Traktori

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 16. syyskuuta 2013 kello 14.29 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: ''Tämä artikkeli kertoo pääasiassa maa- ja metsätaloustöissä käytettävästä traktorista (engl. "traction engine" > vetokone, "tractor" > vetäjä). Maantieliike...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo pääasiassa maa- ja metsätaloustöissä käytettävästä traktorista (engl. "traction engine" > vetokone, "tractor" > vetäjä). Maantieliikenteessä käytettävästä vetoyksiköstä (engl. "traction unit") kertoo artikkeli Rekkaveturi

Moderni Massey-Ferguson

Traktori on raskaiden esineiden siirtelyyn ja erilaisten työkoneiden vetämiseen tarkoitettu moottoriajoneuvo. Tyypillisesti traktoreita käytetään maatiloilla. Tällöin puhutaan maataloustraktoreista. Traktoreita käytetään myös muun muassa metsätöissä sekä taajamissa erilaisissa ympäristönhoitotöissä.

Traktorissa on voimakas, pääsääntöisesti dieselkäyttöinen moottori ja suuret hokkikuvioidut renkaat. Pelkästään taajama-alueilla käytettävässä traktorissa käytetään palarenkaita, joissa kulumiskestävyys kaduilla ajettaessa on tavallista traktorinrengasta parempi. Nykytraktorit ovat työtehokkuusvaatimusten takia usein nelivetoisia.

Nykyään traktoreissa on turvaohjaamo pakollisena, työkoneiden kiinnittämistä varten kolmipistenostolaite ja perävaunun tai työkoneiden vetämistä varten vetokoukku. Joissakin malleissa on myös kolmipiste-etunostolaite työkoneiden kiinnittämiseksi traktorin eteen (saa lisävarusteena useimpiin traktoreihin). Etukuormain on varsinkin karjatiloilla yleinen traktorin runkoon tukevasti kiinnitetty monikäyttöinen lisävaruste. Etukuormaimeen voi kiinnittää moniin eri töihin pystyviä varusteita, esimerkkinä lumiaura tai suurten heinäpaalien käsittelyyn käytettävä hydraulinen koura.

Suomessa oli vuonna 2006 342 259 rekisteröityä traktoria.

Valmet 655 vuodelta 1989

Traktorit voidaan luokitella vetotavan ja ohjattavuuden mukaan takavetoisiin traktoreihin, nelivetoisiin traktoreihin ja runko-ohjattaviin suurtraktoreihin. Lisäksi on olemassa monia erikoiskäyttöä varten suunniteltuja traktoreita. Nelivetoinen traktori on ollut myös Suomessa vallitsevin tyyppi jo 1990-luvulta asti johtuen moottoritehon paremmasta hyödyntämisestä traktorin erilaisissa työtehtävissä.

Traktorin kehitys

Englantilainen omavoimaisesti liikkuva kyntökone (plough engine) vuodelta 1905
Fordson Super Dexta vuodelta 1962
Nuffield 3/42 vuodelta 1963

Ensimmäiset moottorivetäjät eli traktorit valmistuivat 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja niissä oli höyrykone voimanlähteenä. Ensimmäinen valmistusmääriltään tuhansiin noussut traktorimalli oli Henry Fordin Fordson 1910-luvulla. Menestys perustui traktorin keveyteen ja edullisuuteen. 1930-luvulla tehtiin kaksi merkittävää innovaatiota: traktoreihin tuli ilmakumirenkaat, ja Harry Ferguson kehitti kolmipistenostolaitteen työkoneiden kiinnittämiseen.

Traktoreiden alkuvaiheet Suomessa

Suomessa traktoria kutsuttiin aluksi moottorivetäjäksi, tämä nimitys on suora käännös englanninkielisestä termistä "Traction engine". Ensimmäiset traktorit Suomessa olivat yhdysvaltalaisia Allwork-moottorivetäjiä, joita toi maahan Keskusosuusliike Hankkija. Jo tätä ennen maahan oli tuotu yksityisesti joitakin traktoreita. Suomessa aloitettiin 1920-luvun alussa myös kotimaisen traktorin valmistus, joka sai nimen Kullervo. Valmistuksen kalleus ja ulkomaisten traktorien lisääntynyt tuonti pakottivat lopettamaan Kullervon tuotannon muutaman vuoden kuluttua.

