Ero sivun ”Panhard Dyna X” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Mobilisti 8/2015, sivu 19: hieman yli 47 000 kappaletta valmistettiin)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Panhard-Dyna-X.jpg|320px|thumb|right|Panhard Dyna X]]
+
{{Malli|
'''Panhard Dyna X''' on vuosina [[1948]][[1954]] valmistettu etuvetoinen pikkuauto. Dyna X oli [[Panhard|Panhardin]] ensimmäinen sodan jälkeen suunniteltu henkilöauto, jota valmistettiin yhteensä hieman yli 47 000 kappaletta. Dynan runko oli terästä ja kori kevytmetallia.
+
nimi = Panhard Dyna X|
 +
kuva = [[Kuva:Panhard-Dyna-X.jpg|250px|Panhard Dyna X]]|
 +
valmistaja = Panhard|
 +
valmistusmaa = <br>Ranska|
 +
valmistusaika = [[1948]]&ndash;[[1954]]|
 +
luokka = [[C-segmentti]]|
 +
kori = 2-ovinen [[Sedan]]<br>4-ovinen [[Sedan]]|
 +
suunnittelija = [[Jean Albert Grégoire]]|
 +
pohjalevy = |
 +
moottori = [[B2]]|
 +
iskutilavuus = 745 cm<sup>3</sup>|
 +
teho = 23 kW|
 +
voimanvälitys = [[Etuveto]]|
 +
huippunopeus = 100 km/h|
 +
kiihtyvyys = ?,?&ndash;?,? s (0&ndash;100 km/h)|
 +
kulutus = ?,?&ndash;?,? l/100 km|
 +
päästöt = |
 +
hintaluokka = |
 +
edeltäjä = |
 +
seuraaja = [[Panhard Dyna Z]]|
 +
samaaluokkaa = }}
  
Dynan historia alkaa jo 1920-luvulta. Ranskalaiset insinöörit Pierre Fenaille ja Jean Albert Grégoire kehittivät 1920-luvun lopulla etuvetoisiin autoihin vakionopeusnivelen, joka sai nimen Tracta. Niveltä käyttivät saksalaiset [[DKW]] ja [[Adler]] jo 1930-luvulla. 1932 Tractan lisenssi myytiin amerikkalaiselle Bendixille. Myös nelivetoisissa [[Willys CJ-2|Jeepeissä]] ja [[Land Rover Series I|Land Rovereissa]] käytettiin Tracta-niveltä.
+
'''Panhard Dyna X''' on vuosina [[1948]]&ndash;[[1954]] valmistettu etuvetoinen pikkuauto. Dyna X oli [[Panhard|Panhardin]] ensimmäinen sodan jälkeen suunniteltu henkilöauto, jota valmistettiin yhteensä hieman yli 47&nbsp;000 kappaletta. Dynan runko oli terästä ja kori kevytmetallia.
  
Panhard osti X-mallin valmistuslisenssin Jean Albert Grégoirelta kesäkuussa 1943 ja muokkasi autoa sen pohjalta. Alkuaan Grégoire oli tarjonnut mallia Renaultille, mutta tehdas ei silloin halunnut valmistaa etuvetoisia autoja. Panhard muutti huomattavasti Grégoiren alkuperäistä mallia, ja esimerkiksi paino nousi 550 kiloon. Panhard X esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä 1946. Auton suunnittelijana ei mainittu Grégoirea ja tehdas aluksi kieltäytyi lisenssimaksujen maksamisesta. Oikeudenkäynnin tuloksena Panhard maksoi 0,3 % ensimmäisten 2000 auton myyntihinnasta. Mallin muuttamisesta oli maininta Panhard-tehtaan ja Grégoiren vuoden 1943 sopimuksessa, joten siitä ei tullut eri korvausta. X:n tuotanto alkoi hitaasti keväällä 1947. Vuonna 1948 valmistui 1350 X:ää, seuraavana vuonna 4834 yksilöä.
+
Dynan historia alkaa jo 1920-luvulta. Ranskalaiset insinöörit Pierre Fenaille ja Jean Albert Grégoire kehittivät 1920-luvun lopulla etuvetoisiin autoihin vakionopeusnivelen, joka sai nimen Tracta. Niveltä käyttivät saksalaiset [[DKW]] ja [[Adler]] jo 1930-luvulla. Vuonna [[1932]] Tractan lisenssi myytiin amerikkalaiselle Bendixille. Myös nelivetoisissa [[Willys CJ-2|Jeepeissä]] ja [[Land Rover Series I|Land Rovereissa]] käytettiin Tracta-niveltä.
 +
 
 +
Panhard osti X-mallin valmistuslisenssin Jean Albert Grégoirelta kesäkuussa [[1943]] ja muokkasi autoa sen pohjalta. Alkuaan Grégoire oli tarjonnut mallia Renaultille, mutta tehdas ei silloin halunnut valmistaa etuvetoisia autoja. Panhard muutti huomattavasti Grégoiren alkuperäistä mallia, ja esimerkiksi paino nousi 550 kiloon. Panhard X esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa [[1946]]. Auton suunnittelijana ei mainittu Grégoirea ja tehdas aluksi kieltäytyi lisenssimaksujen maksamisesta. Oikeudenkäynnin tuloksena Panhard maksoi 0,3 % ensimmäisten 2000 auton myyntihinnasta. Mallin muuttamisesta oli maininta Panhard-tehtaan ja Grégoiren vuoden 1943 sopimuksessa, joten siitä ei tullut eri korvausta. X:n tuotanto alkoi hitaasti keväällä [[1947]]. Vuonna [[1948]] valmistui 1350 X:ää, seuraavana vuonna 4834 yksilöä.
  
