AutoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Enger

2013-10-19T17:48:59Z

85.76.151.100: V12:n teho

'''Enger''' oli yhdysvalloissa 1909-1917 valmistettu auto. Autotehtaan perusti Frank J. Enger. Tehdas sijaitsi Cincinnatissa Ohiossa.

Enger valmisti 1909 autoja B/C/D, joissa oli puiset pinnapyörät ja kaksisylinterinen moottori. 1910-1914 valmistettiin ''Enger 40''-autoa, jossa oli nelisylinterinen moottori (40 hv eli 29 kW).

1915 esiteltiin malli 6-50, jossa oli kuusisylinterinen moottori. 1916-1917 valmistetussa ''Enger Four'' -autossa oli nelisylinterinen moottori (36 hv eli 26,5 kW).

1916 Enger esitteli 12-sylinterisen Twin Six -auton. Aluksi autossa oli tehoa 40 hv eli 29 kW, sitten V12-moottoriin laitettiin kansiventtiilit ja niiden myötä suurin teho nousi 40 kilowattiin kierrosluvulla 3000. Erikoista autossa oli kuljettajan mahdollisuus sulkea yksi sylinteririvi käytöstä, jolloin vain 6 sylinteriä oli toiminnassa. Tämä tapahtui katkaisemalla bensiinin syöttö ja venttiilien toiminta V-moottorin toisessa sylinteririvissä. Tämä vähensi kulutusta, kun täyttä tehoa ei tarvittu. Enger Twin Six oli Yhdysvaltain ensimmäisiä 12-sylinterisiä autoja.

Maaliskuussa 1917 Enger-autojen tuotanto päättyi.

== Lähteet ==
* Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987
* [http://de.wikipedia.org/wiki/Enger_Motor_Car_Company Wikipedia Enger-autosta, saksaksi]

[[Luokka:Yhdysvallat]]

Facel Vega

2013-10-19T17:37:05Z

85.76.151.100: malleja

{{merkki|
nimi = Facel Vega|
kuva = [[Kuva:Facel.jpg]]|
perustusmaa = Ranska|
aloitus = 1954|
konserni = |
valmistusmäärä = |
tilastosijainti = |
maahantuoja = |
suosituinmalli = }}

'''Facel Vega''' oli ranskalainen luksusautomerkki, jonka perusti Jean Daninos. Lyhenne Facel tulee sanoista ''Forges et Ateliers de Construction d'Eure-et-Loir''. Facel Vega valmisti muutamia tuhansia loistoautoja vuosina 1954-1964. Facel Vega käytti Chryslerin isoja V8-moottoreita.

Facel Vega HK500 Coupéssa oli 4940 cm³ V8, joka tuotti 260 hv SAE (191 kW). Autoon sai myös 5907 cm³ V8:n, joka tuotti 365 hv eli 268 kW. Saatavilla oli vieläkin isompi 6286 cm³ V8, 390 hv SAE (286 kW) ja huippunopeus 220 km/t.

Teholukemia arvioitaessa on otettava huomioon, että SAE-normissa moottorin teho mitattiin ilman lisälaitteita mahdollisimman suuren teholukeman saamiseksi, joten DIN-tehoon pääsemiseksi pitää SAE-tehosta vähentää ehkä 15-20 %. SAE-tehon mittauksesta puuttuvia lisälaitteita olivat ilmanpuhdistin, generaattori, tuuletin, vesipumppu, kytkin, bensiinipumppu ja äänenvaimennin. SAE-tehon mittauksessa käytetty moottori poikkesi melko paljon sarjatuotantomoottorista.

Facel Vega Excellence esiteltiin 1959, siinä oli 120 hv SAE 1,6 litran moottori.

Viimeinen malli oli 1962 esitelty Facel II, 5,9 litran V8, 360 hv SAE ja 240 km/t huippunopeus.

Facel Vegan tuotanto loppui 1964 taloudellisiin vaikeuksiin.

