V8

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 9. toukokuuta 2017 kello 12.24 – tehnyt 84.251.212.253 (keskustelu) (Saksalaiset V8-moottorit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

V8-moottorilla tarkoitetaan V-moottoria, jossa on 8 sylinteriä. Sylinterit on jaettu kahteen neljän sylinterin muodostamaan riviin.

Yleistä

V8-moottoreita käytetään pääasiassa suuren kokoluokan autojen moottoreina. Moottorit ovat iskutilavuudeltaan harvoin alle 3,5 litraa ja saattavat olla suurimmillaan jopa 17-litraisia (Iveco Eurostar 17,2 litraa).

Nykyajan suurimpia V8-moottoreita käytettiin vuoden 1970 Cadillac Eldoradossa, jossa oli 8,2-litrainen V8 (500 in3). Pienimpiä V8-moottoreita ovat valmistaneet Tatra (Tatra T603 2545 cm3) ja Ford/Simca (Vedette Versailles 2351 cm3). Pienintä sarjatuotantohenkilöauton V8-moottoria on valmistanut Ferrari: Ferrarin pienin V8 on vain 2-litrainen (1991 cm3), joka löytyy 1974–80 Ferrari Dino 208 GT4:stä ja 208 GTB:stä. BMW on käyttänyt pienimmillään 3-litran V8:a (2997 cm3, BMW 7-sarja E32, 730i).

V8-moottorit ovat varsin yleisiä moottoriurheilussa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa sellaisia käytetään mm. IRL, ChampCar ja Nascar-sarjoissa. Myös F1-sarjassa käytettiin kaudesta 2006 kauteen 2014 2,4-litraisia V8-moottoreita. DTM-sarjassa käytetään standardisoitua 4-litraista V8:a.

Näitä moottoreita käytetään myös raskaassa liikenteessä. Esimerkiksi kuorma-autoissa ja ajoneuvoyhdistelmissä ovat yli 10-litraiset turbodiesel V8-moottorit yleisiä. Viime vuosina kuorma-autovalmistajat ovat tosin alkaneet siirtyä rivi-6:iin siinä määrin, että Scania on jäänyt viimeiseksi V8-valmistajaksi raskaassa kalustossa.

V-kulmat

V-kulmalla tarkoitetaan kulmaa, jossa sylinteririvit sijaitsevat toisiinsa nähden. Yleisin V8-moottorissa käytetty V-kulma on 90 astetta. Näin saadaan leveä ja matala moottori, jossa on optimaaliset sytytys- ja värinäominaisuudet.

Myös monet V6- ja V10-moottorit ovat V8-johdannaisia, joten myös niissä käytetään paljon 90 asteen kulmaa. Näiden moottorin ominaisuuksiin nähden 90 asteen kulma ei ole paras mahdollinen, joten ne on usein varustettu tasapainoakseleilla tai monimutkaisemmilla kampiakseleilla.

Erilaisia V-kulmia löytyy muitakin. Yksi esimerkki on Ford Taurus SHO -mallissa käytetty Ford/Yamaha V8, joka perustuu Fordin Duratec V6 -moottoriin ja käyttää siitä tuttua 60 asteen V-kulmaa. Volvo on käyttänyt tätä moottoria vuodesta 2005.

Cross-plane ja flat-plane

V8-moottoreita on kahta perustyyppiä, jotka eroavat toisistaan kampiakselin osalta.

  • Cross-plane V8 on perinteinen V8-konstruktio, jota on käytetty yleisesti esim. amerikkalaisissa katuautoissa. Tässä tyypissä kampien kaulat ovat 90 asteen välein. Kampiakselin päästä katsottuna se muodostaa ristin. Cross-planella saadaan moottoriin hyvä tasapaino, mutta se vaatii kampiakseliin raskaat vastapainot. Tämä taas aiheuttaa sen, että moottori ei ole niin kierrosherkkä kuin esim. flat-plane V8.
  • Flat-plane V8 -moottoreita käyttää suurin osa eurooppalaisista urheiluautoista, kuten esim. Ferrari, Lotus (Esprit) ja TVR (Speed Eight). Tunnetuin moottori lienee Cosworth DFV. Tässä moottorityypissä kampien kaulat ovat 180 asteen välein. Edestä katsottuna kampiakseli on "lättänä". Flat-plane muistuttaa kahta 4-sylinteristä rivimoottoria jotka olisi liitetty yhteen. Koska molemmat lohkot käyvät kuin rivinelonen, on siinäkin toisen asteen värinöitä. Vaikka Flat-plane V8 käy tasaisemmin kuin rivinelonen, se ei kuitenkaan yllä Cross-plane V8:n tasolle. Urheiluautoissa värinöillä ei ole niin suurta merkitystä vaan muut ominaisuudet puoltavat sen käyttöä. Näitä ominaisuuksia ovat mm. kierrosherkkyys ja suuremmat maksimikierrokset.

