AutoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Chrysler New Yorker

2011-05-13T06:18:50Z

CH43T0C: 5v. takuuasian tarkennus sekä oikeinkirjoituskorjauksia.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiä vuonna 1963 tarjoamalla voimansiirto-osille (moottori, vaihteisto, kardaani, taka-akselisto) tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun, joka osaltaan vaikutti siihen, että New Yorkerista tuli lyhyeksi aikaa Chryslerin suosituin malli.

Vuoden 1963 New Yorkeissa oli uutuutena tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä. Kaikki Chrysler-mallit rakennettiin nyt samalle 122 tuuman (3050mm) akseliväliselle alustalle. Autoissa oli [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.50x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin perusmoottori oli edelleen jo mallivuodeksi 1959 esitelty, 413 kuutiotuumainen (6770 cm3) ja 340 SAE-hevosvoimaa kehittänyt [[Firepower 340]] V8, tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. Vaihteisto oli aina 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijainnein painonappiohjauksin. '63-64 -mallin Chryslereiden tunnusmerkillinen piirre oli hiukan nelikulmainen ohjauspyörä ja "eurooppalaistyylinen", pyörein mittarein varustettu kojetaulu.

'63-'64 New Yorkeria sai kolmena eri korimallina: 4-ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 4-ovinen farmari joko 6- tai 9-paikkaisena versiona. Kaksiovinen hardtop-malli oli saatavissa vasta aivan mallivuoden 1964 lopulla, eikä sitä käytännössä mainostettu lainkaan. - Neljäntenä malliversiona voidaan pitää molempina mallivuosina tarjolla ollutta varustepakettia [[New Yorker Salon]], joka oli varustettu kaikilla ajateltavissa olevilla luksusvarusteilla. Tehdas mainosti sitä sanoin "The worlds most completely equipped automobile", eli maailman täydellisimmin varusteltu auto. Sävy sävyyn toonatun nahka-korukangasverhoilun lisäksi autossa oli vakiovarusteena muun muassa ilmastointilaite, AM/FM-radio, vakionopeudensäädin, sähkötoimiset ikkunat ja ovien lukot, kuuteen suuntaan sähköisesti säätyvät etuistuimet, takalasin puhallin, etuistuimen kyynärnojaan piilotettu pientavaralokero, tummennetut ikkunat ja takaistuimen lukuvalot sekä 390-hevosvoimainen tehoversio 413 kuutiotuuman Firepower-moottorista. Lisähintaan oli saatavana vain täysnahkaverhoilu. - Vuonna 1963 Salon-mallia varten erityisesti julkaistussa myyntiesitteessä mainittiin "44 luksus-varustetta, joita sinun ei tarvitse erikseen ostaa".
Ulkoapäin Salon-mallin tunnisti tuulilasin yläreunasta C-pilariin ulottuvasta vinyylikatosta sekä siitä, että etupyörän takapuolelta puuttuivat New Yorker-mallin tunnusomaiset kuusi pystyä kromilistaa. Värivaihtoehtoja oli mustan ja valkoisen lisäksi alabasteri, kulta (oikeammin vaalea hiekan ruskea) ja kolme eri sinisen sävyä. Sisutusväri oli ulkoväristä riippuen aina joko sininen tai "kulta".

Tehtaan erikoismalliin kohdistamasta huomiosta todistaa se, että mainoskuvaajaksi palkattiin maailmankuulu englantilainen valokuvaaja ja lavastaja [[Cecil Beaton]], joka oli juuri tuolloin niittänyt mainetta myös [[Broadway]]-lavastuksellaan [[My Fair Lady]]-näytelmään.

Erikoismallin myyntihinta Yhdysvalloissa vuonna 1963 oli $ 5.860, kun edullisimman vakioversion (4-ovinen sedan) hinta oli alkaen $3.981, ja Imperialin edullisin malli [[Imperial Southampton]] oli saatavilla hintaan $ 5.058. Korkea myyntihinta selittänee sen, miksi malli jäi pois valikoimista jo vuoden 1965 malliuudistuksessa.

Vuonna 1963 New Yorkeria valmistui seuraavasti:
* 4-ovinen sedan, 14.884 kpl
* 4-ovinen hardtop, 10.882 kpl
* 6-istuiminen farmari, 950 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.244 kpl (yht. 2.194 farmarimallia)

Vuonna 1964 valmistusluvut olivat seuraavat:
* 4-ovinen sedan, 15.443 kpl
* 4-ovinen hardtop, 12.508 kpl
* 6-istuiminen farmari, 1.190 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.603 kpl (yht. 2.853 farmarimallia)

New Yorker Salon-mallin valmistusmääriä ei ole tilastoitu, koska malli oli tehtaan näkökulmasta "varustepaketti".

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys, joka jatkui vielä 1966, jolloin Chrysler-malleja valmistettiin yhteensä 255.487 kpl ja merkki sijoittui myyntitilastossa 10. sijalle syrjäyttäen Cadillacin ja Lincolnin. Seuraavana vuonna myynti hiukan putosi, ollen vuonna 1967 240.712, mutta ennätyksellisen korkealla taas vuonna 1968: 263.266 kpl.

Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.55x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai kolmea korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli tarjolla vain ns. six-window sedan - sitä markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. - Edullisempaa sisarmallia [[Chrysler Newport]] sai myös tavanomaisena 4-ovisena sedan-mallina.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuosimallien 1965 ja 1966 autojen koripaneelit olivat samat. Erot rajoittuivat jäähdyttäjän maskiin ja takavaloihin. '65-mallisessa New Yorkerissa oli etuvalojen peittona karkaistu lasilevy saman vuosimallin [[Imperial]] -mallin tapaan, ja kirkkaasta, värittömästä muovista valmistetut takavalot. '66-mallista nämä erikoisratkaisut oli jätetty pois.

Vuodeksi 1967 koripaneeleja ja sisustusta muutettiin, ja 6-ikkunainen sedan-malli jäi pois tuotannosta. Teknisesti auto perustui edelleen vuoden 1965 malliin niin, että esimerkiksi kaikki alustan osat ovat keskenään vaihdettavissa.

Vuonna 1966 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8, tuolloin 350-SAE brutto hevosvoimaa kehittävänä versiona. Tämä moottori oli käytössä mallivuoden 1978 loppuun saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

* Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
* Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

* "Chrysler 1963" (vm. 1963 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "World-famed Cecil Beaton photographs the Chrysler New Yorker Salon" (vm. 1963 alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-05-12T08:22:02Z

CH43T0C: 7. sukupolven tietoja (1965-1968) tarkennettu.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiä vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun, joka osaltaan vaikutti siihen, että New Yorkerista tuli lyhyeksi aikaa Chryslerin suosituin malli.

Vuoden 1963 New Yorkeissa oli uutuutena tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä. Kaikki Chrysler-mallit rakennettiin nyt samalle 122 tuuman (3050mm) akseliväliselle alustalle. Autoissa oli [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.50x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin perusmoottori oli edelleen jo mallivuodeksi 1959 esitelty, 413 kuutiotuumainen (6770 cm3) ja 340 SAE-hevosvoimaa kehittänyt [[Firepower 340]] V8, tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. Vaihteisto oli aina 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijainnein painonappiohjauksin. '63-64 -mallin Chryslereiden tunnusmerkillinen piirre oli hiukan nelikulmainen ohjauspyörä ja "eurooppalaistyylinen", pyörein mittarein varustettu kojetaulu.

'63-'64 New Yorkeria sai kolmena eri korimallina: 4-ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 4-ovinen farmari joko 6- tai 9-paikkaisena versiona. Kaksiovinen hardtop-malli oli saatavissa vasta aivan mallivuoden 1964 lopulla, eikä sitä käytännössä mainostettu lainkaan. - Neljäntenä malliversiona voidaan pitää molempina mallivuosina tarjolla ollutta varustepakettia [[New Yorker Salon]], joka oli varustettu kaikilla ajateltavissa olevilla luksusvarusteilla. Tehdas mainosti sitä sanoin "The worlds most completely equipped automobile", eli maailman täydellisimmin varusteltu auto.
Sävy sävyyn toonatun nahka-korukangasverhoilun lisäksi autossa oli vakiovarusteena muun muassa ilmastointilaite, AM/FM-radio, vakionopeudensäädin, sähkötoimiset ikkunat ja ovien lukot, kuuteen suuntaan sähköisesti säätyvät etuistuimet, takalasin puhallin, etuistuimen kyynärnojaan piilotettu pientavaralokero, tummennetut ikkunat ja takaistuimen lukuvalot sekä 390-hevosvoimainen tehoversio 413 kuutiotuuman Firepower-moottorista. Lisähintaan oli saatavana vain täysnahkaverhoilu. - Vuonna 1963 Salon-mallia varten erityisesti julkaistussa myyntiesitteessä mainittiin "44 luksus-varustetta, joita sinun ei tarvitse erikseen ostaa".
Ulkoapäin Salon-mallin tunnisti tuulilasin yläreunasta C-pilariin ulottuvasta vinyylikatosta sekä siitä, että etupyörän takapuolelta puuttuivat New Yorker-mallin tunnusomaiset kuusi pystyä kromilistaa. Värivaihtoehtoja oli mustan ja valkoisen lisäksi alabasteri, kulta (oikeammin vaalea hiekan ruskea) ja kolme eri sinisen sävyä. Sisutusväri oli ulkoväristä riippuen aina joko sininen tai "kulta".

Tehtaan erikoismalliin kohdistamasta huomiosta todistaa se, että mainoskuvaajaksi palkattiin maailmankuulu englantilainen valokuvaaja ja lavastaja [[Cecil Beaton]], joka oli juuri tuolloin niittänyt mainetta myös [[Broadway]]-lavastuksellaan [[My Fair Lady]]-näytelmään.

Erikoismallin myyntihinta Yhdysvalloissa vuonna 1963 oli $ 5.860, kun edullisimman vakioversion hinta (4-ovinen sedan) hinta oli alkaen $3.981, ja Imperialin edullisin malli [[Imperial Southampton]] oli saatavilla hintaan $ 5.058. Korkea myyntihinta selittänee sen, miksi malli jäi pois valikoimista jo vuoden 1965 malliuudistuksessa.

Vuonna 1963 New Yorkeria valmistetui seuraavasti:
* 4-ovinen sedan, 14.884 kpl
* 4-ovinen hardtop, 10.882 kpl
* 6-istuiminen farmari, 950 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.244 kpl (yht. 2.194 farmarimallia)

Vuonna 1964 valmistusluvut olivat seuraavat:
* 4-ovinen sedan, 15.443 kpl
* 4-ovinen hardtop, 12.508 kpl
* 6-istuiminen farmari, 1.190 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.603 kpl (yht. 2.853 farmarimallia)

New Yorker Salon-mallin valmistusmääriä ei ole tilastoitu, koska malli oli tehtaan näkökulmasta "varustepaketti".

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys, joka jatkui vielä 1966, jolloin Chrysler-malleja valmistettiin yhteensä 255.487 kpl ja merkki sijoittui myyntitilastossa 10. sijalle syrjäyttäen Cadillacin ja Lincolnin. Seuraavana vuonna myynti hiukan putosi, ollen vuonna 1967 240.712, mutta ennätyksellisen korkealla taas vuonna 1968: 263.266 kpl.

Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.55x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai kolmea korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli tarjolla vain ns. six-window sedan - sitä markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. - Edullisempaa sisarmallia [[Chrysler Newport]] sai myös tavanomaisena 4-ovisena sedan-mallina.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuosimallien 1965 ja 1966 autojen koripaneelit olivat samat. Erot rajoittuivat jäähdyttäjän maskiin ja takavaloihin. '65-mallisessa New Yorkerissa oli etuvalojen peittona karkaistu lasilevy saman vuosimallin [[Imperial]] -mallin tapaan, ja kirkkaasta, värittömästä muovista valmistetut takavalot. '66-mallista nämä erikoisratkaisut oli jätetty pois.

Vuodeksi 1967 koripaneeleja ja sisustusta muutettiin, ja 6-ikkunainen sedan-malli jäi pois tuotannosta. Teknisesti auto perustui edelleen vuoden 1965 malliin niin, että esimerkiksi kaikki alustan osat ovat keskenään vaihdettavissa.

Vuonna 1966 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8, tuolloin 350-SAE brutto hevosvoimaa kehittävänä versiona. Tämä moottori oli käytössä mallivuoden 1978 loppuun saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

* Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
* Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

* "Chrysler 1963" (vm. 1963 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "World-famed Cecil Beaton photographs the Chrysler New Yorker Salon" (vm. 1963 alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-05-11T13:10:18Z

CH43T0C: Täydennetty kohta "Lähteet"

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiä vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun, joka osaltaan vaikutti siihen, että New Yorkerista tuli lyhyeksi aikaa Chryslerin suosituin malli.

Vuoden 1963 New Yorkeissa oli uutuutena tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä. Kaikki Chrysler-mallit rakennettiin nyt samalle 122 tuuman (3050mm) akseliväliselle alustalle. Autoissa oli [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.50x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin perusmoottori oli edelleen jo mallivuodeksi 1959 esitelty, 413 kuutiotuumainen (6770 cm3) ja 340 SAE-hevosvoimaa kehittänyt [[Firepower 340]] V8, tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. Vaihteisto oli aina 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijainnein painonappiohjauksin. '63-64 -mallin Chryslereiden tunnusmerkillinen piirre oli hiukan nelikulmainen ohjauspyörä ja "eurooppalaistyylinen", pyörein mittarein varustettu kojetaulu.

'63-'64 New Yorkeria sai kolmena eri korimallina: 4-ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 4-ovinen farmari joko 6- tai 9-paikkaisena versiona. Kaksiovinen hardtop-malli oli saatavissa vasta aivan mallivuoden 1964 lopulla, eikä sitä käytännössä mainostettu lainkaan. - Neljäntenä malliversiona voidaan pitää molempina mallivuosina tarjolla ollutta varustepakettia [[New Yorker Salon]], joka oli varustettu kaikilla ajateltavissa olevilla luksusvarusteilla. Tehdas mainosti sitä sanoin "The worlds most completely equipped automobile", eli maailman täydellisimmin varusteltu auto.
Sävy sävyyn toonatun nahka-korukangasverhoilun lisäksi autossa oli vakiovarusteena muun muassa ilmastointilaite, AM/FM-radio, vakionopeudensäädin, sähkötoimiset ikkunat ja ovien lukot, kuuteen suuntaan sähköisesti säätyvät etuistuimet, takalasin puhallin, etuistuimen kyynärnojaan piilotettu pientavaralokero, tummennetut ikkunat ja takaistuimen lukuvalot sekä 390-hevosvoimainen tehoversio 413 kuutiotuuman Firepower-moottorista. Lisähintaan oli saatavana vain täysnahkaverhoilu. - Vuonna 1963 Salon-mallia varten erityisesti julkaistussa myyntiesitteessä mainittiin "44 luksus-varustetta, joita sinun ei tarvitse erikseen ostaa".
Ulkoapäin Salon-mallin tunnisti tuulilasin yläreunasta C-pilariin ulottuvasta vinyylikatosta sekä siitä, että etupyörän takapuolelta puuttuivat New Yorker-mallin tunnusomaiset kuusi pystyä kromilistaa. Värivaihtoehtoja oli mustan ja valkoisen lisäksi alabasteri, kulta (oikeammin vaalea hiekan ruskea) ja kolme eri sinisen sävyä. Sisutusväri oli ulkoväristä riippuen aina joko sininen tai "kulta".

Tehtaan erikoismalliin kohdistamasta huomiosta todistaa se, että mainoskuvaajaksi palkattiin maailmankuulu englantilainen valokuvaaja ja lavastaja [[Cecil Beaton]], joka oli juuri tuolloin niittänyt mainetta myös [[Broadway]]-lavastuksellaan [[My Fair Lady]]-näytelmään.

