AutoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Ford Taunus TC3

2009-09-24T14:57:37Z

86.114.60.223:

{{malli|
nimi = Ford Taunus TC3|
kuva = [[Kuva:Ford Taunus 1980 4türer goldmetallic vr.jpg|250px|Ford Taunus (1980)]]|
valmistaja = Ford|
valmistusmaa = |
valmistusaika = [[1979]]–[[1994]]|
luokka = |
kori = 2- ja 4-ovinen [[sedan]] 5-ovinen [[farmari]]|
moottori = [[R4]], [[V6]]|
huippunopeus = 142–169 km/h|
kiihtyvyys = 10,7–17,7 s (0–100 km/h)|
iskutilavuus = n. 1294–2000 cm3|
teho = 46–? kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = 17.500–23.500 € (1982)|
edeltäjä = [[Ford Taunus TC2]]|
seuraaja = [[Ford Sierra]]|
samaaluokkaa = }}

'''Ford Taunus TC3''' on vuonna [[1979]] esitelty Taunuksen viimeinen kasvojenkohotusmalli ennen kuin mallisto korvattiin [[Ford Sierra|Sierralla]]. Muutoksia edelliseen malliin olivat leveät takavalot sekä auton sivulle kääntyvästi muotoillut vilkut. Korimalleja oli saatavilla 2- ja 4-ovinen sedan sekä 5-ovinen farmari (Argentiinassa myös 2-ovinen coupe). Vuonna 1979 Taunus alkoi olla tekniikaltaan jo hyvin vanhanaikainen [[jäykkä akseli|jäykkine taka-akseleineen]] ja [[takaveto|takavetoineen]]. Myöskään muotoilu ei enää vastannut nykypäivää.

Viimeiset Taunukset valmistettiin vuonna [[1982]], mutta Suomesta löytyy myös joitakin [[1983]]-mallisia. Kyseiset autot ovat todellisuudessa vuosimallia 1982, mutta ne ovat myyty vasta vuoden 1983 puolella. Vaikka tuotanto Euroopassa loppui vuonna 1982, jatkettiin valmistusta edelleen Argentiinassa ja Turkissa. Argentiinassa valmistus loppui vuonna 1984 Turkissa vasta vuonna 1994.

== Rekisteröinti ==

TC3 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=50% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
|- bgcolor=#f9f9f9
!Vuosi!!1981
|- bgcolor=#ffffff
|'''Määrä (kpl)'''||3186
|}

== Moottorit ==

Suomeen tuotiin eniten 1.6-mallia.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=60% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli
!colspan=2|Moottori
!Iskutilavuus
!Teho
!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''1.3'''||[[R4]]||JCC||1294 cm3||46 kW (63 hv) @ 5750 r/min||98 Nm @ 3500 r/min
|- bgcolor=#ffffff
|'''1.6'''||[[R4]]||LAR|| ||69 hv||
|- bgcolor=#ffffff
|'''1.6'''||[[R4]]||LCJ||1593 cm3||53 kW (72 hv) @ 5000 r/min||118 Nm @ 2700 r/min
|- bgcolor=#ffffff
|'''1.6'''||[[R4]]||LE|| ||88 hv||
|- bgcolor=#ffffff
|'''2.0'''||[[R4]]||NWR|| ||66 kW (90 hv)||
|- bgcolor=#ffffff
|'''2.0'''||[[R4]]||NER||1993 cm3||72 kW (98 hv) @ 5200 r/min||146 Nm @ 3500 r/min
|- bgcolor=#ffffff
|'''2.0'''||[[V6]]||YYR|| ||114 hv||
|}

Suomessa on myös tavattu 2.0 V6 koneisia Ghia malleja, mutta ne ovat erittäin harvinaisia.

