Chrysler Slant-6 -moottori

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 9. huhtikuuta 2008 kello 18.13 – tehnyt 86.114.12.208 (keskustelu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Slant Six
[[Tiedosto:{{{kuva}}}|250px]]
Automerkit ja mallit, joissa käytetty Chrysler
Dodge
Plymouth
Käyttöaika 19591991
Tyyppi R6 työntötanko
Sylinterimitat -
Iskutilavuus 2800–3700 cm3
Venttiilien lukumäärä {{{venttiilit}}}
Puristussuhde 8.4:1
Teho (85–145 hv) @ ? r/min
Vääntömomentti ? Nm @ ? r/min
Materiaali {{{materiaali}}}
Polttoaineensyöttö- järjestelmä {{{syöttö}}}
Öljytilavuus 3,8 l
Sytytysjärjestys 1-5-3-6-2-4


1961 Aluminum 225 Slant-6

Slant Six on Chrysler-yhtymän jo vuonna 1959 esittelemä 6-sylinterinen rivimoottori, joka on kallistettu 30 astetta sivulle, jotta saataisiin lisätilaa imu- ja pakosarjoille. Nokka-akseli on perinteiseen tapaan sijoitettu sylinteriryhmän sivulle ja venttiilejä käytetään keinuvipujen ja työntötankojen välityksellä.

Useimmiten varustettu yksikurkkuisella kaasuttimella, kuten listasta selviää, mutta loppuvuosinaan myös 2-kurkkuisella versiolla. Pakosarja on kaikissa ollut samanlainen 6-1-tyyppinen ja imusarja on lähes samalla muotilla tehty. Tämän vuoksi sylinterien hengitys on melko epätasaista ja tämä onkin koneen pahin kompastuskivi.

Moottori on ollut niin henkilöauto-, pick-up-, kuin myös venekäytössäkin. Siitä on valmistettu myös alumiinisella imusarjalla ja lohkolla olevia versioita, jotka tosin jäivät lyhytaikaisiksi kokeiluiksi.

Tekniset tiedot

3 eri kokoista versiota.

  • 170 cid (2,78 l)(isku 3.125 ja poraus 3.4 tuumaa)
  • 198 cid (3,24 l)(isku 3.58 ja poraus 3.4 tuumaa)
  • 225 cid (3,68 l)(isku 4.125 ja poraus 3.4 tuumaa)
  • 2 venttiiliä per sylinteri
  • Nokka-akseli on sylinteriryhmän sivulla ja venttiileitä käytetään työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä
  • 4 runkolaakeria
  • vuoden 70 paikkeilla päättyi takoalakertojen aika ja siirryttiin valuakseleihin.

Lohkot pääasiassa valurautaisia, ilman suurempia muutoksia. Mukaan mahtui myös muutaman vuoden ajan alumiininen lohko, jota ei voinut erikseen tilata, se vain päätyi joihinkin autoihin. Kokeilu jäi kuitenkin vain lyhytaikaiseksi. 170 cid -lohko on matalampi kuin 198- ja 225-lohkot, mutta muuten samanlainen. Männät ovat kaikissa samanlaiset, tosin näissä on vuosimallikohtaisia eroja.

Kaasuttimet

  • 1960–1971: Carter BBS one-barrel
  • 1962–1972: Holley 1920 one-barrel
  • 1963: Stromburg WA-3 one-barrel
  • 1974–1980: Holley 1945 one-barrel
  • 1981–1987: Holley 6145 feedback one-barrel
  • 1976–1981: Carter BBD two-barrel

(1960-1962 hyper pak: carter afb four-barrel,diilerioptio)

Viritys

Moottorilla on osallistuttu myös kilpailutoimintaan. Muun muassa Chryslerin omaa Hyper Pak -muunnossarjaa hyödyntäen se kehittää lähes 200 hevosvoimaa 8000 kierroksella. Hyper Pak on sisältänyt vain viritysnokan, 4-kurkkuisen imusarjan ja kaksiosaisen valupakosarjan. puristussuhdetta oli kasvatettu 10.5/1:n pattipäämännillä. Diilerioptiona hyper pak oli saatavana myös katuautoihin . 170cid moottorin teho nousi 101:tä hv 148:n ja 225cid moottorin 145:tä 196:n.

Tyyppiviat

  • Imu- ja pakosarjojen vuotaminen ja halkeilu.
  • Epätasaiset seossuhteet sylinterien välillä, johtuen eri pituisista imusarjan kanavista.


Tyyppivikalistan perusteella ei voi verrata onko joku automalli tai -merkki toista parempi tai huonompi.
Tyyppivikalistan pituus ei myöskään kerro auton huonoudesta tai hyvyydestä.