Ero sivun ”C.G.V.” versioiden välillä
Rivi 18: | Rivi 18: | ||
1900-luvun alussa newyorkilainen kauppahuone [[Smith & Mabley Manufacturing Company|Smith & Mabley]] oli merkittävä eurooppalaisten autojen maahantuoja ja sen edustamiin merkkeihin lukeutui myös C.G.V. Vuosina 1902 ja -03 Smith & Mableyn tytäryhtiö ''C.G.V. Company of America'' valmisti arvioiden mukaan seitsemisen autoa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = http://www.coachbuilt.com/bui/s/smith_mabley/smith_mabley.htm| Nimeke = Smith & Mabley| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Coachbuilt.com| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 8.5.2020}}</ref> | 1900-luvun alussa newyorkilainen kauppahuone [[Smith & Mabley Manufacturing Company|Smith & Mabley]] oli merkittävä eurooppalaisten autojen maahantuoja ja sen edustamiin merkkeihin lukeutui myös C.G.V. Vuosina 1902 ja -03 Smith & Mableyn tytäryhtiö ''C.G.V. Company of America'' valmisti arvioiden mukaan seitsemisen autoa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = http://www.coachbuilt.com/bui/s/smith_mabley/smith_mabley.htm| Nimeke = Smith & Mabley| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Coachbuilt.com| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 8.5.2020}}</ref> | ||
− | C.G.V. oli myös yksi ensimmäisistä moottoroitujen sotilasajoneuvojen valmistajista. Yhtiö valmisti vuoden 1902 15 hv:n alustalle kaksi autoa, jossa kuljettaja oli vailla suojausta ja auton takaosaan oli tehty 7 mm:n teräksestä tynnyrimäinen suoja ampujalle, jolla oli aseenaan Hotchkiss-konekivääri. Gruusialainen insinöörikapteeni M.A. Nakashidze oli suunnitellut vuosina 1904–05 käydyn Venäjän-Japanin sodan kokemuksien perusteella täyspanssaroidun, pyörivällä konekivääritornilla varustetun, pyörillä liikkuvan auton, jolle ei kuitenkaan löytynyt Venäjältä valmistajaa. Sellaiseksi valikoitui C.G.V, joka valmisti näitä panssariautoja Venäjän keisarilliselle armeijalle n. 16 kappaletta. | + | C.G.V. oli myös yksi ensimmäisistä moottoroitujen sotilasajoneuvojen valmistajista. Yhtiö valmisti vuoden 1902 15 hv:n alustalle kaksi autoa, jossa kuljettaja oli vailla suojausta ja auton takaosaan oli tehty 7 mm:n teräksestä tynnyrimäinen suoja ampujalle, jolla oli aseenaan Hotchkiss-konekivääri. Gruusialainen insinöörikapteeni M.A. Nakashidze oli suunnitellut vuosina 1904–05 käydyn Venäjän-Japanin sodan kokemuksien perusteella täyspanssaroidun, pyörivällä konekivääritornilla varustetun, pyörillä liikkuvan auton, jolle ei kuitenkaan löytynyt Venäjältä valmistajaa. Sellaiseksi valikoitui C.G.V, joka valmisti näitä panssariautoja Venäjän keisarilliselle armeijalle n. 16 kappaletta. <ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = http://www.warwheels.net/CharronGV1906index.html| Nimeke = Charron, Girardot & Voigt Model 1906 Armored Car| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = War Wheels| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 10.5.2020}}</ref> |
== Lähteet == | == Lähteet == |
Versio 10. toukokuuta 2020 kello 18.51
Charron, Girardot & Voigt | |
---|---|
Yrityksen perustuspaikka | Ranska, Puteaux |
Toiminnassa | 1901 – 1906 |
Yhtiön kohtalo | Yhtiön omistajat ja nimi vaihtuivat |
Kokonais valmistusmäärä | |
Suosituin malli | |
Seuraaja | Automobiles Charron |
C.G.V. oli ranskalaisen Automobiles Charron, Girardot & Voigt SA:n vuosina 1901–1906 valmistama auomerkki.