Linkki youtube-video Difference Between Flat Plane and Cross Plane Crankshaft

Amerikkalaiset V8-moottorit

Yhdysvaltoja voidaan pitää V8:n kotimaana, se on ollut siellä aina suositumpi kuin missään muualla. Ainoat poikkeukset suurissa moottoreissa siellä ovat Dodge Viperin V10-moottori ja Dodge Ramissa käytetty Viperin matalaviritteisempi V10-moottori.

Vuosikymmen brittien 1904 mallisen Rolls-Royce Legalimitin jälkeen Cadillac valmisti ensimmäisen V8-moottorin vuonna 1914. Se oli monimutkainen käsinrakennettu flat-plane V8. Tätä seurasi joukko muita merkkejä jotka käyttivät V8:aa: Peerless, Cunningham ja Lincoln.

Ford oli ensimmäinen joka käytti V8:aa massatuotantoautoissa. Se ei siirtynyt rivikutosiin kuten sen kilpailijat kun suurempia moottoreita tarvittiin. Ford suunnitteli modernin "Ford Flathead" V8:n vuonna 1932. Tätä moottoria käytettiin lähes kaikissa suuremmissa Fordeissa aina vuoteen 1953 ja sen valmistus jatkui vuoteen 1970. Sitä rakennnettiin ympäri maailmaa lisenssillä.

Toisen maailmansodan jälkeen autojen koot kasvoivat ja rivikuutonen kävi alitehoiseksi näihin ja rivi-8:ja ei voitu käyttää sen koon vuoksi. General Motors vastasi Fordille esittelemällä vuonna 1949 Oldsmobile V8-moottorin ja ensimmäisen ikinä valmistetun OHV V8:n Cadillacissa.

Chrysler esitteli hemikantisen FirePower -moottorinsa seuraavana vuonna, sen myynti ylitti kaikki odotukset joten Buick, Chevrolet ja Pontiac esittelivät omat V8:nsa vuonna 1954.

Moottoreiden koot kasvoivat läpi 50- ja 60-lukujen aina 70-luvun puoliväliin. Suurien autojen koon yhä kasvaessa merkitsi se sitä, että myös pienempiä moottoreita alettiin esittelemään ja ne tulivat myös suosituimmiksi, tästä johtui että vuoteen 1960 mennessä Chryslerilla, Fordilla ja Chevroletilla oli kaksi V8 -mallia tuotannossa.

Suurimpia moottoreita, jotka tunnetaan nimellä isolohko- V8, käytettiin suurissa autoissa. Isolohkojen kuutiotilavuus oli jopa 6 litraa (360 in3) mutta perusmuodossa tehoja ei kuitenkaan ollut ylenpalttisesti. Isolohkojen iskutilavuus saavutti rajansa vuoden 1970 Cadillac Eldoradossa, jossa käytettiin 8,2-litraista (500 in3) Cadillac V8 -moottoria.

1970-luvun öljykriisin ja saastemääräysten vuoksi isolohkojen käyttö väheni, ainostaan luxusautoissa niiden käyttö jatkui vuoden 1977 tienoille. Nykyään vain kuorma-autoissa ja muissa suurissa ajoneuvoissa käytetään isolohkoja. Jotkin valmistajat ovat puolestaan korvanneet isolohkot pikkulohkokoneisiin perustuvilla V10-moottoreilla.

Pienemmät moottorit jotka tunnetaan pikkulohko-V8:eina sijoitettiin keskikokoisiin autoihin, niiden iskutilavuus oli yleisesti 4,4-litran (270 in3) ja 6-litran (360 in3) välillä.

Vuosien 19501970 välillä kaikilla General Motorsin divisioonilla oli omat moottorinsa ja niillä omat meriittinsä.

Joitakin käytettiin yli divisioonien kuten pientä Buick 215- ja Chevrolet 350- moottoria. Fordilla ja Chryslerilla oli vähemmän divisioonia joten ne käyttivät enemmän samoja moottoreita malliston kesken. Tänä päivänä tuotannossa on alle 12 erilaista V8-moottoria.

