Ford Fiesta VIII ST

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 5. tammikuuta 2019 kello 17.01 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ford Fiesta ST
Ford Fiesta VIII ST (3-ov.) etu.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Ford-Werke GmbH,
Flag of Germany.svg.png Saksa, Köln [1]
Valmistusaika 2018
Luokka Pieni auto
Kori 3- ja 5-ovinen hatchback
Suunnittelija Ford Performance
Pohjalevy Ford B3
Moottori R3
Iskutilavuus 1500 cm3
Teho 147 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 6,5 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 232 km/h
Kulutus 6,0 l/100 km (yhd. EU)
CO2-päästöt 136 g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Ford Fiesta ST (JA8)
Seuraaja
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Ford Fiesta ST

Kolmannen sukupolven Ford Fiesta ST julkistettiin helmikuussa 2017 ja se esiteltiin yleisölle maaliskuussa 2017 pidetyssä Geneven autonäyttelyssä. Myyntiin autot tulivat vuoden 2018 alkupuoliskolla. Kolmeovisen hatchback-korin rinnalla on nyt tarjolla myös viisiovinen versio.[2]

Yleistä

Suomen markkinoita varten auton maahantuoja on määritellyt sille tietyn varustelutason. Muualla Euroopassa Fiesta ST saattaa olla myynnissä erilaisilla varusteilla, mikä tulee ottaa huomioon verrattaessa auton verotonta myyntihintaa Suomessa ja muualla Euroopassa. Autoa voi lisäksi personoida mieleisekseen erilaisten varustepakettien ja yksilöllisten lisävarusteiden avulla

Fiesta ST:n ulkonäköön vaikuttavia vakiovarusteita ovat mm. etusumuvalot mustilla kehyksillä ja kulma-ajovaloilla, tummennetut ikkunat B-pilarista taaksepäin, takaspoileri, kaksoispakoputki kromatuilla päillä, ST-korinmuotoilusarja, 10mm madallettu alusta sekä 18-tuumaiset kevytmetallivanteet.

Sisätilojen toiminnalliseen varustukseen kuuluu mm. Recaro-istuimet edessä,osa-nahkaverhoilu harmailla tikkauksilla, keskikonsoli kyynärnojalla ja säilytyslokerolla, musta sisäkaton verhous, B&O Play premium äänentoisto, SYNC 3 -tietoviihdejärjestelmä 8" kosketusnäytöllä ja ääniohjauksella, FordPass Connect -modeemi, BT-handsfree, navigointi, 2 USB-liitin, 10 kaiutinta sekä subwoofer.

Erityisen korostunut merkitys on autoon valinnaisvarusteena saatavalla Performance-paketilla, johon kuuluu tasauspyörästön Quaife-kitkalukko (Limited Slip Differential), liikkeellelähdön hallintatoiminto (Launch Control) sekä vaihteenvaihdon optimoinnin merkkivalo (Performance Shift Lights).

Tekniikka

Fiesta ST:n voimanlähteenä on Fordin uusi, kolmesylinterinen, turboahdettu 1,5-litrainen EcoBoost-moottori. Sen ominaisuuksiin kuuluu sylinterin lepuutustoiminto, joka kytkee yhden sylinterin pois toiminnasta silloin kun sille ei tiettyjen parametrien mukaan ole tarvetta. Moottorissa on lisäksi tavanomainen Start-Stop-toiminto.

Valinnaiseen Performance-pakettiin sisältyy mekaaninen etutasauspyörästön kitkalukko. Järjestelmä siirtää moottorin tehoa siihen etupyörään, jossa on enemmän pitoa. Kun yksi pyörä alkaa sutia, tehoa siirtyy automaattisesti toiseen pyörään, jotta molempien pito säilyy.

Aktiiviventtiilillä varustetun pakoputkiston (Active Valve Exhaust) Fiesta ST:n äänimaailma saadaan muistuttamaan kilpa-autojen avarampien putkistojen soundia.

Fiesta ST:ssä on liikkeellelähdön hallintatoiminto (Launch Control). Kun toiminto on kytketty päälle, kuljettaja voi lähtötilanteessa painaa kaasupolkimen pohjaan ja vapauttaa kytkimen nopeasti. Järjestelmä optimoi tällöin kiihdytyksen ja kierrosluvun.

Vaihteiden Performance-merkkivalo optimoi vaihteiden vaihdot ja parantaa suorituskykyä. Tämä punainen ST-logo on sijoitettu kierroslukumittariin, ja sen syttyessä on aika vaihtaa vaihdetta.

Fiesta ST:ssä on kolme valittavissa olevaa ajotilaa: Normal, Sport ja Track. Ajotilat vaikuttavat auton suorituskykyyn muuttamalla moottorin kartoitusta, kaasupolkimen asentoa, jarrupoljinta ja ohjausvastetta.

Lähteet

  1. Jeff Perez: By Popular Demand, Ford Increases Fiesta Production For Europe – motor1.com, 21. joulukuu 2017. Viitattu: 2. tammikuu 2019.
  2. Uuden sukupolven Ford Fiesta ST:ssä on 200 hv:n kolmisylinterinen, 1,5-litrainen EcoBoost-moottori ja optimaalisen ajonautinnon takaavat ajotilat – Oy Ford Ab, Mynewsdesk, 24. helmikuu 2017. Viitattu: 3. tammikuu 2019.