DAF kuorma-autot (1949 - 1990)

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta DAF (kuorma-auto))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

DAF -kuorma-autojen valmistus nivoutuu osittain yhtiön sotilasajoneuvotuotannon kanssa. Ennen II maailmansotaa DAF valmisti Fordin raskaammista kuorma-automalleista 6x4 Trado-konversioita ja kevyemmistä truck-luokan ajoneuvoista 4x4-konversioita, samaan tapaan kuin amerikkalainen Marmon-Herrington. Yhtiö hahmotteli ensimmäiset kuorma-autojen suunnitelmansa vuonna 1940 ja ne ruumiillistuivat kahdeksan vuotta myöhemmin kahden pystyhyttisen protyyppimallin, "DT5" ja "DT10", myötä.

A-sarja[muokkaa]

Vuonna 1949 DAF aloitti kuorma-autojen valmistuksen, prototyypin piirteitä omaavalla pystyhyttimallilla. Yhtiön kuorma-autojen valmistuslinja koostui neljästä, kantavuudeltaan 3-6 tonnisesta perusmallista. Voimanlähteinä toimivat amerikkalaiset 4- ja 6-sylinteriset Hercules-bensiinimoottorit, joiden iskutilavuus oli 4 - 4,9 l ja teho 83 - 102 hv, sekä englantilaisista, 70 - 83 hevosvoimaisista Perkins-dieselmoottoreista. Kantavuudesta ja moottorityypistä riippuen mallitunnuksena oli "A3O", "A40", "A50", "D50", "A60" tai "D60". Vaihteisto oli neliportainen, profiilipalkkirunko hitsaamalla koottu, jarrut hydrauliset, akseliväli 2650 - 4900 mm.

Vuonna 1950 DAF aloitti 1-tonnisen pakettiauto "A10":n valmistuksen. Auton akseliväli oli 2400 mm, moottorina 2,2-litrainen, 46 hv:n Hercules, vaihteisto 3-portainen synkronoitu. Pakettiautovalikoimaan kuuluivat myös lavamallit A107 ja A117

  • Ford-DAF-Trado 1938

  • DAF DT5 -prototyyppi 1948

  • A30 sotilasversiona

  • A50

  • D50

  • A60

  • D60

  • A10

A-sarja (1100 – 1800 -mallisto)[muokkaa]

Näiden mallien suosio Hollanissa ja sen naapurimaissa oli suurta, vuoden 1949 150:n auton tuotantomäärä kasvoi 3100:aan autoon vuonna 1954. Samaan aikaan yhtiön linja-autotuotanto oli myös kasvussa ja vuodesta 1953 lähtien yhtiö laajensi tehtaidensa pinta-alaa ja kapasiteettia huomattavasti. Vuonna 1955 markkinoille tuotiin uudet 1100-, 1300- ja 1500-mallit, kantavuudeltaan 5-, 6- ja 7 tonnia, kokonaispainoltaan 8,4 - 11 tonnia. Kaikkien mallien voimanlähteenä oli nyt englantilainen, 5750 cm3:n, 105 hv:n Leyland-diesel. Kun DAF sai valmiiksi Eindhoveniin oman moottoritehtaansa, siellä aloitettiin Leyland 0.350 -moottorin lisenssivalmistus nimellä "DD-575". Moottorin teho nostettiin 120 hevosvoimaan ja sitä käytettiin kokonaispainoltaan 12 - 14 tonnisten, uusien 1600- ja 1800 -mallien voimanlähteenä. 1950-luvun lopulla yhtiö esitteleee oman 155 hv:n "VV475"-bensiinimoottorinsa.

Vakiomallisten kuorma-autojen tunnus oli kirjain "A", rekkavetureiden tunnus oli kirjain "T". Mallitunnuksen viimeinen numero ilmaisee akselivälin senttimetreinä.

  • DD575-moottori

  • A1300DA-406, kantavuus 6 t

  • Pitkien matkojen T1802DS-300, junapaino 25 t, 165 hv.

