Ero sivun ”Fiat Nuova Balilla 1100 (508 C)” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 38: Rivi 38:
  
 
== 1937 – 1939 ==
 
== 1937 – 1939 ==
 +
=== Fiat 508C - Balilla 1100 ===
 
Ensimmäisenä markkinoille tuotiin versio ''C'', jonka akseliväli on 2420 mm. Tehdaskorimalleina olivat ''Berlina,'' ''Cabriolimousine,'' 2-ovinen, 4-paikkainen cabrio (Design Viotti), 2-paikkainen ''Sportcabrio,'' sekä neliovinen cabrio, jonka pohjalta tehtiin mallit ''Coloniale'' ja ''Militare''.
 
Ensimmäisenä markkinoille tuotiin versio ''C'', jonka akseliväli on 2420 mm. Tehdaskorimalleina olivat ''Berlina,'' ''Cabriolimousine,'' 2-ovinen, 4-paikkainen cabrio (Design Viotti), 2-paikkainen ''Sportcabrio,'' sekä neliovinen cabrio, jonka pohjalta tehtiin mallit ''Coloniale'' ja ''Militare''.
  
Rivi 47: Rivi 48:
 
</gallery>
 
</gallery>
  
 +
=== Fiat 508 L - Balilla 1100 L / 1100 L Taxi ===
 
Pidemmällä, 2743 mm:n akselivälillä varustettu seitsemänpaikkainen ''L''-versio oli erityisen suosittu erityisesti taksikäytössä. Näitä valmistui vuosina 1938 &ndash; 39 noin 5000 kappaletta. Pitkäakselivälisestä mallista on kaksi eri koriversiota, joista toinen on ilman B-pilaria, kuten lyhytakselivälinen ''Berlina''. Tämä ratkaisu antaa erinomaisen pääsyn autoon ja sieltä ulos.  
 
Pidemmällä, 2743 mm:n akselivälillä varustettu seitsemänpaikkainen ''L''-versio oli erityisen suosittu erityisesti taksikäytössä. Näitä valmistui vuosina 1938 &ndash; 39 noin 5000 kappaletta. Pitkäakselivälisestä mallista on kaksi eri koriversiota, joista toinen on ilman B-pilaria, kuten lyhytakselivälinen ''Berlina''. Tämä ratkaisu antaa erinomaisen pääsyn autoon ja sieltä ulos.  
  

Versio 27. maaliskuuta 2015 kello 16.38

Fiat Nuova Balilla 1100
(508 C)
Fiat 508C 1936.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Fiat,
Italia
Valmistusaika 19371953
Luokka Alempi keskiluokka
Kori Berlina, Cabriolet
Suunnittelija Dante Giacosa
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1089 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 110 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä 508 "Balilla"
Seuraaja Fiat 1100-103
Saman luokan autoja


Nuova Balilla 1100 on italialaisen Fiat S.p.A:n vuosina 19371953 valmistama automalli. Myös mallinimiä Balilla 1100 ja Super-Balilla on käytetty.

Fiat 1100 tuli markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 1937, 508 "Balillan" ajantasaistettuna versiona, mallin alkuperäinen mallinimi 508 C juontaa juurensa tästä. Mallin ulkonäössä on samankaltaisuutta vuonna 1936 esitellyn pienemmän Fiat 500 "Topolinon" ja suuremman 1500:n kanssa. Kaikki edellämainitut mallit ovat tuolloin uransa alussa olleen italialaisen designeri Dante Giacosan käsialaa ja hän loi Fiatin mallistolle yhtenäisen ja tunnistettavan ilmeen mm. maskin muotoilulla.

Kahden ensimmäisen valmistusvuotensa aikana Fiat 508 / 1100 -malleja valmistettiin n. 57 000 kappaletta, joka tekee siitä Fiatin siihen asti myydyimmän auton. Kaikkiaan vuosien 1937 – 1953 välisenä aikana valmistettiin n. 181 000 kappaletta Fiat 508 / 1100 -mallisarjan autoa.

