DAF

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 23. syyskuuta 2014 kello 11.29 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DAF
DAF-logo-uusi.gif
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the Netherlands.svg.png Hollanti, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus 1932
Autokonserni PACCAR
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja CT Finland Oy (kuorma-autot)
Suosituin malli


DAF on hollantilainen ajoneuvoja valmistava tehdas sekä tuotemerkki. Hub van Doorne perusti yhtiön nimeltä Van Doorne's Aanhangwagenfabriek N.V. (Van Doornen perävaunutehdas) vuonna 1932. Kun yhtiö vuonna 1949 alkoi valmistaa kuorma-ja linja-autoja, se vaihtoi nimekseen Van Doorne's Automobielfabriek N.V..

Yleistä

Vanha logo

Ennen II maailmansotaa Hub van Doorne oli mukana kehittämässä Trado-lisäakselijärjestelmää, jolla 4x2-kuorma-autoon lisättävällä telillä siitä modifioitiin 6x4-vetoinen. Vuonna 1949 Hub perusti nuoremman veljensä Wimin kanssa kuorma-autojen valmistukseen erikoistuneen Van Doorne's Automobielfabriek N.V.:n. Vuonna 1953 yhtiössä tehtiin päätös aloittaa myös henkilöautojen valmistus. Vuoden 1958 helmikuussa linjalta rullasi DAF:in ensimmäinen, kaksisylinterisellä nelitahtimoottorilla ja Variomatic-voimansiirrolla varustettu henkilöauto.

Vuonna 1975 DAF:in henkilöautojen valmistus myytiin ruotsalaiselle Volvo Personvagnar AB:lle.

Kuorma-autoja valmistava yhtiö pysyi itsenäisenä vuoteen 1987 asti, jolloin DAF Trucks osti 60 prosentin osuuden Rover Groupin Leyland Trucks-divisioonasta ja niistä muodostetaan DAF NV -niminen pörssiyhtiö. DAF NV:n jouduttua selvitystilaan vuonna 1993, yhtiö jaettin kolmeen uuteen yhtiöön: pakettiautojen valmistusta hoitavaan LDV Limited -yhtiöön, joka sijaitsee Birminghamissa, Englannissa, Hollannissa sijaitsevaan DAF Trucks -yhtiöön sekä Englannissa sijaitsevaan Leyland Trucks -yhtiöön. Vuonna 1996 amerikkalainen PACCAR hankki omistukseensa DAF Trucks -yhtiön. Mielenkiintoinen sivujuonne on, että DAF Trucks ja Leyland Trucks on taas liitetty yhteen. PACCAR hankki Leyland Trucks -yhtiön omistukseensa vuonna 1998 ja nykyisin osa DAF:in nimellä myytävistä kuorma-autoista valmistetaan Leylandin tehtailla Englannissa.

Alku

"Kaikki arvostavat DAF-perävaunuja !"

Huhtikuussa 1928 Hub ja Wim van Doorne perustivat Alankomaiden Eindhoveniin konepajayrityksen nimeltä Commanditaire Vennootschap Hub. van Doorne's Machinefabriek. Van Doornejen isä oli ollut ammatiltaan seppä ja metallinkäsittelyn taito perityi veljeksille sitä kautta. Konepaja valmisti erilaisia teräsrakenteita, joista oli lyhyt hyppäys perävaunujen runkojen valmistukseen.

Vuonna 1934 yhtiö siirtyi täysin perävaunujen valmistukseen ja sen nimeksi muutettiin Van Doorne's Aanhangwagen Fabriek, lyhyemmin D.A.F.. Vuonna 1936 Hub van Doorne oli mukana kehittämässä Trado-lisäakselijärjestelmää, jolla 4x2-kuorma-autoon lisättävällä telillä siitä modifioitiin 6x4-vetoinen.

Vuonna 1938 yhtiö toi markkinoille rautatieliikenteen rahtikonttien kuljetukseen soveltuvan DAF Losser -järjestelmän (hollanti: los = irtonainen). Lisäksi yhtiö oli merkittävässä roolissa kehittämässä Alankomaiden asevoimille DAF M39 -panssariautoa.

Vuonna 1949 valmistui ensimmäinen DAF-merkkinen kuorma-auto. Ensimmäisenä toimintavuotenaan Van Doorne's Automobielfabriek N.V. valmisti noin 150 ajoneuvoa. Rahtikaluston valmistuksen lisäksi DAF oli alusta alkaen Alankomaiden asevoimien tärkeimpiä ajoneuvojen toimittajia. Yhtiö kehitti uusia innovaatioita kuten jätepakkareita, jotka käännettiin ylössuin jotta niiden täytöaste olisi parempi kun kuorma (valtaosin) siirtyi pakkarin etuosaan[1] sekä kelkan avulla ulosvedettävän moottorin[2].

Henkilöautot

Ensiaskeleet

DAF 'Rijdende regenjas' n. 1941

II maailmansodan aikana Hub van Doorne suunnitteli kääpiöauton, lempinimeltään Rijdende regenjas (kulkeva sadetakki). Auto ei koskaan päässyt sarjatuotantoasteelle ja Hub myi ainoan valmistuneen prototyypin kiertävälle sirkukselle. Auto löytyy nyttemmin Eindhovenin DAF Museum -automuseosta.

