Ferrari 250
Ferrari 250 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Ferrari, Italia |
Valmistusaika | 1953–1964 |
Luokka | Urheiluauto |
Kori | 2-ovinen coupé 2-ovinen avoauto |
Suunnittelija | Giovanni Michelotti |
Pohjalevy | |
Moottori | V12 |
Iskutilavuus | 2953 cm³ |
Teho | 176,5 kW CUNA |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | 8,2 s (0–100 km/h) |
Huippunopeus | 225 km/h |
Kulutus | 16 l/100 km (CUNA) |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | |
Seuraaja | |
Saman luokan autoja | BMW 503 |
Ferrari 250 on vuosina 1953–1964 valmistettu nopea urheiluauto. 250-mallista on neljä versiota, 2-paikkainen coupe, 4-paikkainen, avoauto ja kilpakäyttöön 250 GT Berlinetta. 4-paikkaisessa moottoria on siirretty eteenpäin matkustamotilojen suurentamiseksi. Useimmat tuon ajan Ferrarien korit suunnitteli kuuluisa italialainen korimuotoilija Giovanni Michelotti, joka muotoili myös 250-mallin kauniit linjat.
Vuonna 1960 Ferrari 250 -autoja valmistettiin 400 kappaletta. Seuraavana vuonna Suomeen tuotiin ensimmäinen henkilöautoksi rekisteröity Ferrari, joka herätti huomiota ja päätyi useampaankin lehteen.
Sisällysluettelo
Kori[muokkaa]
Tekniikan Maailma 12/1961 koeajoi 2-paikkaisen coupen, GT (Gran Turismo) Coupe Pininfarinan. Istuimissa on nahkaverhoilu. Pääntukia ei ole. Takatilat ovat ahtaat. Mittarivirhe: mittarissa "100 km/h" nopeus on oikeasti 94,1 km/h. Tässä nopeudessa melutaso on 87 fonia. Äänieristys on hyvä. Tuulilasinpyyhkimen nopeus on 48/68 iskua minuutissa. Ohjauspyörä on iso, 42 cm.
Mittaristossa on tavallisten mittarien lisäksi kierroslukumittari, öljyn lämpömittari ja öljynpainemittari. Ampeerimittaria ei kuitenkaan ole, sen sijaan on varoitusvalo. Katkaisintaulussa on valmis paikka radiolle.
Konepelti on saranoitu etureunastaan. Alusta on huolellisesti suunniteltu ja tavanomainen takajousitus jäykkä taka-akseli ja lehtijouset toimivat erinomaisesti. Edessä ja takana ovat levyjarrut.
Ajo-ominaisuudet[muokkaa]
Ajo-ominaisuudet ovat erittäin hyvät nopeaan ajoon. Kaarreajo-ominaisuudet ovat erinomaiset. Myös jarrutus sujuu turvallisesti kaarteessa. Ohjaus on tarkka, mutta ei kovin nopea (3,75 kierrosta). Jarrut ovat tehokkaat.
Tekniikka[muokkaa]
Ferrari 250:n 2953 cm³ 60° V12-moottori tuottaa 176,5 kW CUNA / 7000 ja vääntää 261,8 Nm / 5000 (240 hv ja 26,7 kpm). Sylinterin mitat ovat 73 × 58,8 mm. Molemmissa kansissa on nokka-akseli. Kolme kaasutinta.
Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja. Lisäksi on sähköinen ylivaihde, joka toimii viidentenä vaihteena. Vaihdetanko on lattialla.
Työkaluja on runsaasti, mutta auton huollattaminen on hankalaa huoltopisteiden puuttumisen takia. Sytytystulppien vaihto on vaikeaa ahtaiden tilojen vuoksi. Korkeaviritteinen moottori on herkkä säädöille ja siksi tehdas tarjoaa mahdollisuuden huoltaa auto tehtaalla Maranellossa.
Mittaukset[muokkaa]
Tekniikan Maailma 12/1961 mittasi Ferrari 250:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/t 3,2 sekuntia, 0–80 km/t 6,1 sekuntia, 0–100 km/t 8,2 sekuntia, 0–120 km/t 11,0 sekuntia, 0–140 km/t 13,9 sekuntia ja 0–160 km/t 17,4 sekuntia. Huippunopeus on tehtaan mukaan 225 km/t, TM:n mukaan 211,8 km/h (TM kuitenkin myönsi, että kiihdytysmatka 1250 m oli liian lyhyt ja auto olisi kiihtynyt vieläkin nopeammaksi).
Kulutus on CUNA-normin mukaan 16,0 litraa superbensiiniä. Kulutus vaihteli välillä 16,0–23,0 litraa /100 km.
Mitat[muokkaa]
Pituus | 4700 mm |
Leveys | 1710 mm |
Korkeus | 1340 mm |
Akseliväli | 2600 mm |
Raideleveys (e/t) | 1354 / 1394 mm |
Tyhjäpaino | 1455 kg |
Muuta[muokkaa]
Ferrari 250 GT -mallia valmistettiin 1959-1962 kaikkiaan 950 kappaletta [1]. Ferrari 250 GT voitti monia autokilpailuja.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 12/1961
- Mobilisti 3/2001
- Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ferrari_250-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- ↑ Mobilisti 3/2001