Ero sivun ”Ford Model T” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 22: Rivi 22:
 
samaaluokkaa = }}
 
samaaluokkaa = }}
  
'''T-Ford''' on ensimmäinen liukuhihnalla valmistettu auto. Vuosina [[1909]]–[[1927]] [[Ford Motor Company]] rakensi ennätykselliset 15 007 033 Ford-T-autoa. Tuo raja rikottiin vasta 45 vuotta myöhemmin. T-Fordin kuorma-autoversio tunnetaan nimellä [[Ford Model TT]].
+
'''T-Ford''' (virallisesti '''Ford Model T''', lempiniminä englanniksi mm. '''Tin Lizzie''', suomeksi '''Hoppa''') oli amerikkalaisen [[Henry Ford]]in perustaman [[Ford Motor Company]]n vuoden 1908 lokakuun alusta vuoden 1927 toukokuun lopulle valmistama [[Auto|automalli]].
 +
 
 +
Vaikka autoja oli valmistettu jo vuosikymmenien ajan ennen T-Fordin markknoille tuloa, monet niistä olivat hinnaltaan tavallisen keskivertokansalaisen ulottumattomissa. T-Fordia pidetään historioitsijoiden keskuudessa yleisesti autona, joka nosti USA:n keskituloisen kansanosan pyörien päälle. Eräänä tärkeimpänä tekijänä tässä oli ajoneuvon edullinen hinta, joka saatiin painumaan alas siirtymällä käsityövaltaisesta valmistuksesta [[Tuotantolinja|massatuotantoon]]. T-Ford on myös valittu äänestyksellä [[Vuosisadan auto|vuosisadan autoksi]] ja malli on kieltämättä eräs merkityksellisimmistä yhteiskuntaa ja kulttuuria yleismaailmallisesti muokanneista tuotteista. Ensimmäinen T-Ford valmistui elokuun 12. päivänä vuonna 1908 ja se lähti Michiganin Detroitissa sijainneelta [[Ford Piquette Avenue Plant|Piquette Avenuen tehtaalta]] syyskuun 27. päivänä. Toukokuun 26. päivänä vuonna 1927 Henry Ford todisti Michiganin [[Highland Park Ford Plant|Highland Parkin tehtaalla]] 15:nnen mljoonannen T-Fordin valmistumista.
 +
 
 +
Henry Ford oli perustanut yhtiönsä vuonna 1903 ja oli ennen T-Fordia valmistanut jo useita malleja. Vaikka mallien nimeäminen aloitettiinkin [[Ford Model A|mallista "A"]], ei Fordilla ennen T-mallin julkaisua ollut ollut 19:ää tuotantomallia (kirjaimet A – T), vaan useimmat näistä olivat prototyyppejä. Ennen T-mallia Ford oli valmistanut [[Ford Model S|mallia S]], joka oli jatkokehitetty yhtiön siihen asti parhaiten myyneestä [[Ford Model N|mallista N]]. T-mallin seuraaja vuonna 1927 ei suinkaan ollut malli U, vaan hieman epäloogisesti [[Ford Model A#1927 Model A|malli A]]. Yhtiön tiedotteissa asia ilmaistiin siten, että koska uusi malli oli täydellinen irtiotto kaikesta vanhasta, mallinimien järjestys haluttiin aloittaa uudelleen alusta.
  
 
== Yleistä ==
 
== Yleistä ==
Rivi 86: Rivi 90:
 
* Raideleveys (e/t): 1467/1467 mm
 
* Raideleveys (e/t): 1467/1467 mm
 
* Omamassa: 700 kg
 
* Omamassa: 700 kg
 +
 +
==Lähteet==
 +
* [https://corporate.ford.com/company/history.html History - Ford.com]
 +
* [http://www.ritzsite.nl/FORD_1/05_eford.htm Ritzinger, André. "Early Ford-models from the years 1903–1908"]
  
 
[[Luokka:Ford|Model T]]
 
[[Luokka:Ford|Model T]]
 
[[Luokka:Mallit|Model T]]
 