1946: kolmipistenostolaite

Kolmipistenostolaitteen läpimurto tapahtui, kun harmaa Ferguson TE-20 tuli markkinoille vuonna 1946. Siinä oli 29-hevosvoimainen bensiinimoottori (myöhemmin myös petrolikäyttöinen ja diesel), neljä vaihdetta ja kolmipistenostolaite. TE-20:tä valmistettiin noin puoli miljoonaa kappaletta. Toinen merkittävä traktorimerkki sodan jälkeisessä Suomessa oli Fordson. Sen Major-malli oli erittäin haluttu työkone jälleenrakennus-Suomessa, jossa traktorien maahantuontia säädeltiin tiukasti.

1960-luku: traktorimyynnin huiput Suomessa

1960-luvun suosituimmissa traktoreissa oli tehoa 40–50 hevosvoimaa. Vaihteita oli tyypillisesti 6 eteen ja 2 taakse. Muutamissa traktoreissa vaihteiden määrä saatiin kaksinkertaistetuksi ilman kytkintä käytettävän pikavaihteen avulla. Kyntöä helpottivat vetovastukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä ja tarvittaessa kytkettävä tasauspyörästön lukko. Traktorimyynnin huippuvuosi oli Suomessa 1963, jolloin myytiin lähes 16 000 traktoria. Suosituimpia merkkejä olivat Fordson, Massey Ferguson, Valmet, David Brown ja Nuffield. 1960-luvun puolivälissä traktorien määrä ylitti Suomen kutistuvan hevoskannan vahvuuden.

1970-luku: turvaohjaamo suojaa

Vuonna 1969 tulivat Suomessa pakollisiksi uusiin traktoreihin turvaohjaamot, jotka ovat pelastaneet monta ihmishenkeä traktorin kaatuessa ja toimineet sääsuojana sateella. Samaan aikaan alkoivat yleistyä synkronoidut vaihteistot ja hydrostaattiset ohjaukset. 1970-luvulla suosioon nousivat 60–80 –hevosvoimaiset traktorit. Ohjaamojen melutasoa ja tärinää saatiin alennettua, kun ohjaamo suunniteltiin jo tehtaalla traktorin osaksi ja se asennettiin kumityynyjen päälle. Aikaisemmin ohjaamot oli yleensä tehty Suomessa, ja melutaso saattoi nousta jopa 100 desibeliin. Vuonna 1979 melurajaksi tuli 85 dB.

1980-luku: nelivetoa ja elektroniikkaa

Nelivetoisten traktoreiden läpimurto tapahtui 1980-luvun alkupuoliskolla. Sen jälkeen takavetoisia traktoreita on myyty hyvin vähän. 1980-luvun lopussa alkoi elektroniikka lisääntyä traktoreissa. Esimerkiksi nostolaitteen toimintoja hallittiin uusimmissa malleissa sähköisesti ja toimintoja automatisoitiin. Vaihteiden määrä nousi jopa kymmeniin, huippunopeus nousi 30:sta 40 km/h:iin ja melutasoa saatiin alennettua parhaimmillaan 75 desibeliin. Suomen traktorimyynnissä Valmet alkoi tehdä selvää pesäeroa Fordiin ja Massey Fergusoniin.

Nykyaikainen maataloustraktori

Zetor 25 vuodelta 1953
Case IH vuodelta 1988

Moottori

Nykyaikaisen traktorin moottori on yleensä 3-, 4- tai 6-sylinterinen vesijäähdytteinen, turboahdettu suorasuihkutusdiesel. Ruiskutus ohjataan useimmissa traktoreissa sähköisesti. Yhteispaineruiskutus (common rail) ja moniventtiilitekniikka ovat yleistymässä kiristyvien päästönormien takia. Iskutilavuus sylinteriä kohti on yleensä hieman yli 1 litra eli tyypillinen nelisylinterinen moottori on 4,0–4,5 -litrainen.