  • A1600DD-490, kantavuus 8 t + 9 t

1000-sarjan ohjaamo[muokkaa]

1000-sarjan ohjaamo vuodelta 1961

DAF markkinoi ohjaamoidensa ylivertaista käyttömukavuutta. Vaahtokumitäytteinen kuljettajan istuin oli jousitettu ja iskunvaimentimella varustettu, lisäksi siitä löytyi pituus- ja korkeusuuntaiset säädöt. Semi-panoraamatuulilasi oli laminaattilasia ja konekoppa oli eristetty, jotta konehuoneesta kulkeutuisi mahdollisimman vähän lämpöä ja melua. Ohjaamon hallintalaitteiden ja mittariston asettelu edustaa oman aikansa tyypillistä käyttöergonomiaa.

2000-sarja ja Torpedo-sarja[muokkaa]

Vuonna 1957 DAF:in mallivalikoimaan lisättiin pitkäkeulainen mallisarja. Aluksi tarjolla oli kaksi perusmallia A12 ja A15, kantavuuksiltaan 4,5 - 7 tonnia. Voimanlähteenä näissäkin malleissa toimivat "Hercules", "Perkins" ja "Leyland", ostajan valinnan mukaan. Malliperhe osoittautui pitkäikäiseksi ja sitä valmistettiin vuoteen 1970 saakka, valikoima täydentyi vuosien aikana A13-, A16- ja A18 -malleilla. Tämän mallisarjan ulkonäöllisesti mieleenpainuvimpia piirteitä ovat kahteen suuntaan kaartuvat etulokasuojat sekä maskin ympäri kiertävä konepeiton reunus.

Nokkamallin maskin ympäri kiertävä reuna otettiin design-elementtinä käyttöön myös vuonna 1959 markkinoille tuodussa uudessa pystyhyttimallissa. 2000-sarjan rekkaveturit oli tarkoitettu kansainvälisen rahtiliikenteen markkinoille. Voimanlähteenä malleissa oli aluksi DAF:in 120 hv:n DD575, vuonna 1959 sen teho nostettiin turboahtimen avulla 165 hv:aan. Vuonna 1960 markkinoille tuotiin uusi moottori DO680, jonka teho oli aluksi 180 - 190 hv, viimeisissä iteraatioissaan 220 hv.

Torpedo-sarja[muokkaa]

DAF esitteli vuonna 1957 ns torpedo-keulaisen mallinsa, pystyäkseen vastaamaan konservatiivisempien asiakkaidensa vaatimuksiin. Vaikka moderni pystyhytti, jolla DAF oli tullut kuorma-automarkkinoille, oli monessa suhteessa käytännöllisempi ja taloudellisempi (enemmän kuormatilaa), monet autoilijat suosivat silti perinteistä nokkamallia. Tuoreena tulokkaana markkinoilla, DAF ei voinut ylenkatsoa tätä suuntausta ja yhtiö pyrki saavuttamaan ostajien konservatiivisen siiven suosion malleilla 13, 15 ja 16.
Näitä malleja valmistettiin pieninä määrinä ja melko pitkään vailla mitään merkittävää kehitystä. DAF:in tuotelinjassa ne olivat toisarvoisessa roolissa pystyhyttimalleihin nähden. Torpedo-sarjalle ei esitelty sen valmistuksen päätytyttä varsinaista seuraajaa. 1980-luvun alusssa DAF toi jälleen markkinoille nokkamallin. Tämä N-sarjan nimellä kulkenut vankka ja hieman karkeatekoinen mallisto oli suunnattu lähinnä kehittyvien maiden markkinoille.

  • DA13, 105 hv diesel, kantavuus 6 tonnia

  • DD16, 105 hv diesel, kantavuus 8 tonnia

  • 120 hv diesel

  • T15-2DD, 120 hv diesel

2000-sarja[muokkaa]

Vuonna 1957 DAF esitteli kansainvälisiin pitkien matkojen kuljetuksiin suunnitellun 2000-sarjan. Segmentti oli DAF:ille vielä hieman vieras ja tämä yhtiön ensimmäinen yritys lyödä itsensä läpi Euroopanlaajuisesti kariutui yhtiön kyvyttömyyteen ennakoida tulossa olleita muutoksia kansainvälisten kuljetusten säädöksissä ja ostajien tarpeiden vääristä arvioinneista.

DAF:in seuraava yritys tähän markkinasegmenttiin tapahtui vuonna 1963 esitellyllä 2600-sarjalla, joka osoitti että yhtiö oli nopea oppimaan virheistään. Mallisarja oli DAF:in läpimurto kansainvälisille markkinoille ja merkki on siitä alkaen ollut vahvassa maineessa pitkänmatkan rahtiliikenteessä.

