Muokataan sivua Plymouth Belvedere 6

{{malli|
nimi = Plymouth Belvedere mk4|
kuva = [[Kuva:800px-PlymothBelvedereMapleSt.jpg|250px|Belverede 1966]]|
valmistaja = Plymouth|
valmistusmaa = <br>{{Lippu|Yhdysvallat}} Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1964]]&ndash;[[1970]]|
luokka = |
kori = 2-ovinen [[Coupé]]<br>4-ovinen [[Sedan]]<br>2-ovinen [[Farmari]]<br>2-ovinen [[Avoauto]]|
suunnittelija = |
pohjalevy = |
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = 3687&ndash;7210 cm<sup>3</sup>|
teho = 106&ndash;312 kW|
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = [[Takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Plymouth Belvedere mk3]]|
seuraaja = |
samaaluokkaa = }}

== 1965&ndash;1967 ==
Mallivuoden [[1965]] Plymouthin mid-size-kokoisten autojen mallisarjassa otettiin käyttöön vanha, kuunnioitettu nimi '''Belverede'''. Belveredeen kuului kolme erillistä mallisarjaa, jotka olivat Belverede I, Belverede II, sekä ylellisin '''Satellite'''. Belverede I -mallisto käsitti [[sedan]]it, [[farmari]]n, sekä keveän Super Stock -hardtopin. Belverede II -mallisarjaan kuuluivat lisäksi tavallinen [[hardtop]] sekä avonainen [[convertible]]. Malliston yläpän Satellitestä oli valittavana ainoastaan hardtop ja convertible. Belvedere-malliston osalta noudatettiin siis samantapaista linjaa kuin full-size -kokoisen [[Plymouth Fury|Furynkin]] kohdalla
Mittasuhteiltaan uusi Belverede oli lähes samanlainen kuin vuoden [[1964]] kutistetut [[Plymouth]]it, kun taas ulkonäössä oli havaittavissa selviä Furyn piirteitä. 60-luvun puolivälin aikoihin urheilullisuus ja [[suorituskyky]]isyys kuuluivat etupäässä juuri näihin mid-size -kokoisiin autoihin, ja myös Belvedereen oli saatavissa melkoisesti voimaa konepellin alle. Moottorivaihtoehtojen huippua edusti 426 kuutiotuumainen puolipallon muotoisilla [[palotila|palotiloilla]] varustettu Hemi V8, joka kehitti huikeat 425 hv. Moottoriteho oli siis peräti 60 [[hevosvoima]]a suurempi kuin kiilamaisilla palotiloilla varustettu 426 kuutiotuumaisen [[V8]]:n, joten tällaisen tehomäärän ruudittamana Belverede todellakin likkui. Merkille pantavaa asiassa oli vielä se, että tätä Hemiä ei saanut mihinkään muuhun malliin kuin yllä mainittuun erikoiskevyeen Super Stock-versioon, joka tosiaankin liikkui moottorin tuottaessa 425 hevosvoimaa ja huippunopeuskin nousi noin sataankahteenkymmeneen mailiin, eli noin 195 kilometriin tuunnissa. Nollasta kuuteenkymmeneen mailiin tunnissa kiihdytys vaati korkeintaan 7 sekuntia.
Kallis 4671 dollaria maksava Super Stock oli itse asiassa suunnattukin nimenomaan kilpailuihin, mutta se kohtasi paljon epäonnea tai paremminkin vääryyttä. Ensinnäkin NASCAR ei suostunut hyväksymään tätä Hemi-versiota ja Plymouth vetäytyikin protestiksi pois kilpailuista. Myöhemmin auto kuitenkin tuli kelpuutetuksi ja sillä ehdittiin kuitata neljä voittoa lyhyeksi jääneenä tynkäkautena. Super Stock ei saanut sen parempaa vastaanottoa myöskään kiihdytyskilpailujen puolella, Sillä [[NHRA]]:n (National Hot Rod Association) sääntöjen mukaan auto oli liian kevyt lasikuituisine konepeittoineen ja lokasuojineen.