Suosituimmat teholuokat Suomessa ovat 100–140 hevosvoimaa (74–103 kW). Tätä suurempia traktoreita käytetään enimmäkseen traktoriurakoinnissa. 100-hevosvoimaiset traktorit ovat yleensä 4-sylinterisiä ja 140-hevosvoimaiset 6-sylinterisiä. Suurimman tehon käyntinopeus traktorin moottorissa on 2000–2500 r/min. Suurin vääntömomentti saavutetaan noin 1500 kierroksella. 100-hevosvoimaisen traktorinmoottorin suurin vääntö on noin 400 Nm.

Voimansiirto

Vaihteita traktorissa on eteenpäin yleensä vähintään 16. Joissakin malleissa vaihteita on jopa 70. Useimmissa traktoreissa ajosuunta vaihdetaan mekaanisella tai hydraulisella, öljykylpyisiin kytkimiin perustuvalla suunnanvaihtajalla. Näin taaksepäin saadaan samat ajonopeudet kuin eteen. Ajokytkin on pienimmissä traktoreissa kuiva, suuremmissa käytetään öljykylpyisiä monilevypakkoja, joiden yhteydessä on 3–6 pikavaihdetta. Näiden avulla ajonopeutta voidaan muuttaa kytkintä käyttämättä ja monissa traktoreissa pikavaihteen valinta on automatisoitu. Mm. Valtraan ja Fendtiin saa varusteena nestekytkimen. Kaikkein kehittyneimmissä traktoreissa ajovoimansiirto on portaaton, hydraulis-mekaaninen CVT-järjestelmä.

Hydrauliikka

Hydrauliikkaa käytetään nostolaitteen lisäksi mm. ulkopuolisten työkoneiden käyttämiseen, ohjaukseen ja traktorin toimintojen (kuten vaihteensiirron) käyttämiseen. Hydraulipumppujen tuotto on yhteensä noin 100 l/min ja hydrauliikan paine noin 200 bar. Usein traktoreissa käytetään nykyään säätötilavuuspumppua, jossa pumpun tuotto säätyy kunkin hetkisen tarpeen mukaan. Nostolaitteen nostovoima on suosituimmissa traktoriluokissa 5000–8000 kg. Kolmipistenostolaitteen lisäksi traktoreissa on vetokoukku perävaunun ja hinattavien työkoneiden kiinnittämistä varten. Nostolaite on mahdollista sijoittaa myös traktorin keulaan.

Voiman ulosotto

Same Diamond vuodelta 2007
New Holland T7000 vuodelta 2009
Belarus 3522 vuodelta 2009

Traktorivoimalla voi suorittaa myös muita maatalouden energiaa vaativia töitä, kuten lumiaurausta tai pilkkeiden tekoa. Voiman voi ottaa traktorin perässä olevasta pyörivästä nivelakselista/ulosottoakselista, joka vaatii asianmukaisen suojuksen. Voiman ulosottoja voi olla myös traktorin keulassa taikka entisaikaan sivulla, sivuniittokonetta varten. Voiman ulosotoksi voi kutsua myös hihnapyörää, jonka voimansiirron komponenttina käytettiin leveää hihnaa.

Voimanulosoton tavanomaiset nopeudet ovat 540, 750, 1000 ja 1400 kierrosta minuutissa. Standardit pyörimisnopeudet työkoneille ovat kuitenkin 540 ja 1000 kierrosta minuutissa. Toki traktorivalmistaja saa itse määrätä millä moottorin kierrosluvulla nämä nopeudet täyttyvät. Voimaa voidaan välittää myös ajovoimanotolla, jolloin ulosoton nopeus määräytyy traktorin liikkumisnopeuden mukaan. Tätä ominaisuutta hyödynnetään erityisesti maansiirto- ja turveperäkärryissä, jolloin saadaan lisää vetäviä pyöriä. Ajovoimanotto on nykyään harvinainen varuste; Euroopan markkinoilla ainoastaan kotimainen Valtra ja New Holland tarjoavat ajovoimanottoa varustelistallaan.