Tekniikka

Vuonna 1934 käyttöön otettu, tehokkaimmillan Fiat 508 S "Balilla Sport"- (ja joissain "Balilla Sport Sedan") -malleissa 36 DIN-hv:n, 995 cm3:n nelisylinterinen OHV-moottori muutettiin porausta kasvattamalla 1089-kuutioiseksi. Jokapäiväistä käyttövarmuutta silmälläpitäen sen teho laskettiin Berlina ja Cabrio -malleissa 32 hevosvoimaan ja, puristussuhdetta laskemalla, pakettiautossa ja kuusipaikkaisessa 1100 L -mallissa 30 hevosvoimaan.

Voimansiirto neliportaiselta vaihteistolta vetävälle taka-akselille on järjestetty nivelöidyn kardaaniakselin välityksellä. Vaihteiston kolmas ja neljäs vaihde on synkronoitu. Nuova Balillan huippunopeus on 95 – 110 km/h.

Dante Giacosa suunnitteli Fiat 1100:aan alustan, joka oli mukavuudeltaan, auton hintaluokkaan nähden, suorastaan ylimitoitettu. Edessä se perustui suuremman Fiat 1500:n Dubonnet-tyyppiseen vaimenninyksikköön, mutta poikittaisin ala- ja ylätukivarsin, jolloin rakenteesta tuli hyvin vakaa ja se tarjosi loistavat ajo-ominaisuudet. [1][2]

Jäykkä taka-akseli on tuettu puolielliptisin lehtijousipakoin ja myös takaa löytyy hydrauliset yksiköt, jotka vaimentavat jousituksen keinahtelua. Tällöin itse jousipakasta voidaan tehdä joustavampi. Seisontajarru on mekaaninen pantajarru, joka vaikuttaa kardaaniakselin ja se toimii myös vara- / lisäjarruna. [3][4]

1937 – 1939

Fiat 508C - Balilla 1100

Ensimmäisenä markkinoille tuotiin versio C, jonka akseliväli on 2420 mm. Tehdaskorimalleina olivat Berlina, Cabriolimousine, 2-ovinen, 4-paikkainen cabrio (Design Viotti), 2-paikkainen Sportcabrio, sekä neliovinen cabrio, jonka pohjalta tehtiin mallit Coloniale ja Militare.

Fiat 508 L - Balilla 1100 L / 1100 L Taxi

Pidemmällä, 2743 mm:n akselivälillä varustettu seitsemänpaikkainen L-versio oli erityisen suosittu erityisesti taksikäytössä. Näitä valmistui vuosina 1938 – 39 noin 5000 kappaletta. Pitkäakselivälisestä mallista on kaksi eri koriversiota, joista toinen on ilman B-pilaria, kuten lyhytakselivälinen Berlina. Tämä ratkaisu antaa erinomaisen pääsyn autoon ja sieltä ulos.

Kilpakäyttöä silmälläpitäen Nuova Balillasta valmistettiin arviolta kymmenkunta kappaletta kaksiovisella umpikorilla varustettua Fiat 1100 508 C–MM (508 C – Mille Miglia) -mallia. Voimanlähteenä mallissa on sama moottori kuin vakiomalleissa, mutta korkeamman viritysasteen ansiosta sen teho on 42 hv. Suuremman tehon ja aerodynaamisen korin ansiosta Mille Miglia -mallin huippunopeus on 142 km/h. Korimallina on kaksipaikkainen berlinetta ja malleja on kaksi, vuoristojen serpentiiniteille soveltuva lyhytperäinen ja nopeille autodromoille soveltuva veneperä.

Koska kilpa-autoja käytettiin myös siviiliajossa, on esim. pitkäperäisen mallin ohjaamo enemmänkin GT-autojen henkinen, kuin puhdasverinen kilpa-auto. Kojelaudasta löytyy kello ja lattia, tavaratilaa myöden on verhoiltu, samoin ovet.

Vuonna 1939 Nuova Balilla sai kasvojenkohotuksen (tuolloin tämä termi ei toki ollut käytössä), jonka myötä mallin keulan ilme muuttui huomattavasti. Malli on ensimmäinen, joka kantaa nimeä Fiat 1100. Erotuksena sodanjälkeisistä malleista malleista tätä ensimmäistä versiota kutsutaan nimellä 1100 A. Uuden suurikokoisemman maskinsa ansiosta malli sai Italiassa kansan parissa lempinimen musone, joka tarkoittaa suurikokoista nenää.