== Mallit ==

*[[Facel Vega HK 500]]
*[[Facel Vega II]]
*[[Facel Vega Excellence]]
*[[Facellia]]
*[[Facel III]]
*[[Facel 6]]

[[Luokka:Facel Vega]]
{{Korjattava/laajennus}}

Facel Vega oli ranskalainen luksusautojen rakentaja vuonna 1954-1964. Alunperin menestyvä yritys juuttui luksusautojen kauppaamiseen markkinoilla, mikä osoittautui virheeksi.

Mallit:

* Facel Vega FVS
* Facel Vega HK500
* Facel Vega II
* Facel Vega Excellence
* Facellia
* Facel III
* Facel 6

Züst

2013-10-19T17:07:44Z

85.76.151.100: Ak: Uusi sivu: '''Züst''' oli italialainen autojenvalmistaja 1905-1917. Tehtaan perusti sveitsiläissyntyinen Italiaan muuttanut Roberto Züst 1905 Milanoon. Ensimmäiset mallit olivat isoj...

'''Züst''' oli italialainen autojenvalmistaja [[1905]]-[[1917]]. Tehtaan perusti sveitsiläissyntyinen Italiaan muuttanut Roberto Züst 1905 Milanoon. Ensimmäiset mallit olivat isoja ja kalliita, joissa oli erittäin iso nelisylinterinen moottori, iskutilavuudeltaan 7432 - 11308 cm³. Myöhemmin 1908 Züst valmisti 5-litran mallia.

Züst 28/45 HP osallistui New York-Pariisi kilpailuun ja sijoittui kolmanneksi.

1906 Züst päätti tehdä pienempiä autoja eri merkkisenä, joten Roberto Züst ja hänen viisi poikaansa perustivat '''Brixia-Züst'''-yhtiön Bresciaan. Brixia on Brescian kaupungin latinankielinen nimi. Brixia-Züst 10 hp:ssä 1909 oli 3-sylinterinen 1495 cm³ moottori. Brixia-Züst kuitenkin lopetti toimintansa jo 1912. Brixia-Züstejä valmistettiin siis 1906-1912 eikä niitä pidä sekoittaa Züst-merkkiin.

Milanon tehdas myytiin ja Züst-autojen tuotanto siirrettiin Bresciaan, jossa tuotanto jatkui vuoteen 1914.

Viimeiset mallit esiteltiin 1913: 15/25 HP, 2S 365 (2592 cm³) ja 25/35 or S305 (4712 cm³).

Lokakuun 1. päivänä 1917 Züst-yhtiön osti milanolainen '''Officine Meccaniche''', joka jatkoi S305-mallin valmistusta vuoteen 1923 omalla nimellään, joka usein lyhennetään OM.

== Aiheesta muualla ==
* [http://en.wikipedia.org/wiki/Zust Züst englanninkielisessä Wikipediassa]
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/OM_%28auto%29 OM eli Officine Meccaniche Wikipediassa]

Minerva

2013-10-19T16:43:25Z

85.76.151.100:

{{merkki|
nimi = Minerva|
kuva = |
perustusmaa = Belgia|
aloitus = 1902|
konserni = |
valmistusmäärä = |
tilastosijainti = |
maahantuoja = |
suosituinmalli = }}

'''Minerva''' oli belgialainen automerkki, jota valmistettiin vuosina [[1902]]-[[1938]]. Autotehtaan perusti hollantilainen Sylvain de Jong. Tehdas aloitti vuonna 1897 polkupyörien valmistuksen ja 1900 motorisoitujen polkupyörien valmistuksen. Vuodesta 1904 lähtien Minerva keskittyi enemmän autojen valmistukseen.

1920 Minerva aloitti Belgiassa loistoautojen tuotannon 20CV (3,6 litran moottori, 4 sylinteriä) ja 30CV (5344 cm³ moottori, 6 sylinteriä) -malleillaan. Mallinimien CV tarkoittaa hevosvoimia tai tarkemmin verohevosvoimia - todellinen teho oli isompi. 30CV:ssä oli monilevykytkin, nelipyöräjarrut ja neljä vaihdetta, huippunopeus 120 km/t.

