Ero sivun ”Ford Model T” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Voimalinja)
Rivi 68: Rivi 68:
 
* 719,5 cm<sup>3</sup> / syl
 
* 719,5 cm<sup>3</sup> / syl
 
* Ominaisteho: 6,9 hv/l
 
* Ominaisteho: 6,9 hv/l
 
=== Voimalinja ===
 
[[Kuva:1923 Ford Model T UPS interior.jpg|250px|thumb|T-Fordin sisusta]]
 
[[Voimansiirto]] vetäville [[Takaveto|takapyörille]] tapahtui [[Planeettavaihteisto|planeettavaihteiston]] välittämänä. Vaihteistoa kuvattiin omana aikanaan kolmevaihteiseksi, mutta todellisuudessa siinä on kaksi ajonopeutta eteenpäin ja peruutusvaihde.
 
 
  
 
=== Voimalinja ===
 
=== Voimalinja ===

Versio 14. tammikuuta 2015 kello 21.30

Ford Model T
Late model Ford Model T.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Ford Motor Company,
USA:
Detroit, Michigan
Highland Park, Michigan
Buffalo,New York
Los Angeles, Kalifornia
Minneapolis, Minnesota
St. Louis, Missouri
St. Paul, Minnesota
Dothan, Alabama
Cincinnati, Ohio
San Francisco, Kalifornia
Cleveland, Ohio
Columbus, Ohio
Muut maat:
Buenos Aires, Argentiina
Santiago, Chile
Geelong, Australia
São Bernardo do Campo, Brasilia
Toronto, Kanada
Walkerville, Kanada
Kööpenhamina, Tanska
Manchester, UK
Berliini, Saksa
Cork, Irlanti
Cádiz, Espanja
Valmistusaika 19081927
Luokka Full-size Ford
Kansanauto
Kori Tehdaskorit:
2-d touring (1909–11)
3-d touring (1912–1925)
4-d touring (1926–1927)
oveton roadster (1909–11)
1-d roadster(1912–1925)
2-d roadster (1926–1927)
Roadster pickup (1925–1927)
2-d coupé (1909–1912, 1917–1927)
2-d Coupelet (1915–17)
Town car (1909–1918)
C-cab wagon (1912)
2-(Center) door sedan (1915–1923)
2-d sedan (1924–1927)
4-d sedan (1923–1927)
Alusta
Suunnittelija Henry Ford,
Childe Harold Wills,
Joseph A. Galamb,
Eugene Farkas
Pohjalevy
Moottori R4-sivuventtiilimoottori
Iskutilavuus 177 cid (2,9 l)
Teho 20 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 70 km/h
Kulutus 12 – 19 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 850 – 250 $
Edeltäjä Ford Model N
Ford Model S
Seuraaja Ford Model A
Saman luokan autoja


T-Ford (virallisesti Ford Model T, lempiniminä englanniksi mm. Tin Lizzie, suomeksi Hoppa) oli amerikkalaisen Henry Fordin perustaman Ford Motor Companyn vuoden 1908 lokakuun alusta vuoden 1927 toukokuun lopulle valmistama automalli.

Vaikka autoja oli valmistettu jo vuosikymmenien ajan ennen T-Fordin markknoille tuloa, monet niistä olivat hinnaltaan tavallisen keskivertokansalaisen ulottumattomissa. T-Fordia pidetään historioitsijoiden keskuudessa yleisesti autona, joka nosti USA:n keskituloisen kansanosan pyörien päälle. Eräänä tärkeimpänä tekijänä tässä oli ajoneuvon edullinen hinta, joka saatiin painumaan alas siirtymällä käsityövaltaisesta valmistuksesta massatuotantoon. T-Ford on myös valittu äänestyksellä vuosisadan autoksi ja malli on kieltämättä eräs merkityksellisimmistä yhteiskuntaa ja kulttuuria yleismaailmallisesti muokanneista tuotteista. Ensimmäinen T-Ford valmistui elokuun 12. päivänä vuonna 1908 ja se lähti Michiganin Detroitissa sijainneelta Piquette Avenuen tehtaalta syyskuun 27. päivänä. Toukokuun 26. päivänä vuonna 1927 Henry Ford todisti Michiganin Highland Parkin tehtaalla 15:nnen mljoonannen T-Fordin valmistumista.