 
Dyna nimettiin 1930-luvun Dynamic-mallin mukaan. Esitteissä Dynan mallinimi saattoi olla myös Panhard Dyna 100, jossa 100 tarkoitti huippunopeutta.
 
Dyna nimettiin 1930-luvun Dynamic-mallin mukaan. Esitteissä Dynan mallinimi saattoi olla myös Panhard Dyna 100, jossa 100 tarkoitti huippunopeutta.
  
Sodan jälkeen Panhardeja toi Suomeen Soffco, mutta tuontia haittasi ankara tuontisäännöstely ja lupia myönnettiin 1930-luvun markkinaosuuksien mukaan. Suomessa oli vuoden 1955 lopussa noin 40 Dyna X -autoa noin sadan Panhardin autokannasta. Loput 60 olivat uudempaa [[Panhard Dyna Z|Dyna Z]] -mallia.
+
Sodan jälkeen Panhardeja toi Suomeen Soffco, mutta tuontia haittasi ankara tuontisäännöstely ja lupia myönnettiin 1930-luvun markkinaosuuksien mukaan. Suomessa oli vuoden [[1955]] lopussa noin 40 Dyna X -autoa noin sadan Panhardin autokannasta. Loput 60 olivat uudempaa [[Panhard Dyna Z|Dyna Z]] -mallia.
  
Dyna X:n moottori on pieni kaksisylinterinen 745 cm³ [[bokserimoottori]], jonka teho on 23 kW eli 31 hevosvoimaa. X:n korimalleja olivat kaksi- ja neliovinen malli. Auton pituus on korimallista riippuen 358–382 senttimetriä. Etuovet on saranoitu takaa, eli ne ovat niin sanottuja kaappariovia.
+
Dyna X:n moottori on pieni kaksisylinterinen 745 cm<sup>3</sup> [[bokserimoottori]], jonka teho on 23 kW eli 31 hevosvoimaa. X:n korimalleja olivat kaksi- ja neliovinen malli. Auton pituus on korimallista riippuen 358–382 senttimetriä. Etuovet on saranoitu takaa, eli ne ovat niin sanottuja kaappariovia.
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Versio 19. huhtikuuta 2016 kello 17.16

Panhard Dyna X
Panhard Dyna X
Valmistaja ja valmistusmaa Panhard,
Ranska
Valmistusaika 19481954
Luokka C-segmentti
Kori 2-ovinen Sedan
4-ovinen Sedan
Suunnittelija Jean Albert Grégoire
Pohjalevy
Moottori B2
Iskutilavuus 745 cm3
Teho 23 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys ?,?–?,? s (0–100 km/h)
Huippunopeus 100 km/h
Kulutus ?,?–?,? l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Panhard Dyna Z
Saman luokan autoja


Panhard Dyna X on vuosina 19481954 valmistettu etuvetoinen pikkuauto. Dyna X oli Panhardin ensimmäinen sodan jälkeen suunniteltu henkilöauto, jota valmistettiin yhteensä hieman yli 47 000 kappaletta. Dynan runko oli terästä ja kori kevytmetallia.

Dynan historia alkaa jo 1920-luvulta. Ranskalaiset insinöörit Pierre Fenaille ja Jean Albert Grégoire kehittivät 1920-luvun lopulla etuvetoisiin autoihin vakionopeusnivelen, joka sai nimen Tracta. Niveltä käyttivät saksalaiset DKW ja Adler jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 Tractan lisenssi myytiin amerikkalaiselle Bendixille. Myös nelivetoisissa Jeepeissä ja Land Rovereissa käytettiin Tracta-niveltä.

Panhard osti X-mallin valmistuslisenssin Jean Albert Grégoirelta kesäkuussa 1943 ja muokkasi autoa sen pohjalta. Alkuaan Grégoire oli tarjonnut mallia Renaultille, mutta tehdas ei silloin halunnut valmistaa etuvetoisia autoja. Panhard muutti huomattavasti Grégoiren alkuperäistä mallia, ja esimerkiksi paino nousi 550 kiloon. Panhard X esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1946. Auton suunnittelijana ei mainittu Grégoirea ja tehdas aluksi kieltäytyi lisenssimaksujen maksamisesta. Oikeudenkäynnin tuloksena Panhard maksoi 0,3 % ensimmäisten 2000 auton myyntihinnasta. Mallin muuttamisesta oli maininta Panhard-tehtaan ja Grégoiren vuoden 1943 sopimuksessa, joten siitä ei tullut eri korvausta. X:n tuotanto alkoi hitaasti keväällä 1947. Vuonna 1948 valmistui 1350 X:ää, seuraavana vuonna 4834 yksilöä.

Dyna nimettiin 1930-luvun Dynamic-mallin mukaan. Esitteissä Dynan mallinimi saattoi olla myös Panhard Dyna 100, jossa 100 tarkoitti huippunopeutta.

Sodan jälkeen Panhardeja toi Suomeen Soffco, mutta tuontia haittasi ankara tuontisäännöstely ja lupia myönnettiin 1930-luvun markkinaosuuksien mukaan. Suomessa oli vuoden 1955 lopussa noin 40 Dyna X -autoa noin sadan Panhardin autokannasta. Loput 60 olivat uudempaa Dyna Z -mallia.

Dyna X:n moottori on pieni kaksisylinterinen 745 cm3 bokserimoottori, jonka teho on 23 kW eli 31 hevosvoimaa. X:n korimalleja olivat kaksi- ja neliovinen malli. Auton pituus on korimallista riippuen 358–382 senttimetriä. Etuovet on saranoitu takaa, eli ne ovat niin sanottuja kaappariovia.

Lähteet

  • Mobilisti 8/2015
  • Tekniikan Maailma 1/1956, Dyna Z:n koeajo
  • Maailman autoklassikot, Karisto, 2010, sivu 214