Ohjaus ja elektroniikka

Ohjaus on hydrostaattinen eli ohjauspyörän ja etupyörien välillä on hydraulinen välitys. Jarrut ovat mekaaniset tahi hydrauliset, öljykylpyiset taikka kuivat monilevyjarrut. Traktorin jarruihin yhteydessä oleva perävaunun jarrujärjestelmä tulee jatkossa pakolliseksi.

Ohjaamo on sijoitettu kumityynyjen päälle tärinän ja melun vaimentamiseksi. Tulevaisuudessa ohjaamon jousitus tulee yleistymään tärinädirektiivin takia. Muuta jousitusta traktorissa ei ole lukuun ottamatta useimmissa traktoreissa lisävarusteena olevaa etuakselin jousitusta, joka on useimmiten hydraulinen. Istuin on kalliimmissa traktoreissa ilmajousitettu. Ohjaamon suurin melutaso on 69–80 dB. Ilmastointilaite on suosittu lisävaruste ja vakiona yhä useammissa malleissa.

Elektroniikkaa käytetään mm. nostolaitteen toimintojen ja vaihteensiirron toiminnan ohjaamiseen. Monissa uusissa traktoreissa sähköjärjestelmän runkona on CAN-väylä. Jatkossa tulevat yleistymään traktorin elektroniikan keskusteleminen työkoneiden elektroniikan kanssa, pyörien luistoa mittaavat tutkat ja GPS:ään perustuvat osittaiset automaattiohjaukset ja paikkatiedon hyödyntäminen täsmäviljelyyn eli esim. lannoitteiden käytön säätäminen pellon viljavuus- ja satokartoituksen perusteella.

Renkaat

Renkaat ovat nykyään vyörenkaita, yhä useammin matalaprofiilisia. Takapyörät ovat läpimitaltaan noin 1,3-kertaiset etupyöriin verrattuna. Yhtä suurilla etu- ja takapyörillä varustetut traktorit eivät ole yleistyneet Euroopassa. Renkaan mahtuminen kyntövakoon rajoittaa renkaan suurimman mahdollisen leveyden 600 mm:iin. Keväällä peltotöissä käytetään rinnalla paripyöriä maan tiivistymisen ehkäisemiseksi.

Traktorimarkkinat

Yli 60-hevosvoimaisia traktoreita valmistetaan maailmassa noin 300 000 kappaletta vuodessa eli kyseessä on sarjatuote, joka varustellaan yksilöllisesti tilaajan tarpeiden mukaan. Traktorinvalmistajien määrä on vähentynyt lähinnä yritysostojen kautta. Suurin traktorinvalmistaja on Fiat-konserniin kuuluva Case New Holland, jonka juurilta löytyvät mm. merkit Ford, Fiat, International ja David Brown. Toisena on AGCO, joka on syntynyt lukuisten yritysostojen kautta. Sen merkkejä ovat Euroopassa Massey Ferguson, Valtra ja Fendt. Kolmas suuri valmistaja on John Deere. Suuri on myös intialainen Mahindra & Mahindra, joka kuitenkin keskittyy pientraktoreihin. Yksittäisistä merkeistä Suomessa ja Brasiliassa valmistettava Valtra on sijalla neljä.

Suomessa suosituimpia merkkejä ovat Valtra noin 40 prosentin osuudella, John Deere, Massey Ferguson ja New Holland. Suomessa myydään noin 4500 traktoria vuodessa. Koneurakointiin käytettävien traktoreiden osuus kokonaismyynnistä on kasvanut.

Traktorimerkkejä

Claas Challenger 75E vuodelta 1998

Suomalaisia traktorisivustoja