Henry Ford oli perustanut yhtiönsä vuonna 1903 ja oli ennen T-Fordia valmistanut jo useita malleja. Vaikka mallien nimeäminen aloitettiinkin mallista "A", ei Fordilla ennen T-mallin julkaisua ollut ollut 19:ää tuotantomallia (kirjaimet A – T), vaan useimmat näistä olivat prototyyppejä. Ennen T-mallia Ford oli valmistanut mallia S, joka oli jatkokehitetty yhtiön siihen asti parhaiten myyneestä mallista N. T-mallin seuraaja vuonna 1927 ei suinkaan ollut malli U, vaan hieman epäloogisesti malli A. Yhtiön tiedotteissa asia ilmaistiin siten, että koska uusi malli oli täydellinen irtiotto kaikesta vanhasta, mallinimien järjestys haluttiin aloittaa uudelleen alusta.

Henry Ford saa usein kunnian sarjatuotannon keksimisestä. Jatkuvan tuotannon malli, jossa työn kohde saatetaan määrättyyn valmiusasteeseen ennen sen siirtämistä seuraavalle työpisteelle, oli kehitetty kuitenkin jo aiemmin, Charles W. Nashin ja Ransom E. Oldsin toimesta. Se mitä Ford teki, oli että hän kehitti jatkuvan tuotannon toimintaa liukuhihnatyöksi, jossa työntekijät pysyvät paikallaan ja työn kohde siirtyy pisteestä toiselle mekaanisesti liikuteltuna.

Yleistä

Yleinen käsitys on, että T-malli oli ainoastaan Henry Fordin luomus, mutta sen suunnittelussa olivat merkittävässä roolissa insinööri Childe Wills ja unkarilaissyntyiset insinöörit József Galamb ja Eugene Farkas. Tuotannon suunnittelusta vastasi mm. tehtaan johtotehtävissä toiminut Peter E. Martin. T-mallin valmistus aloitettiin vuoden 1908 viimeisellä neljänneksellä ja sen vuoksi joissain lähdetiedoissa se saatetaan mainita mallivuoden 1909 autoksi. Autoilun alkuaikoina ei kuitenkaan harjoitettu nykyisenkaltaista jaottelua eri mallivuoden versioihin. Autoihin tehtiin kehitystä kokoaikaisesti ja muutokset pantiin täytäntöön niin pian kuin mahdollista. Käsite mallivuosi otettiin autoteollisuudessa käyttöön vasta myöhemmin, General Motorsin johtaja Alfred P. Sloanin kehittämän "suunnitellun vanhenemisen" -mallin mukaisesti.

T-Ford oli ensimmäinen nelipaikkainen, 4-sylinterinen auto alle 1000 dollarin hintaluokassa ja suursarjatuotannon ansiosta lähes käsittämättömän halpa. Esimerkiksi tuotannon alussa Fordin sai 850 dollarilla, kun muut saman luokan autot maksoivat noin 2000–3000 $. 1920-luvulle mennessä hinta oli laskenut 300 dollariin ja jopa alle. Lisäksi auto oli hankittavissa osamaksulla, joka oli omana aikanaan lähes vallankumouksellista. Nyt tehdastyöläisellä ja pienviljelijällä oli mahdollisuus hankkia itselleen ja perheelleen oma auto.

Yksinkertaisessa alustassa oli edessä ja takana poikittainen lehtijousi. Sen kestävyyteen suhtauduttiin epäilevästi, mutta se olikin tehty vankaksi kestämään kaikenlaisessa ajossa. T-Ford itseasiassa meni minne vain.

Vuonna 1914 laskettiin että yhden Fordin valmistamiseen meni aikaa 93 minuuttia. Silloin, kun Fordin tehtailta rullasi ulos 10. miljoonas T-malli, koko maailman autokannasta lähes 90 % oli Fordeja!

Tekniikka

Moottori

Model T:n moottori

Pääartikkeli: Ford Model T -moottori

Ford Model T:n moottorina toimi eteen sijoitettu, 177-kuutiotuumainen (2,9 l) nelisylinterinen rivimoottori, jonka kaikki sylinterit valettiin samaan sylinteriryhmään. Tämän avulla mallin huippunopeudeksi saatiin 40–45 mph (64–72 km/h). Tehtaan mukaan moottori kulutti bensiiniä 11 – 18 litraa sadalla kilometrillä. Moottori kykeni toimimaan bensiinillä, petrolilla tai etanolilla.