  • DAF-Leyland 0.680 -dieselmoottori

  • DAF T2000DO-300.JPG
  • DAF 2000DO.JPG
  • DAF 2000DO-läpileikkaus.JPG

2600-sarja[muokkaa]

Vuosi 1962 oli DAF:in kuorma-autojen valmistuksesa käänteentekevä, sillä silloin yhtiö toi markkinoille uuden pystyhytttimallin A2600. Auton ohjaamo oli valoisa ja tilava, se oli saatavana makkuohjaamolla ja sen ulkonäkö suurine lasipinta-aloineen oli moderni. 16 - 19 tonnisten rekkavetureiden ja kuorma-autojen voimanlähteenä oli Leyland-perustainen, 220-hevosvoimainen DP680-dieselmoottori. Vuonna 1965 esiteltiin kevyempi 2400DP-sarja jonka moottorina toimi samainen DO680, mutta 180 hv:n versiona. Ohjaamona näissä kevyemmissä versioissa toimi edelleen vuonna 1957 esitelty 2000-sarjan hytti.

  • DAF 2600 rekkaveturi.jpg
  • DAF 2600 k-a+pv.jpg
  • DAF 2600 truck.jpg

DAF A2600-sarjan ominaisuuksiin kuuluivat mm. kaksitoimisin heilahduksenvaimentimin tuetut lehtijouset sekä kaksipiiriset paineilmatehosteiset jarrut. Vuonna 1968 Leylandin 0.680 -dieselmoottoriin pohjautuvasta voimanlähteestä oli muotoutunut DAF DK1160 -diesel. Alkuperäinen iskutilavuus oli kasvatettu 11,100:sta 11,627 cm3:iin ja teho 165:sta 230 hv:aan. Samaan aikaan yhtiö kehitti omaa kuusisylinteristä DH825-dieselmoottoriaan, jonka iskutilavuus oli 8268 cm3 ja teho 156 hv.

1970-luku[muokkaa]

Vuonna 1970 DAF esitteli uuden F-sarjansa, jonka tuotanto aloitettiin F1600- ja 2000 -malleilla. Mallisarjan tärkeitä ominaisuuksia valmistuksessa olivat valmistuksessa tarvittavien komponenttien vakiointi sekä moduulirakentaminen. 1970-luvun myötä 2600-sarjan moottoreiden tehoa nostettiin 304 hv:aan, kunnes mallin valmistus lopetettiin vuonna 1974 ja sen tilalle esiteltiin DAF 2800.

Vuonna 1971 DAF, Magirus, Saviem ja Volvo muodostivat yhteenliittymän joka tunnetaan nimellä Club of Four. Tämän yhteistyön hedelmänä DAF otti omaan valmistusohjelmaansa 1970-luvun puolivälissä kevyet F500-, F700-, F900- ja F1100 -mallit.Kaksi ensinmainittua oli varustettu 80 hv:n Perkins-dieselillä, kaksi jälkimmäistä yhtiön omalla 105 hv:n DD575-dieselillä. Kaupunkijakeluun oli tarjolla automaattivaihteisto. Mallien ohjaamona oli Club of four -hytti, joka oli yhteistyön näkyvin ja pitkäikäisin tuotos.

Vuonna 1971 DAF oli tuonut markkinoille kevyen F1200-1400 -sarjan, joka oli ikäänkuin pienennetty F1600:n versio. Vuosien 1978-79 aikana tämän mallisarjan F198-ohjaamo korvattiin "club of four" -ohjaamolla, joka oli tarkoitettu keskiraskaiden kuorma-autojen käyttöön. Tämän muutoksen myötä mallisto muuttui 1300-1500 -sarjaksi, jonka mallien kokonaispaino oli 12 - 14 tonnia. Voimanlähteinä tässä sarjassa toimivat vapaastihengittävä, 115 hv:n DF615-diesel ja saman moottorin turboahdettu versio, joka antoi tehoa 153 hv. Vaihteistona oli viisiportainen synkronoitu vaihteisto.

