Rivi-4

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rivi-4 tai rivinelonen (I4) on polttomoottori, jossa on 4 sylinteriä sijoitettuna yhteen riviin. Tämä konstruktio on kaikista yleisin autojen moottoreissa aina noin 2,5 litran iskutilavuuteen asti.

Rivinelonen ei ole ns. tasaisesti käyvä konstruktio. Kaikissa polttomoottorityypeissä kaksi mäntää on aina liikkeessä ylös kun taas toinen pari liikkuu alas. Rivinelosessa on männän nopeus suurempi 180 asteen osalta iskun yläosassa kuin 180 asteen osalta männän alaspäin olevassa liikkeessä. Tämä johtaa toisen asteen harmooniseen epätasapainoon, joka on kuitenkin siedettävää tasoa pienissä, hiukan tehottomammissa moottoreissa. Kun iskutilavuutta ja tehoa lisätään värinät lisääntyvät. Suurin osa rivinelosista luottaa moottorin kiinnityskumien värinää poistavaan vaikutukseen. Nykypäivänä jos värinät käyvät liian suuriksi voidaan käyttää tasapainotusakseleita. 4-sylinterisissä moottoreissa käytetään usein kahta tasapainotusakselia, jotka pyörivät kaksi kertaa kampiakselin nopeudella. On olemassa kuitenkin useita suurempia rivinelosia, joissa ei käytetä tasapainotusakseleita, kuten Citroën DS 23:n 2347 cm3 moottori. Se on johdannainen Traction Avantin moottorista ja 1948 Austin 2660 cm3 moottorista, jota käytettiin Austin-Healey 100- ja Austin Atlantic -malleissa.

Käyttö autoissa

Huomion arvoisia rivinelosia

Pienin tuotannossa ollut rivi-4 oli vuonna 1961 Mazda P360 Carol -keicar-autossa. Sen OHV-moottorin iskutilavuus oli vain 358 cm3 ja se oli perinteinen, mutta pieni työntötankomoottori. Varsinkin 1960-luvun pikkuautoissa (esim. Fiat 600, 850) oli hyvin pieni R4-moottori. Myös esimerkiksi Honda S600:n 606 cm³ koko oli hyvin pieni rivineloseksi. Suurin osa rivinelosista on kuitenkin ollut iskutilavuudeltaan yli litran. Käytännön raja iskutilavuuden koolle voidaan sarjatuotantomoottoreissa asettaa 2,5 litran paikkeille. Suuremmat moottorit (aina 4,3 litraan asti) on nähty maastoautoissa (3431 cm³ Toyota Land Cruiser J40), kilpakäytössä ja kuorma-autoissa, erityisesti dieselmoottoreissa (esim. Mercedes-Benz MBE 904). Suurin nykyaikainen rivinelonen on vuoden 1961 Pontiac Tempestissä esitelty 3,2-litrainen (3188 cm3), joka oli johdannainen Pontiacin V8-moottorista.

1900-luvun alussa oli olemassa suurempia moottoreita, sekä katu- että kilpakäytössä, koska iskutilavuudelle ei oltu määritelty mitään rajoituksia. Jotta saatiin yli 100 hevosvoiman tehoja valmistajat yksinkerteisesti suurensivat iskutilavuutta. Näin ollen moottoreiden iskutilavuus saattoi kasvaa yli 10 litran. Yksi suurimmista rivinelosista oli De Dietrichin 17000 cm3 moottori. Sen iskutilavuus on yli kaksi kertaa suurempi kuin Cadillacin 500 kuutiotuuman (8,2 litran) [[V8], ja sitä kuitenkin pidettiin luokkansa suurimpana 1970-luvulla.

Nämä moottorit kävivät erittäin pienillä kierroksilla niissä oli usein jopa alle 1500 maksimikierrokset ja litrateho vain 10 hv/l.

Muita huomionarvoisia rivinelosia:

Historiaa

1913 Jules Goux voitti Peugeot Grand Prix -kilpa-autolla Indianapolis 500 -ajon. Tässä autossa oli rivinelonen, jonka oli suunnittelut Ernest Henry. Henry oli työskennellyt aikaisemmin Marc Birkigtin kanssa suunnittellakseen Hispano Suizaan moottoria. Hispanon 4-sylinterisessä moottorissa oli kaksi yläpuolista nokka-akselia, puolipallon muotoiset palotilat ja 4 venttiiliä per sylinteri. Hispanon päätestaaja Zucarelli kuitenkin myi designin Peugeotille. Birkigt haastoi "varkaan" oikeuteen ja voittikin jutun. Design jäi kuitenkin Peugeotille.

Peugeot myytiin amerikkalaiselle kilpa-autoilijalle "Wild Bob" Burmanille, joka rikkoi moottorin vuonna 1915. Kun Peugeot ei kyennyt toimittamaan uutta moottoria ensimmäisen maailmasodan aikana, Burman pyysi Harry Milleriä rakentamaan uuden moottorin. John Edwardin ja Fred Offenhauserin kanssa, Harry Miller loi uuden Peugeot-perustaisen rivinelosen. Tämä oli ensimmäinen versio moottorista, joka dominoi Indianapolisin ajoja aina vuoteen 1976, Miller-merkin ja myöhemmin Offenhauser merkin alla. Moottori oli hyvin merkityksellinen kilpamoottoreille koska siinä käytettiin ensimmäisen kerran DOHC- ja 4 venttiiliä/sylinteri -rakennetta. Ensimmäinen DOHC-katuauto oli vasta vuoden 1925 Alfa Romeo 6C. Rakenteesta on tullut nykypäivän autojen "standardi".

Toinen merkittävä moottori kilpa-autoilun historiassa oli Ferrarin rivinelonen, jonka suunnitteli Aurelio Lampredi. Moottori oli alunperin rakennettu 2-litraiseksi Formula 2 -moottoriksi Ferrari 500:seen. Se kuitenkin suureni 2,5 litran kokoon kilpaillakseen Formula 1:ssä (Ferrari 626). Urheiluautokilpailuihin sen koko kasvoi aina 3,4 litraan asti Ferrari 860 Monza -mallissa.

Coventry Climaxin rivinelonen oli myös menestyksekäs. Sen oli alunperin suunnitellut Walter Hassan 1,5-litraiseksi Formula 2 -moottoriksi. Moottori kasvoi kuitenkin 2.495 cm3 iskutilavuuteen, jolla voitettiin sitten Formula 1 -luokan maailmanmestaruus Cooperin korilla varustetulla autolla.

BMW:n turboahdetulla 1,5-litraisella M12/13 F1-mottorilla Brabham voitti maailmanmestaruuden F1:ssä 1983 kuljettajanaan Nelson Piquet.

Sytytysjärjestys

Nelisylinterisen rivimoottorin sytytysjärjestys voi olla joko 1-3-4-2 tai 1-2-4-3. Jälkimmäistä ei oikeastaan käytetä nykypäivänä.

Huomautus: Teknisten rajoitusten vuoksi korkearesoluutioisten GIF-kuvien pienoiskuvat eivät ole animoituja. Animaatio käynnistyy kuvaa klikkaamalla.

Sytytysjärjestys 1-3-4-2
Sytytysjärjestys 1-2-4-3
Polttomoottorityypit
Rivi 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 12, 14
V 2, 4, 6, 8, 10, 12, 16, 18, 20, 24
Bokseri 2, 4, 6, 8, 12, 16
W 8, 12, 16, 18, 32
Muut rivimoottorit H, VR5, VR6, VR8, Vastakkaismäntämoottori, U (Neliö)
Muut Tähtimoottori, Kiertomäntämoottori, Wankel-moottori