T-mallin sytytysjärjestelmänä oli kalliimman magneettosytytyksen sijaan paljolti paikallismoottorikäytössä ollut värinäpuola, joka tunnetaan myös nimellä Ruhmkorffin kipinäinduktori. Puolia tarvittiin neljä kappaletta, ts. jokaiselle sylinterille omansa.

Sytytysjärjestelmän tarvitsema sähköenergia tuotettiin moottorin vauhtipyörään integroidulla alternaattorilla. Vaihtovirtasähkön takia T-Fordissa ei alkuun ollut sytytysjärjestelmän vaatimien komponenttien lisäksi mitään muita sähkölaitteita. Ajovaloina toimivat asetyleeni- tai petrolivalaisimet ja käynnistys hoidettiin kammella. Samalla kun moottoria pyöritettiin kammen voimalla, alternaattori muodosti riittävän jännitteen, jotta puolilta saatiin sytytystulpille kipinä. Tähän järjestelmään tuli muutos vuonna 1919, jolloin T-Fordissa siirryttiin tasavirtageneraattorin käyttöön ja sen myötä auto sai sähkökäynnistimen, sähkövalot ja akun.

Käynnistäminen

Moottorin käynnistäminen on todella hidasta ja vaarallistakin verrattuna nykyajan autoihin. Kampikäynnistyksen niksit oli osattava, jotta T-Fordilla saattoi ajaa päivittäin ja kelillä kuin kelillä. Ennen käynnistystä tuli kuljettajan avata konepellin oikea puolisko auki ja avata rintapeltiin sijoitettu bensiinihana. Käynnistäminen sujui siten, että ensimmäiseksi vedettiin rikastin päälle. Rikastimen silmukkapäinen vedin sijaitsee jäähdyttimen oikealla puolella. Sen jälkeen oli kannattavaa kiertää kammesta pari kierrosta, jolloin moottori sai sisälleen rikasta polttoaineseosta. Tämän jälkeen ohjaamon puolella säädettiin sytytystä myöhäiselle, avattiin kaasuvipua hieman, kytkettiin käsijarru päälle tai varmistettiin sen päälläolo ja lopuksi kytkettiin sytytysvirta. Sen jälkeen alkoi koneen pyöritys. Kammesta tukeva myötäote ja kova nosto, joka tavallisesti riitti Fordin käynnistymiseen.

Jos ei riittänyt oli luvassa ongelmia. Yleisin ongelma oli liiallinen rikastimen käyttö, jolloin sytytystulpat kastuivat. Jos auto oli seissyt pitkään, oli kuljettajan syytä avata kampiakselin etupäähän asennettu virranjakaja ja kuivata se, sinne kun saattoi helposti tihkua öljyä kampiakselista. Myös katkojan kärkien hiominen auttoi kipinän saamisessa.

Ongelmallista oli se, jos kuljettaja oli vahingossa unohtanut säätää sytytystä myöhäiselle. Tuolloin kampea ripeästi nostettaessa saattoi moottori potkaista kovasti takaisin, jolloin sormille saattoi käydä ikävästi. Potku oli niin kova, että jos kampi olisi osunut jalkaan, olisi se saattanut murtaa luun.

Vuosimallin 1919 ja sitä uudemmista malleista saattaa löytyä sähkökäynnistys, jolloin käynnistäminen käy vaivattomammin. Tosin akun tyhjentyessä on taas varauduttava kammen apuun.

Numerotietoja

Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
R4 SV 8V 2878 cm3 14,9 kW (20 hv) @ 1800 r/min ? Nm @ ? r/min
  • Sylinterimitat: 95,00 × 101,50 mm
  • 719,5 cm3 / syl
  • Ominaisteho: 6,9 hv/l

Voimalinja

T-Fordin sisusta

Voimansiirto vetäville takapyörille tapahtui planeettavaihteiston välittämänä. Vaihteistoa kuvattiin omana aikanaan kolmevaihteiseksi, mutta todellisuudessa siinä on kaksi ajonopeutta eteenpäin ja peruutusvaihde. Vaihteiston konstruktio on peräisin jo Fordin aiemmista malleista, jolloin autojen hallintalaitteille ei vielä ollut kehittynyt mitään yleisiä käytäntöjä. 1920-luvulla tilanne oli jo hyvin toisenlainen ja Fordin järjestelmä poikkesi huomattavasti muiden valmistajien kokoonpanoista. Tästä syystä esim. Suomessa kuljettajan ajokortissa oli erillismaininta T-mallin Fordin ajo-oikeudesta. Lauseen muoto: "Oikeutettu ajamaan autoa ja T-Fordia" antoi tietysti irvileukojen käteen mitä loistavimman lyömäaseen.