Erikoismallin myyntihinta Yhdysvalloissa vuonna 1963 oli $ 5.860, kun edullisimman vakioversion hinta (4-ovinen sedan) hinta oli alkaen $3.981, ja Imperialin edullisin malli [[Imperial Southampton]] oli saatavilla hintaan $ 5.058. Korkea myyntihinta selittänee sen, miksi malli jäi pois valikoimista jo vuoden 1965 malliuudistuksessa.

Vuonna 1963 New Yorkeria valmistetui seuraavasti:
* 4-ovinen sedan, 14.884 kpl
* 4-ovinen hardtop, 10.882 kpl
* 6-istuiminen farmari, 950 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.244 kpl (yht. 2.194 farmarimallia)

Vuonna 1964 valmistusluvut olivat seuraavat:
* 4-ovinen sedan, 15.443 kpl
* 4-ovinen hardtop, 12.508 kpl
* 6-istuiminen farmari, 1.190 kpl
* 9-istuiminen farmari, 1.603 kpl (yht. 2.853 farmarimallia)

New Yorker Salon-mallin valmistusmääriä ei ole tilastoitu, koska malli oli tehtaan näkökulmasta "varustepaketti".

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

* Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
* Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

* "Chrysler 1963" (vm. 1963 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "World-famed Cecil Beaton photographs the Chrysler New Yorker Salon" (vm. 1963 alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
* "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-05-11T11:36:36Z

CH43T0C: Kirjoitusvirheiden (puuttuvia kirjaimia tms.) korjauksia.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

* Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
* "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler Newport (1969-73)

2011-04-09T14:52:13Z

CH43T0C: Lisäsin '69 mallin hintatiedon Moottori-lehden 1/1969 taulukosta ja täydensin lähdeluetteloa.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1969]]–[[1973]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk3]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk5]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk4''' oli vuodeksi 1969 esitelty uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä mallivuosina 1969-1973. Chrysler Newport, [[Chrysler 300]] ja [[Chrysler New Yorker]] oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Newport oli edullisin, ja ylivoimaisesti eniten myyty malli. Newport Custom oli hiukan paremmin varusteltu malliversio samasta autosta.

Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Vuosina 1969 ja 1970 valmistettiin myös 2-ovista avomallia. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen (vm '65-'68).

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa 54.300 markkaa.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, 124" akseliväli, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Newportin jarrut olivat 2-piiriset rumpujarrut kaikissa pyörissä. Lisävarusteena sain etupyöriin jäähdytetyt levyjarrut. Teknisesti alusta oli identtinen vm. '65-'68 mallien kanssa, ja kaikki alustaosat ovatkin keskenään vaihdettavissa. Vuosimallista 1970 lähtien taka-akselin raideleveys oli hiukan suurempi kuin '69-mallissa.

Moottorivaihtoehdot olivat kaikki V8-koneita, jota sai 3 eri kokoa (383, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Tehot olivat välillä 290-375 hv SAE brutto. Perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen asennetulla valitsimella. Käytännössä manuaalivaihteistolla varustettuja autoja myytiin hyvin vähän - eräät lähteet ovat arvioineet, että noin 1% autoista olisi ollut näin varustettuja. 4-portainen manuaali oli pudotettu valikoimista mallivuoden 1968 jälkeen. 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto oli ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto. 4-ovisissa autoissa se oli aina ohjauspylvääseen asennetulla valitsimella. 2-ovisiin malleihin sai lisävarusteena lattiakonsoliin asennetun valitsimen.

Vuonna 1969 valmistettiin yhteensä 111 499 Newportia ja 90 672 Newport Customia:
55 083 4-ovista Sedan-mallia, 33 639 2-ovista ja 20 608 4-ovista Hardtop-mallia, ja 2 169 avomallia.
Newport Customin valmistusluvut vuonna 1969 olivat:
18 401 4-ovista Sedan-mallia, 10 955 2-ovista ja 15 981 4-ovista Hardtop-mallia.

Seuraavina vuosina valmistusluvut jäivät pienemmiksi sekä Yhdysvaltojen vuoden 1970 laman takia, että Fuselage-malleissa ilmenneiden laatuongelmien takia. Muun muassa korien epätavallisen nopea ruostuminen oli yleinen ongelma, samoin huolimattomasta valmistuksesta aiheutuneet pikkuviat.

Mallivuoden 1970 keväällä markkinoille tuotiin myynnin edistämiseksi erikoismalli Newport Cordoba, jota sai dealerilta erikoistilauksena. Autoa sai vain 2- ja 4-ovisena Hardtop-korimallina. Kaikissa oli erityinen kullankeltainen metallihohtoväri ja kullan keltainen vinyylikatto, kullan värinen vinyylisisustus sekä kullan väriseksi anodisoidut pölykapselit sekä jäähdyttäjän maski. Konepeiton etureunassa oli kullan värinen "atsteekki-kotka".

==Lähteet==

*Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

*Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

*"Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)

*"Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)

*"Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)

*"Moottori" -lehti 1/1969 ss.12-13 (Henkilöautojen hinta ja tekniset tiedot-taulukko)

[[Luokka:Chrysler|Newport mk4]]

Chrysler New Yorker

2011-04-09T14:40:45Z

CH43T0C: Rivitys korjattu

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

* Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
* "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-04-09T14:40:01Z

CH43T0C: Lähde "Moottorilehti 1/1969" lisätty

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
- "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-04-09T14:37:34Z

CH43T0C: Lisäsin '69 4d sedanin hintatiedon Moottori-lehden no. 1/1969 taulukosta.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-04-05T10:36:43Z

CH43T0C: Siirsin '74-'78 mallit omaksi sukupolvekseen.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2011-04-05T10:25:27Z

CH43T0C: Lisäsin vm. 1939-1948 tiedot. Järjestin sukupolvet uudestaan mallivaihdosten mukaisiksi G. Dammanin kirjan mukaan.

{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–7210 cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = 395 g/km (1965-1976)|
kulutus = 16,7 l/100km (1965-1976)|
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[Etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]], [[Ford LTD]], [[Mercury Marquis]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli ns. [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 14 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996.

New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1948) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli".

New York Special , joka oli tarkoitettu korvaamaan mallivuoden 1938 lopussa tuotannosta poistunut Airflow, sai tyyppinimekseen C-19. Se kertoo, että auto rakennettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle ja käytti samaa koria kuin Imperialin kahdesta mallisarjasta edullisempi. Autossa oli Imperialin 8-sylinterinen, 298 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 110 hv. Lisähintaan sai 122-hevosvoimaisen version. Vaihteisto oli 2-portainen mekaaninen ja varustettu lattiavalitsimella. Lisähintaan sai [[Fuid Drive]]-nimellä tunnetun, uuden nestekytkimen, "Cruise-Climb"-nimellä tunnetun ylivaihteen sekä ohjauspylvääseen asennetun valitsimen. Korimalleja oli saatavana vain yksi: 4-ovinen, 5-paikkainen sedan. Autojen tuotantoluvut sisältyvät Imperial-mallien lukuihin.

Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]]. Korimalli oli edelleen 4-ovinen sedan. Molemmat mallit, sekä New Yorker, että Saratoga tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone." Saratoga oli suunnattu "urheilullisille miehille"; niiden sisutus oli puoliksi nahkaa ja puoliksi Bedford-tyyppistä vahvaa kangasta.
Moottori molemmissa malleissa oli aiemmin Imperial Custom-sarjassa käytetty 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori, jonka teho oli 132 hv. Lisähintaan sai 138-hevosvoimaisen version. Vaihteistot olivat samoja kuin edellisvuonna. Tuotantoluvut laskettiin edelleen osaksi Imperial-mallistoa. Vuoden 1939 New Yorkerissa oli - Chryslerin edullisemmat autot Royal ja Royal Windsor olivat mallisarjaa C-22.

== 2. sukupolvi (1940–1948) ==
Mallivuodeksi 1940 Chrysler suunnitteli kaikki mallit uusiksi. New Yorker kuului nyt mallisarjaan C-26, johon esiteltiin Saratogan lisäksi kolmas malli, [[Traveler]]. Autoissa oli uusi alusta ja 128.5 tuuman akseliväli sekä edelliseltä vuodelta tuttu 135-hevosvoiman 8-sylinterinen, 323.5 kuutiotuuman rivimoottori. Lisähintaan sai 143-hevosvoimaisen version. Uusi lisähintaan saatava sisustusvaihtoehto oli "Highlander Trim Package", joka tarkoitti skottiruudullisella kankaalla ja nahalla verhoiltuja istuimia sekä oviverhoiluja.
Kaikkia kolmea autoa sai neljää korimallia: 4-ovinen, 6-paikkainen sedan; 2-ovinen sedan; kauppamatkustajille tarkoitettu 2-ovinen, 3/5-paikkainen "business coupe", jossa oli takaistuimen tilalla tavaratila ja 2 sivuttain asennettua, selkänojasta esiin taitettavaa varaistuinta; sekä 2-ovinen avomalli. Avomallissa oli ensi kertaa sähkötoiminen katto.

Mallivuoden 1941 New Yorker oli jäähdyttäjän maskia ja sisustukseen tehtyjä pikkumuutoksia lukuun ottamatta sama auto kuin edellisvuona. Saratoga ja New Yorker-mallisarjat tunnettiin nyt nimellä C-30. Alkuvuonna Saratoga oli näistä kalliimpi, mutta kesken mallivuoden Chrysler-yhtymä muutti politiikkaa, ja New Yorkerista tehtiin huippumalli. Akseliväliä oli lyhennetty tuumalla, ja se oli nyt 127.5 tuumaa. Moottori oli edellisvuodesta tuttu 323.5 kuutiotuuman suora-8. Uudella Stromberg-kaasuttimella piristetty moottori, lisänimeltään "Spitfire", antoi tehoa 137 hv ja tehoversiossa 140 hv. Vuoden 1941 uutuus oli "Vacamatic"-nimellä tunnettu 4-portainen vaihteisto. Vaihteisto vaihtoi automaattisesti alemmas tai ylemmäs kaasupolkimen asennon mukaan ja ilman kytkinpoljinta, mutta kuljettajan piti valita "matalampi" tai "korkeampi" ajonopeusalue käsivalintaisesti, kytkintä käyttäen. Vaihteisto oli käytössä vain vuosina 1941 ja 1942.

Mallivuoden 1942 New Yorker oli tehty vanhalle, akseliväliltään 127.5 tuuman alustalle. Mallisarja oli nyt C-36. Moottori oli sama vanha, jo vuodesta 1935 tuotannossa ollut 323.5 kuutiotuuman suora 8, nyt aina 140 hevosvoimaisena. Kori oli uusi, integroituine astinlautoineen ja Airflow-mallissa uutuutena esiteltyine, nykyaikaiseen tapaan takaa saranoituine konepelteineen. "Fluid Drive"-nestekytkin oli vakiovaruste, "Vacamatic"-puoliautomaattivaihteiston sai lisähintaan. Uusi verhoiluvaihtoehto oli "Thunderbird", jonka vaaleassa istuinverhoilussa oli koristeena intiaanien ukkoslintu. Mallivuoden alussa autojen korissa oli runsas kromilistoitus, joka pian jäi pois sota-ajan materiaalisäännöstelyn takia.

Henkilöautotuotanto loppui II maailmansodan takia Chrysler-yhtymän tehtailla 31.1.1942. Tehtaat muutettiin sotakaluston tuotantoon.

II maailmansodan jälkeen tuotanto käynnistyi vuoden 1945 lopulla. Mallivuosien 1946-1948 autot olivat kosmeettisesti paranneltuja versioita vuoden 1942 malleista. New Yorker oli nyt mallisarja C-39N. Sen jäähdyttäjän säleikkö oli uusi mutta alusta, kori, moottori ja vaihteisto olivat muutoin samat kuin vuoden 1942-mallissa. Saratoga, joka tunnettiin mallisarjana C-39K, oli istuimien verhoilua ja mallinimeä lukuun ottamatta sama auto.

== 3. sukupolvi (1949–1952) ==
Mallivuodeksi 1949 esiteltiin uusi mallisto. Autot olivat suurempia kuin sotaa edeltävät mallit. New Yorker, joka tunnettiin myös mallisarjan C-46 nimellä, rakennettiin uudelle alustalle, jonka akseliväli oli 131.5 tuumaa. Moottori oli sama 323.5 kuutiotuuman suora 8, joka oli ollut käytössä jo vuoden 1942 malleissa.
Materiaalipulan ja tehtaiden käynnistysvaikeuksien takia tuotanto alkoi vasta joulukuussa 1948, ja autot esiteltiin myymälöissä 1. tammikuuta 1949.

== 4. sukupolvi (1953–1956) ==

== 5. sukupolvi (1957–1962) ==
Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin [[vääntösauvajousitus]] edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli [[puolielliptiset lehtijouset]. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli.
Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958-59 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta.
Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

== 6. sukupolvi (1963–1964) ==
Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 7. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. K-member) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen [[Torqueflite A727]]-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu, tai 4-portainen [[A904]] ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuonna 1967 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8. Tämä moottori oli käytössä vuoteen 1978 saakka.

== 8. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) ==
Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

== 9. sukupolvi (1974–1978) ==
Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 10. sukupolvi (1979–1981) ==

== 11. sukupolvi (1982) ==
{{Malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[Sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==
V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli!!colspan=2|Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==
* Pituus: 5270 mm
* Leveys: 1891 mm
* Korkeus: 1419 mm
* Akseliväli: 2870 mm
* Raideleveys e/t: 1574 mm
* Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 12. sukupolvi (1983–1988) ==

== 13. sukupolvi (1988–1993) ==

== 14. sukupolvi (1994–1996) ==

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler Newport (1965-68)

2011-03-23T14:03:39Z

CH43T0C: Pieniä lisätarkennuksia: nappiautomaatin kohtalo ja '65 mallin kaareva nopeusmittari.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1965]]–[[1968]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]], 4-ovinen [[town sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk2]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk4]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk3''' oli uusi, edellistä suurempi auto. Fordilta Chryslerille, muotoilija [[Virgil Exner]]'in tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965.

Newportia sai viittä eri korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, sekä 2-ovinen avomalli. Lisäksi Chrysler-yhtymän valmistamaa farmarimallia markkinoitiin vuodesta 1965 nimellä Newport Town&Country.

Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys. Yhteensä tuona vuonna valmistettiin 117 374 Newportia: 61 054 4-ovista Sedan-mallia, 12 411 4-ovista Town Sedan-mallia (ns. 6-window sedan), 17 062 4-ovista Hardtop-mallia ja 23 655 2-ovista Hardtopia. Avomallia valmistettiin 3 192 kpl. Seuraavina vuosina tuotantoluvut laskivat.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. [[K-member]]) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Newportin perusmoottori oli 383-kuutiotuumainen V8, tyyppimerkinnältään [[383 RB]]. Lisävarusteena Newportin sai 413-kuutiotuumaisella V8-moottorilla. Molempia moottoreita sai eri viritysasteilla, ja niiden tehot vaihtelivat välillä 270-360 hv SAE brutto. Perusvaihteisto oli 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu mekaaninen vaihteisto. Lisähintaan sai joko tai 4-portaisen manuaalin [[A904]], joka oli lattiavalitsimella varustettu, tai 3-portaisen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteiston, joko ohjauspylvääseen tai lattiakonsoliin sijoitetulla valitsimella. - Vuodesta 1957 markkinoilla ollut nappitoiminen automaattivaihteiston valintamekanismi oli jätetty pois valikoimista.

Sisätiloissa kojelauta oli muotoiltu uudelleen. Nopeusmittari oli nyt puolikaaren muotoisen lipan alla, puolikaaren muodossa.

Mallivuodeksi 1967 esiteltiin hiukan uudelleen muotoiltu kori, ja myös auton kojelauta sekä muu sisätilan verhoilu olivat uudet. Vanha, kaareva nopeusmittari korvattiin "modernimman" näköisellä, vaakasuoralla mittarilla. Vuodeksi 1967 esiteltiin myös uusi malli - Newport Custom - joka oli hiukan paremmin varusteltu versio Newportista.

Vuoden 1967 korimalli oli käytössä myös vuonna 1968. Ulkopuolella muutokset koskivat lähinnä takavalojen koristelistoja, ja edessä jäähdyttäjän maskia. Teknisesti vuosimallien 1965-1967 autot olivat lähes identtisiä.

