Kuorma-auto

AutoWiki
Versio hetkellä 24. helmikuuta 2017 kello 12.10 – tehnyt Christian Valley (keskustelu | muokkaukset)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
12 tonnin Mercedes-Benz Atego kuorma-auto

Kuorma-auto on erikoisvalmisteinen auto, jota käytetään pääsääntöisesti tavaroiden kuljettamiseen paikasta toiseen. Kuorma-auton kuljettamiseen vaaditaan C-luokan ajokortti. Toisin kuin henkilöautot, joissa yleensä on itsestään kantava kori, kuorma-autot on rakennettu lähes järjestäen erillisen jäykän rungon päälle. Kuorma-autojen koko vaihtelee pienistä, lähes henkilöautomaisista kokonaispainoltaan yli 3,5 t pakettiautoista viisiakselisiin ja 42 tonnia painaviin kuorma-autoihin. Näiden lisäksi tehdään raskaampia kuorma-autoja suljetuille alueille, kuten esim. kaivoksiin.

Myös joitakin muuhun kuin ensisijaisesti tavarankuljetukseen tarkoitettuja autoja rekisteröidään Suomessa kuorma-autoiksi painonsa takia, esimerkiksi Hummer H2.

Kun kuorma-autoon liitetään perävaunu, saadaan ajoneuvoyhdistelmä.

Kuorma-autosta käytetään joskus virheellisesti nimitystä rekka tai rekka-auto johtuen englannin kielen sanasta truck, joka rekan lisäksi tarkoittaa yleisesti ottaen kuorman käsittelyyn liittyvää ajoneuvoa.

Historia[muokkaa]

Ensimmäiset kuorma-autot olivat höyrykäyttöisiä ja ne otettiin käyttöön 1800-luvun puolivälissä. 1900-luvun alussa tehtiin ensimmäiset polttomoottorikäyttöiset kuorma-autot. Näiden autojen moottorit olivat bensiinimoottoreita. Sen aikakauden kaksisylinteristen kuorma-autojen kantavuus vaihteli 1500 kg ja 2000 kg:n välillä. Dieselmoottoreita alettiin käyttää kuorma-autoissa 1920-luvulla. Yhdysvalloissa bensiinimoottoreilla varustettujen kuorma-autojen käyttö jatkui jopa 1970-luvulle asti kun taas Euroopassa niiden käytöstä oli luovuttu kokonaan jo 20 vuotta aikaisemmin.

Rakenne[muokkaa]

Melkein kaikkien kuorma-autojen rakenne on hyvin samankaltainen. Kuorma-autot koostuvat alustasta, ohjaamosta, moottorista, voimansiirrosta ja päällirakenteesta.

Alusta[muokkaa]

Kuorma-auton alustan perustana on kahdesta samansuuntaisesta, yleensä teräksisestä, I-palkista tehty runko johon muut osat kiinnitetään. Rungon etupäähän kiinnitetään moottori ja moottorin perään edelleen vaihteisto.

Runkoon etuosaan kiinnitetään vähintään yksi ohjaava akseli ja rungon takaosaan vähintään yksi vetävä, yleensä paripyörillä varustettu akseli. Akselien lukumäärän tulee auton tulevan työnkuvan mukaan. Kevyessä jakeluautossa ei tarvita kuin kaksi akselia. Ajoneuvoyhdistelmien vetoautoissa on yleistä varustaa auto kaksiakselisella telillä. Telillä varustetun auton takimmaisen akselin pystyy yleensä nostamaan ilmaan.

Kuorma-autoihin on saatavilla useita erityyppisiä jousitusvaihtoehtoja. Yleisiä ovat

  • Täysilmajousitus
    • Jokaisella akselilla on ilmajouset.
    • Etu- ja takapään korkeutta pystyy säätämään toisistaan itsenäisesti.
    • Yleinen kappaletavaran kuljetuksissa.
  • Paraabeli-ilma-jousitus
    • Etuakselilla paraabelijouset ja taka-akseleilla ilmajouset.
    • Takapään korkeutta pystyy säätämään.
    • Yleinen kappaletavaran kuljetuksissa.
  • Paraabelijousitus
    • Jokaisella akselilla on paraabelijouset.
    • Suosittu vaikeissa olosuhteissa toimittaessa, esimerkkinä tukkiautot.

Moottori[muokkaa]

Ainoa nykyisin valmistettava raskaiden kuorma-autojen moottorityyppi on nelitahtinen turboahdettu ja välijäähdytetty dieselmoottori. 1980-luvun alussa oli vielä myös vapaastihengittäviä kuorma-autoja kuten Mercedes-Benz SK 16-litraisella V10:llä. Saksalainen Krupp valmisti 1900-luvun alkupuolella omalla kaksitahtidieselillään ja 1990-luvun puoliväliin asti myös USA:ssa tehtiin kuorma-autoja Detroitin vastaavalla. Yleisin sylinterijärjestys on kuusisylinterinen rivimoottori. Jakeluautoissa käytetään myös rivi-4 ja rivi-5-moottoreita. V8:a valmistaa enää Scania. Moottorien tehot vaihtelevat välillä 110–560 kW (150–750 hv). Jakeluliikenteessä moottoritehot liikkuvat pääsääntöisesti alle 300:ssa hevosvoimassa. Näiden moottorien iskutilavuus on usein välillä 5–10 litraa. Mikäli kuorma-autoa on tarkoitus käyttää puoliperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän vetoautona, moottorina on usein 400–500 hevosvoimainen, 11–13 -litrainen moottori.