== Mitat ==
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=40% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!Sedan!!Farmari
|- bgcolor=#ffffff
|'''Pituus'''||4382 mm||4483 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Leveys'''||1699 mm||1712 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Korkeus'''||1321 mm||1323 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Akseliväli'''||colspan=2|2578 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Omamassa'''||990–1080 kg||1040–1100 kg
|- bgcolor=#ffffff
|'''Polttoainesäiliö'''||colspan=2|54 l
|}

[[Luokka:Ford|Taunus mk3]]
[[Luokka:Mallit|Taunus mk3]]

Ford Taunus

2009-09-24T14:56:44Z

86.114.60.223:

[[Kuva:IMG 0040.JPG|thumb|]]
[[Kuva:Ford Taunus 1980 4türer goldmetallic vr.jpg|thumb|Ford Taunus (1980)]]

'''[[Ford]] Taunus''' oli Fordin Saksassa valmistama malli. Vuosina [[1952]]–[[1968]] kaikki Saksassa valmistetut Fordit olivat nimeltään Taunuksia ja ne erotti mallinimistä 12M, 15M, 17M, 20M ja 26M. Nykyään näitä M-päätteisiä malleja kutsutaan leikkisästi Metrisiksi Taunuksiksi. 12-, 15- ja 17-malleissa oli [[V4]]-moottori, suuremmissa [[V6]]. Myöhemmin V4:n tilalle tuli [[R4|suora nelonen]]. Auto sai nimensä saksalaisesta vuorijonosta.

Vuonna [[1970]] esiteltiin uusi Taunus. Autoa oli saatavilla 2- ja 4-ovisena sedanina, 5-ovisena farmarina sekä 2-ovisena coupena. Auto oli englantilaisen [[Ford Cortina|Cortina]]n sisarmalli ja ne jakoivat keskenään suurimman osan tekniikastaan. Käytännön erot jäävät pintapelteihin sekä ohjauksen puoleen. Vuonna [[1982]] Taunuksen valmistus lopetettiin ja sen korvasi [[Ford Sierra]]. Taunuksien valmistus kuitenkin jatkui yhä mm. Turkissa ja Argentiinassa aina 90-luvun puolelle.

== Sukupolvet ==

Pienemmät korimallit:
*[[Ford Taunus G73A]] (1939–1951)
*[[Ford Taunus G93A]] (1939–1951)
*[[Ford Taunus G13]] (1952–1958)
*[[Ford Taunus G13AL]] (1959–1962)
*[[Ford Taunus P4]] (1962–1966)
*[[Ford Taunus P6]] (1966–1970)
*[[Ford Taunus TC]] (1970–1975)
*[[Ford Taunus TC2]] (1976–1978)
*[[Ford Taunus TC3]] (1979–1982)

Isommat korimallit:
*[[Ford Taunus P2]] (1957–1960)
*[[Ford Taunus P3]] (1960–1964)
*[[Ford Taunus P5]] (1964–1967)
*[[Ford Taunus P7]] (1967–1971)

== Aiheesta muualla ==

*[http://www.taunusfinland.com/ Ford Taunus Club Finland, suomenkielinen autoharrastajien keskustelupalsta]

[[Luokka:Ford|Taunus]]
[[Luokka:Mallit|Taunus]]

Hardtop

2009-09-24T14:50:58Z

86.114.60.223:

Hardtop termi tarkoittaa ajoneuvoa, jonka korissa ei ole B-pilaria. Neliovisissa autoissa B-pilari on etu ja takaovien välissä ja kaksiovisissa usein ennen sivuikkunaa. Yleistä hardtop koreille on myös auton ovi-ikkunan kehysten puuttuminen. Hardtop korimalliset autot olivat suosittuja varsinkin amerikkalaisten autonvalmistajien keskuudessa 50-luvun lopulta aina 70-luvun alkuun saakka. Tänä aikana jopa farmari autoija tapasi hardtop korisina liikenteessä. Tämän aikakauden jälkeen hyvin harva autonvalmistaja on käyttänyt hardtop koreja tuotteissaan. Poikkeukseksi voidaan lukea nykyäänkin [[Subaru]], jonka tavaramerkki ovat kehyksettömät sivuikkunat autoissa. Koreissa on silti B-pilari joten aidoksi hardtopeiksi näitä malleja ei voi kutsua. Nimitys "pillared hardtop" soveltuu paremminkin käytettäväksi ilmiön yhteydessä.