Valmistuskilven merkintä CE tarkoittaa Newportia, ja merkintä CL tarkoittaa Newport Customia.

==Lähteet==

Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk3]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk3]]

Chrysler Newport (1974-78)

2011-03-23T13:34:26Z

CH43T0C: Lisätty maininta vm '76-'78 upgreidauksesta.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1974]]–[[1978]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk4]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk6]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk5''' oli suurin ja painavin koskaan valmistettu Newport-malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1974]], ja korvasi vuosien 1969-1973 [[Fuselage-body]]-korimallin. Edelliseen malliin verrattuna mk4 oli 5" lyhyempi, mutta painavampi. Moottorien teho oli laskenut. [[Newport Custom]] säilyi mallinimenä hiukan paremmin varustellulla versiolla perusmallista.

Samalle alustalle tehtiin myös 1974-1978 [[Chrysler New Yorker]]. Akseliväli oli 124" ja kokonaispituus 225". Periaatteessa sama alustaa käyttivät myös 1974-1978 [[Dodge Gran Monaco]] ja [[Plymouth Gran Fury]], vain hiukan lyhyemmällä akselivälillä. Kaikkien C-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Taka-akselin ja moottorin osien osalta myös monet B-korin osat ovat sopivia. Sen sijaan etuakseliston osat, esimerkiksi alatukivarret, poikkeavat edellisestä mallisukupolvesta auton suuren painon takia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Vuonna 1976 Newport-mallisto sai "ylennyksen" Chrysler-yhtymän lopettaessa lippulaivamalli [[Imperial]]'in tuotannon. Tällöin New Yorker peri Imperialin korin ja varustetason, ja Newport vastaavasti New Yorkerin korin ja varusteet. Myyntimenestys pysyi kuitenkin heikkona, ja viimeinen [[Full-size]]-koon Newport valmistettiin syyskuussa 1978.

Valmistuskilven merkintä CL tarkoittaa Newportia, ja merkintä CM tarkoittaa Newport Customia.

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk5]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk5]]

Chrysler Newport

2011-03-23T13:24:03Z

CH43T0C: Täydennetty mallisukupolvet todellisuutta vastaaviksi. Lisätty kappale Newport-nimen alkuperästä.

'''Chrysler Newport''' oli Chryslerin edullisin, ja koko markkinoilla oloaikansa eniten myyty mallisarja. Se tuli markkinoille ensimmäisen kerran mallivuodeksi 1961. Nimellä on tehty henkilöautoja useammassa eri mallisukupolvessa.

1950-luvulla Newport-lisänimellä myytiin [[Chrysler Windsor]]in, [[Chrysler Saratoga]]n ja [[Chrysler New Yorker]]in kaksiovisia [[hardtop]]-malleja.

Nimi "Newport" viittaa Yhdysvalloin itärannikolla, Rhode Islandin kaakkoisessa kulmassa, Atlantin rannalla sijaitsevaan maakuntaan, joka tunnetaan sekä Yhdysvaltain laivaston sotakorkeakoulusta ja sukellusveneiden sodan johtokeskuksesta, että varakkaiden sukujen omistamista suurista kartanoista ja kesäasunnoista [[Newport Mansions]]. - Nimivalinnalla Chrysler-yhtymä halusi herättää potentiaalisissa ostajissa mielikuvia ylellisestä merenrantaelämästä.

== Mallisukupolvet ==

*[[Chrysler Newport Phaeton]] ([[1940]]–[[1941]])
*[[Chrysler Newport mk1]] ([[1961]]–[[1962]])
*[[Chrysler Newport mk2]] ([[1963]]–[[1964]])
*[[Chrysler Newport mk3]] ([[1965]]–[[1968]])
*[[Chrysler Newport mk4]] ([[1969]]–[[1973]])
*[[Chrysler Newport mk5]] ([[1974]]–[[1978]])
*[[Chrysler Newport mk6]] ([[1979]]–[[1981]])

[[Luokka:Chrysler|Newport]]
[[Luokka:Mallit|Newport]]

Chrysler Newport (1965-68)

2011-03-23T11:42:09Z

CH43T0C: Uusi artikkeli.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1965]]–[[1968]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]], 4-ovinen [[town sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk2]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk4]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk3''' oli uusi, edellistä suurempi auto. Fordilta Chryslerille, muotoilija [[Virgil Exner]]'in tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965.

Newportia sai kuutta eri korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop, jonka myös saattoi valita kahden eri kattomuodon välillä, ja 2-ovinen avomalli.

Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys. Yhteensä tuona vuonna valmistettiin 117 374 Newportia: 61 054 4-ovista Sedan-mallia, 12 411 4-ovista Town Sedan-mallia (ns. 6-window sedan), 17 062 4-ovista Hardtop-mallia ja 23 655 2-ovista Hardtopia. Avomallia valmistettiin 3 192 kpl. Seuraavina vuosina tuotantoluvut laskivat.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. [[K-member]]) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, [[vääntösauvajousitus]] edessä ja [[puolielliptiset lehtijouset]] takana. Newportin perusmoottori oli 383-kuutiotuumainen V8, tyyppimerkinnältään [[383 RB]]. Lisävarusteena Newportin sai 413-kuutiotuumaisella V8-moottorilla. Molempia moottoreita sai eri viritysasteilla, ja niiden tehot vaihtelivat välillä 270-360 hv SAE brutto. Perusvaihteisto oli 3-portainen ja ohjauspylväässä sijaitsevalla valitsimella varustettu mekaaninen vaihteisto. Lisähintaan sai joko tai 4-portaisen manuaalin [[A904]], joka oli lattiavalitsimella varustettu, tai 3-portaisen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteiston, joko ohjauspylvääseen tai lattiakonsoliin sijoitetulla valitsimella.

Mallivuodeksi 1967 esiteltiin hiukan uudelleen muotoiltu kori, ja myös auton kojelauta sekä muu sisätilan verhoilu olivat uudet. Vanha, kaareva nopeusmittari korvattiin "modernimman" näköisellä, vaakasuoralla mittarilla. Vuodeksi 1967 esiteltiin myös uusi malli - Newport Custom - joka oli hiukan paremmin varusteltu versio Newportista.

Vuoden 1967 korimalli oli käytössä myös vuonna 1968. Ulkopuolella muutokset koskivat lähinnä takavalojen koristelistoja, ja edessä jäähdyttäjän maskia. Teknisesti vuosimallien 1965-1967 autot olivat lähes identtisiä.

Valmistuskilven merkintä CE tarkoittaa Newportia, ja merkintä CL tarkoittaa Newport Customia.

==Lähteet==

Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk3]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk3]]

Chrysler Newport (1974-78)

2011-03-23T11:04:16Z

CH43T0C:

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1974]]–[[1978]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk4]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk6]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk5''' oli suurin ja painavin koskaan valmistettu Newport-malli. Se esiteltiin mallivuodeksi [[1974]], ja korvasi vuosien 1969-1973 [[Fuselage-body]]-korimallin. Edelliseen malliin verrattuna mk4 oli 5" lyhyempi, mutta painavampi. Moottorien teho oli laskenut. [[Newport Custom]] säilyi mallinimenä hiukan paremmin varustellulla versiolla perusmallista.

Samalle alustalle tehtiin myös 1974-1978 [[Chrysler New Yorker]]. Akseliväli oli 124" ja kokonaispituus 225". Periaatteessa sama alusta oli myös 1974-1978 [[Dodge Gran Monaco]] ja [[Plymouth Gran Fury]], hiukan lyhyemmällä akselivälillä. Kaikkien C-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Taka-akselin ja moottorin osien osalta myös monet B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia. Moottorivaihtoehdot oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185-230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto-vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto.

Valmistuskilven merkintä CL tarkoittaa Newportia, ja merkintä CM tarkoittaa Newport Customia.

==Lähteet==

- Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk5]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk5]]

Chrysler Newport (1969-73)

2011-03-23T11:02:45Z

CH43T0C:

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1969]]–[[1973]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 2-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[hard top]], 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk3]]|
seuraaja = [[Chrysler Newport mk5]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk4''' oli vuodeksi 1969 esitelty uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä mallivuosina 1969-1973. Chrysler Newport, [[Chrysler 300]] ja [[Chrysler New Yorker]] oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Newport oli edullisin, ja ylivoimaisesti eniten myyty malli. Newport Custom oli hiukan paremmin varusteltu malliversio samasta autosta.

Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Vuosina 1969 ja 1970 valmistettiin myös 2-ovista avomallia. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen (vm '65-'68).

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, 124" akseliväli, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset 47" pituiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Newportin jarrut olivat 2-piiriset rumpujarrut kaikissa pyörissä. Lisävarusteena sain etupyöriin jäähdytetyt levyjarrut. Teknisesti alusta oli identtinen vm. '65-'68 mallien kanssa, ja kaikki alustaosat ovatkin keskenään vaihdettavissa. Vuosimallista 1970 lähtien taka-akselin raideleveys oli hiukan suurempi kuin '69-mallissa.

Moottorivaihtoehdot olivat kaikki V8-koneita, jota sai 3 eri kokoa (383, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Tehot olivat välillä 290-375 hv SAE brutto. Perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen asennetulla valitsimella. Käytännössä manuaalivaihteistolla varustettuja autoja myytiin hyvin vähän - eräät lähteet ovat arvioineet, että noin 1% autoista olisi ollut näin varustettuja. 4-portainen manuaali oli pudotettu valikoimista mallivuoden 1968 jälkeen. 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto oli ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto. 4-ovisissa autoissa se oli aina ohjauspylvääseen asennetulla valitsimella. 2-ovisiin malleihin sai lisävarusteena lattiakonsoliin asennetun valitsimen.

Vuonna 1969 valmistettiin yhteensä 111 499 Newportia ja 90 672 Newport Customia:
55 083 4-ovista Sedan-mallia, 33 639 2-ovista ja 20 608 4-ovista Hardtop-mallia, ja 2 169 avomallia.
Newport Customin valmistusluvut vuonna 1969 olivat:
18 401 4-ovista Sedan-mallia, 10 955 2-ovista ja 15 981 4-ovista Hardtop-mallia.

Seuraavina vuosina valmistusluvut jäivät pienemmiksi sekä Yhdysvaltojen vuoden 1970 laman takia, että Fuselage-malleissa ilmenneiden laatuongelmien takia. Muun muassa korien epätavallisen nopea ruostuminen oli yleinen ongelma, samoin huolimattomasta valmistuksesta aiheutuneet pikkuviat.

Mallivuoden 1970 keväällä markkinoille tuotiin myynnin edistämiseksi erikoismalli Newport Cordoba, jota sai dealerilta erikoistilauksena. Autoa sai vain 2- ja 4-ovisena Hardtop-korimallina. Kaikissa oli erityinen kullankeltainen metallihohtoväri ja kullan keltainen vinyylikatto, kullan värinen vinyylisisustus sekä kullan väriseksi anodisoidut pölykapselit sekä jäähdyttäjän maski. Konepeiton etureunassa oli kullan värinen "atsteekki-kotka".

==Lähteet==

Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)

Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)

sekä

"Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)

"Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)

"Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)

Chrysler Newport (1979-81)

2011-03-23T10:08:37Z

CH43T0C: Vanha artikkeli, uusi otsikko. Jäsensin Newport-artikkelit 6 osaan.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk5]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk6''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979 [[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]].

Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski). Kaikkien R-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Alusta- ja moottoriosien osalta myös monet aiemman B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk6]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk6]]

Chrysler Newport (1974-78)

2011-03-23T10:01:20Z

CH43T0C:

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk4]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk5''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979 [[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]].

Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski). Kaikkien R-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Alusta- ja moottoriosien osalta myös monet aiemman B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk5]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk5]]

Chrysler Newport (1974-78)

2011-03-23T10:01:03Z

CH43T0C: Uusi artikkeli. Ryhmittelin Newport-mallit uudelleen (mk1-mk5) Georg H. Dammanin kirjan mukaan.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Full-size]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk4]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk4''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979 [[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]].

Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski). Kaikkien R-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Alusta- ja moottoriosien osalta myös monet aiemman B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk5]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk5]]

Chrysler Newport (1969-73)

2011-03-23T09:23:32Z

CH43T0C: Siirsin aiemman mk kolme artikkelin tähän ja nimesin mk neloseksi. Tein mk kolmoselle (vm 74-78) oman artikkelin.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Suurempi]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk3]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk4''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979 [[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]].

Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski). Kaikkien R-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Alusta- ja moottoriosien osalta myös monet aiemman B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk4]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk4]]

Chrysler Newport

2011-03-23T09:17:40Z

CH43T0C: Lisäsin mark kolmosen ja muutin viimeisen mark nelokseksi.

'''Chrysler Newport''' oli Chryslerin edullisin mallisarja. Nimellä on tehty henkilöautoja useammassa eri sukupolvessa. 50-luvulla Newport lisänimellä myytiin [[Chrysler Windsor]]in, [[Chrysler Saratoga]]n ja [[Chrysler New Yorker]]in kaksiovisia hardtop malleja.

== Sukupolvet ==

*[[Chrysler Newport Phaeton]] ([[1940]]–[[1941]])
*[[Chrysler Newport mk1]] ([[1961]]–[[1964]])
*[[Chrysler Newport mk2]] ([[1965]]–[[1973]])
*[[Chrysler Newport mk3]] ([[1974]]–[[1978]])
*[[Chrysler Newport mk4]] ([[1979]]–[[1981]])

[[Luokka:Chrysler|Newport]]
[[Luokka:Mallit|Newport]]

Chrysler Newport (1965-68)

2011-03-23T09:15:31Z

CH43T0C: Muutin otsikon mark neljäksi. Tekstin stilisointia ja kappalejaon tarkistus. Lisäsin maininnan B-korimallien yhteen sopivuudesta.

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Suurempi]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk2]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk4''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979 [[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]].

Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski). Kaikkien R-koristen autojen mekaaniset osat ovatkin yleensä keskenään vaihdettavia. Alusta- ja moottoriosien osalta myös monet aiemman B-korin osat ovat sopivia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk3]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk3]]

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-12-11T14:13:46Z

CH43T0C: /* Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) */

Yleinen harhaluulo [[Vääntösauvajousitus|vääntösauvajousituksella]] varustetun auton korkeuden muuttamisessa on se, että korkeutta voitaisiin muuttaa minimissään n. 40 mm. Tämä on todellakin vain luulo, koska tosiasiassa korkeutta voidaan muuttaa n. 4 mm portain. Tässä oppaassa perehdytään tarkemmin vääntösauvajousituksen säätämiseen.

== Yleistä ==

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamissa autoissa [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. - Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vanhemmissa [[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

== Tarvittavat välineet ==

* [[CRC]]:tä tms. (vanhoissa/paljon ajetuissa osat on yleensä hieman tiukassa)
* Tunkki, 2 kpl alustapukkeja TAI nosturi
* Mittanauha TAI ns. Dummy shock
* Räikkä + erikokoisia hylsyjä (10 mm, 13 mm, 17 mm, 19 mm)
* Kiintoavaimia (ks. hylsykoot)
* Iso leka ja tuurna
* Ruuvitalttoja
* Torx-avaimia

== Esivalmistelut ==

Ruiskuttele CRC:tä, tai vastaavaa ruosteenirroitusöljyä vääntösauvojen ja pulttien juureen n. 2 viikkoa ennen suuniteltua säätöajankohtaa. Toista käsittely vielä viikkoa ennen säätöä.