Fiat jakoi mallin tuotantoa vuonna 1948, sotaa edeltäneellä korimallilla. Teknisesti uudistettu moottori antoi nyt tehoa 35 hv ja mallille annettiin nmi 1100 B. Pidemmällä akselivälillä varustettu malli oli nimeltään BL ja sen voimanlähteenä jatkoi vanhempi 30 hv:n moottori.

Vuonna 1949 vaihteenvalitsin siirrettiin lattialta ohjauspyörän alle ja koriin lisättiin takaluukku, jonka kautta tavaratilan käyttö helpottui. Mallinimeksi tuli nyt 1100 E / EL. Pidemmällä akseliväillä varustetun EL-version valmistus lopetettiin vuonna 1950, mutta samaa alustaa hyödyntänyt taksi-versio 1100 EL Tassi pysyi valmistusohjelmassa vuoteen 1953 asti.

Vuosien 1947 – 1950 välisenä aikana valmistettiin 401 auton erä kilpakäyttöön tarkoitettuja 1100 S -malleja. Koriltaan ne perustuivat vanhaan Mille Miglia -malliin, mutta moottorin teho oli nyt 51 hv. Mallin huippunopeus oli 150 km/h. Vuonna 1951 Pininfarina muokkasi mallista siviilikäyttöön paremmin soveltuvan coupé-version 1100 ES. Koska auto oli nyt painavampi, mutta moottorin teho pysyi ennallaan, auton huippunopeus putosi 140 km/h:iin, joka on silti yhtä paljon kuin saman aikakauden Porschella.

Italiassa umpikorisen 1100 E -mallin valmistus lopetettiin vuonna 1953 ja sen korvasi 1100-103.

Lisenssivalmistus

Simca

Vuosien 1937 – 1951 välisenä aikana Fiat S.p.A:n silloinen ranskalainen tytäryhtiö SIMCA (Société Industrielle de Mécanique et de Carrosserie Automobile) valmisti Fiat 508 C-mallia nimellä Simca 8. Vuonna 1949 yhtiö toi markkinoille 1221 cm3:n moottorilla varustetun Simca 8/1200-mallin, mutta itse moottori oli otettu käyttöön jo vuonna 1948, kalliissa ja siksi harvinaiseksi jääneessä Simca 8 Sport -mallissa. Tämä tapahtui kahdeksan vuotta ennen kuin emoyhtiö toi markkinoille vastaavalla moottorilla varustetun Fiat-merkkisen auton.

NSU-Fiat

Fiatin saksalainen tytäryhtiö NSU Automobil AG valmisti Heilbronnissa vuosina 1938 – 1941 Fiat 508 C:hen perstuvia autoja. Niiden tekniikka oli peräisin emoyhtiö Fiatilta Italiasta, mutta autojen korit valmisti saksalainen Karosseriewerke Weinsberg.

Emomallistaan poiketen umpikorimalli oli kaksiovinen, takareunasta saranoiduilla ovilla ja auton sai myös avattavalla kangaskatolla varustettuna Cabrio-Limousine -versiona. Lisäksi mallistoon kuului kaksiovinen ja nelipaikkainen avomalli, jossa käytettiin Fiatin omaa Viotti-avokoria. Emomallin vuonna 1939 saamasta kasvojenkohotuksesta huolimatta NSU-Fiatit valmistettiin vuoteen 1941 asti vanhemmalla keulalla.

Steyr-Daimler-Puch

Itävaltalainen Steyr-Daimler-Puch valmisti omille kotimarkkinoilleen vuosien 1948 – 1953 välisenä aikana Fiat 1100 B- ja Fiat 1100 E -malleja nimellä Steyr-Fiat 1100.

Hyötyajoneuvot

1939 - 1940, Fiat 1100 L - furgoncino, camioncino

Pitkäkselivälisen alustan päälle suunniteltiin myös tavaroiden kuljettamiseen soveltuvat mallit, joita oli kaksi ei versiota:

  • 1100 L -alusta, hyötykuorma 580 kg + kuljettaja, kantavuus 650 kg, umpikori ja lavamalli.
  • Coloniale-alusta, jossa vahvemmat akselit ja jousitus, suuremmat pyörät ja vahvistettu runko, hyötykuorma 750 kg + kuljettaja.

Pitkän alustan lisäksi vuonna 1939 valmistettiin lyhyttä Militare-alustaa. 350 kg:n hyötykuorman kantanut lavamalli perustui 508 C:n vakioalustalle.

Aiheesta muualla

Lähteet