Suomessa hardtop koriset autot ovat olleet aina harvinaisia niin korkeahkon hinnan kuin epäkäytännöllisten talvella vuotavien ja jäätyvien tiivisteiden vuoksi. Sittemmin hardtop korisia autoja on alkanut näkyä harrastekäytössä uustuonnin avauduttua.

Datsun-Nissan Laurel C31

2009-09-24T11:51:42Z

86.114.60.223:

Vuonna 1980 Datsun (Nissan) toi markkinoille uudistetun Laurel mallin. Auto sijoittu Luksusmalli Cedricin ja keskitason Bluebirdin väliin. Huomattavinta uudessa Laurelissa oli täysin uudenaikainen linjakas ja aerodynaaminen muotoilu. Ilmanvastuskerrointa autolla oli testien mukaan vain 0.32. Tämä mahdollisti myös kohtalaisen hyvän polttoainetalouden suurehkolle autolle.

----

Laurelin sai hankittua joko neliovisena sedanina tai keskipilarittomana "[[hardtop]]" mallina.(2-ovinen coupéta tai hardtopia kutsuttiin Skylineksi)
Malliin pystyit saamaan konevaihtoehdoiksi joko pienen 2.0 litraisen 115 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin, 2.4 litraisen 130 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin tai 2.8 litraisen 91 hevosvoimaisen diesel moottorin. Kaikki edellä luetellut moottorit olivat suoria kuusisylinterisiä Nissanin valmistamia. Lisäksi joillakin markkinoilla malliin sai myös tilattua 2.0 litraista nelisylinteristä 110 SAE hevosvoimaista moottoria. Vaihteistoksi pystyi valitsemaan pienten koneiden yhteydessä, joko 4 pykäläisen manuaalin tai 3 pykäläisen automaatin. Diesel malliin sai taas lisävarusteena 5 vaihteisen manuaalivaihteiston automaattilaatikon tilalle.

Hardtop korimalliin pystyi myös valitsemaan takajousituksen rakenteen. Tarjolla oli kierrejousilla varustettu jäykkä akseli, kierrejousilla varustettu erillisripustettu akseli tai ilmajousilla varustettu erillisripustettu akseli. Japanissa saatavien lisävarusteden kirjo oli lisäksi jotakin, jota suomessa olisi aikanaan ihmetelty pitkään.

Kaikkiaan Laurel oli huippulaatuinen ja erittäin kestävä ja hyvin varusteltu auto. Suurin osa suomeen tulleista Laurelaista päätyivätkin suoraan takseiksi tai työsuhdeautoiksi ja ovat nykypäivänä kadonneet lähes täysin Datsunille ominaisten ruosteongelmien ja aliarvostuksen vuoksi.

Datsun-Nissan Laurel C31

2009-09-24T11:50:34Z

86.114.60.223:

{{Refimprovesect|date=April 2009}}
{{Infobox Automobile
|Valmistaja=[[Nissan Motor Company, Japani]]
|Auto=Datsun Laurel C31
|valmistuksessa=1980-1984
|kori=[[4-ovinen sedan tai hardtop]]
|moottori=2.0, 2.4, 2.8&;L [[Suora-6]]
}}
Vuonna 1980 Datsun (Nissan) toi markkinoille uudistetun Laurel mallin. Auto sijoittu Luksusmalli Cedricin ja keskitason Bluebirdin väliin. Huomattavinta uudessa Laurelissa oli täysin uudenaikainen linjakas ja aerodynaaminen muotoilu. Ilmanvastuskerrointa autolla oli testien mukaan vain 0.32. Tämä mahdollisti myös kohtalaisen hyvän polttoainetalouden suurehkolle autolle.