[[Luokka:Mallit|Model T]]

Versio 14. tammikuuta 2015 kello 13.08

Ford Model T
Late model Ford Model T.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Ford Motor Company,
USA:
Detroit, Michigan
Highland Park, Michigan
Buffalo,New York
Los Angeles, Kalifornia
Minneapolis, Minnesota
St. Louis, Missouri
St. Paul, Minnesota
Dothan, Alabama
Cincinnati, Ohio
San Francisco, Kalifornia
Cleveland, Ohio
Columbus, Ohio
Muut maat:
Buenos Aires, Argentiina
Santiago, Chile
Geelong, Australia
São Bernardo do Campo, Brasilia
Toronto, Kanada
Walkerville, Kanada
Kööpenhamina, Tanska
Manchester, UK
Berliini, Saksa
Cork, Irlanti
Cádiz, Espanja
Valmistusaika 19081927
Luokka Full-size Ford
Kansanauto
Kori Tehdaskorit:
2-d touring (1909–11)
3-d touring (1912–1925)
4-d touring (1926–1927)
oveton roadster (1909–11)
1-d roadster(1912–1925)
2-d roadster (1926–1927)
Roadster pickup (1925–1927)
2-d coupé (1909–1912, 1917–1927)
2-d Coupelet (1915–17)
Town car (1909–1918)
C-cab wagon (1912)
2-(Center) door sedan (1915–1923)
2-d sedan (1924–1927)
4-d sedan (1923–1927)
Alusta
Suunnittelija Henry Ford,
Childe Harold Wills,
Joseph A. Galamb,
Eugene Farkas
Pohjalevy
Moottori R4-sivuventtiilimoottori
Iskutilavuus 177 cid (2,9 l)
Teho 20 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 70 km/h
Kulutus 12 – 19 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 850 – 250 $
Edeltäjä Ford Model N
Ford Model S
Seuraaja Ford Model A
Saman luokan autoja


T-Ford (virallisesti Ford Model T, lempiniminä englanniksi mm. Tin Lizzie, suomeksi Hoppa) oli amerikkalaisen Henry Fordin perustaman Ford Motor Companyn vuoden 1908 lokakuun alusta vuoden 1927 toukokuun lopulle valmistama automalli.

Vaikka autoja oli valmistettu jo vuosikymmenien ajan ennen T-Fordin markknoille tuloa, monet niistä olivat hinnaltaan tavallisen keskivertokansalaisen ulottumattomissa. T-Fordia pidetään historioitsijoiden keskuudessa yleisesti autona, joka nosti USA:n keskituloisen kansanosan pyörien päälle. Eräänä tärkeimpänä tekijänä tässä oli ajoneuvon edullinen hinta, joka saatiin painumaan alas siirtymällä käsityövaltaisesta valmistuksesta massatuotantoon. T-Ford on myös valittu äänestyksellä vuosisadan autoksi ja malli on kieltämättä eräs merkityksellisimmistä yhteiskuntaa ja kulttuuria yleismaailmallisesti muokanneista tuotteista. Ensimmäinen T-Ford valmistui elokuun 12. päivänä vuonna 1908 ja se lähti Michiganin Detroitissa sijainneelta Piquette Avenuen tehtaalta syyskuun 27. päivänä. Toukokuun 26. päivänä vuonna 1927 Henry Ford todisti Michiganin Highland Parkin tehtaalla 15:nnen mljoonannen T-Fordin valmistumista.

Henry Ford oli perustanut yhtiönsä vuonna 1903 ja oli ennen T-Fordia valmistanut jo useita malleja. Vaikka mallien nimeäminen aloitettiinkin mallista "A", ei Fordilla ennen T-mallin julkaisua ollut ollut 19:ää tuotantomallia (kirjaimet A – T), vaan useimmat näistä olivat prototyyppejä. Ennen T-mallia Ford oli valmistanut mallia S, joka oli jatkokehitetty yhtiön siihen asti parhaiten myyneestä mallista N. T-mallin seuraaja vuonna 1927 ei suinkaan ollut malli U, vaan hieman epäloogisesti malli A. Yhtiön tiedotteissa asia ilmaistiin siten, että koska uusi malli oli täydellinen irtiotto kaikesta vanhasta, mallinimien järjestys haluttiin aloittaa uudelleen alusta.