Brittiläiset V8-moottorit

Ensimmäinen brittiläinen V8 oli 3,5-litrainen Rolls-Roycen Legalimit, tämän jälkeen meni vuosikymmen ennenkuin ensimmäinen amerikkalainen Cadillacin V8 esiteltiin.

Brittien yleisin V8 on Rover V8, jota on käytetty lukemattomissa Brittien urheiluautoissa. Moottori ei ole kuitenkaan Brittien suunnittelua vaan amerikkalainen, alunperin Buickin V8 vuodelta 1960. Se oli pienikokoinen vain 3,5-litrainen ja kevyt V8:siksi. Se tuli tuotantoon vuoden 1961 Buick-, Oldsmobile- ja Pontiac-malleissa, mutta pudotettiin tuotannosta hyvin pian, kun se korvattiin rautalohkoisella moottorilla.

Alumiinirakenteisena se oli yksi kevyimmistä vakio V8:sesta ja sitä yritettiin käyttää Indianapolisin kilpailuissa. Australialainen yhtiö Repco muunsi moottorin Formula 1:siin pienentämällä sen 3-litran kokoon ja sijoittamalla yhden yläpuolisen nokka-akselin kummallekin lohkolle, kun se alunperin oli työntötankomoottori. Repcon moottorilla varustettu Brahham voitti F1-mestaruuden kahdesti vuosina 1966 ja 1967.

Roverille tuli tarve kevyempään ja tehokkaampaan moottoriin 1960-luvun puolivälissä ja sai tietoonsa tämän kevyen V8:sin. Neuvottelujen jälkeen he ostivat oikeudet moottoriin ja ovat valmistaneet sitä siitä asti. Ensimmäisen kerran se tuli Rover sedaneihin 1960-luvun lopussa.

Moottoria myytiin laajasti pienemmille autonvalmistajille ja se ilmestyi monenlaisiin autoihin, esim. Morgan, TVR, Triumph, Marcos ja MG merkkeihin.

Viimeinen massatuotettu auto, joka käytti moottoria oli Land Rover Discovery, se korvattiin uudella moottorilla vuonna 2005. Sitä käytetään yhä joissakin käsintehdyissä urheiluautoissa.

Triumph käytti Triumph Slant-4 -moottoria perustana V8-moottorille. Triumphin V8:sia käytettiin Triumph Stag- ja kokeiluasteella myös Saab 99-mallissa.

Jaguar esitteli uuden AJ26 V8-moottorin vuonna 1996. Sitä on kehitetty ja uudistettu siitä asti ja sitä käytetään Jaguar S-Type:ssä ja muissakin uudemmissa Jaguar malleissa.

Aston Martin

Rolls-Royce

Daimler 2.5 & 4.5 litre

Ranskalaiset V8-moottorit

De Dion-Bouton rakensi ensimmäisen ranskalaisen V8:sin vuonna 1910. Myöhemmin Citroën teki myös koekappaleita, joita ei kuitenkaan saatettu tuotantoon asti, esim. 1934 22CV Traction Avant ja Simca.

Vuosina 1954–1961 valmistetussa (Simca) Vedette Versailles'ssa oli Ranskan Fordin käyttämä vanha sivuventtiili-V8 -moottori, joka alkuaan kehitettiin Yhdysvalloissa Ford V8:aan 1930-luvulla. Vedetten V8-moottorin iskutilavuus on V8:ksi pieni, 2351 cm3. V8:n sylinterin mitat ovat 66,06 mm × 85,72 mm, teho 59 kW ja suurin vääntömomentti 149 Nm.

Tsekkiläiset V8-moottorit

Tatra käytti ilmajäähdytteisiä V8-moottoreita mm. Metalexin valmistamassa superautossa, MTX Tatra V8, tässä alun perin 3,5-litraisen moottorin iskutilavuutta oli kasvatettu suurentamalla sylinterinhalkaisijaa 85 millimetristä 90 millimetriin, jolloin iskutilavuudeksi saatiin 3,9-litraa. Merkin kuorma-autoista löytyi myös 12,6-litraisia diesel-V8:ja ilmajäähdytteisinä.

