Ero sivun ”Fiat Topolino” versioiden välillä
Rivi 57: | Rivi 57: | ||
[http://microcarmuseum.com/tour/topolino-rhd.html Micro Car Museum] | [http://microcarmuseum.com/tour/topolino-rhd.html Micro Car Museum] | ||
− | [[Luokka:Fiat| | + | [[Luokka:Fiat|Topolino]] |
[[Luokka:Mallit|Topolino]] | [[Luokka:Mallit|Topolino]] |
Versio 11. joulukuuta 2014 kello 18.29
Fiat 500 'Topolino' | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Fiat, Italia |
Valmistusaika | 1936–1948 |
Luokka | A-segmentti |
Kori | 2-ovinen viistoperäinen combi |
Suunnittelija | |
Pohjalevy | |
Moottori | R4 sivuventtiilimoottori |
Iskutilavuus | 569 cm3 |
Teho | 13 hv |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | 85 km/h |
Kulutus | 3 l/100 km |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | alle 10.000 liiraa (1936) |
Edeltäjä | |
Seuraaja | Fiat 500 |
Saman luokan autoja | Austin 7 |
Sisällysluettelo
Mallin saavutus
Fiatilla tultiin jo alkuaikoina siihen tulokseen, että pikkuautot tuottavat kaupallista menestystä. Suuret autonvalmistajat eivät pystyneet tekemään nopeasti suuria voittoja. Pienten ja halpojen autojen valmistajat pärjäsivät markkinoilla paremmin 30-luvun alun huonoista vuosista. Fiatille se oli mahdollisuus säilyä edes jonkin verran tunnettuna autonvalmistajana.
Aikaisemmin suurista ja kalliista autoista sai suurta voittoa, mutta niitä ei ostettu niin paljoa. Sen sijaan pienten ja halpojen autojen kanssa voitto oli vähän pienempi mutta autoja myytiin enemmän. Tämä johti Fiat 500:n syntyyn, josta käytettiin nimeä Topolino (Mikki Hiiri).
Auto oli vain 326 senttimetriä pitkä. Se oli kaksipaikkainen koska takatila oli varattu matkatavaroille. Sinne saattoi mahduttaa kaksi lastakin mutta heidän olot eivät olleet kovin mukavat. Tavaratilaan pääsi käsiksi vain kaadettavien istuimien kautta.
Fiat ei mennyt rakentamaan autojen ja polkupyörien risteytyksiä, niinsanottuja kevytautoja. Fiat teki oikean auton mutta hiukan pienemmässä koossa. Niimpä 500:n ajo-ominaisuudetkin olivat kuin autoissa.
Topolinosta tulikin varsin suosittu. Se oli käytännöllinen ja halpa pikkuauto. Ne ihmiset jotka arvostivat kompaktia kokoa ja hyvää käsiteltävyyttä mutta eivät piitanneet suorituskyvystä tai ahtaudesta, ostivat Fiat 500:n. Se sopi erinomaisesti suuriin ja ruuhkaisiin kaupunkeihin. Sen polttoaineenkulutuskin oli todella pieni.
Missään tapauksessa Topolino ei ollut kuitenkaan urheilullinen. Sen huippunopeus oli nipin napin 70 km/h mutta moottoriin oli myytävänä virityssarjoja joiden avulla siitä sai hyvinkin suorituskykyisen.
Topolinosta tehtiin useita eri versioita. Alunperin kaksipaikkaisen korin sai vain avattavalla kangaskatolla, myöhemmin myös umpikattoisena. Oli myös farmarimalli, jonka takaosa oli kokonaan puusta valmistettu, mutta sodan jälkeen se vaihtui peltiseen kun teräspeltiä alkoi taas saada.
Tekniikka ja rakenne
Fiat 500:ssa oli X-palkkirunko kevennysleikkauksin. Se oli varsin vääntöjäykkä eivätkä joustoliikkeet välittyneet auton koriin. Niimpä jousituksen huolehtiminen jäi pyöräntuennalle, eikä kori elänyt tien epätasaisuuksien mukaan.
Fiat 500:sta kuljetti eteen sijoitettu 4-sylinterinen 0,6-litrainen sivuventtiilimoottori. Vaikka se olikin todella tehoton, se ajoi asiansa samalla tavalla kuin suuremmat moottorit suuremmissa autoissa.
Ohjausvaihde oli toteutettu kierukkavaihteella ja eturenkaat olivat erillisjousitetut poikittaisella lehtijousella. Takana oli jäykkä akseli ja aluksi neljänneselliptiset lehtijouset, jotka muuttuivat puolielliptisiksi myöhemmin.
Vaikka yleensä tuon ajan autot olivat 3-vaihteisia, Topolinossa oli 4-vaihteinen vaihteisto. Neljännen vaihteen avulla vaatimaton moottori pärjäsi paremmin Fiatin liikuttamisessa.
Topolinon tekninen erikoisuus oli moottorin taakse sijoitettu jäähdytin. Koska keulasta haluttiin tehdä pyöreä, ei jäähdytintä olisi voinut moottorin eteen sijoittaa.
Lähde
- Vuosisatamme Autot, Christer Glenning ja Bengt Ason Holm, ISBN 951-0-22831-1