  • 1600

  • 1100 club of four -ohjaamolla

Keskiraskaille malleille luotiin 1970-luvulla F218-ohjaamo, joka muistuttaa 2600-mallia, mutta maski on erimallinen, pyöreät pariajovalot on korvattu suorakaiteen muotoisilla, puskuriin sijoitetuilla umpioilla ja ohjaamon katossa on 50 mm:n korotus. Mallisto koostui 13 - 16,5 tonnin kokonaispainoisista malleista, merkkinöiltään F1600, F1800, F2000 ja F2200. Tätä sarjaa valmistettiin vuosina 1970 - 1974.

2800 / 3300 / 3600 (1973 - 1990)[muokkaa]

Vuonna 1973 DAF esitteli aiempaa 20 cm leveämmän F241-ohjaamon, jonka myötä yhtiön kuorma-autolinjaston uudeksi lippulaivaksi tuli 2800-malli. Keulan tunnusomaisena piirteenä ovat leveä musta muovimaski ja pyöreät pariajovalot. Alkuun tarjolla oli ainoastaan matala ohjaamo, joka voitiin varustaa kerrosvuoteella. Voimanlähteenä oli 280 hv:n turboahdettu 11,6-litrainen dieselmoottori. 2800-sarja korvasi näin ikääntyneen 2600-sarjan. Vuonna 1975 esiteltiin aikansa ylellinen Supercontinental-ohjaamo. Vuonna 1978 DAF:in 2800-sarja sai täydennystä FAD ja FMD -alustaisista 8x4-versioista.

Vuodesta 1982 lähtien tuotannossa oli 330-hevosvoimaisella DKX1160-turbodieselmoottorilla varustettu 3300-sarja. Sarja oli suunniteltu erityisesti pitkien etäisyyksien ja raskaiden lastien kuljetukseen. Vuonna 1981 raskaan sarjan ohjaamoiden äänieristystä parannettiin, joka pudotti sisämelun tasoa 4-5 dB. Vuonna 1985 DAF esitteli korkeakattoisen Space Cab -ohjaamon. Samana vuonna DAF esitteli uuden sukupolven ATi (Advanced Turbo Intercooling) -dieselmoottorinsa, joiden polttoainetalous oli aiempaa parempi ja haitallisten päästöjen määrä pienempi. 1980-luvun puolivälin jälkeen uudeksi lippulaivaksi tuli 373 hevosvoimaisella DKZ 1160ATi -moottorilla varustettu 3600-sarja.

  • 1800 4x4 -paloauto

  • F1600 - 2200 (F218)

  • F2800 - 3600 (F241)

International Harvester -allianssi[muokkaa]

Laajentaakseen mallistoaan ja löytääkseen samalla uusia markkina-alueita DAF solmi marraskuussa 1971 yhteistyösopimuksen amerikkalaisen International Harvester -yhtiön kanssa. Sopimuksen myötä IH osti DAF:in osakkeista 33 prosentin osuuden.

N2500 (1973 - 1979)[muokkaa]

Yhteistyön tuloksena markkinoille tuotiin vuonna 1973 raskas nokkamalli N2500-sarja, joka on International Paystar 5000 varustettuna DAF:in 230-hevosvoimaisella DKA1160-moottorilla. Mallistoon kuului 34-tonninen kippiauto N2505, 20-tonninen rekkaveturi 2255T sekä 26-tonninen rekkaveturi 2676T. Kaikki mallit olivat vetävällä telillä varustettuja. Sarja ei saavuttanut suurta suosiota ja sen mallien valmistusmäärä jäi joihinkin kymmeniin. Vuonna 1979 malliston korvasi N2800-sarja.

  • DAF N2500 (1).jpg
  • DAF N2500 (2).jpg

Vuonna 1978 DAF toi markkinoille terminaalitraktorin ja vuonna 1979 yhtiö lopetti perävaunujen valmistuksen. Kyseisenä vuonna yhtiön vuosituotanto ylitti 15 000:n yksikön määrän, tähän lukuun sisältyy n. 1000 linja-autoa. Vuonna 1980 yhtiö juhli 200 000:n kuorma-auton valmistumista. Yhtiön palkkalistoilla Hollannissa ja Belgiassa oli tuolloin yli 9000 henkilöä.