T-mallin vaihteiston ohjaus tapahtuu kolmen polkimen sekä kuljettajan vasemalla puolella olevan käyttövivun välityksellä. Vaihteen kytkeminen tapahtuu vasemmanpuoleisella polkimella. Kun käyttövipu on keskiasennossa tai täysin eteen työnnettynä ja kun vasen poljin painetaan pohjaan ja pidetään siellä, on käytössä pienempi ajovaihde. Kun poljinta pidetään väliasennossa, vaihde on vapaalla. Kun kuljettaja nostaa jalkansa polkimelta, kytkeytyy suurempi ajovaihde, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että käyttövipu on työnnetty täysin eteen – muussa tapauksessa poljin nousee ainoastaan väliasentoonsa ja vaihde jää vapaalle. Tämä mahdollisti sen, että vaihde oli vapaalla kun moottoria käynnistettiin. Auto siis kulki isomalla vaihteella eteenpäin aina kun kuljettaja ei painanut vasenta poljinta keskiasentoon. Mitään erillistä kytkintä autossa ei ollut.

Keskellä on peruutuspoljin. Peruuttaminen onnistuu painamalla vaihdepoljin vapaa-asentoon ja polkaisemalla peruutusvaihde päälle peruutuspolkimella. Vaihdepoljin pitää painaa vapaa-asentoon, jottei sekä kakkos- että peruutusvaihde pyri kytkeytymään yhtäaikaa. Oikeanpuoleinen poljin on jarru, joka vaikuttaa voimansiirtoon. Lattian käyttövivun avulla ohjataan myös seisontajarrun toimintaa. Seisontajarru kytkeytyi kun vipu vedettiin taka-asentoonsa. Vipu toimi myös hätäjarruna ja kaksinkertaisti jarrutehon, koska se vaikutti takapyöriin.

Vaihteiston pantamateriaalit

Mallin aktiivisena käyttöaikana käytössä oli kaksi erilaista jarrupantojen materiaalia, nykyisin on mahdollista valita myös synteettisestä materiaalista valmistettuja pantoja:

  • Puuvilla – Alkuperäiset, Fordin asentamat ja suositusten mukaiset korjausosat, olivat puuvillasta kudotut liinat. Yleisesti ottaen puuvillaliina on rummun pinnalle hellävaraisempaa ja ainoa asia joka voi vioittaa rummun pintaa ovat liinan päät toisiinsa liittävät niitit, jotka saattavat aiheuttaa naarmuja. Vaikka edellämainittu ei muodostanut varsinaista ongelmaa, niitä saattoi syntyä venyneen tai takertelevan pannan takia. Se saattoi aiheuttaa moottorin ja vaihteiston tehohäviötä, ylikuumenemista tai pantamateriaalin piloille palamisen.
  • Puu – T-mallin aktiiivivuosina puusta valmistettuja pantoja tarjottiin longer life-tarvikkeina. Puiset pannat oli valmistettu höyryssä kaarelle taivutetuista hikkoripuuviiluista. Puiset pannat antavat puuvillaisia nopeamman vaihteen ja vedon kytkeytymisen ja niiden säätö ei muutu kuten puuvillaisten, jotka venyvät.

Sähkökäynnistyksellä varustetuissa malleissa on lattiassa nappi, jota jalalla painamalla käynnistysmoottori alkaa pyörittää moottoria.

Suuren syliin asti ulottuvan ohjauspyörän molemmilla puolilla on vivut. Vasemmanpuoleisesta vivusta säädetään sytytystä ja oikeanpuolimmainen on kaasuvipu. Ohjauspyörä kääntyy vain puolitoista kierrosta laidasta laitaan ja Fordin kääntöympyrä on melko pieni; halkaisijaltaan vajaat 10 metriä.

Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella. Se vaikuttaa takapyöriin ja kytkee samalla vaihteen vapaalle.

Kuljettajalle ei useimmissa malleissa ole omaa ovea.

Mitat

Malli 1917 4-ovinen
Pituus 3405 mm
Leveys 1675 mm
Akseliväli 2555 mm
Raideleveys (e / t) 1467 mm / 1467 mm
Omamassa 700 kg

Lähteet