== Poikittaisten takajousien säätäminen (VW ja Renault) ==

* Irrota akun kaapelit
* Nosta auto ilmaan ja tue se alustapukkien päälle
* Irroita takarenkaat
* Irroita iskunvaimentajat
* Avaa kallistuksenvakaajan kiinnityspultit sekä vääntösauvojen pultit/epäkeskoprikat
* Mittaa seuraavaksi iskunvaimentimien kiinnityspisteiden välinen etäisyys
* Lyö vääntösauvat irti booreiltaan (tähän menee yleensä aikaa, koska sauvat ovat jumissa) - varo kolhimasta sauvoja (käytä puuklosseja tms. suojaa); sauva, jossa on koloja tai joka on taipunut, on käyttökelvoton ja turvallisuusriski
* Seuraavaksi aseta tukivarret siten, että iskunvaimentimien kiinnityspisteiden väli pienenee (madallus) tai suurenee (korotus). Suhde on n. 2/3 eli jos haluat madaltaa autoa 30 mm, niin kiinnityspisteiden väliä tulisi pienentää 20 mm
* Kun olet asettanut tukivarret haluttuun asentoon joko mittaamalla tai Dummy shockin avulla voit asentaa vääntösauvat takaisin booreihinsa
* Tämän jälkeen voit kiinnittää sauvojen prikat ja pultit sekä vakaajan pultit takaisin
* Kiinnitä iskunvaimentimet ja renkaat
* Laske auto alas

== Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) ==

Vääntösauvoja säätämällä etupään korkeutta on helppo muuttaa, mutta korkeutta muutettaessa on pyöräkulmat (sekä camber että caster-kulma) AINA säädettävä uudelleen. - Näin auton korkeus säädetään tehtaan arvoihin:
* Täytä polttoainetankki (jotta auton paino asettuu tehtaan arvoihin) ja tarkista ja/tai säädä renkaiden ilmanpaine oikeaan lukemaan
* Siirrä etuistuimet taka-asentoon ja laita (avoautossa) katto kiinni
* Aja auto vaakasuoralle alustalle
* Tarkista oikea korkeus auton korjauskäsikirjasta tms.
* Mittaa etupään nykykorkeus lattiasta alatukivarren alle, auton molemmilta puolilta (eroa ei saisi olla enempää kuin 3mm)
* Mitta otetaan kahdesta paikasta: pallonivelen reunakohdasta ja vääntösauvan kiinnityskohdasta (ero p.o. luokkaa 50mm, tarkista oman autosi mitta korjauskäsikirjasta!)
* 'Pumppaa' auton etupäätä ylös-alas lokasuojasta painaen useamman kerran, ja anna keulan asettua
* Mittaa etupään korkeus uudestaan
* Nosta auto ilmaan nosturilla tai tue sen etupää alustapukkien päälle
* Anna etujousituksen laskeutua alas, jotta vääntösauvojen jännitys vapautuu
* Tarkista vääntösauvan säätöruuvien kunto: ruuvi on auton alla vääntösauvan etupäässä, sauvan vieressä
* Puhdista ruuvin kierteet tarvittaessa & ruiskuta irrotusöljy (ruuvissa on hieno kierre, joka vaurioituu helposti!)
* Ruuvi on erittäin lujassa: tarvitset pitkän (noin 1 metri) momenttivarren
* Ota 1 1/8" tai 1 1/4" avain (ruuvi on eri autoissa eri kokoinen) ja kiristä tai löysää tarpeen mukaan, yksi kierros kerrallaan
* Laske auto alas
* Tarkista uusi korkeus, ja toista vaiheet tarvittaessa: kiristä tai löysää säätöruuvia tarpeen mukaan
* Auton tunkkaaminen ylös, sauvan säätö, laskeminen alas jne. voidaan joutua toistamaan useaan kertaan, mutta tämä on ainoa oikea tapa hoitaa asia!
* Säädä pyöräkulmat

Huomioithan, että jos säätöruuvin kierre on viallinen, jousitusta ei voi säätää.

Jos olet vaihtanut vääntösauvat uusiin, tarkista että ne ovat autossa oikein: vasen sauva vasemmalla (sauvan päässä merkintä L, pariton Mopar-osanumero, esim. 521) ja oikea sauva oikealla (sauvan päässä merkintä R, parillinen Mopar-osanumero, esim. 522). Molemmat sauvat tietysti vaihdetaan samalla kertaa, jotta jousivakio, ja siten ajettavuus pysyy molemmilla puolilla autoa samana. Tämä on puhtaasti liikenneturvallisuuskysymys.

Sillä, kummalle sivulle vääntösauva tulee, on merkitystä, koska Chrysler-yhtymän autoissa sauvat on esijännitetty 30 asteen verran. Vasemmalle tarkoitettua sauvaa on kierretty etupäästään vasemmalle, ja oikean puoleista sauvaa päin vastoin. Tästä johtuu se, että jos asennat sauvan väärälle puolelle, jousitus pohjaa heti. Esijännityksen idea on siinä, että näin voidaan käyttää hiukan ohuempaa ja kevyempää sauvaa. Näin [[O.E.M.]]osissa - ns. ''after-market'' -sauvoissa esijännitystä ei välttämättä ole (tarkista asia sauvaa hankkiessasi), joten sauvan on oltava hiukan tuhdimpi kuin alkuperäinen, jotta jousivoima pysyy halutuissa arvoissa.

Jos auton keula laskeutuu alas pian säätämisen jälkeen, on vääntösauvan metalli väsynyt ja sauvat on aika vaihtaa.
Uusia vääntösauvoja valmistaa ja myy esim. Firm Feel Inc. Washingtonin osavaltiossa USA:ssa, ks. [http://www.firmfeel.com]

Chrysler-yhtymän autoissa käytettävien vääntösauvojen pituudet ja paksuudet löydät [[täältä]].

== Osat ==
[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|330px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

Kts. kuva
* 1. Akseliputki
* 2. Vääntösauvat
* 3. Kallistuksenvakaaja (ei näy kuvassa, akseliputken sisällä)
* 4. Tukivarret
* 5. Vääntösauvojen prikat ja kiinnityspultit
* 6. Kallistuksenvakaajan kiinnityspultit
* 7. Akselin kiinnityspisteet
* 8. Iskunvaimentimien kiinnityspisteet

''Tämä artikkeli on tehty vain Peugeot/Citroën -akselin pohjalta. Artikkelissa voi olla puutteita ja jopa virheitä. Täydennä/korjaa vapaasti.''

[[luokka:oppaat]]

Chrysler

2010-12-10T10:18:29Z

CH43T0C: /* Historia */

{{merkki|
nimi = Chrysler|
kuva = [[Kuva:Chrysler logo.png|250px]]|
perustusmaa = Yhdysvallat|
aloitus = 1925|
konserni = [[Fiat SpA]]|
valmistusmäärä = 733.869 (2004)|
tilastosijainti = 28. (10/2010) 26. (2009) 26. (2008) 22. (2007) 19. (2003) 17. (2001) 18. (2000) 21. (1998) 16. (1997) 20. (1996) 23. (1994) 25. (1993) 22. (1992) 23. (1990) 42. (1984) 34. (1981)|
maahantuoja = Chrysler Finland Oy|
suosituinmalli = [[Chrysler PT Cruiser]]}}

'''Chrysler LLC''' on yhdysvaltalainen autovalmistaja. Se on tällä hetkellä Pohjois-Amerikan suurin yksityinen autonvalmistaja. Tällä hetkellä Chrysler LLC valmistaa '''Chrysler'''-, '''[[Jeep]]'''- ja '''[[Dodge]]'''-merkkisiä ajoneuvoja. Aikaisemmin on valmistettu myös ajoneuvoja '''[[Plymouth]]'''- ja '''[[DeSoto]]'''-merkeillä.

== Historia ==

Chrysler-merkki syntyi, kun aiemmin mm. [[Buick]]'illa, ja tuolloin [[Willys-Overland]] -autotehtaan johtajana työskennellyt [[Walter Percy Chrysler]] kutsuttiin pelastamaan [[Maxwell]] -autotehdas, joka oli joutunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Maxwellin rahoittajat kutsuivat W.P. Chryslerin loppuvuodesta 1921 keskusteluihin, joiden seurauksena W.P. Chrysler suostui ottamaan tehtaan johdettavakseen 100 tuhannen dollarin vuosipalkkaa ja suuria osake-optioita vastaan.

Virallisesti Chrysler-merkki perustettiin 6. kesäkuuta [[1925]]

Myöhemmin Chrysleriin mukaan tulivat [[Dodge]], [[Plymouth]] ja [[DeSoto]]. Plymouthin ja DeSoton valmistus on lopetettu, Dodgea valmistetaan edelleen.

Vuonna [[1998]] saksalainen [[Daimler-Benz]] osti Chrysler Corporationin ja 12. marraskuuta. Yhdistyneen konsernin nimeksi tuli DaimlerChrysler AG. Elokuussa 2007 toteutui kuitenkin yritysjärjestely, jossa Daimlerin ja Chryslerin tiet erosivat. Chrysler jatkaa toimintaa Chrysler LLC -nimellä. Elokuussa Chrysler myös julkisti uuden logonsa.

Vuonna [[2009]] [[Fiat SpA|Fiat SpA-konserni]] osti 25% jälleen talousvaikeuksissa olevasta Chrysleristä.

{tämä artikkeli on tynkä}

== Nykyiset mallit ==

[[Kuva:300C.JPG|thumb|Chrysler 300C]]

* [[Chrysler 300C]]
* [[Chrysler Aspen]] ([[2007]]–)
* [[Chrysler Crossfire]] ([[2004]]–)
* [[Chrysler Pacifica]]
* [[Chrysler PT Cruiser]]
* [[Chrysler Sebring]]
* [[Chrysler Town & Country mk3]]
* [[Chrysler Voyager]]

{{Chrysler-mallit}}

== Muita malleja ==

[[Kuva:800px-Chrysler 300M.jpg|thumb|Chrysler 300M]]
[[Kuva:Fifthavenue.jpg|thumb|Chrysler Fifth Avenue]]
[[Kuva:800px-76cordoba1.jpg|thumb|Chrysler Cordoba (1976)]]
[[Kuva:Sunbeam Avenger.jpg|thumb|Chrysler Avenger]]

* [[Chrysler 180/2 Litre/Centura]]
* [[Chrysler 300 letter series]] ([[1955]]–[[1965]])
* [[Chrysler 300M]] ([[1998]]–[[2004]])
* [[Chrysler 300]] ([[1979]], [[2005]]–)
* [[Chrysler Airflow]] ([[1934]]–[[1937]])
* [[Chrysler Airstream]]
* [[Hillman Avenger|Chrysler Avenger]] ([[1976]]–[[1978]], sama kuin [[Hillman Avenger]])
* [[Chrysler Cirrus]] ([[1995]]–[[2000]])
* [[Chrysler Concorde]] ([[1993]]–[[2004]])
* [[Mitsubishi Starion|Chrysler Conquest]] ([[1987]]–[[1989]], sama kuin [[Mitsubishi Starion]])
* [[Chrysler Cordoba]] ([[1975]]–[[1983]])
* [[Dodge Daytona|Chrysler Daytona]] ([[1984]]–[[1993]], myyty ainoastaan Kanadassa)
* [[Dodge Dynasty|Chrysler Dynasty]] ([[1988]]–[[1993]], myyty ainoastaan Kanadassa)
* [[Chrysler Executive]] (1984–1986)
* [[Chrysler Fifth Avenue]] ([[1979]]–[[1993]])
* [[Chrysler/Simca Horizon|Chrysler Horizon]] ([[1977]]–[[1979]], myyty ainoastaan Euroopassa)
* [[Chrysler Imperial]] ([[1926]]–[[1954]], [[1962]]–[[1970]], [[1990]]–[[1993]])
* [[Dodge Intrepid|Chrysler Intrepid]] ([[1993]]–[[2004]], myyty ainoastaan Kanadassa)
* [[Chrysler Laser]] ([[1984]]–[[1986]])
* [[Chrysler LeBaron]] ([[1977]]–[[1995]])
* [[Chrysler LHS]] ([[1993]]–[[2003]])
* [[Chrysler Newport]] ([[1961]]–[[1970]])
* [[Dodge Neon|Chrysler Neon]] ([[1994]], kansainvälinen versio [[Dodge Neon]])
* [[Chrysler New Yorker]] ([[1946]]–[[1996]])
* [[Plymouth Prowler|Chrysler Prowler]] ([[2001]]–[[2002]])
* [[Chrysler Royal]]
* [[Chrysler Saratoga]] ([[1990]]–[[1995]], myyty ainoastaan Euroopassa)
* [[Chrysler Sigma]] (sama kuin [[Mitsubishi Galant]], myyty ainoastaan Australiassa)
* [[Chrysler Stratus]] ([[1995]]–?, myyty ainoastaan Kanadassa ja Euroopassa)
* [[Chrysler TC]] ([[1989]]–[[1991]])
* [[Chrysler Town and Country]] ([[1941]]–[[1950]], [[1965]]–[[1988]], [[1990]]–)
* [[Chrysler Valiant]] (myyty ainoastaan Australiassa)
* [[Dodge Intrepid|Chrysler Vision]] ([[1993]]–[[1997]], myyty ainoastaan Euroopassa)
* [[Chrysler Voyager]] ([[2000]]–[[2003]])
* [[Chrysler Windsor]]

== Konseptimalleja ==

* [[Chrysler Thunderbolt (1993)]] (1993)
* [[Chrysler Phaeton]] ([[Detroitin autonäyttely]] 1997)
* [[Chrysler Portofino]] (1997)
* [[Chrysler Java]] (1999)
* [[Chrysler Nassau]] (2007)

== SRT - Street and Racing Technology ==

[[Kuva:800px-2006 Dodge Viper GTS.jpg|thumb|Dodge SRT-10]]

SRT-organisaatio perustettiin vuonna [[2002]] järjestetyssä [[Detroitin autonäyttely]]ssä. Se kokoaa yhteen Chryslerin moottoriurheiluosaamisen, [[Dodge Viper]] -kehitystiimin sekä [[Mopar]]in moottoriurheiluosien valmistajat.

Organisaation valmistamiin autoihin kuuluu mm. 600 hevosvoimainen [[Dodge SRT-10|Dodge SRT-10 (Viper mk3)]] ja liki 300 hevosvoimainen [[Dodge Caliber SRT-4]], joka kiihtyy 0–100 km/h alle kuudessa sekunnissa. Yksi uusimmista malleista on Guinnesin ennätystenkirjaan maailman nopeimpana sarjavalmisteisena [[pick up]] -mallina kirjattu [[Dodge Ram SRT-10]].

SRT-malleja valmistetaan sekä Dodgen että Chryslerin merkin alle. Dodge SRT -autot ovat erittäin agressiivisia ja suorituskykyisiä malleja, mutta Chryslerin SRT-malleista on pyritty tekemään ns. premium-merkille ominainen hienostuneisuus yhdistettynä urheilullisuuteen. Ensimmäinen Chryslerin merkillä varustettu SRT-auto oli vuonna [[2005]] esitelty [[Chrysler Crossfire|Chrysler Crossfire SRT-6]]. Samalla Crossfire SRT-6 on ensimmäinen Pohjois-Amerikan ulkopuolisille markkinoille tuotava malli.

== Katso myös ==

*[[Mercedes-Benz]]
*[[Talbot]]

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.chrysler.fi/ Chryslerin Suomen kotisivu]
* [http://www.chrysler.com/ Chryslerin kansainvälinen kotisivu] (englanniksi)
* [http://wwwchryslerllc.com/ Chrysler LLC -konsernin kotisivu] (englanniksi)

{{wikipedia|Chrysler Corporation}}

[[Luokka:Chrysler|*Chrysler]]

Chrysler Newport (1965-68)

2010-12-10T09:16:29Z

CH43T0C:

{{malli|
nimi = Chrysler Newport|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1979]]–[[1981]]|
luokka = [[Suurempi]]|
kori = 2-ovinen [[avoauto]] 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler Newport mk2]]|
seuraaja = [[Chrysler Fifth Avenue]]|
samaaluokkaa = }}

'''Chrysler Newport mk3''' on edeltäjiään hiukan pienempi malli.

