Aero

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 26. heinäkuuta 2016 kello 21.57 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aero
Aero Logo H-H-Linz.png
Yrityksen kotimaa Flag of the Czech Republic.svg.png Tšekkoslovakia
Toiminnassa 19271947 (autoteollisuus)
Yhtiön kohtalo Yhtiö kansallistettu v. 1945, jonka jälkeen henkilöautojen valmistus lopetettiin. Kuorma-autojen valmistus loppui vuonna 1947.
Aero Monoposto, 1927
Aero 662 "Klingeling", 1932
Aero 30 Roadster, 1934
Aero 50 Serie 10 Roadster, 1940

Aero perustettiin vuonna 1919 Prahan esikaupunki Holešovice:en nimellä Aero, továrna letadel Dr. Kabeš (Aero, Dr. Kabeš:in lentokoneyhtiö). Vuonna 1923 yhtiö siirtyi uusiin tiloihin Prahan Vysočany:yn. Yhtiö valmisti lentokoneita, moottoripyörien sivuvaunuja sekä puukorirakenteita henkilö- ja pakettiautoihin. Vuonna 1927 valmistui tohtori Kabeš:in suunnittelema monoposto-korinen kilpa-auto. Vuonna 1929 Aero aloitti omien autojen valmistuksen.[1]

Yhtiö kansallistettiin vuonna 1945 ja samalla sen autoteollisuus lakkautettiin. Tämän jälkeen Tšekkoslovakiassa valmistettiin alunperin Jawa:n kehittämää automallia, mallinimellä Aero Minor / Aero Minor II. Sen valmistuksesta kuitenkin vastasi Prahan Letňany:ssa sijainnut, Škoda-konserniin kuuluneen ASAP-yhtiön Letecké závody -tehdas.

AERO Vodochody AEROSPACE a.s. -nimellä nykyisin toimiva yhtiö valmistaa edelleen lentokoneita ja ilmailuun liittyvää teknologiaa.[2]

Ajoneuvot[muokkaa]

Yhtiö aloitti oman ajoneuvotuotannon vuonna 1929. Ensimmäinen malli, Aero 10, perustui insinööri Břetislav Novotný:n suunnittelemaan Enka-merkkiseen autoon. Vuoteen 1931 mennessä Aero oli valmistanut kaikkiaan 1245 autoa. Niissä kaikissa oli kaksitahtimoottori, aluksi yksisylinterinen, jonka iskutilavuus oli 500 cm3 ja teho 10 hv. Vuonna 1929 Aero-auto maksoi Tsekkoslovakiassa 18 000 korunaa, joka vastasi sivuvaunullisen moottoripyörän hintaa.

Vuodesta 1931 lähtien Aero valmisti malleja Aero 18, Aero 750 ja Aero 20. Näissä autoissa oli 2-sylinterinen, 18 hv:n 662 cm3- tai 24 hv:n 1000 cm3 moottori sekä takaveto. Vuosina 1931 – 1934 ajoneuvoja tuotettiin kaikkiaan 2692 kappaletta. Vuoteen 1932 asti Aeroissa oli vain yksi ovi oikealla, sen jälkeen kaksi ovea. Näissä yhtiön ensimmäisissä malleissa etuakseli oli koottu niittaamalla olkakappale akseliin, nissä ei ollut tasauspyörästöä ja mekaaniset jarrut vaikuttivat vain taka-akselilla. Näinollen ne olivat rakenteeltaan yksinkertaisia ja huonoissakin olosuhteissa luotettavia.

Aero-autolla tehtiin kuuluisa edestakainen Saharan ylitys, Beninin Cotonousta Algeriin ja takaisin. Retken aikana Aerolla taitettiin 426 kilometrin matka yhdessä päivässä, mikä on huomattava saavutus niissä oloissa vielä nykyisinkin. Tsekkiläinen kilpa-ajaja Bohumil Turek teki Aerolla monia huippusuorituksia kestävyysajossa. Hänen ensimmäinen ajosuoritteensa merkille oli vuonna 1929 ajettu 3613 km:n mittainen Praha - Brest (Ranska) - Praha -ralli, jonka Aero kesti täysin ilman vikoja. Aikaa Turek käytti matkantekoon 184 tuntia ja 35 minuuttia. Ehkä kaikkein vaikuttavin Aeron ja Turekin suoritus on vuonna 1932 30 päivässä ajettu 30 000 km:n matka.[3]

Vuonna 1934 Aero esitteli urheilullisen etuvetoisen Aero 30 -mallin. Alkuun sen voimanlähteenä toimi 998 cm3:n 22-hevosvoimainen, 2-sylinterinen 2T-moottori, joka vaihtui vuonna 1935 nelisylinteriseen, 1,6-litraiseen 2T-moottoriin. Vuonna 1936 markkinoille tuotiin 2,0-litraisella, 50 hv:n nelisylinterisellä 2T-moottorilla varustettu Aero 50. Näissä malleissa oli hydraulinen jarrujärjestelmä ja heiluriakselisto. Aero 30 -autoa valmistettiin vuosina 1934–1947 yhteensä 7964 yksilöä. Aero 50 -autoa valmistettiin 1205 kappaletta vuosina 1936–1941.

Valtaosin valmistetut autot olivat urheilullisia, kaksipaikkaisia roadstereita, joissa oli lisäistuin takana. Yhtiö valmisti myös nelipaikkaisia versioita, avo- tai umpikorilla. Lisäksi mm. Aero 30 -mallista valmistettiin tavaraversiota.