{|border=0 cellpadding=2 cellspacing=0 width=60% style="text-align:center; font-size:90%; background: #ffffff"
|-
|[[Kuva:Satellite65.jpg|150px|thumb|Satellite 1965]]||[[Kuva:65 Satellite Back.jpg|190px|thumb|Satellite 1965]]
|}

[[Kuva:66Sat.jpg|thumb|250px|Satellite 1966]]
Vuoteen [[1966]] astuttaessa Belvereden muodot muuttuivat vielä suoralinjaisemmiksi ja myös elgantimmiksi. Samana vuonna tehtiin erityisesti performance-faneja kiinnostanut ratkaisu, sillä nyt järeä Hemi oli saatavilla myös Belverede II ja Satellite-malleihin. Tuloksena oli todella säkenöivä "katu-Hemi", johon kuuluivat suuren moottorin lisäksi heavy-duty -[[jousitus]] ja -[[iskunvaimennus]] sekä normaalia suuremmat jarrut. Ensin alkuun autot toimitettiin ainoastaan neliportaisella [[manuaalivaihteisto]]lla, mutta myöhemmin vaihtoehdoksi tuli kolmevaihteinen TorqueFlite [[automaattivaihteisto|automaatti]]. Hemin asennus kevyeen Belvedereen teki autosta todella mukavan kulkuvälineen, joka soveltui aivan hyvin normaaliin kaupunkiajoon, mutta tarvittaessa voimaa oli tarjolla vähintäänkin riittävästi. Varustettuna hyvillä renkailla ja oikin valitulla [[vetopyörästö]]-välityksellä kyseessä oli eräs nopeimmista [[sarjatuotantoauto]]ista, joka yhdessä [[Dodge Coronet]]in menestyi myös                  kilpailuissa erittäin hyvin.
Vuonna [[1967]] huippumalli kantoi nimeä '''GTX''', johon edelleen sai Hemi-moottorin. Hemin rinnalle otettiin kuitenkin vaihtoehdoksi myös suurempi, 440-kuutiotuumainen V8-moottori, joka kehitti tehoa 375 hv. GTX oli saatavana sekä hardtopina, että convertiblenä ja ulkoisista koristuksista siihen kuuluivat muun muassa valeilmanottoaukot, sekä sport-raidoitus.

== 1968&ndash;1969 ==
[[Kuva:68 GTXHemi.jpg|thumb|250px|GTX 426 Hemi 1968]]
Jo aikaisemmin Plymouth Belverede Satellite & GTX -malliso oli ollut hyvin urheilullinen ja samoilla linjoilla jatkettiin edelleen. Vuonna [[1968]] näissä plymouthin mid-size -kokoisissa autoissa käytettiin samaa 116 tuuman [[akseliväli]]ä kuin ennenkin, mutta muodot muutettiin entistä virtaviivaisemmiksi ja pyöreämmiksi, eikä muutoksissa menty varmaankaan ainakaan huonompaan suuntaan. 
Vuoden 1968 Plymouthin mid-size -malliston alapäätä edusti tuttu '''Belverede''', johon kuuluivat coupe, neliovinen sedan, sekä farmari. Seuraavaksi tasokkaampaa sarjaa ei enää kutsuttu nimellä Belverede II, kuten aikaisemmin, vaan se oli nyt '''Satellite''', joka piti valikoimassaan myös kaksiovisen hardtopin ja convertiblen. Vielä ylöspäin mentäessä tuli '''Sport Satellite''', jonka korimalleja oli hardtop coupe, convertible sekä neliovinen farmari. Sport Satellite tarjosi mukavuudenhaluisile luonnollisesti ylellistä sisustusta, mutta ei välttämättä räjähtävää [[suorituskyky]]ä. Urheilullisuutta ja suorituskykyisyyttä oli nimittäin ensi sijassa valittu edustamaan varsinainen muskelikaksikko, jotka tunsivat nimen '''GTX''', ja joista toinen oli hardtop coupe ja toinen convertible. Näiden lisäksi esiteltiin erityinen riisuttu muskelicoupe, jonka nimeksi annettiin Road Runner. Tätä automallia käsitellään erikseen tuonnempana. Plymouthin keskikokoisessa mallistossa oli sis melko tavalla valinnan varaa, muuta yhtä hyvä oli niiden moottorivalikoimakaan. Voimanlähdeluettelo piti sisällään periaatteessa kaikki [[Chrysler]]-yhtymän moottorit, jotka jatkuivat 225-kuutiotuumaisesta rivikuutosesta aina 426-kuutiotuuman Hemiin. Tämä 426 Hemi oli kuitenkin valittavana vain GTX -malleihin.
Kuusisylinterisenä Sport Satelliteä ja GTX:ää ei yritetty asiakkaille edes tarjota, vaan Satelliten perusmoottoriksi oli valittu 318-kuutiotuumainen pikkulohko V8, jonka teholukema 230 hevosvoimaa kuulostaa aika vaisulta, ainakin verraten muihin moottoreihin. Ylimääräistä rahaa käyttämällä sai jo huomattavasti pirteämmän 383-kuutiotuumaisen, jonka miedompi versio kehitti 290 hevosvoimaa korkeaviritteisemmän kirnutessa 330 hevosta. GTX-mallissa perusvoimanlähteeksi puolestaan otettiin todella järeä "Super Commando", eli 440-kuutiotuumainen, joka kehitti huomiota herättävät 375 hevosvoimaa. 
Alusta oli tyypillistä Chrysleriä. Etupäässä [[vääntösauva]]t, ja takana puolielliptiset [[lehtijousi|lehtijouset]]. Sport Sateliten vakio[[vaihteisto]]n virkaa hoiti tavanomainen 3 -vaihteinen manuaali, mutta suurin osa lähti tehtaalta lisähintaan saatavalla TorqueFlite-automaatilla. Tunnetusti erinomainen TorqueFlite oli GTX-mallien Vakiovaihteisto, mutta halutessaan sai automaatin korvata nelivaihteisella manuaalilla ilman lisämaksua. GTX:n ajo-ominaisuuksia oli parantamassa etupään [[kallistuksenvaimennin]], jäykempi [[jousitus]], tehokkaampi [[iskunvaimennus]] sekä "Sure Grip" -[[tasauspyörästö]]n [[luistonrajoitin]]. Etupyörien [[levyjarrut]] sai lisäveloitusta vastaan. Ulkonäöllisiä GTX:ään littyviä seikkoja oli mm. kylkien raidat, konepellin valescoopit ja tietysti GTX-merkit. Sisäpuolelta löytyivät erilliset istuimet ja konsoli. 
Vain pienet yksityiskohdat muuttuivat vuoteen [[1969]] siirryttäessä. Myöskään voimanlähteiden osalta ei tapahtunut muutoksia, joten mottorit pysyivät samoina. 
Lehden testeissä automaattivaihteinen Hemi-moottorilla varustettu GTX ei tarvinut edes kuutta ja puolta sekuntia nollasta 60 mailin tuntinopeuteen kiihdyttäessä, eikä 440-kuutiotuumaisella moottorilla varustettu versiokaan tarvinnut kuin puoli sekuntia enemmän. Varustelun osalta tapahtui pieniä muutoksia, esimerkiksi aiemmin GTX:n vakiovarusteluun kuuluneesta konsollista joutui nyt maksamaan lisädollareita