Variomatic

Varhainen Variomatic-voimansiirto

Kaikissa DAFin alkuaikojen autoissa oli Variomatic-vaihteisto. Hub van Doornen henkilökohtaisena käyttöautona oli vuosimallin 1950 Buick Roadmaster, joka oli varustettu kaksiportaisella Dynaflow-automaattivaihteistolla. Kyseinen vaihteisto ei ollut automaatti sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan liikkeellelähtö tapahtui aina suuremmalla eli Drive -asennolla. Näinollen lähtötilanteesta marssinopeuteen vaihteistossa ei tapahtunut mitään vaihteen vaihtumista, vaan kiihdytys oli portaaton.

Dynaflown portaaton toiminta on varmastikin ollut Van Doornen mielessä, kun hän on suunnitellut helppokäyttöisen kansanauton voimansiirtolaitteistoa. Koska momentinmuuntimeen perustuva automaatti on suurikokoinen ja vaatii tuekseen riittävän suuren moottorin, oli Van Doornen hylättävä tämäntyyppisen rakenteen käyttö kansanauton voimansiirrossa. Todennäköistä on, että hän kehitti ajatusta variaattorivedosta ajoneuvokäyttöön teollisuuskoneiden portaattoman voimansiirron ratkaisujen pohjalta.

Hub van Doorne ei sinänsä luonut mitään täysin uutta. Amerikkalainen keksijä Milton Reeves oli patentoinut Yhdysvalloissa variaattorin toimintaperiaatteen teollisuuden laitteiden voimansiirrossa jo vuonna 1879 ja hän käytti variaattoria 1800-luvun lopulla kehittämiensä moottoriajoneuvojen voimansiirtoon. Joka tapauksessa, Hub van Doornen innovaatio portaattomasta vaihteistosta pikkuautoluokassa oli uraauurtava.

Ensimmäiset henkilöautot

DAF-henkilöautojen signeeraus-logo

Ensimmäinen henkilöauto, joka sai mallimerkinnän DAF 600, aiheutti suursensaation, kun prototyyppi vuonna 1958 julkaistiin Amsterdamin AutoRAI -näyttelyssä. Vaikka esitteillä ollut malli ei ollut vielä täysin sarjatuotantovalmis, yhtiölle jätettiin 4000 tilausta sisään. Ensimmäiset 600:t ajettiin liukuhihnalta jo heti seuraavana vuotena. Seuraava, vuonna 1961 markkinoille tuotu malli oli 750, jossa oli edeltäjäänsä suurempi moottori.

Samana vuonna DAF esitteli Daffodil -mallin, joka oli teknisesti 750:aa vastaava, mutta erityisesti vientimarkkinoita silmälläpitäen paremmin varustettu. DAF:ille tärkeillä Saksan markkinoilla Daffodilin nimi oli DAF 30, ja kun vuonna 1963 markkinoille tuotiin facelift-malli, se sai loogisesti nimen DAF 31. Vuonna 1965 seurasi toinen kasvojenkohotus ja nämä Daffodil-mallit tunnetaan nimellä 32. Vuonna 1967 tästä korimallista tuotiin markinoille viimeinen iteraatio, DAF 33.

Uusi korimalli

Vuonna 1966 markkinoille tuotiin täysin uusi malli, DAF 44. Korimalli tunnetaan nimellä B-type, erotuksena sen kanssa rinnan valmistetusta, alunperin 600 -malliin perustuvasta A-type -korisesta 33:sta. Uusi ja aiempaa suurempi malli oli italialaisen Giovanni Michelottin käsialaa ja DAF pyrki sillä luokkaa suurempien autojen markkinoille. Vahvistaakseen asemiaan tässä segmentissä, markkinoille tuotiin vuonna 1967 malli 55, joka oli varustettu Renaultin 1,1-litraisella Cléon-moottorilla. Vuonna 1972 55:ttä seurasi DAF 66, jota valmistettiin myös Volvo-merkkisenä. Viimeinen Volvo 66 rullasi linjalta vuonna 1981. Viimeinen DAF-nimeä kantanut henkilöauto oli vuonna 1974 markkinoille tuotu B-korimalliin perustuva DAF 46. Malli ei saanut kotimaassaankaan suurta suosiota ja sen valmistus lopetettiin vuonna 1976.

DAF:illa oli jo vuosia tehty töitä täysin uuden ja aiempia malleja suuremman DAF 77:n saamiseksi sarjatuotantoon. Uusi Volvo 343, joka esiteltiin vuonna 1976, perustui DAF:in prototyyppiasteelle saamaan malliin ja sitä tarjottiin aluksi vain Variomatic voimansiirrolla.

Prototyyppejä ja erikoisautoja

Pieneksi yhtiöksi, DAF teki valtavan määrän prototyyppejä. Myös kuuluisat, rakentajat kuten Michelotti ja OSI valmistivat DAF:in tekniikkaan perustuvia ajoneuvoja. Esimerkkinä, OSI:n City Car, josta tuli pienoisauto. DAF:in viimeisestä protosta, DAF 77:stä tuli Volvo 343, joka myi huimat 1.4 miljoonaa ajoneuvoa.

DAF automallit

Kuorma-autot (DAF Trucks N.V)

Henkilöautot)

1965 DAF 31 Daffodil

Linkkejä


Lähde

  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian DAF-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.