Historia
Yhtiön perustajat Fernand Charron, Léonce Girardot ja Émile Voigt olivat sekä kilpapyöräilijöitä, että ajaneet autokilpailuja Panhard & Levassor -merkillä. Heidän ensimmäinen mallinsa oli 15-hevosvoimainen, 3300 cm3:n nelisylinterisellä rivimoottorilla.[1] Monien muiden ranskalaismerkkien tavoin CGV oli lippakeulainen, mutta tässä tapauksessa kyseessä oli puhtaasti muotoilullinen seikka, koska auton jäähdytin sijatsi keulalla.
Mikäli autonvalmistaja halusi saada 1900-luvun alun Ranskassa kunniaa, mainetta ja hyvin vetävän myynnin, sen oli lähestulkoon välttämätöntä osallistua merkittävimpiin kilpailuihin. Koska Charron, Girardot ja Voigt olivat kilpa-ajajia jo entuudestaan, oli luonnollista että CGV valmisti autoja myös kilpailuja varten. Merkki jäi kuitenkin vaille merkittäviä saavutuksia. Vuosina 1902 ja -03 CGV:llä ajanut Étienne Giraud joutui keskeyttämään kaikissa isoissa kilpailuissa. Samoin kävi Léonce Girardot'lle, jonka taival vuoden 1902 Gordon Bennett Cupissa katkesi keskeyttämiseen. Vuotta aiemmin hän oli Panhardilla ajanut kisan voittoon.[2] Vuonna 1900 ajetun ensimmäisen Gordon Bennett Cupin voittoon Panhardilla ajaneen Fernand Charron'in oli tarkoitus osallistua vuoden 1903 Pariisi-Madrid -autokilpailuun CGV:n uudella, 8-litraisella rivi-8-moottorilla varustetulla kilpa-autolla, mutta tätä ei ehditty saamaan valmiiksi.[3]
1900-luvun alussa newyorkilainen kauppahuone Smith & Mabley oli merkittävä eurooppalaisten autojen maahantuoja ja sen edustamiin merkkeihin lukeutui myös C.G.V. Vuosina 1902 ja -03 Smith & Mableyn tytäryhtiö C.G.V. Company of America valmisti arvioiden mukaan seitsemisen autoa.[4]
C.G.V. oli myös yksi ensimmäisistä moottoroitujen sotilasajoneuvojen valmistajista. Yhtiö valmisti vuoden 1902 15 hv:n alustalle kaksi autoa, jossa kuljettaja oli vailla suojausta ja auton takaosaan oli tehty 7 mm:n teräksestä tynnyrimäinen suoja ampujalle, jolla oli aseenaan Hotchkiss-konekivääri. Gruusialainen insinöörikapteeni M.A. Nakashidze oli suunnitellut vuosina 1904–05 käydyn Venäjän-Japanin sodan kokemuksien perusteella täyspanssaroidun, pyörivällä konekivääritornilla varustetun, pyörillä liikkuvan auton, jolle ei kuitenkaan löytynyt Venäjältä valmistajaa. Sellaiseksi valikoitui C.G.V, joka valmisti näitä panssariautoja Venäjän keisarilliselle armeijalle n. 16 kappaletta. [5]
Lähteet
- ↑ A.J. Jacobs: The New Domestic Automakers in the United States and Canada: History, Impacts, and Prospects. Lexington Books, 2015. ISBN 9780739188262. Teoksen verkkoversio (viitattu 6. toukokuu 2020).
- ↑ History of Formula 1 - Gordon Bennett Cup Pt I – grandprixhistory.org, Viitattu: 6. toukokuu 2020.
- ↑ Robert Dick: Auto Racing Comes of Age: A Transatlantic View of the Cars, Drivers and Speedways, 1900-1925. McFarland, 2013. ISBN 9780786488117. Teoksen verkkoversio (viitattu 6. toukokuu 2020).
- ↑ Smith & Mabley – Coachbuilt.com, Viitattu: 8. toukokuu 2020.
- ↑ Charron, Girardot & Voigt Model 1906 Armored Car – War Wheels, Viitattu: 10. toukokuu 2020.