Minervasta tuli arvostettu auto Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset elokuvatähdet, poliitikot ja teollisuusjohtajat ostivat Minerva-autoja. Minerva rinnastettiin jopa Rolls-Royceen, vaikka ei ollutkaan yhtä kallis.

Minerva valmisti sekä hyötyautoja että korkealuokkaisia loistoautoja. Minerva käytti autoissaan Knight-luistiventtiilimoottoreita. Vuonna [[1927]] myytiin 2500 Minerva-autoa. Viimeinen Minerva oli kahden litran [[Minerva M4]] vuonna 1934, mutta se ei myynyt hyvin. Sen jälkeen Minerva liitettiin toiseen belgialaiseen merkkiin, [[Imperia]]an.

== Mallit ==

*[[Minerva 12-14]]
*[[Minerva 15CV]]
*[[Minerva 20CV]]
*[[Minerva 30CV]]
*[[Minerva M-8]]
*[[Minerva Torpedo Tourer]]
*[[Minerva Type A]]
*[[Minerva Type AB]]
*[[Minerva Type AC]]
*[[Minerva Type AD]]
*[[Minerva Type AF]]
*[[Minerva Type AG]]
*[[Minerva Type AK]]
*[[Minerva Type AL]]
*[[Minerva Type AM]]
*[[Minerva Type AN]]
*[[Minerva Type AO]]
*[[Minerva Type AP]]
*[[Minerva Type BB]]
*[[Minerva Type C]]
*[[Minerva Type DD]]
*[[Minerva Type EE]]
*[[Minerva Type JJ]]
*[[Minerva Type KK]]
*[[Minerva Type M]]
*[[Minerva Type O]]
*[[Minerva Type OO]]
*[[Minerva Type S]]
*[[Minerva Type SS]]
*[[Minerva Type TT]]
*[[Minerva Type U]]
*[[Minerva Type M4]]
*[[Minerva Type MM]]
*[[Minerva Type X]]
*[[Minerva Type ZZ]]

== Ulkoiset linkit ==
*[http://en.wikipedia.org/wiki/Minerva_%28automobile%29 Minerva, Wikipedia englanniksi]
*[http://www.minervacars.com Minerva Cars]
*[http://minervamotor-car.50megs.com/custom.html Minerva Motor Car Company]

[[Luokka:Minerva]]
{{Korjattava/kuvitus}}

Gräf & Stift

2013-10-19T16:35:49Z

85.76.151.100:

'''Gräf & Stift''' oli itävaltalainen autojen, kuorma-autojen ja linja-autojen valmistaja vuosina 1902-2001. Vuonna 1971 Gräf & Stift-yhtiöstä tuli MAN AG:n tytäryhtiö. Samana vuonna Österreichische Automobil Fabriks-AG (ÖAF) oli sulautunut Gräf & Stiftiin. Gräf & Stift -merkkisiä henkilöautoja valmistettiin 1902-1938.

Gräf & Stift -autotehtaan perustivat Wienissä 1902 veljekset Carl, Heinrich ja Franz Gräf sekä Josef Hans Stift. Franz Gräf oli jo 1897 valmistanut etuvetoisia 1-sylinterisiä DeDion-moottorisia autoja.

Ensimmäiset Gräf & Stift -autot olivat 2- ja 4-sylinterisiä ja niitä valmistettiin Spitz-nimisinä vuoteen 1907 saakka. Gräf & Stift -autot olivat kuuluisia laadustaan ja ylellisyydestään.

Yksi Gräf & Stift -autoista tuli kuuluisaksi, kun Sarajevossa 1914 Itävallan arkkiherttua ammuttiin Gräf & Stift Double Phaeton -autossaan. Tässä autossa oli 4-sylinterinen 32 hevosvoiman (23,5 kW) moottori.

Gräf & Stift 50/70 TS oli 4-sylinterinen ja 1923 esitelty S3-malli 6-sylinterinen. Gräf & Stift esitteli 1929 SP8-mallin, jossa oli 125 hv:n 8-sylinterinen 5929 cm³ moottori. SP8:ssa oli yläpuolinen nokka-akseli ja 4 vaihdetta (3 ja ylivaihde). Huippunopeus oli 140 km/t.

