassa 19191928
(Autojen valmistus)
Yhtiön kohtalo Konkurssi
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja

AGA (myös muotoa A.G.A. on käytetty) oli saksalainen automerkki ja autonvalmistaja. Vuonna 1909 kaasujen tuotannolla toimintansa aloittaneen yhtiön alkuperäinen nimi oli Autogen-Gas-Akkumulator-AG ja se oli ruotsalaisen Aktiebolaget Gas Accumulator (AGA) tytäryhtiö.[1]

Vuonna 1920 Saksan AGA:n rakenteita muutettiin ja autojen valmistus irrotettiin erilleen kaasuntuotantoyhtiöstä. Autojen valmistusta jatkettiin nimellä Aktiengesellschaft für Automobilbau ja tällä yhtiöllä oli oikeus käyttää samaa "AGA"-lyhennettä kuin kaasuntuotantoyhtiöllä.

Yleistä

AGA:n ensimmäinen malli oli Typ A 6/16 PS nelisylintereisellä, 1400-kuutioisella sivuventtiilimoottorilla. Tämä vuonna 1919 esitelty malli perustui belgialaisen FN-yhtiön ennen I maailmansotaa kehittämään autoon. Typ A:n tunnuspiirteitä olivat kulmikkaasti taitetut lokasuojat ja jäähdyttimen säleikkö. Voimansiirto vetävälle taka-akselille tapahtui nhkaisen kartiokytkimen ja kolmeportaisen vaihteiston välittämänä.[2]

Vuonna 1921 Typ A sai keulalleen voimakkaamman, 20-hevosvoimaisen moottorin. Vuonna 1922 markkinoille tuli samalla moottorilla varustettu uusi malli, Typ C 6/20 PS. Tässä mallissa jäähdyttäjän säleikkö on litteä. Kuten 1920-luvun autonvalmistuksen yleinen tapa oli, korien valmistuksesta huolehtivat ulkopuoliset valmistajat, vaikka autot myytiinkin tehdasvalmiina kokonaisuutena. Tämä toimintamalli mahdollisti suuren kirjon erilaisia koreja ja myös AGA oli tarjolla 2- tai 4-paikkaisena, avo-tai umpikorilla tai vaikkapa pakettiautona. AGA ei ollut mikään kunnianhimoinen ja teknisesti edistyksellinen auto, vaan oman aikansa tyypillinen tuote, jonka yksinkertainen ja vankka rakenne mahdollistivat suhteellisen halvan hankintahinnan ja käyttökustanukset. AGA oli suosittu taksikäytössä pohjoisen Saksan suurkaupungeissa kuten Hampuri, Berliini ja Breslau. Yhtiön toiminnan ollessa jo loppuvaiheessa, markkinoille tuotiin vielä nelipyöräjarruilla ja 24-hevosvoimaisella moottorilla varustettu Typ C 6/24 PS.

Hugo Stinnesin kuoleman jälkeen 1924, AGA ja sen sisaryhtiö Dinos , minkä AGA oli ostanut 1925 suurentaaksen menekkiään, ja Rabag joka valmisti Bugatteja lisenssillä, meni vaikeuksiin. 6-sylintereisen mallin suunnittelut ei ikinä päässyt tuotantoon. Vuonna 1926 , tuotanto lopetettiin ja vuoteen 1929 mennessä oli tehty 8000 autoa.

Nahtavyys.gif Tätä artikkelia on pyydetty kuvitettavaksi.
Syy: {{{1}}}. Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Artikkelitoiveet.

Lähteet

  1. GTÜ Oldtimerservice - AGA – Viitattu: 29. maaliskuu 2018.
  2. museum Potsdam - AGA Museum – Viitattu: 29. maaliskuu 2018.