Se esiteltiin mallivuodeksi [[1979]]. Auto rakennettiin ns. [[R-korin]] alustalle, jossa oli 118,5" akseliväli, ja joka oli hiukan muutettu versio aiemmasta (115"-118" akselivälisestä) B-alustasta [[Plymouth Satellite]], [[Dodge Coronet]], sekä vuosien 1975-1979[[Plymouth Fury]], [[Dodge Monaco]] ja [[Chrysler Cordoba]]. Samalle alustalle tehtiin myös 1979-1981 [[Dodge St.Regis]] ja [[Chrysler New Yorker]] sekä 1980-1981 [[Plymouth Gran Fury]] (joka itse asiassa oli Newport, johon oli asennettu Plymouthin keulamaski), mistä johtuu että niiden mekaaniset osat ovat yleensä keskenään vaihdettavia.

Autossa oli itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. [[K-member]]) ja takana, pitkittäiset [[vääntösauvajouset]] edessä, [[puolielliptiset lehtijouset]] ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Moottorivaihtoehdot olivat 225 kuutiotuuman rivi-6 tai V8, jota sai 4 eri kokoa (318, 360, 400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien tehot olivat välillä 90-195 hv SAE netto. Kuusisylinterisen moottorin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali ohjauspylvääseen sijoitetulla valitsimella; V8-moottorin kanssa vaihteisto oli aina 3-portainen [[A727 Torqueflite]]-automaattivaihteisto, joka oli varustettu lukkiutuvalla vääntömomentin muuntimella.

Ensimmäisenä mallivuonna myyntiluvut olivat korkeat, mutta Chrysler-yhtymän jo 1970-luvun alkupuolelta periytyneet vakavat taloudelliset vaikeudet yhdessä vuoden 1979 öljykriisin kanssa saivat aikaan sen, että isojen autojen myynti romahti. Newportin tuotanto lopetettiin vuonna [[1981]], jolloin Chrysler-yhtymä siirtyi pienempien, etuvetoisten autojen valmistukseen (ks. [[Plymouth Horizon]] ja [[K-car]]). Vuoden 1981 jälkeen Newport-nimeä ei ole Chryslerin malleissa nähty.

{{tynkä}}

[[Luokka:Chrysler|Newport mk3]]
[[Luokka:Mallit|Newport mk3]]

Chrysler Newport

2010-12-10T08:19:53Z

CH43T0C:

'''Chrysler Newport''' oli Chryslerin edullisin mallisarja. Nimellä on tehty henkilöautoja useammassa eri sukupolvessa. 50-luvulla Newport lisänimellä myytiin [[Chrysler Windsor]]in, [[Chrysler Saratoga]]n ja [[Chrysler New Yorker]]in kaksiovisia hardtop malleja.

== Sukupolvet ==

*[[Chrysler Newport Phaeton]] ([[1940]]–[[1941]])
*[[Chrysler Newport mk1]] ([[1961]]–[[1964]])
*[[Chrysler Newport mk2]] ([[1965]]–[[1978]])
*[[Chrysler Newport mk3]] ([[1979]]–[[1981]])

[[Luokka:Chrysler|Newport]]
[[Luokka:Mallit|Newport]]

Vääntösauvajousitus

2010-12-09T17:39:12Z

CH43T0C: /* Yleisimmät sovellukset */

'''Vääntösauvajousitus''' tai vääntötankojousitus on auton jousitusjärjestelmä, joka käyttää vääntöjousia tai vääntösauvoja. Järjestelmässä pitkä metallinen tanko on kiinnitetty toisesta päästään auton [[kori]]in tai runkoon. Toisessa päässä on kohtisuorassa palkkiin kiinnitetty vipu, joka on kiinni [[rengas|renkaan]] akselissa. Renkaan pystysuora liike saa vivun vääntämään sauvaa akselinsa ympäri, mitä palkin vääntövastus pyrkii vastustamaan. Vääntöjousen jousivakion määrittää sauvan pituus ja halkaisija.

Vääntösauvajousituksen erikoistapaus on 1970-luvun puolivälissä pienten etuvetoisten autojen taka-akselistona yleistynyt poikittainen vääntösauva/putkipalkkirakenne.

[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|200px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

== Edut ja haitat ==

Vääntösauvajousituksen suurimmat edut ovat kestävyys ja helppo korkeuden säädettävyys. Se sallii suuremman renkaan liikkeen kuin [[lehtijousi|lehtijouset]]. Eteen asennettu vääntösauvajousitus vie vähemmän tilaa kuin kierrejousi asetelmineen, joten moottori voidaan asentaa alemmaksi. Näin auton painopiste asettuu alemmaksi, ja kaarreajo-ominaisuudet teoriassa paranevat.

Huono puoli vääntösauvajousituksessa on, että sillä ei pystytä toteuttamaan progressiivista jousitusta, kuten kierrejousilla pystytään. Tämä pakottaa kompromissiin ajomukavuuden ja ajo-ominaisuuksien väliltä.
Äänien ja värinän kantautumista alustasta koriin on myös vaikea eristää tinkimättä ajo-ominaisuuksista.

Esimerkiksi vuosien 1957-1986 Chrysler-yhtymän autoissa käytettiin apurunkoon kiinnitettyjä pitkittäisiä vääntösauvajousia edessä. Jousien ohjaukseen välittämä värinä oli yleisesti tunnettu ongelma, joka parani vasta mallivuoden 1970 uudistuksessa, missä apurungon ja korin väliin lisättiin kumipuslat ([[Torsion-Aire -jousitus]]). - Matkustamon värinät vähenivät, mutta auton kaarreominaisuudet heikkenivät apurungon ja korin välisen pienen liikkeen lisääntyessä.

== Yleisimmät sovellukset ==

Ensimmäinen laajalti käytetty sovellus oli vuonna 1934 esitelty [[Citroen CV11]] ja CV15 ([[Traction Avant]]), jossa oli pitkittäiset vääntösauvat sekä edessä että takana. Malli oli suunniteltu sen ajan huonoille ranskalaisille maanteille, ja se oli tunnettu erinomaisesta matkustusmukavuudesta sekä pyörien poikkeuksellisen laajoista jousivaroista. Citroen käytti samanlaista jousitusratkaisua myös vuonna 1948 esitellyssä [[2CV]]:ssä.

[[Volkswagen]] Kupla-mallissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä; ratkaisu oli luvatta kopioitu 1930-lukujen tsekkiläisistä [[Tatra]] -autoista, jonka vuoksi VW-yhtymä joutui maksamaan jälkimmäiselle isot korvaukset 1960-luvun alussa.

1955-56 [[Packard]]'eissa käytettiin pitkittäisiä, etu ja takapyöräripustuksen toisiinsa kytkeviä pitkiä vääntösauvoja. Packard käytti jousituksesta nimitystä [[Torsion-Level Ride]][http://www.www.packardinfo.com/xoops/html/downloads/SmoothSafeRide.pdf]. Packardin takajousitukseen oli kytketty monimutkainen, vaijeri- ja rissapyörästöasetelman välityksellä toimiva takapään maanvarasäätö. Tarkoituksena oli sähkömoottoria apuna käyttäen kiristää jousia kuljetettavan painon mukaan. Jousitus sinänsä toimi hyvin, mutta sen ajan sähkötekniikka ei: kokonaisuus oli sekä kallis valmistaa että vikaherkkä, ja se jäi pois tuotannosta jo vuonna 1957. Autolla matkustamaan päässeet ovat kertoneet, että kyyti oli tuon ajan autoihin verrattuna poikkeuksellisen pehmeää ja tasaista, jousituksen niellessä niin isot kuin pienetkin epätasaisuudet.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamien autojen [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] kaikissa malleissa pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. Chryslerin valmistamissa autoissa vääntösauvat on "esijännitetty" 30 astetta, tarkoituksena yhdistää pehmeähkö jousitusmukavuus ja riittävä jousivoima. Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vuonna 1961 esitellyssä [[Jaguar]] XK-E:ssä ([[E-type]]) oli pitkittäiset vääntösauvat edessä. Myös [[Porsche]]n 911 -mallissa käytettiin pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

[[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

== Katso myös ==

* [[Vääntösauvajousituksen säätö]]

{{enWikipedia|Torsion_beam_suspension}}
{{http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_bar_suspension}}

[[Luokka:Pyöräntuenta]]

Vääntösauvajousitus

2010-12-09T17:05:49Z

CH43T0C: /* Yleisimmät sovellukset */

'''Vääntösauvajousitus''' tai vääntötankojousitus on auton jousitusjärjestelmä, joka käyttää vääntöjousia tai vääntösauvoja. Järjestelmässä pitkä metallinen tanko on kiinnitetty toisesta päästään auton [[kori]]in tai runkoon. Toisessa päässä on kohtisuorassa palkkiin kiinnitetty vipu, joka on kiinni [[rengas|renkaan]] akselissa. Renkaan pystysuora liike saa vivun vääntämään sauvaa akselinsa ympäri, mitä palkin vääntövastus pyrkii vastustamaan. Vääntöjousen jousivakion määrittää sauvan pituus ja halkaisija.

Vääntösauvajousituksen erikoistapaus on 1970-luvun puolivälissä pienten etuvetoisten autojen taka-akselistona yleistynyt poikittainen vääntösauva/putkipalkkirakenne.

[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|200px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

== Edut ja haitat ==

Vääntösauvajousituksen suurimmat edut ovat kestävyys ja helppo korkeuden säädettävyys. Se sallii suuremman renkaan liikkeen kuin [[lehtijousi|lehtijouset]]. Eteen asennettu vääntösauvajousitus vie vähemmän tilaa kuin kierrejousi asetelmineen, joten moottori voidaan asentaa alemmaksi. Näin auton painopiste asettuu alemmaksi, ja kaarreajo-ominaisuudet teoriassa paranevat.

Huono puoli vääntösauvajousituksessa on, että sillä ei pystytä toteuttamaan progressiivista jousitusta, kuten kierrejousilla pystytään. Tämä pakottaa kompromissiin ajomukavuuden ja ajo-ominaisuuksien väliltä.
Äänien ja värinän kantautumista alustasta koriin on myös vaikea eristää tinkimättä ajo-ominaisuuksista.

Esimerkiksi vuosien 1957-1986 Chrysler-yhtymän autoissa käytettiin apurunkoon kiinnitettyjä pitkittäisiä vääntösauvajousia edessä. Jousien ohjaukseen välittämä värinä oli yleisesti tunnettu ongelma, joka parani vasta mallivuoden 1970 uudistuksessa, missä apurungon ja korin väliin lisättiin kumipuslat ([[Torsion-Aire -jousitus]]). - Matkustamon värinät vähenivät, mutta auton kaarreominaisuudet heikkenivät apurungon ja korin välisen pienen liikkeen lisääntyessä.

== Yleisimmät sovellukset ==

Ensimmäinen laajalti käytetty sovellus oli vuonna 1934 esitelty [[Citroen CV11]] ja CV15 ([[Traction Avant]]), jossa oli pitkittäiset vääntösauvat sekä edessä että takana. Malli oli suunniteltu sen ajan huonoille ranskalaisille maanteille, ja se oli tunnettu erinomaisesta matkustusmukavuudesta sekä pyörien poikkeuksellisen laajoista jousivaroista. Citroen käytti samanlaista jousitusratkaisua myös vuonna 1948 esitellyssä [[2CV]]:ssä.

[[Volkswagen]] Kupla-mallissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä; ratkaisu oli luvatta kopioitu 1930-lukujen tsekkiläisistä [[Tatra]] -autoista, jonka vuoksi VW-yhtymä joutui maksamaan jälkimmäiselle isot korvaukset 1960-luvun alussa.

1955-56 [[Packard]]'eissa käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja sekä edessä että takana. Packardissa etu- ja takajousitus oli kytketty toisiinsa monimutkaisin vaijeri- ja rissapyörästöasetelmin. Tarkoituksena oli sähkömoottoria apuna käyttäen kiristää jousia kuljetettavan painon mukaan. Jousitus sinänsä toimi hyvin, mutta sen ajan sähkötekniikka ei: kokonaisuus oli sekä kallis valmistaa että vikaherkkä, ja se jäi pois tuotannosta jo vuonna 1957. Autolla matkustamaan päässeet ovat kertoneet, että kyyti oli tuon ajan autoihin verrattuna poikkeuksellisen pehmeää ja tasaista, jousituksen niellessä niin isot kuin pienetkin epätasaisuudet.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamien autojen [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] kaikissa malleissa pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. Chryslerin valmistamissa autoissa vääntösauvat on "esijännitetty" 30 astetta, tarkoituksena yhdistää pehmeähkö jousitusmukavuus ja riittävä jousivoima. Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vuonna 1961 esitellyssä [[Jaguar]] XK-E:ssä ([[E-type]]) oli pitkittäiset vääntösauvat edessä. Myös [[Porsche]]n 911 -mallissa käytettiin pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

[[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

== Katso myös ==

* [[Vääntösauvajousituksen säätö]]

{{enWikipedia|Torsion_beam_suspension}}
{{http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_bar_suspension}}

[[Luokka:Pyöräntuenta]]

Vääntösauvajousitus

2010-12-09T17:05:12Z

CH43T0C: /* Yleisimmät sovellukset */

'''Vääntösauvajousitus''' tai vääntötankojousitus on auton jousitusjärjestelmä, joka käyttää vääntöjousia tai vääntösauvoja. Järjestelmässä pitkä metallinen tanko on kiinnitetty toisesta päästään auton [[kori]]in tai runkoon. Toisessa päässä on kohtisuorassa palkkiin kiinnitetty vipu, joka on kiinni [[rengas|renkaan]] akselissa. Renkaan pystysuora liike saa vivun vääntämään sauvaa akselinsa ympäri, mitä palkin vääntövastus pyrkii vastustamaan. Vääntöjousen jousivakion määrittää sauvan pituus ja halkaisija.

Vääntösauvajousituksen erikoistapaus on 1970-luvun puolivälissä pienten etuvetoisten autojen taka-akselistona yleistynyt poikittainen vääntösauva/putkipalkkirakenne.

[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|200px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

== Edut ja haitat ==

Vääntösauvajousituksen suurimmat edut ovat kestävyys ja helppo korkeuden säädettävyys. Se sallii suuremman renkaan liikkeen kuin [[lehtijousi|lehtijouset]]. Eteen asennettu vääntösauvajousitus vie vähemmän tilaa kuin kierrejousi asetelmineen, joten moottori voidaan asentaa alemmaksi. Näin auton painopiste asettuu alemmaksi, ja kaarreajo-ominaisuudet teoriassa paranevat.

Huono puoli vääntösauvajousituksessa on, että sillä ei pystytä toteuttamaan progressiivista jousitusta, kuten kierrejousilla pystytään. Tämä pakottaa kompromissiin ajomukavuuden ja ajo-ominaisuuksien väliltä.
Äänien ja värinän kantautumista alustasta koriin on myös vaikea eristää tinkimättä ajo-ominaisuuksista.

Esimerkiksi vuosien 1957-1986 Chrysler-yhtymän autoissa käytettiin apurunkoon kiinnitettyjä pitkittäisiä vääntösauvajousia edessä. Jousien ohjaukseen välittämä värinä oli yleisesti tunnettu ongelma, joka parani vasta mallivuoden 1970 uudistuksessa, missä apurungon ja korin väliin lisättiin kumipuslat ([[Torsion-Aire -jousitus]]). - Matkustamon värinät vähenivät, mutta auton kaarreominaisuudet heikkenivät apurungon ja korin välisen pienen liikkeen lisääntyessä.

== Yleisimmät sovellukset ==

Ensimmäinen laajalti käytetty sovellus oli vuonna 1934 esitelty [[Citroen CV11]] ja CV15 ([[Traction Avant]]), jossa oli pitkittäiset vääntösauvat sekä edessä että takana. Malli oli suunniteltu sen ajan huonoille ranskalaisille maanteille, ja se oli tunnettu erinomaisesta matkustusmukavuudesta sekä pyörien poikkeuksellisen laajoista jousivaroista. Citroen käytti samanlaista jousitusratkaisua myös vuonna 1948 esitellyssä [[2CV]]:ssä.

[[Volkswagen]] Kupla-mallissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä; ratkaisu oli luvatta kopioitu 1930-lukujen tsekkiläisistä [[Tatra]] -autoista, jonka vuoksi VW-yhtymä joutui maksamaan jälkimmäiselle isot korvaukset 1960-luvun alussa.