Saksalaiset V8-moottorit

Italialaiset V8-moottorit

Alfa Romeo

Alfa Romeo Montreal käytti 2593 cm3 (158 cid) 90-asteista neljällä nokka-akselilla varustettua V8:sia, joka oli johdannainen Tipo 33 kilpa-auton moottorista. Moottoria käytetiin myös rajoitetussa 22 kpl sarjassa Alfetta GTV 2.6i mallissa. Alfa Romeo 33 Stradalessa käytettiin myös pientä 2-litran V8:sia

Ferrari

Ferrari otti V8:sin käyttöön kilpakäytössä vuonna 1962 Ferrari Dino 268 SP -mallissa. Ensimmäinen katuauto oli vuoden 1974 Ferrari 308 GT4, sitä seurasi tunnetumpi Ferrari 308 GTB. Yhtiö jatkoi tämän Ferrari Dino V8 -moottorin käyttöä aina 328, 348 ja niiden seuraajiin asti. Ferrarin pienin V8 on 2-litrainen, joka löytyy vuoden 1975 Ferrari 208 GT4:sesta. Yhtiö valmisti hiukan suuremman 2-litraisen 1980-luvun Ferrari 308 GTB malliin. Viisiventtiiliset 3,5- ja 3,6-litraiset löytyvät Ferrari F355 ja Ferrari 360 -malleista. Vanha Dino V8 pääsi eläkkeelle vuonna 2005, kun Ferrarin ja Maseratin kesken jaettu V8 ilmestyi Ferrari F430 malliin.

Fiat

Ainoa Fiat, jossa on ollut V8 on Fiat 8V. Moottori oli kompakti OHV 1996 cm3 (122 in3) V8 70° V-kulmalla ja 2-ventiiliä per sylinteri.

Lamborghini

Lamborghini on aina käyttänyt V12-moottoreita huippumalleissaan, mutta on rakentanut monia V8:seja pienempiin malleihin kuten Lamborghini Urracoon ja Lamborghini Jalpaan.

Maserati

Maserati on käyttänyt V8:seja monissa malleissa kuten: Maserati Bora, jonka moottori oli peräisin Maserati 450S kilpa-autosta. Yhtiön uusimmat V8:sit Maserati Quattroporte-, Maserati Coupé- ja Maserati Spyder -malleissa ovat Ferrarin kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Venäläiset V8-moottorit

GAZ-53 käytti 4254 cm3 ZMZ-53 -moottoria. ZIL-41047 käyttää ZIL-4104 -moottoria, joka on 7680 cm3 kaasutinkäyttöinen V8 315 hv:n tehoilla (232 kW). ZIL-114 käytti 6959 cm3 V8:sia tehoiltaan melkein 300 hv.

Espanjalaiset V8-moottorit

Espanjalainen kuorma-auto yhtiö Pegaso teki noin 100 autoa 1950 ja 1960-luvuilla. Näissä autoissa oli DOHC 32V V8, aina 360 hevosvoimaan asti (270 kW).

Australialaiset V8-moottorit

V8 on hyvin suosittu moottorityyppi Australiassa.

Holden (ja sen performance vehicle yksikkö HDT Special Vehicles ja HSV) ovat valmistaneet V8-autoja 1960-luvun lopusta, kuten myös Ford Australia (Ford Falcon).

Australian V8:sit ovat tyypillisesti amerikkalaista alkuperää ja moottorin lohkot ovat peräisin joko Fordilta tai General Motorsilta. Niissä käytetään kuitenkin usein omia kansia, mäntiä ja muita osia. Muutama poikkeus kuitenkin löytyy kuten Holden pikkulohko V8 ja British Leyland alumiinipikkulohko V8.

Japanilaiset V8-moottorit

Lexus

1980-luvun lopuilta asti Lexus on käyttänyt tietyissä malleissaan 4–4,3-litraisia V8-moottoreita teholtaan 250–300 hevosvoimaa.

Mitsubishi

Mitsubishin Japanin markkinoilla myynnissä olevissa Proudia-edustusautomalleissa on käytetty 4,5-litraista ja 276-hevosvoimaista V8-moottoria. Myös Hyundai on käyttänyt kyseistä moottoria ensimmäisen sukupolven Equus-mallissaan, joka perustuu Mitsubishin Proudiaan.

Nissan

Jo vuonna 1965 Datsun President mallissa on käytetty V8-moottoria. Tuon ajan moottori oli 4-litrainen ja tuotti 190 hevosvoimaa. Nykyisissäkin President malleissa käytetään V8-moottoria, hieman uudistettuna tietysti.

Suzuki

Vuonna 1997 Suzuki esitteli C2-nimisen konseptimallin jossa on ehkäpä yksi maailman pienimmistä V8-moottoreista. Sen koko on 1644 kuutiota ja teho 250 hevosvoimaa [1], vaikkakin on syytä tosin muistaa, että esim. F1:ssä Alfa Romeo käytti 1980-luvulla 1496 cm3 V8:a turboahdettuna.