----

Laurelin sai hankittua joko neliovisena sedanina tai keskipilarittomana "[[hardtop]]" mallina. Malliin pystyit saamaan konevaihtoehdoiksi joko pienen 2.0 litraisen 115 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin, 2.4 litraisen 130 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin tai 2.8 litraisen 91 hevosvoimaisen diesel moottorin. Kaikki edellä luetellut moottorit olivat suoria kuusisylinterisiä Nissanin valmistamia. Lisäksi joillakin markkinoilla malliin sai myös tilattua 2.0 litraista nelisylinteristä 110 SAE hevosvoimaista moottoria. Vaihteistoksi pystyi valitsemaan pienten koneiden yhteydessä, joko 4 pykäläisen manuaalin tai 3 pykäläisen automaatin. Diesel malliin sai taas lisävarusteena 5 vaihteisen manuaalivaihteiston automaattilaatikon tilalle.

Hardtop korimalliin pystyi myös valitsemaan takajousituksen rakenteen. Tarjolla oli kierrejousilla varustettu jäykkä akseli, kierrejousilla varustettu erillisripustettu akseli tai ilmajousilla varustettu erillisripustettu akseli. Japanissa saatavien lisävarusteden kirjo oli lisäksi jotakin, jota suomessa olisi aikanaan ihmetelty pitkään.

Kaikkiaan Laurel oli huippulaatuinen ja erittäin kestävä ja hyvin varusteltu auto. Suurin osa suomeen tulleista Laurelaista päätyivätkin suoraan takseiksi tai työsuhdeautoiksi ja ovat nykypäivänä kadonneet lähes täysin Datsunille ominaisten ruosteongelmien ja aliarvostuksen vuoksi.

Datsun-Nissan Laurel C31

2009-09-24T11:46:47Z

86.114.60.223:

Vuonna 1980 Datsun (Nissan) toi markkinoille uudistetun Laurel mallin. Auto sijoittu Luksusmalli Cedricin ja keskitason Bluebirdin väliin. Huomattavinta uudessa Laurelissa oli täysin uudenaikainen linjakas ja aerodynaaminen muotoilu. Ilmanvastuskerrointa autolla oli testien mukaan vain 0.32. Tämä mahdollisti myös kohtalaisen hyvän polttoainetalouden suurehkolle autolle.

----

Laurelin sai hankittua joko neliovisena sedanina tai keskipilarittomana "[[hardtop]]" mallina. Malliin pystyit saamaan konevaihtoehdoiksi joko pienen 2.0 litraisen 115 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin, 2.4 litraisen 130 SAE hevosvoimaisen bensiinimoottorin tai 2.8 litraisen 91 hevosvoimaisen diesel moottorin. Kaikki edellä luetellut moottorit olivat suoria kuusisylinterisiä Nissanin valmistamia. Lisäksi joillakin markkinoilla malliin sai myös tilattua 2.0 litraista nelisylinteristä 110 SAE hevosvoimaista moottoria. Vaihteistoksi pystyi valitsemaan pienten koneiden yhteydessä, joko 4 pykäläisen manuaalin tai 3 pykäläisen automaatin. Diesel malliin sai taas lisävarusteena 5 vaihteisen manuaalivaihteiston automaattilaatikon tilalle.

Hardtop korimalliin pystyi myös valitsemaan takajousituksen rakenteen. Tarjolla oli kierrejousilla varustettu jäykkä akseli, kierrejousilla varustettu erillisripustettu akseli tai ilmajousilla varustettu erillisripustettu akseli. Japanissa saatavien lisävarusteden kirjo oli lisäksi jotakin, jota suomessa olisi aikanaan ihmetelty pitkään.