== Road Runner (1968&ndash;1969) ==
[[Kuva:796px-1969OrangeRoadRunner.jpg|thumb|250px|Road Runner 1969]]

[[Motor Trend]] -lehti nimitti Plymouth '''Road Runnerin''' vuoden autoksi sen tullessa markkinoille vuonna [[1968]]. Joku saattoi ihmetellä tällaisen erikoismallin valitsemista, mutta lehdellä oli lueteltavana paljon valintaa puoltaneita asioita, kuten edullinen hinta, voimakas moottori, hyvät jarrut, moitteettomasti ja tarkasti toimiva jousitus ja iskunvaimennus sekä lisäksi tyylikkän yksinkertainen ulkonäkö. Toki Road Runnerillekin kertyi hintaa melkoisesti, jos siihen valitsi tarpeeksi lisävarusteita, mutta tavanomaisen coupen perushintaa 2896 dollaria voidaan pitää melko alhaisena.

Road Runner oli itse asiassa vain pienimuotoinen, mutta taitava muutostemppu, jolla Plymouthille houkuteltiin kasapäin rajusta suorituskyvystä ja edullisesta hinnasta pitävää nuorisoa. Auton hintaa saadaan tietysti alaspäin karsimalla varusteita ja Road Runner olikin sisältä melko karu, eikä ulkopuoleltakaan ylimääräisiä koristuksia juuri löytynyt. Tällainen auto oli kuitenkin juuri sellainen mitä performance-nuoriso rakasti, joten Road Runnerin valtaisaa menestystä ei siten kannata ihmetellä. Ensin alkuun Road Runner oli saatavana vain keskipilarisena coupena tai hardtopina. Ensin mainittu oli noin 150 dollaria hartopia halvempi, minkä vuoksi sitä myytiin lähes kaksinkertainen määrä hardtopiin verrattuna.