DAF-kaupan jälkeen International osti brittiläis-merkin Seddon-Atkinsonin ja osan Espanjan valtionyritys ENASA:sta saaden sen myötä hallintaansa Pegaso-merkin. International Harvester Company luopui DAF-osakkuudesta vuonna 1978, mutta omistuksen seurauksena DAF, Pegaso ja Seddon-Atkinson jatkoivat ohjaamoyhteistyötä nimellä Cabtec.

N2800 / N3300 (1980 - ?)[muokkaa]

Vuonna 1980 N2500-sarjan tilalle tuli uusi N2800-malli, joka oli suunnattu pääasiallisesti kippiautojen alustaksi. Ohjaamo on lainattu Magirus-Deutzin pystyhyttimalleista. N2800-sarjan autot on varustettu ZF:n vaihteistolla ja Steyr-akseleilla. Voimanlähteenä toimi turboahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu DKA 1160 (230 hv)- tai DKS 1160 (310 hv) -moottori. Myöhemmin esiteltiin N3300-malli. Sen voimanlähteenä toimi 330-hevosvoimainen, 11,6-litrainen DKX-moottori ja mallia valmistettiin pääasiassa NTT-rekkaveturiversiona.

  • N2800

  • DAF N2800 (2).jpg

  • N3300

  • DAF N3300 (2).jpg

1600 / 1800 facelift (1976 - 1987)[muokkaa]

1970-luvun puolivälin jälkeen DAF:in kevyet ja keskiraskaat mallit saivat kasvojenkohotuksen. Kapealinjainen maski korvattiin samantyyppisellä suorakaiteenmuotoisella maskilla joka oli otettu käyttöön raskaan 2800-sarjan F241-ohjaamossa vuonna 1973. Aiemmat F2000- ja F2200-mallit korvattiin 2100 / 2300 / 2500 -malleilla, joissa oli tyyppinumeronsa mukaisesti suurempitehoisemmat moottorit. Tunnusomaisena piirteenä näille malleille on puskurin yläpuolella sijaitsevat pyöreät pariajovalot. Kevyemmät F1600- ja F1800-mallit jatkoivat suorakaiteenmuotoisilla ajovaloilla mutta uuden mallin mukaisella maskilla.

  • DAF 1600 facelift (1).jpg
  • DAF 1600 facelift (2).jpg
  • DAF 1800-facelift.jpg

2100 / 2300 / 2500 (1976 - 1987)[muokkaa]

Vuoden 1976 Birminghamin hyötyajoneuvonäyttelyssä DAF esitteli päivitetyllä F241-ohjaamolla varustetun 2300 DHU -mallin, jonka 8,25-litrainen turboahdettu moottori antoi tehoa 230 hv @ 2400 r/min. Mallin oli tarkoitus korvata joitain 2200-sarjan versioita ja se oli suunniteltu täyttämään väli F2200- ja 2800-sarjojen välissä. Samana vuonna 2300-sarjaa täydennettiin 2- ja 3-akselisilla 2300 DHR -alustoilla. Vuonna 1979 brittiläis-hollantilaisena yhteistyönä markkinoille tuotiin 8x4 FAD -alusta. 1980-luvun alkupuolella linjaa täydennettiin 6x4 FMT -alustalla sekä 6x2 FAG -alustalla, näistä ensinmainittu oli suunniteltu esim. betonisekoittajien- ja jälkimmäinen jätepakkareiden alustaksi. Vuonna 1982 DAF esitteli kevyen 2100-mallin, jonka voimanlähteenä oli 210 hv:n 8,25-litrainen moottori. Samaan aikaan esiteltiin uudet 2300- ja 2500-mallit, jotka oli varustettu toisen sukupolven 8,25-litraisella, 250 hv:n moottorilla.

  • 2100

  • 2300

  • 2500

  • 2100 / 2300 / 2500 -kojetaulu

Loppu ja uusi alku[muokkaa]

1980-luvulla DAF toimitti 2800 / 3300 / 3600 -sarjoissaan käyttämää F241-ohjaamoa unkarilaiselle hyötyajoneuvovalmistaja Ráballe.