Kaikkiaan Laurel oli huippulaatuinen ja erittäin kestävä ja hyvin varusteltu auto. Suurin osa suomeen tulleista Laurelaista päätyivätkin suoraan takseiksi tai työsuhdeautoiksi ja ovat nykypäivänä kadonneet lähes täysin Datsunille ominaisten ruosteongelmien ja aliarvostuksen vuoksi.

Ford Thunderbird mk11

2009-09-24T11:30:05Z

86.114.60.223:

Viiden vuoden tauon jälkeen Ford päätti palauttaa mallistosta poistuneen Thunderbirdin markkinoille. Tarkoituksena oli vastata valloillaan olevaan retroilu huumaan ja uusi Thunderbird päätettiinkin suunitella vanhojen hyvien kaavojen mukaan. Malli autoon ryöstettiin ensimmäisen sukupolven (1955-1957) T-birdeiltä ja "uutta" muotoiluideaa kutsutiin retrofuturistiseksi. Yhdennentoista sukupolven T-bird perustui Fordin DEW98 alustaan ja näinollen jakoi tekniikkansa [[Lincoln LS]]:n ja [[Jaguar S-type]]:n kanssa. Erittäin poikkeavasta ulkokuoren muotoilusta huolimatta uuden T-birdin sisusta oli lähes täysin samankaltainen kuin edellä mainitussa Lincolnissa. Moottorina autossa toimi Jaguarin suunnittelema 3.9 litrainen V8 [[DOHC]] moottori, joka kuitenkin oli muokattu T-birdiä varten 4.0 litraiseksi. Tällä tilavuudella kone kehitti 252 hevosvoimaa ja 362 newtonmetriä vääntöä. Kone liitettiin Fordin valmistamaan [[5R55N]] 5-pykäläiseen automaattivaihteistoon.

----

Vuonna 2003 tapahtui ensimmäinen uudistus. Vanha V8 moottori korvattiin uudella muuttuva-ajoituksisella moottorilla. Tämä mahdollisti 280 hevosvoiman tehotuoton, sekä 388 newtonmetrin väännön. Myöskin vaihdelaatikkovalikoimaan lisättiin optiovarusteeksi "SelectShift" manuaalitoimintoinen automaattivaihteisto.

Alkuhuuman jälkeen uuden T-birdin myyntiluvut alkoivat tippua ja talousahdingossa oleva Ford päätti vuonna 2005 lopettaa legendaarisen T-birdin valmistuksen jälleen kerran.

Ford Thunderbird mk11

2009-09-24T11:29:47Z

86.114.60.223:

{{malli|
nimi = Ford Thunderbird|
valmistaja = Ford|
valmistusmaa = Amerikan Yhdysvallat|
valmistusaika = [[2002]]–[[2005]]|
luokka = [[Avoauto]]|
kori = 2-ovinen [[Coupe-Cabriolet]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 4000cm33|
voimanvälitys = [[Takaveto]]|
edeltäjä = [[Ford Thunderbird mk10]]|
seuraaja = [[Ford ilmoitti lopettavansa T-birdin tuotannon vuoteen 2005]]|

Viiden vuoden tauon jälkeen Ford päätti palauttaa mallistosta poistuneen Thunderbirdin markkinoille. Tarkoituksena oli vastata valloillaan olevaan retroilu huumaan ja uusi Thunderbird päätettiinkin suunitella vanhojen hyvien kaavojen mukaan. Malli autoon ryöstettiin ensimmäisen sukupolven (1955-1957) T-birdeiltä ja "uutta" muotoiluideaa kutsutiin retrofuturistiseksi. Yhdennentoista sukupolven T-bird perustui Fordin DEW98 alustaan ja näinollen jakoi tekniikkansa [[Lincoln LS]]:n ja [[Jaguar S-type]]:n kanssa. Erittäin poikkeavasta ulkokuoren muotoilusta huolimatta uuden T-birdin sisusta oli lähes täysin samankaltainen kuin edellä mainitussa Lincolnissa. Moottorina autossa toimi Jaguarin suunnittelema 3.9 litrainen V8 [[DOHC]] moottori, joka kuitenkin oli muokattu T-birdiä varten 4.0 litraiseksi. Tällä tilavuudella kone kehitti 252 hevosvoimaa ja 362 newtonmetriä vääntöä. Kone liitettiin Fordin valmistamaan [[5R55N]] 5-pykäläiseen automaattivaihteistoon.