Mallit 500, 662 ja 1000 saivat lempinimen "Klingeling". Nimitys tuli vaihteiston aiheuttamasta äänestä, joka kuului autoa käynnistettäessä.

Toisen maailmansodan aikana Aero valmisti kaksi prototyyppiä, Aero P 750 Pony:n ja Aero R 1500 Rekord:in, jotka oli ajateltu otettavaksi tuotantoon sodan päätyttyä. Huolimatta siitä, että yhtiöllä oli ulkomaisia tilauksia, päätti Tšekkoslovakian hallitus syksyllä 1945 kansallistaa yhtiön, lopettaa henkilöautojen valmistuksen ja keskittää tuotannon lentokoneiden valmistamiseen. Pitääkseen Aeron markkinat hengissä ja saadakseen vientituloja, Jawa-yhtiön sodan aikana kehittämälle Jawa Minor II -mallille annettiin nimi Aero Minor / Aero Minor II. Ulkonäöltään malli oli kohtuullisen moderni, verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin sodan jälkeisiin malleihin, jotka saattoivat edustaa jopa toistakymmentä vuotta vanhaa suunnittelua. Aero-yhtiöllä ei ollut enää mitään tekemistä tämän mallin kanssa ja sen valmistuksesta vastasi Letecké závody -tehdas sekä osittain myös prahalainen ajoneuvovalmistaja Walter. Aero Minorin valmistus loppui vuonna 1951 tai -52, jolloin ainakin Walter-yhtiö siirtyi lentokoneiden komponenttien tuotantoon.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Aero Minor-henkilöautoa valmistettiin vuosina 1946–1948. Aero Minorissa oli 2-sylinterinen 2-tahtinen 615 cm3 moottori, jonka teho oli 15 kW (20 hv) ja puristussuhde 6,0. Minorin rakenteissa on Jawan ja DKW:n vaikutteita ja se kehitettiin 1940-luvun alussa. Prototyyppi valmistui jo 1941. Aerosta oli monia korimuunnelmia, esimerkiksi avomalli ja puukylkinen farmarimalli. Minorin huippunopeus oli 107 km/t. Edullinen ulkonäkö ja nopea saatavuus 1940-luvun loppupuolella helpotti Aero Minorin vientiä esimerkiksi Alankomaihin, Ranskaan, Itävaltaan ja Englantiin. Suomeen tuotiin vain kaksi Aero Minor-henkilöautoa. (Mobilisti 7/2008, sivu 23)

Huomautus: Mobilisti-lehden artikkelissa Aero Minor -mallin valmistusvuodet ovat virheelliset.

Aero-merkkisten autojen luettelo[muokkaa]

Nimi Ajoneuvotyyppi Tuotantovuodet Valmistusmäärä Sylinterien lukumäärä Iskutilavuus Teho Huippunopeus
Aero 500 pienehkö auto 1929–1933 1359 1 500 cm³ 10 hv (7,5 kW) 70 km/h
Aero 662 pienehkö auto 1931–1934 2615 2 662 cm³ 18 hv (13,5 kW) 90 km/h
Aero 1000 pienehkö auto 1932–1934 236 2 999 cm³ 26 hv (19 kW) 100 km/h
Aero 30 pienehkö auto 1934–1947 7964 2 998 cm³ 30 hv (22 kW) 100 km/h
Aero 50 Keskikokoinen 1936–1942 1205 4 1997 cm³ 48 hv (35 kW) 130 km/h
Aero Pony pienehkö auto 1941 2 prototyyppiä 2 745 cm³ 21 hv (15 kW) 110 km/h
Aero Rekord Keskikokoinen 1945 2 prototyyppiä 4 1491 cm³ 39 hv (29 kW) 120 km/h
Aero 150 kevyt kuorma-auto 1945–1947 < 1000 ? 4 2091 cm³ 52 hv (38,5 kW) 80 km/h
Aero Minor pikkuauto, Aero ainoastaan merkki. Auton suunnittelusta vastasi Jawa 1946–1951 14 187 2 615 cm³ 20 hv (14,5 kW) 90 km/h
Aero Minor 750 2-paikkainen kilpa-auto, Aero ainoastaan merkki. Auton suunnittelusta ja valmistuksesta vastasi Jawa
  • Aero A 150 (myös nimellä 150 Aero): Nelisylinterinen nelitahtimoottori, 2090 cm3, 55 hv, tyhjäpaino 1800 kg, kantavuus 1500 kg. Malli on periaatteessa vuosina 1939 - 1942 valmistettu Škoda 150. Aero-nimellä sitä valmistettiin Vysočany:ssa vuosina 1946 - 47. Vuosina 1947 - 51 sitä valmisti Prahan Letňany:ssa sijainnut, Škoda-konserniin kuuluneen ASAP-yhtiön Letecké závody -tehdas nimellä Praga A150.[4]

Lähteet[muokkaa]

Flag of the Czech Republic.svg.png Tsekkiläiset henkilöautomerkit

Aero | Aero Minor | AKA | ASPA | Avia | BAZ | BD | ČAS | Disk | Enka | Favorit | Gatter | Gnom | HARA | Hückel | Isis | Itar | Jawa | Laurin & Klement | Moravan | MTX | Nesselsdorf | Orion | Oskar | Pánek | Posejpal & Zwetschke | Praga | Sfinx | Šibrava | Škoda | Start | Stelka | Tatra | Vaja | Velorex | Walter | Wikov | Z | Zelenda