Ero sivun ”Facel Vega FV” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 58: Rivi 58:
 
Tiedosto:Facel Vega FV2B etu.jpg|1956 FV2B
 
Tiedosto:Facel Vega FV2B etu.jpg|1956 FV2B
 
Tiedosto:Facel Vega FV2B sisä.jpg
 
Tiedosto:Facel Vega FV2B sisä.jpg
 +
</gallery>
 +
 +
== FV3 ja FV3B (1956 &ndash; 1958) ==
 +
Marraskuussa 1956 auto sai uuden mallitunnuksen ''FV3''. Ulkoisena erona aiempaan onn uusittu keula, jossa on päällekkäiset tuplavalot ja aiempaa suuremmat jäähdytysaukkojen ritilät keskiosan molemmin puolin.
 +
 +
Voimanlähteeksi vaihtui 277-kuutiotuumainen (4,5l) [[Chrysler A -moottori|Plymouth Poly V8]], jonka teho on 200 SAE-hevosvoimaa.
 +
 +
Marraskuun 1956 ja heinäkuun 1957 välisenä aikana valmistettiin 46 kappaletta FV3-malleja, joista yksi avoauto.
 +
 +
Maaliskuussa 1957 auto sai mallitunnuksen ''FV3B''. Tällöin sen voimanlähteeksi tuli 301-kuutiotuumainen (4,9 l) [[Chrysler A -moottori|Chrysler Poly V8]], jonka teho on 170 SAE-hevosvoimaa.
 +
 +
FV3B-malleja valmistettiin n. 90 kappaletta. Tässä kohdin lähdetiedot vaihtelevat. Tämä johtunee osittain siitä, että FV3-, FV3B- ja FV4-malleja valmistettiin limittäin samanaikaisesti. Ts. valmistenumerot eivät juokse kronologisesti mallin kehitysversioiden mukaan, vaan autoja valmistettiin erinä.
 +
 +
<gallery widths=250>
 +
Tiedosto:Facel Vega FV3.jpg
 
</gallery>
 
</gallery>
  

Versio 10. marraskuuta 2019 kello 15.44

Facel Vega FV
Valmistaja ja valmistusmaa Facel S.A.,
Flag of France.svg.png Ranska, Colombes (Pariisi)
Valmistusaika 19551958
Luokka Grand Touring
Kori 2-ovinen hardtop coupé
2-ovinen avoauto
Suunnittelija Jean Daninos
Pohjalevy
Moottori V8
Iskutilavuus 276 – 392 cid
(4500 – 6400 cm3)
Teho 170 – 325 hv (SAE)
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Facel Vega HK 500
Saman luokan autoja

Facel Vega FV on vuosina 1955–1958 valmistettu korkealuokkaisten ja suorituskykyisten autojen mallisarja. Vuonna 1954 Pariisin autonäyttelyssä ensiesittelynsä saanut FV on valmistajansa ensimmäinen tuotantomalli.

Yleistä

2+2-paikkainen FV on erillisrungolle valmistettu, tämä tekee autosta itsekantavaa korirakennetta tukevamman, värinättömämmän ja hiljaisemman. Alusta on aikakaudelleen tyypillinen: edessä päällekkäiset tukivarret kierrejousilla ja takana jäykkä akseli pitkittäisillä lehtijousilla. Vaihteistoksi voi valita Pont-à-Mousson-yhtiön täyssynkronoidun 4-portaisen manuaalin (valinnaisvaruste) tai Chryslerin 2-portaisen PowerFlite-automaatin (vakiovaruste). FV3-version myötä siirryttiin 3-portaiseen TorqueFliteen.[1]

Takaistuimen selkänojat ovat kaadettavissa alas, mittaristo on kattava, lattiaverhoiluna on paksu villamatto, kojelauta ja istuimet ovat nahkaverhoillut ja istuimien välissä on keskikonsoli.

FV ja FV1 (1955)

Vuoden 1955 alussa tuotantoon tullut FV muistuttaa kattolinjansa ja tuulilasinsa muotojen osalta Ford Comètea, jonka korit Facel oli valmistanut Stabilimenti Farinan lisenssillä.[2]

FV:n ulkopinnoissa on eurooppalaiselle autolle epätyypilliseen tapaan melko runsaasti kiilto-osia. Tämä on ymmärrettävissä sitä kautta, että FV:n päämarkkina-alueeksi oli kohdennettu USA. Monet osat ovat sinkkivalun sijasta prässättyä rosteria. Edessä on sumuvalot, takana modernit pienet evät ja pakoputkien ulostulot on tuotu takapuskurin läpi. 15-tuumaiset renkaat on asennettu Robergelin valmistamille pinnavanteille.