----

Vuonna 2003 tapahtui ensimmäinen uudistus. Vanha V8 moottori korvattiin uudella muuttuva-ajoituksisella moottorilla. Tämä mahdollisti 280 hevosvoiman tehotuoton, sekä 388 newtonmetrin väännön. Myöskin vaihdelaatikkovalikoimaan lisättiin optiovarusteeksi "SelectShift" manuaalitoimintoinen automaattivaihteisto.

Alkuhuuman jälkeen uuden T-birdin myyntiluvut alkoivat tippua ja talousahdingossa oleva Ford päätti vuonna 2005 lopettaa legendaarisen T-birdin valmistuksen jälleen kerran.

Ford Thunderbird mk11

2009-09-24T11:26:09Z

86.114.60.223:

Ford Thunderbird mk10

2009-09-23T15:26:27Z

86.114.60.223:

{{malli|
nimi = Ford Thunderbird|
valmistaja = Ford|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1989]]–[[1997]]|
luokka = [[Suurempi]]|
kori = 2-ovinen [[coupé]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = n. 3800-4900 cm3|
teho = 140-250 hv|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Ford Thunderbird mk9]]|
seuraaja = [[Ford Thunderbird mk11]]|
samaaluokkaa = [[Mercury Cougar]]}}

Joulukuussa 1988 Ford toi markkinoille täysin uudistetun kymmenennen sukupolven Ford Thunderbirdin yhdessä sisarmallinsa Mercury Cougarin kanssa. Molemmat autot käyttivät Fordin uutta MN12 pohjalevyä ja näin jakoivat suurimman osan tekniikastaan. Uusi "T-bird" tarjosi kuluttajalle parannetun erillisijousituksen, joka paransi ajomukavuutta huomattavasti verrattuna edellisiin sukupolviin.

'89 vuoden T-bird oli myös ensimmäinen malli auton historiassa johon ei saanut V8 moottoria edes lisävarusteena. Sne sijaan tarjolla oli kaksi versiota Essex V6 OHV moottorista. Molemmat olivat 3.8 litraisia, mutta toiseen oli asennettu turboahdin. (Myöhemmin nämä moottorit tulivat surullisenkuuluisiksi räjähtelevistä kansipahveistaan, joka johtui virheestä tehtaan kansivalun suunnittelussa).

Vapaasti hengittävä moottori tarjosi noin 140hv ja 10,6 sekunnin kiihtyvyyden 0-100 kilometriin tunnissa ja turboahdettu versio 210 ja 7,4 sekunnin vastaavilla arvoilla. Turboahdettuja T-birdejä kutsuttiinkin nimellä Super Coupe ja ne voitiin myös varustaa 5-vaihteisella Mazdan manuaalivaihteistolla halutessa. Tavallisessa T-birdissä ja LX- varustellussa mallissa oli vakiona Fordin ylivaihteella varustettu automaattivaihteisto AOD . Ylivaihde ja liukas muotoilu mahdollistivat myös alhaiset kulutuslukemat aikakauden T-birdeille.

----

Vuonna 1992 T-bird koki uudistuksen ja V8 moottori tuli jälleen saataville mallistoon. Se oli 4.9 litrainen (Windsor 5.0) ja paranneltu malli edellisestä ,vuoden 1988, V8 moottorista. Vuonna 1994 tämä kovasti vanhentunu V8 korvatiin kuitenkin uudella 4.6 litraisella Fordin SOHC moottorilla. Samna vuonna myösAOD automaattivaihteisto korvattiin uudella 4R70W automaattilaatikolla.