1955-56 [[Packard]]'eissa käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja sekä edessä että takana. Packardissa etu- ja takajousitus oli kytketty toisiinsa monimutkaisin vaijeri- ja rissapyörästöasetelmin. Tarkoituksena oli sähkömoottoria apuna käyttäen kiristää jousia kuljetettavan painon mukaan. Jousitus sinänsä toimi hyvin, mutta sen ajan sähkötekniikka ei: kokonaisuus sekä kallis valmistaa että vikaherkkä, ja se jäi pois tuotannosta jo vuonna 1957. Autolla matkustamaan päässeet ovat kertoneet, että kyyti oli tuon ajan autoihin verrattuna poikkeuksellisen pehmeää ja tasaista, jousituksen niellessä niin isot kuin pienetkin epätasaisuudet.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamien autojen [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] kaikissa malleissa pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. Chryslerin valmistamissa autoissa vääntösauvat on "esijännitetty" 30 astetta, tarkoituksena yhdistää pehmeähkö jousitusmukavuus ja riittävä jousivoima. Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vuonna 1961 esitellyssä [[Jaguar]] XK-E:ssä ([[E-type]]) oli pitkittäiset vääntösauvat edessä. Myös [[Porsche]]n 911 -mallissa käytettiin pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

[[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

== Katso myös ==

* [[Vääntösauvajousituksen säätö]]

{{enWikipedia|Torsion_beam_suspension}}
{{http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_bar_suspension}}

[[Luokka:Pyöräntuenta]]

Vääntösauvajousitus

2010-12-09T16:59:50Z

CH43T0C: /* Edut ja haitat */

'''Vääntösauvajousitus''' tai vääntötankojousitus on auton jousitusjärjestelmä, joka käyttää vääntöjousia tai vääntösauvoja. Järjestelmässä pitkä metallinen tanko on kiinnitetty toisesta päästään auton [[kori]]in tai runkoon. Toisessa päässä on kohtisuorassa palkkiin kiinnitetty vipu, joka on kiinni [[rengas|renkaan]] akselissa. Renkaan pystysuora liike saa vivun vääntämään sauvaa akselinsa ympäri, mitä palkin vääntövastus pyrkii vastustamaan. Vääntöjousen jousivakion määrittää sauvan pituus ja halkaisija.

Vääntösauvajousituksen erikoistapaus on 1970-luvun puolivälissä pienten etuvetoisten autojen taka-akselistona yleistynyt poikittainen vääntösauva/putkipalkkirakenne.

[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|200px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

== Edut ja haitat ==

Vääntösauvajousituksen suurimmat edut ovat kestävyys ja helppo korkeuden säädettävyys. Se sallii suuremman renkaan liikkeen kuin [[lehtijousi|lehtijouset]]. Eteen asennettu vääntösauvajousitus vie vähemmän tilaa kuin kierrejousi asetelmineen, joten moottori voidaan asentaa alemmaksi. Näin auton painopiste asettuu alemmaksi, ja kaarreajo-ominaisuudet teoriassa paranevat.

Huono puoli vääntösauvajousituksessa on, että sillä ei pystytä toteuttamaan progressiivista jousitusta, kuten kierrejousilla pystytään. Tämä pakottaa kompromissiin ajomukavuuden ja ajo-ominaisuuksien väliltä.
Äänien ja värinän kantautumista alustasta koriin on myös vaikea eristää tinkimättä ajo-ominaisuuksista.

Esimerkiksi vuosien 1957-1986 Chrysler-yhtymän autoissa käytettiin apurunkoon kiinnitettyjä pitkittäisiä vääntösauvajousia edessä. Jousien ohjaukseen välittämä värinä oli yleisesti tunnettu ongelma, joka parani vasta mallivuoden 1970 uudistuksessa, missä apurungon ja korin väliin lisättiin kumipuslat ([[Torsion-Aire -jousitus]]). - Matkustamon värinät vähenivät, mutta auton kaarreominaisuudet heikkenivät apurungon ja korin välisen pienen liikkeen lisääntyessä.

== Yleisimmät sovellukset ==

Ensimmäinen laajalti käytetty sovellus oli vuonna 1934 esitelty [[Citroen CV11]] ja CV15 ([[Traction Avant]]), jossa oli pitkittäiset vääntösauvat sekä edessä että takana. Malli oli suunniteltu sen ajan huonoille ranskalaisille maanteille, ja se oli tunnettu erinomaisesta matkustusmukavuudesta sekä pyörien poikkeuksellisen laajoista jousivaroista. Citroen käytti samanlaista jousitusratkaisua myös vuonna 1948 esitellyssä [[2CV]]:ssä.

[[Volkswagen]] Kupla-mallissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä; ratkaisu oli luvatta kopioitu 1930-lukujen tsekkiläisistä [[Tatra]] -autoista, jonka vuoksi VW-yhtymä joutui maksamaan jälkimmäiselle isot korvaukset 1960-luvun alussa.

1955-56 [[Packard]]'eissa käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja sekä edessä että takana. Packardissa etu- ja takajousitus oli kytketty toisiinsa monimutkaisin vaijeri- ja rissapyörästöasetelmin. Tarkoituksena oli sähkömoottoria apuna käyttäen kiristää jousia kuljetettavan painon mukaan. Järjestelmä sinänsä toimi hyvin, mutta sen ajan sähkötekniikka ei.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamien autojen [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] kaikissa malleissa pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. Chryslerin valmistamissa autoissa vääntösauvat on "esijännitetty" 30 astetta, tarkoituksena yhdistää pehmeähkö jousitusmukavuus ja riittävä jousivoima. Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vuonna 1961 esitellyssä [[Jaguar]] XK-E:ssä ([[E-type]]) oli pitkittäiset vääntösauvat edessä. Myös [[Porsche]]n 911 -mallissa käytettiin pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

[[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

== Katso myös ==

* [[Vääntösauvajousituksen säätö]]

{{enWikipedia|Torsion_beam_suspension}}
{{http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_bar_suspension}}

[[Luokka:Pyöräntuenta]]

Vääntösauvajousitus

2010-12-09T14:52:38Z

CH43T0C: /* Edut ja haitat */

'''Vääntösauvajousitus''' tai vääntötankojousitus on auton jousitusjärjestelmä, joka käyttää vääntöjousia tai vääntösauvoja. Järjestelmässä pitkä metallinen tanko on kiinnitetty toisesta päästään auton [[kori]]in tai runkoon. Toisessa päässä on kohtisuorassa palkkiin kiinnitetty vipu, joka on kiinni [[rengas|renkaan]] akselissa. Renkaan pystysuora liike saa vivun vääntämään sauvaa akselinsa ympäri, mitä palkin vääntövastus pyrkii vastustamaan. Vääntöjousen jousivakion määrittää sauvan pituus ja halkaisija.

Vääntösauvajousituksen erikoistapaus on 1970-luvun puolivälissä pienten etuvetoisten autojen taka-akselistona yleistynyt poikittainen vääntösauva/putkipalkkirakenne.

[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|200px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

== Edut ja haitat ==

Vääntösauvajousituksen suurimmat edut ovat kestävyys ja helppo korkeuden säädettävyys. Se sallii suuremman renkaan liikkeen kuin [[lehtijousi|lehtijouset]]. Eteen asennettu vääntösauvajousitus vie vähemmän tilaa kuin kierrejousi asetelmineen, joten moottori voidaan asentaa alemmaksi. Näin auton painopiste asettuu alemmaksi, ja kaarreajo-ominaisuudet teoriassa paranevat.

Huono puoli vääntösauvajousituksessa on, että sillä ei pystytä toteuttamaan progressiivista jousitusta, kuten kierrejousilla pystytään. Tämä pakottaa kompromissiin ajomukavuuden ja ajo-ominaisuuksien väliltä.
Äänien ja värinän kantautumista alustasta koriin on myös vaikea eristää tinkimättä ajo-ominaisuuksista. Vuosien 1957-1986 Chrysler-yhtymän autoissa käytettiin apurunkoon kiinnitettyjä pitkittäisiä vääntösauvajousia edessä. Jousien ohjaukseen välittämä värinä oli yleinen ongelma, joka parani vasta mallivuoden 1969 uudistuksessa.

== Yleisimmät sovellukset ==

Ensimmäinen laajalti käytetty sovellus oli vuonna 1934 esitelty [[Citroen CV11]] ja CV15 ([[Traction Avant]]), jossa oli pitkittäiset vääntösauvat sekä edessä että takana. Malli oli suunniteltu sen ajan huonoille ranskalaisille maanteille, ja se oli tunnettu erinomaisesta matkustusmukavuudesta sekä pyörien poikkeuksellisen laajoista jousivaroista. Citroen käytti samanlaista jousitusratkaisua myös vuonna 1948 esitellyssä [[2CV]]:ssä.

[[Volkswagen]] Kupla-mallissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä; ratkaisu oli luvatta kopioitu 1930-lukujen tsekkiläisistä [[Tatra]] -autoista, jonka vuoksi VW-yhtymä joutui maksamaan jälkimmäiselle isot korvaukset 1960-luvun alussa.

1955-56 [[Packard]]'eissa käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja sekä edessä että takana. Packardissa etu- ja takajousitus oli kytketty toisiinsa monimutkaisin vaijeri- ja rissapyörästöasetelmin. Tarkoituksena oli sähkömoottoria apuna käyttäen kiristää jousia kuljetettavan painon mukaan. Järjestelmä sinänsä toimi hyvin, mutta sen ajan sähkötekniikka ei.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamien autojen [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] kaikissa malleissa pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. Chryslerin valmistamissa autoissa vääntösauvat on "esijännitetty" 30 astetta, tarkoituksena yhdistää pehmeähkö jousitusmukavuus ja riittävä jousivoima. Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vuonna 1961 esitellyssä [[Jaguar]] XK-E:ssä ([[E-type]]) oli pitkittäiset vääntösauvat edessä. Myös [[Porsche]]n 911 -mallissa käytettiin pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

[[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

== Katso myös ==

* [[Vääntösauvajousituksen säätö]]

{{enWikipedia|Torsion_beam_suspension}}
{{http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_bar_suspension}}

[[Luokka:Pyöräntuenta]]

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-12-09T11:29:11Z

CH43T0C: /* Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) */

Yleinen harhaluulo [[Vääntösauvajousitus|vääntösauvajousituksella]] varustetun auton korkeuden muuttamisessa on se, että korkeutta voitaisiin muuttaa minimissään n. 40 mm. Tämä on todellakin vain luulo, koska tosiasiassa korkeutta voidaan muuttaa n. 4 mm portain. Tässä oppaassa perehdytään tarkemmin vääntösauvajousituksen säätämiseen.

== Yleistä ==

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamissa autoissa [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. - Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vanhemmissa [[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

== Tarvittavat välineet ==

* [[CRC]]:tä tms. (vanhoissa/paljon ajetuissa osat on yleensä hieman tiukassa)
* Tunkki, 2 kpl alustapukkeja TAI nosturi
* Mittanauha TAI ns. Dummy shock
* Räikkä + erikokoisia hylsyjä (10 mm, 13 mm, 17 mm, 19 mm)
* Kiintoavaimia (ks. hylsykoot)
* Iso leka ja tuurna
* Ruuvitalttoja
* Torx-avaimia

== Esivalmistelut ==

Ruiskuttele CRC:tä, tai vastaavaa ruosteenirroitusöljyä vääntösauvojen ja pulttien juureen n. 2 viikkoa ennen suuniteltua säätöajankohtaa. Toista käsittely vielä viikkoa ennen säätöä.

== Poikittaisten takajousien säätäminen (VW ja Renault) ==

* Irrota akun kaapelit
* Nosta auto ilmaan ja tue se alustapukkien päälle
* Irroita takarenkaat
* Irroita iskunvaimentajat
* Avaa kallistuksenvakaajan kiinnityspultit sekä vääntösauvojen pultit/epäkeskoprikat
* Mittaa seuraavaksi iskunvaimentimien kiinnityspisteiden välinen etäisyys
* Lyö vääntösauvat irti booreiltaan (tähän menee yleensä aikaa, koska sauvat ovat jumissa) - varo kolhimasta sauvoja (käytä puuklosseja tms. suojaa); sauva, jossa on koloja tai joka on taipunut, on käyttökelvoton ja turvallisuusriski
* Seuraavaksi aseta tukivarret siten, että iskunvaimentimien kiinnityspisteiden väli pienenee (madallus) tai suurenee (korotus). Suhde on n. 2/3 eli jos haluat madaltaa autoa 30 mm, niin kiinnityspisteiden väliä tulisi pienentää 20 mm
* Kun olet asettanut tukivarret haluttuun asentoon joko mittaamalla tai Dummy shockin avulla voit asentaa vääntösauvat takaisin booreihinsa
* Tämän jälkeen voit kiinnittää sauvojen prikat ja pultit sekä vakaajan pultit takaisin
* Kiinnitä iskunvaimentimet ja renkaat
* Laske auto alas

== Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) ==

Vääntösauvoja säätämällä etupään korkeutta on helppo muuttaa, mutta korkeutta muutettaessa on pyöräkulmat (sekä camber että caster-kulma) AINA säädettävä uudelleen. - Näin auton korkeus säädetään tehtaan arvoihin:
* Täytä polttoainetankki (jotta auton paino asettuu tehtaan arvoihin) ja tarkista ja/tai säädä renkaiden ilmanpaine oikeaan lukemaan
* Siirrä etuistuimet taka-asentoon ja laita (avoautossa) katto kiinni
* Aja auto vaakasuoralle alustalle
* Tarkista oikea korkeus auton korjauskäsikirjasta tms.
* Mittaa etupään nykykorkeus lattiasta alatukivarren alle, auton molemmilta puolilta (eroa ei saisi olla enempää kuin 3mm)
* Mitta otetaan kahdesta paikasta: pallonivelen reunakohdasta ja vääntösauvan kiinnityskohdasta (ero p.o. luokkaa 50mm, tarkista oman autosi mitta korjauskäsikirjasta!)
* 'Pumppaa' auton etupäätä ylös-alas lokasuojasta painaen useamman kerran, ja anna keulan asettua
* Mittaa etupään korkeus uudestaan
* Nosta auto ilmaan nosturilla tai tue sen etupää alustapukkien päälle
* Anna etujousituksen laskeutua alas, jotta vääntösauvojen jännitys vapautuu
* Tarkista vääntösauvan säätöruuvien kunto: ruuvi on auton alla vääntösauvan etupäässä, sauvan vieressä
* Puhdista ruuvin kierteet tarvittaessa & ruiskuta irrotusöljy (ruuvissa on hieno kierre, joka vaurioituu helposti!)
* Ruuvi on erittäin lujassa: tarvitset pitkän (noin 1 metri) momenttivarren
* Ota 1 1/8" tai 1 1/4" avain (ruuvi on eri autoissa eri kokoinen) ja kiristä tai löysää tarpeen mukaan, yksi kierros kerrallaan
* Laske auto alas
* Tarkista uusi korkeus, ja toista vaiheet tarvittaessa: kiristä tai löysää säätöruuvia tarpeen mukaan
* Auton tunkkaaminen ylös, sauvan säätö, laskeminen alas jne. voidaan joutua toistamaan useaan kertaan, mutta tämä on ainoa oikea tapa hoitaa asia!
* Säädä pyöräkulmat

Huomioithan, että jos säätöruuvin kierre on viallinen, jousitusta ei voi säätää.

Jos olet vaihtanut vääntösauvat uusiin, tarkista että ne ovat autossa oikein: vasen sauva vasemmalla (sauvan päässä merkintä L, pariton Mopar-osanumero, esim. 521) ja oikea sauva oikealla (sauvan päässä merkintä R, parillinen Mopar-osanumero, esim. 522). Molemmat sauvat tietysti vaihdetaan samalla kertaa, jotta jousivakio, ja siten ajettavuus pysyy molemmilla puolilla autoa samana. Tämä on puhtaasti liikenneturvallisuuskysymys.