1930-luvulla tehdas alkoi valmistaa kuorma-autoja ja linja-autoja. Gräf & Stift valmisti vuodesta 1932 alkaen lisenssillä Citroenin MF6-mallia sekä Fordin osiin perustuvaa V8-moottorista mallia. Tehdas lopetti henkilöautojen tuotannon vuonna 1938, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen tuotanto jatkui vuoteen 2001.

== Aiheesta muualla ==
*http://en.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%A4f_%26_Stift
*http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarajevon_laukaukset

[[Luokka:Itävalta]]

Gräf & Stift

2013-10-19T16:34:14Z

85.76.151.100: mallitietoa, historiaa

'''Gräf & Stift''' oli itävaltalainen autojen, kuorma-autojen ja linja-autojen valmistaja vuosina 1902-2001. Vuonna 1971 Gräf & Stift-yhtiöstä tuli MAN AG:n tytäryhtiö. Samana vuonna Österreichische Automobil Fabriks-AG (ÖAF) oli sulautunut Gräf & Stiftiin. Gräf & Stift -merkkisiä henkilöautoja valmistettiin 1902-1938.

Gräf & Stift -autotehtaan perustivat Wienissä 1902 veljekset Carl, Heinrich ja Franz Gräf sekä Josef Hans Stift. Franz Gräf oli jo 1897 valmistanut etuvetoisia 1-sylinterisiä DeDion-moottorisia autoja.

Ensimmäiset Gräf & Stift -autot olivat 2- ja 4-sylinterisiä ja niitä valmistettiin Spitz-nimisinä vuoteen 1907 saakka. Gräf & Stift -autot olivat kuuluisia laadustaan ja ylellisyydestään.

Yksi Gräf & Stift -autoista tuli kuuluisaksi, kun Sarajevossa 1914 Itävallan arkkiherttua ammuttiin Gräf & Stift Double Phaeton -autossaan. Tässä autossa oli 4-sylinterinen 32 hevosvoiman (23,5 kW) moottori.

Gräf & Stift 50/70 TS oli 4-sylinterinen ja 1923 esitelty S3-malli 6-sylinterinen. Gräf & Stift esitteli 1929 SP8-mallin, jossa oli 125 hv:n 8-sylinterinen 5929 cm³ moottori. SP8:ssa oli yläpuolinen nokka-akseli ja 4 vaihdetta (3 ja ylivaihde). Huippunopeus oli 140 km/t.

1930-luvulla tehdas alkoi valmistaa kuorma-autoja ja linja-autoja. Gräf & Stift valmisti vuodesta 1932 alkaen lisenssillä Citroenin MF6-mallia sekä Fordin osiin perustuvaa V8-moottorista mallia. Tehdas lopetti henkilöautojen tuotannon vuonna 1938, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen tuotanto jatkui vuoteen 2001

== Aiheesta muualla ==
*http://en.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%A4f_%26_Stift
*http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarajevon_laukaukset

[[Luokka:Itävalta]]

Ferrari 250

2013-10-19T16:19:31Z

85.76.151.100: Ferrari 250 GT valmistettiin 1959-1962 175 kpl

'''Ferrari 250''' -autoa valmistettiin vuosina 1953-1964. Autosta oli neljä versiota, 2-paikkainen coupe, 4-paikkainen, avoauto ja kilpakäyttöön 250 GT Berlinetta. 4-paikkaisessa moottoria oli siirretty eteenpäin matkustamotilojen suurentamiseksi. Vuonna 1960 Ferrari 250 -autoja valmistettiin 400 kappaletta.

''Tekniikan Maailma'' 12/1961 koeajoi 2-paikkaisen coupen, GT (Gran Turismo) Coupe Pininfarinan. Äänieristys on hyvä. Konepelti on saranoitu etureunastaan. Työkaluja on runsaasti, mutta auton huollattaminen on hankalaa huoltopisteiden puuttumisen takia. Sytytystulppien vaihto on vaikeaa ahtaiden tilojen vuoksi.
Korkeaviritteinen moottori on herkkä säädöille ja siksi tehdas tarjoaa mahdollisuuden huoltaa auto tehtaalla Maranellossa.