Täysperävaunullisten yhdistelmien vetämisessä käytetään tarvittaessa jopa 16-litraisia, yli 700 hv moottoreita. Isoimpia kuorma-auton moottoreita iskutilavuudeltaan ovat olleet Iveco Turbostar ja Eurostar 17,2-litraisella V8:lla, MAN 18,3-litraisella V10:llä sekä Sisu E18 Caterpillarin 18,1-litraisella rivi-6:lla.

Voimansiirto[muokkaa]

Pienten kuorma-autojen voimansiirto on lähes identtinen henkilöautojen voimansiirron kanssa.

Raskaiden kuorma-autojen vaihteisto on usein 8-, 12- tai 16-nopeuksinen. Näissä vaihteistoissa on joko kolmi- tai nelivaihteinen perusvaihteisto josta saadaan erillisen lisävaihteiston avulla kaksi eri nopeusaluetta (hidas ja nopea). Tätä lisävaihdetta kutsutaan joko aluevaihteistoksi tai kertojaksi. Tämän lisäksi vaihteistossa voi olla puolittaja, jolla jokainen vaihde saadaan lisäksi puolitettua. Puolittaja voi toimia pelkästään nopealla välitysalueella tai sekä hitaan että nopean aluevaihteen ollessa päällä. Autossa voi siis olla kolmivaihteinen vaihteisto, jonka perässä olevilla kahdella lisävaihteella autosta saadaan 12-vaihteinen.

Vaihteiston jälkeen voima siirtyy kardaaniakselin välityksellä yhdelle tai kahdelle vetävälle akselille. Maantieliikenteessä on yleisintä käyttää yhtä vetävää akselia riippumatta akselien kokonaismäärästä. Vaikeissa olosuhteissa liikkuvat autot, kuten sora- ja puuautot, on usein varustettu vetävällä teliakselilla.

Ohjaamo[muokkaa]

Suljettu tila, jossa on kuljettajan istuin. Ohjaamo voi olla ns. nokkamallinen ohjaamo tai sitten yleisempi pystynokkainen ohjaamo. Auton hytti valitaan sen mukaan, minkä tyyppiseen ajoon auto ostetaan. Euroopassa ei raskaita kuorma-autoja ole tehty nokallisena enää sen jälkeen, kun Scania lopetti T-mallinsa 2000-luvun alussa. Amerikassa johtuen erilaisista tieliikennemääräyksistä taasen bulldog (Amerikassa "cabover") -mallien myynti on lopetettu nokallisten mallien suuremman kysynnän vuoksi. Jos autossa ei tarvitse yöpyä ja hytistä täytyy usein poistua, autoon valitaan yleensä matala päiväohjaamo. Jos autossa joutuu yöpymään, ohjaamona on jonkin verran pitempi makuuhytillinen ohjaamo. Tässä on kuljettajan penkin takana n. 70cm leveä sänky yöpymistä varten. Hyttejä on useita eri korkeuksisia. Kun autoon valitaan makuuhytillinen ohjaamo, valitaan usein ns. korkea ohjaamo, joka sijaitsee korkeampana moottorin yläpuolella. Tällä tavoitellaan parempaa asumismukavuutta. Makuuohjaamoita on saatavilla myös useilla eri sisäkorkeuksilla. Amerikassa makuuohjamot ovat huomattavasti eurooppalaisia tilavampia.

Päällirakenne[muokkaa]

Päällirakenne on se osa, joka erottaa kuorma-autot eniten toisistaan. Päällirakenne teetetään nykyisin juuri jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Sama auto voidaan uutena varustaa vaikka maidon kuljetukseen tarkoitetulla säiliöllä ja seuraava omistaja voi rakennuttaa säiliön tilalle kuorma-korin. Silti auto voi päättää päivänsä toimimalla 15 vuoden ja 2 miljoonan kilometrin jälkeen metsäkonelavettina.

Kappaletavaraliikenteessä olevat autot varustetaan yleensä umpinaisella kuormakorilla tai vyökapelleilla. Jos autolla ei kuljeteta kovin säänarkaa tavaraa, auto voidaan varustaa avoimella ja usein kippaavalla rahtilavalla. Vastaavasti puuautot on varustettu puutavarapankoin ja sora-autot kippaavalla soralavalla. Puoliperävaunun vetoon tarkoitetussa autossa on yleensä jo tehtaalla asennettu vetopöytä. Kuorma-auton rungon takapäähän voidaan asentaa vetokytkin, jolloin autoa voi käyttää perävaunun vetoon.

Päällirakenne voi olla myös vaihdettava, kun rungon päälle asennetaan apurungolla vaihtolavalaite. Se voi olla hydraulisesti käytettävät vetovaijerit, koukku- tai tasonostolaite. Se voi olla myös kiinteästi apurungolla rungon päälle asennetut kiskot, joiden päälle vaihtolava voidaan laskea. Näitä käytetään yleisesti perävaunuissa, kun vetoautossa on vaihtolavalaite, jolla vaihtolava lasketaan perävaunun päälle. Kiinteät kiskot voi olla myös rungon päällä täysilmajousitetussa kuorma-autossa jalkalavakonttien käsittelyssä.

Linkit[muokkaa]

Kuorma-autovalmistajien kotisivuja

Suomessa myynnissä olevat:

Muut eurooppalaiset:

Euroopan ulkopuoliset:

Lopetettuja merkkejä Autowikissä

Henkilöautomerkeistä mm. Alfa Romeo, Chevrolet, Citroën, Lancia, Opel ja Skoda ovat luopuneet kuorma-autojen valmistuksesta.

Päällirakentajia

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Kuorma-auto-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.