----

Vuonna 1996 Ford alkoi säästää sijoituksissaan ja tämä koski kohtalokkaasti myös kymmenennen sukupolven T-birdiä. Auto sai vielä uudistuksia vuodelle '96 vaikka Super Coupe oli jo pudotettu pois mallistosta edellisenä vuonna. 1997 Ford päätti olla jatkamatta Thunderbirdin valmistamista huonojen myyntilukujen varjossa. Viimeinen T-bird ajoi ulos tehtaalta syyskuun neljäntenä päivänä 1997. Yksi kullanhohtoinen tarina autohistoriassa oli jälleen päättynyt.

Nykypäivänä '89-'97 vuoden T-birdit ovat harrastajien arvostamia ja vaalimia kulkineita, vaikka niiden käyttötarkoitus kohdistuu edelleen enemmän käyttöauton puolelle. Auto on todettu kuitenkin aikanaan luotettavaksi ja hyväkulkuiseksi menijäksi.

Ford Thunderbird mk10

2009-09-23T15:23:19Z

86.114.60.223: /* Ford Thunderbird mk10 */

Joulukuussa 1988 Ford toi markkinoille täysin uudistetun kymmenennen sukupolven Ford Thunderbirdin yhdessä sisarmallinsa Mercury Cougarin kanssa. Molemmat autot käyttivät Fordin uutta MN12 pohjalevyä ja näin jakoivat suurimman osan tekniikastaan. Uusi "T-bird" tarjosi kuluttajalle parannetun erillisijousituksen, joka paransi ajomukavuutta huomattavasti verrattuna edellisiin sukupolviin.

'89 vuoden T-bird oli myös ensimmäinen malli auton historiassa johon ei saanut V8 moottoria edes lisävarusteena. Sne sijaan tarjolla oli kaksi versiota Essex V6 OHV moottorista. Molemmat olivat 3.8 litraisia, mutta toiseen oli asennettu turboahdin. (Myöhemmin nämä moottorit tulivat surullisenkuuluisiksi räjähtelevistä kansipahveistaan, joka johtui virheestä tehtaan kansivalun suunnittelussa).

Vapaasti hengittävä moottori tarjosi noin 140hv ja 10,6 sekunnin kiihtyvyyden 0-100 kilometriin tunnissa ja turboahdettu versio 210 ja 7,4 sekunnin vastaavilla arvoilla. Turboahdettuja T-birdejä kutsuttiinkin nimellä Super Coupe ja ne voitiin myös varustaa 5-vaihteisella Mazdan manuaalivaihteistolla halutessa. Tavallisessa T-birdissä ja LX- varustellussa mallissa oli vakiona Fordin ylivaihteella varustettu automaattivaihteisto AOD . Ylivaihde ja liukas muotoilu mahdollistivat myös alhaiset kulutuslukemat aikakauden T-birdeille.

----

Vuonna 1992 T-bird koki uudistuksen ja V8 moottori tuli jälleen saataville mallistoon. Se oli 4.9 litrainen (Windsor 5.0) ja paranneltu malli edellisestä ,vuoden 1988, V8 moottorista. Vuonna 1994 tämä kovasti vanhentunu V8 korvatiin kuitenkin uudella 4.6 litraisella Fordin SOHC moottorilla. Samna vuonna myösAOD automaattivaihteisto korvattiin uudella 4R70W automaattilaatikolla.

----

Vuonna 1996 Ford alkoi säästää sijoituksissaan ja tämä koski kohtalokkaasti myös kymmenennen sukupolven T-birdiä. Auto sai vielä uudistuksia vuodelle '96 vaikka Super Coupe oli jo pudotettu pois mallistosta edellisenä vuonna. 1997 Ford päätti olla jatkamatta Thunderbirdin valmistamista huonojen myyntilukujen varjossa. Viimeinen T-bird ajoi ulos tehtaalta syyskuun neljäntenä päivänä 1997. Yksi kullanhohtoinen tarina autohistoriassa oli jälleen päättynyt.