Road Runnerin moottorivalikoima oli lähestulkon sama kuin Sport Satellite- ja GTX-mallistonkin kohdalla. Pienin saatavilla oleva voimanlähde oli tosin 383-kuutiotuumainen, joka tuotti 335 hevosvoimaa, mutta kaksi suurinta moottorivaihtoehtoa olivat täsmälleen samat kuin GTX -mallissa, eli 440-kuutiotuumainen ja 426 [[Hemi]]. Hupia ei kuitenkaan saanut ilmaiseksi ja Hemi-versio maksoikin peräti 800 dollaria ylimääräistä. Hemillä ja erittäin tiuhalla 4.10:1 [[vetopyörästö]]välityksellä varustettuna nollasta kuuteenkymmeneen mailiin tunnissa -kiihdytykseen tarvittiin vain 5,5 sekuntia. Samalla autolla 400 metrin kiihdytyssprintti oli ohi ajassa  13,5 sekuntia ja loppunopeus oli kunnioitettavat 105,38 mailia tunnissa, eli noin 168 kilometriä tunnissa.
Road Runnerin perushinta oli siis alhainen ja siihen kuului 335-hevosvoimainen 383 cid. Jos suuremmat moottorit muuttivatkin auton varsinaiseksi raketiksi, ei perusmoottorillakaan pudonnut muun liikenteen tahdista, sillä 0-60 mailiin tunnissa kesti korkeintaan seitsemisen sekuntia. Lisäksi vakiovarustukseen kuului nelipykäläinen manuaalivaihteisto, "heavy-duty" -alusta, sekä erikoinen äänitorvi, joka päästi äänen "beep-beep" Road-Runner- , eli Maantiekiitäjä-sarjakuvahahmoa matkien. Ilmeisesti alustan osia ei valittu ainakaan kovin huonosti, sillä Road Runner oli hyvä ajettava aikalaisiinsa verrattuna. Road Runnerin astuessa viimeiselle 60-luvun vuodelle, se ei ollut kokenut suuria ulkonäöllisiä muutoksia, mutta tänä vuonna tarjolle asetettiin myös convertible, 440-kuutiotuumaiseen '''''Super Commando'''''on tuli saataville 15 lisähevosvoimaa kolmen kaksikurkkuisen [[kaasutin|kaasuttimen]] ansiosta. Paketti kulki nimellä "440-6bbl" -nimellä ja se tuotti siis 390 hevosvoimaa. Pakettiin kuuluva ulospäin näkyvä osa oli myös lasikuidusta valmistettu ja scoopilla varustettu konepeitto.

== Moottorit ==
[[Kuva:Hemi65.jpg|thumb|250px|Hemi 1965]]

=== Belvedere, Satellite, Sport Satellite, GTX ===
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vuodet
|- bgcolor=#ffffff
|'''225 cid''' [[R6]]||3687 cm<sup>3</sup>||106 kW (145 hv)||1968&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''273 cid''' [[V8]]||4473 cm<sup>3</sup>||132 kW (180 hv)||1965&ndash;1967
|- bgcolor=#ffffff
|'''273 cid''' [[V8]]||4473 cm<sup>3</sup>||173 kW (235 hv)||1965&ndash;1967
|- bgcolor=#ffffff
|'''318 cid''' [[V8]]||5211 cm<sup>3</sup>||169 kW (230 hv)||1965&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''361 cid''' [[V8]]||5915 cm<sup>3</sup>||195 kW (265 hv)||1965&ndash;1967
|- bgcolor=#ffffff
|'''383 cid''' [[V8]]||6276 cm<sup>3</sup>||198 kW (270 hv)||1965&ndash;1967
|- bgcolor=#ffffff
|'''383 cid''' [[V8]]||6276 cm<sup>3</sup>||213 kW (290 hv)||1968&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''383 cid''' [[V8]]||6276 cm<sup>3</sup>||243 kW (330 hv)||1965&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''426 cid Hemi''' [[V8]]||6980 cm<sup>3</sup>||312 kW (425 hv)||1965&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''440 cid''' [[V8]]||7210 cm<sup>3</sup>||275 kW (375 hv)||1967&ndash;1969
|}

=== Road Runner ===
{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=70% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align:center; font-size:90%; background: #f9f9f9"
!Moottori!!Iskutilavuus!!Teho!!Vuodet
|- bgcolor=#ffffff
|'''383 cid''' [[V8]]||6276 cm<sup>3</sup>||246 kW (335 hv)||1968&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''426 cid Hemi''' [[V8]]||6980 cm<sup>3</sup>||312 kW (425 hv)||1968&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''440 cid''' [[V8]]||7210 cm<sup>3</sup>||275 kW (375 hv)||1968&ndash;1969
|- bgcolor=#ffffff
|'''440 cid''' [[V8]]||7210 cm<sup>3</sup>||286 kW (390 hv)||1968&ndash;1969
|}

[[Luokka:Plymouth|Belvedere mk4]]
[[Luokka:Mallit|Belvedere mk4]]