Sillä, kummalle sivulle vääntösauva tulee, on merkitystä, koska Chrysler-yhtymän autoissa sauvat on esijännitetty 30 asteen verran. Vasemmalle tarkoitettua sauvaa on kierretty etupäästään oikealle, ja oikean puoleista sauvaa päin vastoin. Tästä johtuu se, että jos asennat sauvan väärälle puolelle, jousitus pohjaa heti. Esijännityksen idea on siinä, että näin voidaan käyttää hiukan ohuempaa ja kevyempää sauvaa. Näin O.E.M.osissa - ns. ''after-market'' -sauvoissa esijännitystä ei välttämättä ole (tarkista asia sauvaa hankkiessasi), joten sauvan on oltava hiukan tuhdimpi kuin alkuperäinen, jotta jousivoima pysyy halutuissa arvoissa.

Jos auton keula laskeutuu alas pian säätämisen jälkeen, on vääntösauvan metalli väsynyt ja sauvat on aika vaihtaa.

Uusia vääntösauvoja valmistaa ja myy esim. Firm Feel Inc. Washingtonin osavaltiossa USA:ssa, ks. [http://www.firmfeel.com]

Chrysler-yhtymän autoissa käytettävien vääntösauvojen pituudet ja paksuudet löydät [[täältä]].

== Osat ==
[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|330px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

Kts. kuva
* 1. Akseliputki
* 2. Vääntösauvat
* 3. Kallistuksenvakaaja (ei näy kuvassa, akseliputken sisällä)
* 4. Tukivarret
* 5. Vääntösauvojen prikat ja kiinnityspultit
* 6. Kallistuksenvakaajan kiinnityspultit
* 7. Akselin kiinnityspisteet
* 8. Iskunvaimentimien kiinnityspisteet

''Tämä artikkeli on tehty vain Peugeot/Citroën -akselin pohjalta. Artikkelissa voi olla puutteita ja jopa virheitä. Täydennä/korjaa vapaasti.''

[[luokka:oppaat]]

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-12-09T11:26:42Z

CH43T0C: /* Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) */

Yleinen harhaluulo [[Vääntösauvajousitus|vääntösauvajousituksella]] varustetun auton korkeuden muuttamisessa on se, että korkeutta voitaisiin muuttaa minimissään n. 40 mm. Tämä on todellakin vain luulo, koska tosiasiassa korkeutta voidaan muuttaa n. 4 mm portain. Tässä oppaassa perehdytään tarkemmin vääntösauvajousituksen säätämiseen.

== Yleistä ==

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamissa autoissa [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. - Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vanhemmissa [[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

== Tarvittavat välineet ==

* [[CRC]]:tä tms. (vanhoissa/paljon ajetuissa osat on yleensä hieman tiukassa)
* Tunkki, 2 kpl alustapukkeja TAI nosturi
* Mittanauha TAI ns. Dummy shock
* Räikkä + erikokoisia hylsyjä (10 mm, 13 mm, 17 mm, 19 mm)
* Kiintoavaimia (ks. hylsykoot)
* Iso leka ja tuurna
* Ruuvitalttoja
* Torx-avaimia

== Esivalmistelut ==

Ruiskuttele CRC:tä, tai vastaavaa ruosteenirroitusöljyä vääntösauvojen ja pulttien juureen n. 2 viikkoa ennen suuniteltua säätöajankohtaa. Toista käsittely vielä viikkoa ennen säätöä.

== Poikittaisten takajousien säätäminen (VW ja Renault) ==

* Irrota akun kaapelit
* Nosta auto ilmaan ja tue se alustapukkien päälle
* Irroita takarenkaat
* Irroita iskunvaimentajat
* Avaa kallistuksenvakaajan kiinnityspultit sekä vääntösauvojen pultit/epäkeskoprikat
* Mittaa seuraavaksi iskunvaimentimien kiinnityspisteiden välinen etäisyys
* Lyö vääntösauvat irti booreiltaan (tähän menee yleensä aikaa, koska sauvat ovat jumissa) - varo kolhimasta sauvoja (käytä puuklosseja tms. suojaa); sauva, jossa on koloja tai joka on taipunut, on käyttökelvoton ja turvallisuusriski
* Seuraavaksi aseta tukivarret siten, että iskunvaimentimien kiinnityspisteiden väli pienenee (madallus) tai suurenee (korotus). Suhde on n. 2/3 eli jos haluat madaltaa autoa 30 mm, niin kiinnityspisteiden väliä tulisi pienentää 20 mm
* Kun olet asettanut tukivarret haluttuun asentoon joko mittaamalla tai Dummy shockin avulla voit asentaa vääntösauvat takaisin booreihinsa
* Tämän jälkeen voit kiinnittää sauvojen prikat ja pultit sekä vakaajan pultit takaisin
* Kiinnitä iskunvaimentimet ja renkaat
* Laske auto alas

== Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) ==

Vääntösauvoja säätämällä etupään korkeutta on helppo muuttaa, mutta korkeutta muutettaessa on pyöräkulmat (sekä camber että caster-kulma) AINA säädettävä uudelleen. - Näin auton korkeus säädetään tehtaan arvoihin:
* Täytä polttoainetankki (jotta auton paino asettuu tehtaan arvoihin) ja tarkista ja/tai säädä renkaiden ilmanpaine oikeaan lukemaan
* Siirrä etuistuimet taka-asentoon ja laita (avoautossa) katto kiinni
* Aja auto vaakasuoralle alustalle
* Tarkista oikea korkeus auton korjauskäsikirjasta tms.
* Mittaa etupään nykykorkeus lattiasta alatukivarren alle, auton molemmilta puolilta (eroa ei saisi olla enempää kuin 3mm)
* Mitta otetaan kahdesta paikasta: pallonivelen reunakohdasta ja vääntösauvan kiinnityskohdasta (ero p.o. luokkaa 50mm, tarkista oman autosi mitta korjauskäsikirjasta!)
* 'Pumppaa' auton etupäätä ylös-alas lokasuojasta painaen useamman kerran, ja anna keulan asettua
* Mittaa etupään korkeus uudestaan
* Nosta auto ilmaan nosturilla tai tue sen etupää alustapukkien päälle
* Anna etujousituksen laskeutua alas, jotta vääntösauvojen jännitys vapautuu
* Tarkista vääntösauvan säätöruuvien kunto: ruuvi on auton alla vääntösauvan etupäässä, sauvan vieressä
* Puhdista ruuvin kierteet tarvittaessa & ruiskuta irrotusöljy (ruuvissa on hieno kierre, joka vaurioituu helposti!)
* Ruuvi on erittäin lujassa: tarvitset pitkän (noin 1 metri) momenttivarren
* Ota 1 1/8" tai 1 1/4" avain (ruuvi on eri autoissa eri kokoinen) ja kiristä tai löysää tarpeen mukaan, yksi kierros kerrallaan
* Laske auto alas
* Tarkista uusi korkeus, ja toista vaiheet tarvittaessa: kiristä tai löysää säätöruuvia tarpeen mukaan
* Auton tunkkaaminen ylös, sauvan säätö, laskeminen alas jne. voidaan joutua toistamaan useaan kertaan, mutta tämä on ainoa oikea tapa hoitaa asia!
* Säädä pyöräkulmat

Huomioithan, että jos säätöruuvin kierre on viallinen, jousitusta ei voi säätää.

Jos olet vaihtanut vääntösauvat uusiin, tarkista että ne ovat autossa oikein: vasen sauva vasemmalla (sauvan päässä merkintä L, pariton Mopar-osanumero, esim. 521) ja oikea sauva oikealla (sauvan päässä merkintä R, parillinen Mopar-osanumero, esim. 522). Molemmat sauvat tietysti vaihdetaan samalla kertaa, jotta jousivakio, ja siten ajettavuus pysyy molemmilla puolilla autoa samana. Tämä on puhtaasti liikenneturvallisuuskysymys.

Sillä, kummalle sivulle vääntösauva tulee, on merkitystä, koska Chrysler-yhtymän autoissa sauvat on esijännitetty 30 asteen verran. Vasemmalle tarkoitettua sauvaa on kierretty etupäästään oikealle, ja oikean puoleista sauvaa päin vastoin. Tästä johtuu se, että jos asennat sauvan väärälle puolelle, jousitus pohjaa heti. Esijännityksen idea on siinä, että näin voidaan käyttää hiukan ohuempaa ja kevyempää sauvaa. Näin O.E.M.osissa - ns. ''after-market'' -sauvoissa esijännitystä ei välttämättä ole (tarkista asia sauvaa hankkiessasi), joten sauvan on oltava hiukan tuhdimpi kuin alkuperäinen, jotta jousivoima pysyy halutuissa arvoissa.

Jos auton keula laskeutuu alas pian säätämisen jälkeen, on vääntösauvan metalli väsynyt ja sauvat on aika vaihtaa.

Uusia vääntösauvoja valmistaa ja myy esim. Firm Feel Inc. Washingtonin osavaltiossa USA:ssa, ks. [http://www.firmfeel.com]

== Osat ==
[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|330px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

Kts. kuva
* 1. Akseliputki
* 2. Vääntösauvat
* 3. Kallistuksenvakaaja (ei näy kuvassa, akseliputken sisällä)
* 4. Tukivarret
* 5. Vääntösauvojen prikat ja kiinnityspultit
* 6. Kallistuksenvakaajan kiinnityspultit
* 7. Akselin kiinnityspisteet
* 8. Iskunvaimentimien kiinnityspisteet

''Tämä artikkeli on tehty vain Peugeot/Citroën -akselin pohjalta. Artikkelissa voi olla puutteita ja jopa virheitä. Täydennä/korjaa vapaasti.''

[[luokka:oppaat]]

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-12-09T11:25:01Z

CH43T0C: /* Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) */

Yleinen harhaluulo [[Vääntösauvajousitus|vääntösauvajousituksella]] varustetun auton korkeuden muuttamisessa on se, että korkeutta voitaisiin muuttaa minimissään n. 40 mm. Tämä on todellakin vain luulo, koska tosiasiassa korkeutta voidaan muuttaa n. 4 mm portain. Tässä oppaassa perehdytään tarkemmin vääntösauvajousituksen säätämiseen.

== Yleistä ==

Nykyään yleisin vääntösauvajousitustyyppi lienee [[Peugeot]]in ja [[Citroën]]in käyttämä 2-sauvainen (poikittain)
taka-akseli, jossa [[kallistuksenvakaaja]] on sijoitettu akseliputken sisälle. Tämä jousitustyyppi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1974 Volkswagen Golfissa.

Amerikkalaisissa Chrysler-yhtymän valmistamissa autoissa [[Dodge]], [[Plymouth]], [[Chrysler]], [[Imperial]] pitkittäinen vääntösauvajousitus etupyörillä oli vakioratkaisu vuodesta 1957 lähtien, aina vuoteen 1981 saakka. - Vuosina 1976-1989 valmistetuissa Dodge Aspen ja Plymouth Volare-malleissa oli poikittaiset vääntösauvat edessä. Myös muutamissa [[GM]]-yhtymän amerikkalaisissa autoissa ([[Cadillac Eldorado]], [[Oldsmobile Toronado]]) käytettiin pitkittäisiä vääntösauvoja etujousina.

Vanhemmissa [[Renault]]-malleissa (R4, R5, R6) oli pitkittäinen [[vääntösauvajousitus]]. Myös Mitsubishi Pajeroissa käytetään pitkittäistä vääntösauvajousitusta edessä.

== Tarvittavat välineet ==

* [[CRC]]:tä tms. (vanhoissa/paljon ajetuissa osat on yleensä hieman tiukassa)
* Tunkki, 2 kpl alustapukkeja TAI nosturi
* Mittanauha TAI ns. Dummy shock
* Räikkä + erikokoisia hylsyjä (10 mm, 13 mm, 17 mm, 19 mm)
* Kiintoavaimia (ks. hylsykoot)
* Iso leka ja tuurna
* Ruuvitalttoja
* Torx-avaimia

== Esivalmistelut ==

Ruiskuttele CRC:tä, tai vastaavaa ruosteenirroitusöljyä vääntösauvojen ja pulttien juureen n. 2 viikkoa ennen suuniteltua säätöajankohtaa. Toista käsittely vielä viikkoa ennen säätöä.

== Poikittaisten takajousien säätäminen (VW ja Renault) ==

* Irrota akun kaapelit
* Nosta auto ilmaan ja tue se alustapukkien päälle
* Irroita takarenkaat
* Irroita iskunvaimentajat
* Avaa kallistuksenvakaajan kiinnityspultit sekä vääntösauvojen pultit/epäkeskoprikat
* Mittaa seuraavaksi iskunvaimentimien kiinnityspisteiden välinen etäisyys
* Lyö vääntösauvat irti booreiltaan (tähän menee yleensä aikaa, koska sauvat ovat jumissa) - varo kolhimasta sauvoja (käytä puuklosseja tms. suojaa); sauva, jossa on koloja tai joka on taipunut, on käyttökelvoton ja turvallisuusriski
* Seuraavaksi aseta tukivarret siten, että iskunvaimentimien kiinnityspisteiden väli pienenee (madallus) tai suurenee (korotus). Suhde on n. 2/3 eli jos haluat madaltaa autoa 30 mm, niin kiinnityspisteiden väliä tulisi pienentää 20 mm
* Kun olet asettanut tukivarret haluttuun asentoon joko mittaamalla tai Dummy shockin avulla voit asentaa vääntösauvat takaisin booreihinsa
* Tämän jälkeen voit kiinnittää sauvojen prikat ja pultit sekä vakaajan pultit takaisin
* Kiinnitä iskunvaimentimet ja renkaat
* Laske auto alas

== Pitkittäisten etusauvojen säätäminen (Mopar) ==

Vääntösauvoja säätämällä etupään korkeutta on helppo muuttaa, mutta korkeutta muutettaessa on pyöräkulmat (sekä camber että caster-kulma) AINA säädettävä uudelleen. - Näin auton korkeus säädetään tehtaan arvoihin:
* Täytä polttoainetankki (jotta auton paino asettuu tehtaan arvoihin) ja tarkista ja/tai säädä renkaiden ilmanpaine oikeaan lukemaan
* Siirrä etuistuimet taka-asentoon ja laita (avoautossa) katto kiinni
* Aja auto vaakasuoralle alustalle
* Tarkista oikea korkeus auton korjauskäsikirjasta tms.
* Mittaa etupään nykykorkeus lattiasta alatukivarren alle, auton molemmilta puolilta (eroa ei saisi olla enempää kuin 3mm)
* Mitta otetaan kahdesta paikasta: pallonivelen reunakohdasta ja vääntösauvan kiinnityskohdasta (ero p.o. luokkaa 50mm, tarkista oman autosi mitta korjauskäsikirjasta!)
* 'Pumppaa' auton etupäätä ylös-alas lokasuojasta painaen useamman kerran, ja anna keulan asettua
* Mittaa etupään korkeus uudestaan
* Nosta auto ilmaan nosturilla tai tue sen etupää alustapukkien päälle
* Anna etujousituksen laskeutua alas, jotta vääntösauvojen jännitys vapautuu
* Tarkista vääntösauvan säätöruuvien kunto: ruuvi on alatukivarren sisällä, vääntösauvan etupäässä
* Puhdista ruuvin kierteet tarvittaessa & ruiskuta irrotusöljy (ruuvissa on hieno kierre, joka vaurioituu helposti!)
* Ruuvi on erittäin lujassa: tarvitset pitkän (noin 1 metri) momenttivarren
* Ota 1 1/8" tai 1 1/4" avain (ruuvi on eri autoissa eri kokoinen) ja kiristä tai löysää tarpeen mukaan, yksi kierros kerrallaan
* Laske auto alas
* Tarkista uusi korkeus, ja toista vaiheet tarvittaessa: kiristä tai löysää säätöruuvia tarpeen mukaan
* Auton tunkkaaminen ylös, sauvan säätö, laskeminen alas jne. voidaan joutua toistamaan useaan kertaan, mutta tämä on ainoa oikea tapa hoitaa asia!
* Säädä pyöräkulmat

Huomioithan, että jos säätöruuvin kierre on viallinen, jousitusta ei voi säätää.