Voimanlähteenä on 276-kuutiotuumainen (n. 4,5 l) DeSoto FireDome Hemi V8, jonka suurin teho 7,5:1-puristussuhteella oli 170 hv (SAE) @ 4500 r/min. FV:n huippunopeus on 170–195 km/h.[3]

Maaliskuussa 1955 FV sai keulalleen 200-hevosvoimaisen (SAE), 291-kuutiotuumaisen (n. 4,8 l) DeSoto FireDome Hemi V8:n, jonka myötä sen malltunnukseksi tuli FV1. Muilta osin malli pysyi muuttumattomana.

FV-versioita valmistettiin 10 kappaletta ja FV1-versiota 33 kappaletta. Jälkimmäisistä seitsemän autoa sai avokorin.

FV2 ja FV2B (1955 – 1956)

Marraskuussa 1955 auto saa uuden mallitunnuksen FV2. Ulkoisena erona aiempaan on uusi panoraama-tuulilasi, sisätiloissa siirrytään äärimmäisen hienoon käsityötekniikkaan, jossa kojetaulun pinta näyttää kiillotetulta pähkinäpuuviilulta, mutta on toteutettu maalaamalla.

Voimanlähteenä jatkaa 291-kuutiotuumainen (4,8 l) DeSoto FireDome Hemi V8, jonka teho on 200 SAE-hevosvoimaa.

Marraskuun 1955 ja maaliskuun 1956 välisenä aikana FV2:ta valmisetaan 30 kappaletta, joista yksi avoauto, Daninon vaimolle.

Maaliskuussa 1956 auto saa mallitunnuksen FV2B. Tällöin auton voimanlähteeksi tuli 330-kuutiotuumainen (5,4 l) DeSoto FireDome Hemi V8, jonka teho oli 250 hv (SAE). Näihin aikoihin auton mallinimenä alettiin käyttää kirjainyhdistelmää "FVS" (Facel Vega Sport), mutta mikään valmistajan virallinen tunnus se ei ole.

Maalis- ja lokakuun 1956 välisenä aikana valmistettiin 74 kappaletta FV2B-malleja, joista kaksi avoautoa.

FV3 ja FV3B (1956 – 1958)

Marraskuussa 1956 auto sai uuden mallitunnuksen FV3. Ulkoisena erona aiempaan onn uusittu keula, jossa on päällekkäiset tuplavalot ja aiempaa suuremmat jäähdytysaukkojen ritilät keskiosan molemmin puolin.

Voimanlähteeksi vaihtui 277-kuutiotuumainen (4,5l) Plymouth Poly V8, jonka teho on 200 SAE-hevosvoimaa.

Marraskuun 1956 ja heinäkuun 1957 välisenä aikana valmistettiin 46 kappaletta FV3-malleja, joista yksi avoauto.

Maaliskuussa 1957 auto sai mallitunnuksen FV3B. Tällöin sen voimanlähteeksi tuli 301-kuutiotuumainen (4,9 l) Chrysler Poly V8, jonka teho on 170 SAE-hevosvoimaa.

FV3B-malleja valmistettiin n. 90 kappaletta. Tässä kohdin lähdetiedot vaihtelevat. Tämä johtunee osittain siitä, että FV3-, FV3B- ja FV4-malleja valmistettiin limittäin samanaikaisesti. Ts. valmistenumerot eivät juokse kronologisesti mallin kehitysversioiden mukaan, vaan autoja valmistettiin erinä.

Mitat ja massat

Malli FV / FV1 / FV2 / FV2B / FV3 / FV3B (12 kpl) FV3B FV4
Pituus 4570 mm 4590 mm
Leveys 1760 mm 1800 mm
Korkeus 1380 mm
Akseliväli 2630 mm 2660 mm
Omapaino 1660 kg 1750 kg

Lähteet

  1. The Facel Vega: Chrysler-Powered Luxury Car – Allpar, Viitattu: 9. marraskuu 2019.
  2. Wouter Melissen: Facel Vega FV – Ultimatecarpage.com, 8. joulukuu 2008. Viitattu: 9. marraskuu 2019.
  3. Early Hemi Serial Numbers – Allpar, Viitattu: 9. marraskuu 2019.