British Leyland ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1987. DAF:illa oli vapaata pääomaa ja se lunasti Leylandin kuorma-autotuotannon. Brittiläisen Kansainyhteisön markkinoilla Leyland- ja DAF-autot markkinoitiin tämän jälkeen nimellä Leyland-DAF. Kevyet autot valmistettiin Britanniassa ja keskiraskaat sekä raskaat Hollannissa. Fuusion myötä Eindhovenissa vapautui kapasiteettia vuonna 1988 esitellylle DAF 95-sarjalle. Malli sai suuren suosion ja se voitti "Truck of the year" -kunniamaininnan. Uusia keskiraskaita mallisarjoja edustivat 45 / 55 -sarja sekä 65 / 75 / 85 -sarja. Fuusion ja uusien mallien myötä DAF:in ranking-sijoitus eurooppalaisten kuorma-autovalmistajien listalla nousi huomattavasti ja sen sijoitus oli neljäs, Scanian, Volvon ja MAN:in jälkeen.

DAF Trucksin ja Leyland Trucksin fuusion seurauksena vuonna 1987 perustettiin pörssiyhtiö DAF NV.

Leylandin oston jälkeen DAF yritti hankkia omistukseensa myös espanjalaisen Pegason. Pegason emoyhtiö oli pitkään hakenut merkilleen vakavaraista yhteistyökumppania ja Pegaso Troner -mallin tiimoilta DAF:in kanssa tehdyn yhteistyön jatkeena DAF oli hyväksytty ostajaehdokas. DAF jätti yhtiöstä tarjouksen vuonna 1989 mutta se ei menestynyt, vaaan vuonna 1990 Pegaso siirtyi Iveco:n omistukseen.

Vuonna 1993 oli DAF vuorostaan talouskriisissä ja se joutui selvitystilaan. DAF NV:n jäänteille perustettiin kolme yhtiötä: Englannin Birminghamissa sijaitseva, pakettiautotuotantoa hoitava LDV Limited (Leyland-DAF Vehicles), Englannin Leylandissa sijaitseva, kuorma-autoja valmistava Leyland Trucks sekä Hollannin Eindhovenissa kuorma-autoja valmistava DAF Trucks.

Vuonna 1997 DAF Truck siirtyi kokonaan amerikkalaisomistukseen, kun PACCAR-yhtymä osti Hollannin ja Belgian valtioiden omistamat DAF-osakkeet. Vuotta aiemmin PACCAR oli ostanut brittiläisen Foden-merkin ja vuonna 1998 se osti myös Leyland-kuorma-autojen tuotanto-oikeudet ja tehtaat.

Paccar-omistus[muokkaa]

Vuonna 1998 DAF voitti toisen kerran historiansa aikana "Truck of the Year" -tittelin. Nyt voittaja oli DAF 95:n seuraaja DAF 95 XF. Mallistoa laajennettiin CF-sarjalla sekä vuonna LF-sarjalla, joka voitti DAF:ille jälleen "Trucl of the Year" -palkinnon. Vuonna 2002 XF-sarja koki joitain muutoksia ja tarjolle tuli ZF AS Tronic -robottivaihteisto. Vuoden 2005 lopulla XF 105 sai uudenlaisen, Euro 5 -päästönormit täyttävän moottorin. Vuonna 2006 uudistetut CF- ja LF-sarjat tulivat markkinoille.

Vuonna 2007 DAF voitti jälleen "Truck of the Year" -tittelin, tällä kertaa XF 105 -mallillaan. Huhtikuun 19. päivänä vuonna 2007 valmistuslinjalta rullasi DAF:in historian 750 000. kuorma-auto.

Vuoden 2010 syyskuussa pidetyillä Hannoverin hyötyajoneuvomessuilla DAF Trucks esitteli DAF LF -hybridimallin. 12-tonnisen lähijakeluauton voimanlähteinä toimivat 118 kW:n diesel- ja 44 kW:n sähkömoottori. Mallin käyttökohteina on ajateltu erityisesti kaupunkien keskustojen jakeluliikennettä.

Lokakuussa 2013 DAF avasi uuden tehtaan Brasiliaan, Ponta Grossan kaupunkiin. Tehdas palvelee koko Etelä-Amerikan markkina-aluetta.


DAF N.V.- ja PACCAR-mallisarjat[muokkaa]

Erikoismallit[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Noudettu kohteesta "http://www.autowiki.fi/index.php?title=DAF_kuorma-autot_(1949_-_1990)&oldid=182086"