Yleistä

T-Ford oli ensimmäinen nelipaikkainen, 4-sylinterinen auto alle 1000 dollarin hintaluokassa. Auton moottorin edistyksellisyys näkyi esimerkiksi auton valmistuksen aloittamisen aikaan harvinaisessa irroitettavissa olevasta sylinterinkannesta.

Autossa oli sama 2-vaihteinen planeettavaihteisto, kuin aikaisemmissakin Fordeissa. Se oli helppokäyttöinen, koska siinä ei ollut toistensa lomaan hakeutuvia hammasrattaita, vaan kolme hihnaa, jotka kytkivät pyöriviä rumpuja toisiinsa tarpeen mukaan. Mekanismia voi verrata esimerkiksi monivaihteisien polkupyörien vaihteensiirtomekanismiin.

Yksinkertaisessa alustassa oli edessä ja takana poikittainen lehtijousi. Sen kestävyyteen suhtauduttiin epäilevästi, mutta se olikin tehty vankaksi kestämään kaikenlaisessa ajossa. T-Ford itseasiassa meni minne vain.

4-sylinterinen sylinteriryhmä oli yhtä kappaletta, sillä niin sylinterit kuin jäähdytyskanavatkin syntyivät yhdellä valulla. Moottorin iskutilavuus oli 2,9 litraa ja se antoi 20 hevosvoimaa. Tällä moottorilla Ford saavutti 70 km/h huippunopeuden.

Lisäksi Ford oli kokoajan suursarjatuotannon ansiosta lähes käsittämättömän halpa. Esimerkiksi tuotannon alussa Fordin sai 850 dollarilla, kun muut saman luokan autot maksoivat noin 2000–3000 $. 1920-luvulle mennessä hinta oli laskenut 300 dollariin ja jopa alle. Sekin oli yksi syy siihen miksi T-Fordia valmistettiin yli 15 miljoonaa kappaletta ja lähes 20 vuoden ajan.

Vuonna 1914 laskettiin että yhden Fordin valmistamiseen meni aikaa 93 minuuttia. Silloin, kun Fordin tehtailta rullasi ulos 10. miljoonas T-malli, koko maailman autokannasta lähes 90 % oli Fordeja!

T-Fordissa oli koko tuotantokauden ajan kampikäynnistys, mutta vuonna 1919 sai lisävarusteena sähkökäynnistyksen umpiautoihin. Seuraavana vuonna se tuli valinnaiseksi kaikkiin malleihin. Tuossa muutoksessa autoon tuli tietysti myös akku ja laturi, mutta kampikäynnistyksen niksit oli T-Fordin omistajan osattava aina siltä varalta jos akku tyhjentyisi.

Sisusta

T-Fordin sisusta

T-Ford on sisältä melko erikoinen verrattuna nykyisiin autoihin. Polkimia on kyllä kolme, mutta vaihdekeppiä ei ole.

Vaihteenvaihto tapahtuu vaihdepolkimella, joka on poljinrivistössä vasemmanpuoleinen, nykyaikaisen auton kytkinpolkimen paikalla. Vaihde on vapaalla, kun poljin on keskiasennossaan. Jos polkimen painaa pohjaan kytkeytyy ykkösvaihde, ja polkimesta irti päästettäessä siirtyy vaihde kakkoselle.

Keskellä on peruutuspoljin. Peruuttaminen onnistuu painamalla vaihdepoljin vapaa-asentoon ja polkaisemalla peruutusvaihde päälle peruutuspolkimella. Vaihdepoljin pitää painaa vapaa-asentoon, jottei sekä kakkos- että peruutusvaihde pyri kytkeytymään yhtäaikaa.

Oikeanpuoleinen on jarrupoljin. Se vaikuttaa voimansiirtoon.