Jos olet vaihtanut vääntösauvat uusiin, tarkista että ne ovat autossa oikein: vasen sauva vasemmalla (sauvan päässä merkintä L, pariton Mopar-osanumero, esim. 521) ja oikea sauva oikealla (sauvan päässä merkintä R, parillinen Mopar-osanumero, esim. 522). Molemmat sauvat tietysti vaihdetaan samalla kertaa, jotta jousivakio, ja siten ajettavuus pysyy molemmilla puolilla autoa samana. Tämä on puhtaasti liikenneturvallisuuskysymys.

Sillä, kummalle sivulle vääntösauva tulee, on merkitystä, koska Chrysler-yhtymän autoissa sauvat on esijännitetty 30 asteen verran. Vasemmalle tarkoitettua sauvaa on kierretty etupäästään oikealle, ja oikean puoleista sauvaa päin vastoin. Tästä johtuu se, että jos asennat sauvan väärälle puolelle, jousitus pohjaa heti. Esijännityksen idea on siinä, että näin voidaan käyttää hiukan ohuempaa ja kevyempää sauvaa. Näin O.E.M.osissa - ns. ''after-market'' -sauvoissa esijännitystä ei välttämättä ole (tarkista asia sauvaa hankkiessasi), joten sauvan on oltava hiukan tuhdimpi kuin alkuperäinen, jotta jousivoima pysyy halutuissa arvoissa.

Jos auton keula laskeutuu alas pian säätämisen jälkeen, on vääntösauvan metalli väsynyt ja sauvat on aika vaihtaa.

Uusia vääntösauvoja valmistaa ja myy esim. Firm Feel Inc. Washingtonin osavaltiossa USA:ssa, ks. [http://www.firmfeel.com]

== Osat ==
[[Kuva:Vaantosauvaakseli.jpg|thumb|330px|Taka-akselin rakenne. (Peugeot 106)]]

Kts. kuva
* 1. Akseliputki
* 2. Vääntösauvat
* 3. Kallistuksenvakaaja (ei näy kuvassa, akseliputken sisällä)
* 4. Tukivarret
* 5. Vääntösauvojen prikat ja kiinnityspultit
* 6. Kallistuksenvakaajan kiinnityspultit
* 7. Akselin kiinnityspisteet
* 8. Iskunvaimentimien kiinnityspisteet

''Tämä artikkeli on tehty vain Peugeot/Citroën -akselin pohjalta. Artikkelissa voi olla puutteita ja jopa virheitä. Täydennä/korjaa vapaasti.''

[[luokka:oppaat]]

Vääntösauvajousitus

2010-11-27T13:51:08Z

CH43T0C:

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-11-27T13:40:13Z

CH43T0C: /* Yleistä */

Vääntösauvajousituksen säätö

2010-11-27T13:19:50Z

CH43T0C: /* Säätäminen */

Ferrari Dino

2010-09-26T16:47:01Z

CH43T0C: /* Dino */

{{malli|
nimi = Ferrari Dino 206/246|
kuva = [[Kuva:800px-Ferrari Dino.jpg|250px|Ferrari Dino 206/246]]|
valmistaja = Ferrari|
valmistusmaa = Italia|
valmistusaika = [[1968]]–[[1973]]|
luokka = [[urheiluauto]]|
kori = 2-ovinen [[targa]] 2-ovinen [[coupe]]|
moottori = [[V6]] [[DOHC]] 12V|
huippunopeus = 225–235 km/h|
kiihtyvyys = 7,1–7,5 s (0–100 km/h)|
iskutilavuus = 1987–2418 cm3|
teho = 182–197 hv|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = |
seuraaja = [[Ferrari 308 GTB]]|
samaaluokkaa = }}

'''Dino''' oli [[Ferrari]]n käyttämä nimitys sen [[keskimoottori]]sista [[takaveto]]isista [[urheiluauto]]ista vuodesta [[1968]] vuoteen [[1976]]. Dino-nimestä luovuttiin vuonna 1976, mutta autot säilyivät kuitenkin tuotannossa. Ferrarin tarkoituksena oli rakentaa halvempia autoja ja käyttää komponentteja yleisimmistä autoista, paljolti samalla tapaa kuin [[Porsche]] teki [[Porsche 914|914]] mallin kanssa.

Dino oli ensimmäinen Ferrari, jota valmistettiin suuria määriä. Viiden vuoden aikana valmistettiin lähes 4000 [[V6]] Dinoa. Vuonna [[2004]] Sports Car International nimesi tämän auton kuudenneksi Top Sports Cars of 1970 -listalla. Motor Trend Classic nimesi 206/246-mallin seitsemänneksi parhaaksi Ferrariksi kautta aikojen.

== Dino ==

"Dino" oli Enzo Ferrarin vuonna 1956 lihassurkastumatautiin kuolleen, ja Ferrarin tulevaksi johtajaksi koulutetun pojan, Alfredo Ferrarin lempinimi. Alfredino ehdotti vuonna 1955 Enzo Ferrarille 1,5-litraisen V6-moottorin kehittämistä seuraavan vuoden F2-sarjaan. Moottorin käytännön suunnittelun teki Vittorio Jano.

Vuonna [[1966]], Ferrari toivoi kilpailevansa 1,6-litraisten F2-luokassa Ferrari Dino V6-moottorilla. Yhtiöllä ei ollut kuitenkaan valmiuksia tuottaa 500 autoa luokituksen saamiseksi, joten Enzo Ferrari kääntyi [[Fiat]]in puoleen, ehdottaen Ferrarin ja Fiatin yhteistyönä valmistettavaa urheiluautoa, joka käyttäisi samaa moottoria. Näin syntyi [[etumoottori]]nen [[takaveto]]inen [[Fiat Dino]]. Se käytti 2 litran (1987 cm3) versiota moottorista ja mahdollisti näin Ferrarin osallistumisen kilpasarjaan.

Noihin aikoihin keskimoottorin käyttö oli arveluttavaa. [[Lamborghini]] valmisti keskimoottorisen [[Lamborghini Miura|Miuran]] mutta Enzo Ferrari ajatteli että keskimoottorinen Ferrari ei olisi turvallinen asiakkaiden käsissä. Hän antoi kuitenkin Sergio [[Pininfarina]]n rakentaa keskimoottorisen [[konseptiauto]]n vuoden [[1965]] [[Pariisin autonäyttely]]yn. Malli osoitti, että pienitehoinen auto ei tuottaisi ongelmia asiakkaille.

Monet ajattelevat vain V6-moottorisia autoja kun käytetään Dino-nimeä. Myös myöhempiä malleja ([[Ferrari_Dino_308_GT4|Dino 308 GT4]] ja [[Ferrari 308 GTB|308 GTB]]) myytiin myös Dino-merkin alla. Näitä ei kuitenkaan aina lasketa varsinaiseen Dino-mallistoon. Molemmat V8-mallit nimettiin nopeasti vain Ferrari-merkille.

== Dino 206 ([[1968]]–[[1969]]) ==

Dino 206:n tuotantoversio oli erinomainen urheiluauto kauniilla [[Pininfarina]]n korilla. Monet pitävät tätä tyyllikkäimpänä Ferrarin keskimoottorisista autoista. Autossa on pyöreät linjat ja kulmat kuten aikaisemmissa italialaisissa autoissa. 206 käyttää poikittain asennettua 65 asteista 2-litraista täysalumiinista V6-moottoria, kevyttä koria ja keskimoottorirakennetta. Auton kori on alumiinia. Moottori kiertää 8000 kierrokseen asti ja mallissa on erillisjousitus, 5-vaihteinen vaihdelaatikko ja levyjarrut kaikissa pyörissä. Auto oli suuri edistysaskel verrattuna aikaisempiin Ferrarin urheilumalleihin.

== Dino 246 ([[1969]]–[[1973]]) ==

Markkinat vaativat suurempaa tehoa ja siihen vastaattiin Dino 256 -mallilla, jossa oli 2,4-litrainen (2418 cm3) moottori. Moottorissa oli rautalohko ja alumiinikansi. Se tuotti 195 hv (@ 7600 r(min) ja oli saatavana kiinteällä katolla ('''GT''' [[coupe]]) tai vuoden 1971 jälkeen avomalli '''GTS''':nä

== Dino 308 GT4 ==
{{pääartikkeli|Ferrari_Dino_308_GT4}}

Kulmikkaampi [[Bertone]]n muotoilema 2+2-paikkainen '''Ferrari 308 GT4''' käytti myös Dino nimeä.

==Ulkoiset linkit==

*[http://www.dinoregister.com/production.html Dino Register]

{{enWikipedia|Ferrari_Dino}}

[[Luokka:Ferrari|Dino]]
[[Luokka:Mallit|Dino]]

Chrysler New Yorker

2010-09-25T15:51:55Z

CH43T0C: /* 5. sukupolvi (1965–1968) */

{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–? cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 11 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996. New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1949) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli". Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin Imperialin alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]].

== 2. sukupolvi (1950–1956) ==

== 3. sukupolvi (1957–1961) ==

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm). Vuonna 1957 New Yorkereita myytiin yhteensä 10 948 kappaletta, joista 1049 oli avomalleja.

== 4. sukupolvi (1962–1964) ==

Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1962 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 5. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen automaatti. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai neljää korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

== 6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) ==

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto oli perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 7. sukupolvi (1979–1981) ==

== 8. sukupolvi (1982) ==
{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==

V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli
!colspan=2|Moottori
!Iskutilavuus
!Teho
!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==

*Pituus: 5270 mm
*Leveys: 1891 mm
*Korkeus: 1419 mm
*Akseliväli: 2870 mm
*Raideleveys e/t: 1574 mm
*Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 9. sukupolvi (1983–1988) ==

== 10. sukupolvi (1988–1993) ==

== 11. sukupolvi (1994–1996) ==

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2010-09-25T15:46:40Z

CH43T0C: /* 6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) */

{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–? cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 11 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996. New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1949) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli". Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin Imperialin alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]].

== 2. sukupolvi (1950–1956) ==

== 3. sukupolvi (1957–1961) ==

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm). Vuonna 1957 New Yorkereita myytiin yhteensä 10 948 kappaletta, joista 1049 oli avomalleja.

== 4. sukupolvi (1962–1964) ==

Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1962 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 5. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille siirtynyt, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen automaatti. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai neljää korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop.

Vuonna 1965 New Yorkerin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

== 6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) ==

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto oli perustui edelliseen mallisukupolveen.
Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 7. sukupolvi (1979–1981) ==

== 8. sukupolvi (1982) ==
{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==

V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli
!colspan=2|Moottori
!Iskutilavuus
!Teho
!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==

*Pituus: 5270 mm
*Leveys: 1891 mm
*Korkeus: 1419 mm
*Akseliväli: 2870 mm
*Raideleveys e/t: 1574 mm
*Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 9. sukupolvi (1983–1988) ==

== 10. sukupolvi (1988–1993) ==

== 11. sukupolvi (1994–1996) ==

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2010-09-25T15:27:25Z

CH43T0C: /* 3. sukupolvi (1957–1961) */

{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–? cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 11 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996. New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1949) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli". Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin Imperialin alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]].

== 2. sukupolvi (1950–1956) ==

== 3. sukupolvi (1957–1961) ==

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm). Vuonna 1957 New Yorkereita myytiin yhteensä 10 948 kappaletta, joista 1049 oli avomalleja.

== 4. sukupolvi (1962–1964) ==

Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1962 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 5. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille siirtynyt, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen automaatti. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai neljää korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop.

Vuonna 1965 New Yorkerin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

== 6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) ==

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englaninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto oli perustui edelliseen mallisukupolveen.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 7. sukupolvi (1979–1981) ==

== 8. sukupolvi (1982) ==
{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==

V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli
!colspan=2|Moottori
!Iskutilavuus
!Teho
!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==

*Pituus: 5270 mm
*Leveys: 1891 mm
*Korkeus: 1419 mm
*Akseliväli: 2870 mm
*Raideleveys e/t: 1574 mm
*Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 9. sukupolvi (1983–1988) ==

== 10. sukupolvi (1988–1993) ==

== 11. sukupolvi (1994–1996) ==

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]

Chrysler New Yorker

2010-09-25T15:25:54Z

CH43T0C: /* 5. sukupolvi (1965–1968) */

{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = |
valmistaja = Chrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1936]]–[[1996]]|
luokka = [[Suuri auto]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]], [[V8]]|
huippunopeus = 195 km/h|
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518–? cm3|
teho = 350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Takaveto]], [[etuveto]]|
hintaluokka = n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)|
edeltäjä = |
seuraaja = [[Chrysler 300M]]|
samaaluokkaa = [[Buick Electra]], [[Oldsmobile 98]]
|}}

'''Chrysler New Yorker''' oli [[full-size]]-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina [[1939]]–[[1996]]. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 11 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996. New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit [[Chrysler Saratoga|Saratoga]], [[Chrysler Windsor|Windsor]], [[Chrysler Newport|Newport]] sekä [[Chrysler 300|300]] jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi [[Chrysler 300M]] vuonna [[1998]].

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi [[Auto-Berner]] 1950-luvun alusta vuoteen [[1977]], ja [[Aro-Yhtymä Oy]] vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

== 1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1949) ==
Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin [[Imperialin]] edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli". Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin Imperialin alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty [[Saratoga]].

== 2. sukupolvi (1950–1956) ==

== 3. sukupolvi (1957–1961) ==

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija [[Virgil Exner sr.]] (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä ''Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm). Vuonna 1957 New Yorkereita myytiin yhteensä 10 948 kappaletta, joista 1049 oli avomalleja.

== 4. sukupolvi (1962–1964) ==

Muotoilija [[Virgil Exner sr.]] suunnitteli mallivuodeksi 1962 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

== 5. sukupolvi (1965–1968) ==
Fordilta Chryslerille siirtynyt, vuoden 1961 [[Lincon Continentalin]] muotoilija [[Elwood Engel]] suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen automaatti. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään [[413 RB]]. New Yorkeria sai neljää korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop.

Vuonna 1965 New Yorkerin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

== 6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978) ==

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englaninkielisellä termillä [[fuselage-body]][http://www.fuselage.de]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto oli perustui edelliseen mallisukupolveen.

Vuoden 1968 [[Pontiac GTO]]:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. [[Imperial]]'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

== 7. sukupolvi (1979–1981) ==

== 8. sukupolvi (1982) ==
{{malli|
nimi = Chrysler New Yorker|
kuva = [[Kuva:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg|250px|Chrysler New Yorker]]|
valmistaja = DaimlerChrysler|
valmistusmaa = Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1994]]–[[1996]]|
luokka = [[Large]]|
kori = 4-ovinen [[sedan]]|
moottori = [[V6]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3518 cm3|
teho = 155 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[etuveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Chrysler New Yorker mk7]]|
seuraaja = ei seuraajaa|
samaaluokkaa = [[Oldsmobile Aurora]] [[Toyota Avalon]]}}

'''Chrysler New Yorker mk8''' on tehty mm. [[Eagle Vision]]in, [[Dodge Intepid]]in, [[Chrysler LHS]]:n ja [[Chrysler Concorde]]n kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen [[Jaguar]]-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

== Moottorit ==

V6-moottori edessä pitkittäin.

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Malli
!colspan=2|Moottori
!Iskutilavuus
!Teho
!Vääntö
|- bgcolor=#ffffff
|'''3.5 V6'''||[[V6]]||EGJ||3518 cm3||155 kW (211 hv) @ 5850 r/min||302 Nm @ 3350 r/min
|}

== Mitat ==

*Pituus: 5270 mm
*Leveys: 1891 mm
*Korkeus: 1419 mm
*Akseliväli: 2870 mm
*Raideleveys e/t: 1574 mm
*Omamassa: 1730 kg

[[Luokka:Chrysler|New Yorker mk8]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker mk8]]

== 9. sukupolvi (1983–1988) ==

== 10. sukupolvi (1988–1993) ==

== 11. sukupolvi (1994–1996) ==

{{Tynkä/Henkilöauto}}

[[Luokka:Chrysler|New Yorker]]
[[Luokka:Mallit|New Yorker]]