Toyota

Toyotallakin oli 60-luvulla sarjavalmisteinen V8-moottori Toyota Century-mallissa. Se oli 3-litrainen ja 170-hevosvoimainen. Myös joissain Crown-malleissa on V8-moottori noin 4-litraisena ja 250-hevosvoimaisena.

Korealaiset V8-moottorit

Hyundai

Hyundai on valmistanut omaa V8-moottoria vuodesta 2008 lähtien. Ensimmäisenä tuli 4,6-litrainen (4627 cm3) ja se nimettiin Ward's 10 Best Engines palkinnolla vuosina 2009 ja 2010. Vuonna 2009 Hyundai toi uuden 5-litraisen (5038 cm3) V8:n Tau-moottoriperheeseensä ja se nimettiin Ward's 10 Best Engines palkinnolla vuonna 2011.

Ruotsalaiset V8-moottorit

Koenigsegg

Koenigsegg on kehittänyt 4,7-litraisen kahdella mekaanisella ahtimella varustetun V8:n, joka perustuu Ford Modular-moottoriin sekä täysin uuden 5,0-litraisen vapaastihengittävän V8:n, jota tullaan käyttämään myös Spyker-urheiluautoissa.

Saab

Saabilla oli 9000:een 80-luvulla kehitteillä 4-litrainen V8, jotka valmistettiin Valmet Dieselin (nyk. AGCO Power) tehtaalla Nokian Linnavuoressa. Tämä korvattiin kuitenkin turbo-moottoreilla.

Volvo

Volvolla oli jo 50-luvulla 3,6-litrainen bensiini-V8, joka oli alunperin tarkoitettu Kaiseriin perustuvaan Philip-malliin. Koska tämä malli ei päässyt tuotantoon, päätyi moottori lopulta Snabbe-nimiseen jakeluautoon. 2000-luvulla Volvolla on ollut tarjolla S80 ja XC90 -malleihin Yamahan kanssa kehitetty 4,4-litrainen niin ikään bensiikäyttöinen V8.

Diesel-V8:t

Saksalaisia diesel-V8:ja kuorma-autoihin ovat olleet mm. MAN 10644 cm3 1950-luvulla, 14952 cm3 1960-luvulla, 15442 cm3 1970-luvulla ja 16162 cm3 2000-luvulla sekä Krupp 12849 cm3 (Cumminsin lisenssillä) 1960-luvulla.

Vielä 1980–90 -luvulla monilla kuorma-autovalmistajilla suurimmat moottorit olivat V8:ja. Nykyisin on rivi-6 korvannut useimmilla merkeillä isot V8:t, niin, että länsimaisista kuorma-autovalmistajista Scania on jäänyt 16,4-litraisella V8:llaan viimeiseksi kyseistä moottorityyppiä käyttäväksi valmistajaksi.

Audi valmistaa V8-dieseleitä henkilöautoihin (4134 cm3), esimerkiksi Audi A8 D4-mallissaan. Turboahdettu 4,1-litrainen V8-dieselmoottori tuottaa tehoa 258–316 kW ja isoin vääntömomentti on jopa 800–950 Nm. Tämä moottori korvautuu 2. sukupolven Audi Q7:n myötä uudella 3956 cm3 V8:lla, jota tullaan käyttämään myös 2. sukupolven Porsche Panamerassa. BMW ja Mercedes-Benz ovat jo luopuneet V8-dieseleiden valmistuksesta.

Kokenut V8-bensiinimoottoreiden valmistaja General Motors valmisti vuodesta 1979 muutaman vuoden Oldsmobile Cutlass Diesel-mallia, jossa oli diesel-V8. Se oli kuitenkin huonosti suunniteltu kestämään dieselmoottorin kovia paineita ja GM joutui pian hylkäämään huonomaineisen diesel-V8-moottorinsa.


Polttomoottorityypit
Rivi 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 12, 14
V 2, 4, 6, 8, 10, 12, 16, 18, 20, 24
Bokseri 2, 4, 6, 8, 12, 16
W 8, 12, 16, 18, 32
Muut rivimoottorit H, VR5, VR6, VR8, Vastakkaismäntämoottori, U (Neliö)
Muut Tähtimoottori, Kiertomäntämoottori, Wankel-moottori

Lähteet

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian V8-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.


Nahtavyys.gif Tätä artikkelia on pyydetty kuvitettavaksi.
Syy: {{{1}}}. Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Artikkelitoiveet.