Ajo-ominaisuudet ovat erittäin hyvät nopeaan ajoon.

Alusta on huolellisesti suunniteltu ja tavanomainen takajousitus jäykkä taka-akseli ja lehtijouset toimivat erinomaisesti.

Ferrari 250:n 2953 cm³ V12-moottori tuottaa 176,5 kW CUNA / 7000 ja vääntää 261,8 Nm / 5000 (240 hv ja 26,7 kpm).

Kiihtyvyys 0-100 km/t 8,2 sekuntia, 0-120 km/t 11,0 sekuntia, 0-160 km/t 17,4 sekuntia (Tekniikan Maailma 12/1961). Huippunopeus 225 km/t. Kulutus on CUNA-normin mukaan 16,0 litraa superbensiiniä.

Ferrari 250 GT -mallia valmistettiin 1959-1962 noin 175 kappaletta, kaikki versiot yhteensä. Ferrari 250 GT voitti monia autokilpailuja.

== Mitat ==

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=35% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; font-size: 90%; text-align:center; background: #f9f9f9"
|- bgcolor=#ffffff
|'''Pituus'''||4700 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Leveys'''||1710 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Korkeus'''||1340 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''[[Akseliväli]]'''||2600 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''[[Raideleveys]]''' (e/t)||1354 / 1394 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Tyhjäpaino'''||1455 kg
|}

== Lähteet ==
* Tekniikan Maailma 12/1961
* Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987

== Aiheesta muualla ==
*http://en.wikipedia.org/wiki/Ferrari_250

[[Luokka:Ferrari]]

Graham-Paige

2013-10-19T16:11:14Z

85.76.151.100:

'''Graham-Paige''' oli yhdysvaltalainen automerkki, jota valmistettiin 1927-1940 Indianan Evansvillessa. Tehtaan perustivat veljekset Joseph B. Graham (1882–1970), Robert C. Graham (1885–1967) ja Ray A. Graham (1887–1932) vuonna 1927. Pian alkoi vienti ja Graham-Paige -autoja tuotiin Suomeenkin. Säilyneistä autoista tiedetään jo 1928 tuodun Graham-Paigeja Suomeen.

Mobilisti-lehden 7/2002 mukaan Graham-Paigella oli hyvä maine ja auto oli teknisesti parhaimmillaan 1930-luvun alussa: neljä vaihdetta, kuusi- ja kahdeksansylinteriset moottorit, kompressoriautoja. Graham-Paige oli kuitenkin kallis auto. Graham-Paigen kilpa-autot menestyivät autokilpailuissa, joka edisti myyntiä. Autot tunnettiin hyvästä laadustaan. Yhtiön logossa oli kolmen veljeksen kuvio. Aluksi myynti sujui Yhdysvalloissa hyvin, mutta 1930-luvun alun lamavuosina myynti oli heikkoa.

Japanilainen Nissan osti osan Graham-Paigen tuotantokoneista vuonna 1937 ja valmisti sitten autoja Graham-Paigen esikuvan mukaisesti, esimerkiksi 6-sylinteristä Nissan 70 Special Sedan -mallia.

Autontuotanto keskeytyi vuonna 1940 sodan vuoksi, jonka jälkeen tehdas valmisti sotatarvikkeita. 1946 alkoi autonvalmistus uudelleen, mutta Frazer-nimellä. Elokuussa 1945 Graham-Paige julkisti suunnitelman aloittaa Graham-merkkisten autojen tuotanto, mutta se ei toteutunut - viimeisiksi Graham-Paigeiksi jäivät viisi vuotta aiemmin eli 1940 tuotetut. Autotehtaan hankki Kaiser-Frazer vuonna 1947.

== Lähteet ==
''Mobilisti''-lehti 7/2002

== Aiheesta muualla ==
http://www.youtube.com/watch?v=gAwuv_aYm34

[[Luokka:Yhdysvallat]]