Sähkökäynnistyksellä varustetuissa malleissa on lattiassa nappi, jota jalalla painamalla käynnistysmoottori alkaa pyörittää moottoria.

Suuren syliin asti ulottuvan ohjauspyörän molemmilla puolilla on vivut. Vasemmanpuoleisesta vivusta säädetään sytytystä ja oikeanpuolimmainen on kaasuvipu. Ohjauspyörä kääntyy vain puolitoista kierrosta laidasta laitaan ja Fordin kääntöympyrä on melko pieni; halkaisijaltaan vajaat 10 metriä.

Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella. Se vaikuttaa takapyöriin ja kytkee samalla vaihteen vapaalle.

Kuljettajalle ei useimmissa malleissa ole omaa ovea.

Moottori

Model T:n moottori ulkoapäin

Ford Model T:n moottorina toimi eteen sijoitettu, nelisylinterinen 2,9 litran rivimoottori, jonka kaikki sylinterit valettiin samaan sylinteriryhmään. Tehtaan mukaan tuo moottori kulutti bensiiniä 12–19 litraa sadalla kilometrillä. Moottori kykeni toimimaan bensiinillä tai etanolilla.

Käynnistäminen

Moottorin käynnistäminen on todella hidasta ja vaarallistakin verrattuna nykyajan autoihin. Kampikäynnistyksen niksit oli osattava, jotta T-Fordilla saattoi ajaa päivittäin ja kelillä kuin kelillä. Ennen käynnistystä tuli kuljettajan avata konepellin oikea puolisko auki ja avata rintapeltiin sijoitettu bensiinihana. Käynnistäminen sujui siten, että ensimmäiseksi vedettiin rikastin päälle. Rikastimen silmukkapäinen vedin sijaitsee jäähdyttimen oikealla puolella. Sen jälkeen oli kannattavaa kiertää kammesta pari kierrosta, jolloin moottori sai sisälleen rikasta polttoaineseosta. Tämän jälkeen ohjaamon puolella säädettiin sytytystä myöhäiselle, avattiin kaasuvipua hieman, kytkettiin käsijarru päälle tai varmistettiin sen päälläolo ja lopuksi kytkettiin sytytysvirta. Sen jälkeen alkoi koneen pyöritys. Kammesta tukeva myötäote ja kova nosto, joka tavallisesti riitti Fordin käynnistymiseen.

Jos ei riittänyt oli luvassa ongelmia. Yleisin ongelma oli liiallinen rikastimen käyttö, jolloin sytytystulpat kastuivat. Jos auto oli seissyt pitkään, oli kuljettajan syytä avata kampiakselin etupäähän asennettu virranjakaja ja kuivata se, sinne kun saattoi helposti tihkua öljyä kampiakselista. Myös katkojan kärkien hiominen auttoi kipinän saamisessa.

Ongelmallista oli se, jos kuljettaja oli vahingossa unohtanut säätää sytytystä myöhäiselle. Tuolloin kampea ripeästi nostettaessa saattoi moottori potkaista kovasti takaisin, jolloin sormille saattoi käydä ikävästi. Potku oli niin kova, että jos kampi olisi osunut jalkaan, olisi se saattanut murtaa luun.

Vuosimallin 1919 ja sitä uudemmista malleista saattaa löytyä sähkökäynnistys, jolloin käynnistäminen käy vaivattomammin. Tosin akun tyhjentyessä on taas varauduttava kammen apuun.

Numerotietoja

  • Huipputeho: 14,9 kW (20 hv) / 1800 k/min
  • Iskutilavuus: 2878 cm3
    • 719,5 cm3/syl
  • Sylinterimitat: 95,00 x 101,50 mm
  • Ominaisteho: 6,9 hv/l

Mitat

Ensimmäisen vuosimallin T-Ford

1917 4-ovinen

  • Pituus: 3405 mm
  • Leveys: 1675 mm
  • Akseliväli: 2555 mm
  • Raideleveys (e/t): 1467/1467 mm
  • Omamassa: 700 kg

Lähteet