Nykypäivänä '89-'97 vuoden T-birdit ovat harrastajien arvostamia ja vaalimia kulkineita, vaikka niiden käyttötarkoitus kohdistuu edelleen enemmän käyttöauton puolelle. Auto on todettu kuitenkin aikanaan luotettavaksi ja hyväkulkuiseksi menijäksi.

Ford Thunderbird mk10

2009-09-23T15:22:14Z

86.114.60.223:

== Ford Thunderbird mk10 ==

Joulukuussa 1988 Ford toi markkinoille täysin uudistetun kymmenennen sukupolven Ford Thunderbirdin yhdessä sisarmallinsa Mercury Cougarin kanssa. Molemmat autot käyttivät Fordin uutta MN12 pohjalevyä ja näin jakoivat suurimman osan tekniikastaan. Uusi "T-bird" tarjosi kuluttajalle parannetun erillisijousituksen, joka paransi ajomukavuutta huomattavasti verrattuna edellisiin sukupolviin.
'89 vuoden T-bird oli myös ensimmäinen malli auton historiassa johon ei saanut V8 moottoria edes lisävarusteena. Sne sijaan tarjolla oli kaksi versiota Essex V6 OHV moottorista. Molemmat olivat 3.8 litraisia, mutta toiseen oli asennettu turboahdin. (Myöhemmin nämä moottorit tulivat surullisenkuuluisiksi räjähtelevistä kansipahveistaan, joka johtui virheestä tehtaan kansivalun suunnittelussa).
Vapaasti hengittävä moottori tarjosi noin 140hv ja 10,6 sekunnin kiihtyvyyden 0-100 kilometriin tunnissa ja turboahdettu versio 210 ja 7,4 sekunnin vastaavilla arvoilla. Turboahdettuja T-birdejä kutsuttiinkin nimellä Super Coupe ja ne voitiin myös varustaa 5-vaihteisella Mazdan manuaalivaihteistolla halutessa. Tavallisessa T-birdissä ja LX- varustellussa mallissa oli vakiona Fordin ylivaihteella varustettu automaattivaihteisto AOD . Ylivaihde ja liukas muotoilu mahdollistivat myös alhaiset kulutuslukemat aikakauden T-birdeille.

Vuonna 1992 T-bird koki uudistuksen ja V8 moottori tuli jälleen saataville mallistoon. Se oli 4.9 litrainen (Windsor 5.0) ja paranneltu malli edellisestä ,vuoden 1988, V8 moottorista. Vuonna 1994 tämä kovasti vanhentunu V8 korvatiin kuitenkin uudella 4.6 litraisella Fordin SOHC moottorilla. Samna vuonna myösAOD automaattivaihteisto korvattiin uudella 4R70W automaattilaatikolla.

Vuonna 1996 Ford alkoi säästää sijoituksissaan ja tämä koski kohtalokkaasti myös kymmenennen sukupolven T-birdiä. Auto sai vielä uudistuksia vuodelle '96 vaikka Super Coupe oli jo pudotettu pois mallistosta edellisenä vuonna. 1997 Ford päätti olla jatkamatta Thunderbirdin valmistamista huonojen myyntilukujen varjossa. Viimeinen T-bird ajoi ulos tehtaalta syyskuun neljäntenä päivänä 1997. Yksi kullanhohtoinen tarina autohistoriassa oli jälleen päättynyt.

Nykypäivänä '89-'97 vuoden T-birdit ovat harrastajien arvostamia ja vaalimia kulkineita, vaikka niiden käyttötarkoitus kohdistuu edelleen enemmän käyttöauton puolelle. Auto on todettu kuitenkin aikanaan luotettavaksi ja hyväkulkuiseksi menijäksi.