Ero sivun ”Pontiac Firebird (IV)” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(1993)
Rivi 47: Rivi 47:
 
Neljännen sukupolven Firebird tuli myyntiin mallivuoden 1993 alettua. Pohjalevy etuistuimista taaksepäin periytyi edeltäneeltä sukupolvelta, keulaosan ollessa täysin uutta. Muovisilla etulokasuojilla ja etukappaleella autolle oli saatu jäntevä ja aerodynaamiseti hyvä muoto. Pyöräntuennassa oli siirrytty päällekkäisten tukivarsien ja [[Kynäjousi|kynäjousien]] muodostamaan pakettiin. Ohjaus oli muuttunut hammastankovälitteiseksi.  
 
Neljännen sukupolven Firebird tuli myyntiin mallivuoden 1993 alettua. Pohjalevy etuistuimista taaksepäin periytyi edeltäneeltä sukupolvelta, keulaosan ollessa täysin uutta. Muovisilla etulokasuojilla ja etukappaleella autolle oli saatu jäntevä ja aerodynaamiseti hyvä muoto. Pyöräntuennassa oli siirrytty päällekkäisten tukivarsien ja [[Kynäjousi|kynäjousien]] muodostamaan pakettiin. Ohjaus oli muuttunut hammastankovälitteiseksi.  
  
Firebird-sarja koostui kolmesta mallista: Base, Formula ja Trans Am. Avomalli oli poistettu valikoimasta ja moottorivaihtoehtoja oli tarjolla kaksi. Perustason moottori oli 3,4-litrainen [[General Motors 60° V6 -moottori|V6 L32]] (VIN "S"), joka tuotti tehoa 119 kW (160 hv). Optiomoottorina tarjolla oli uusi, 5,7-litrainen pikkulohko [[Chevrolet pikkulohko V8 -moottori|V8 LT1]], jonka teho oli 205 kW (275 hv). LT1:n jatkeeksi oli mahdollista saada 6-portainen manuaalivaihteisto ja se oli sekä ''Formula-'' että ''Trans Am'' -mallien voimanlähde. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cargurus.com/Cars/1993-Pontiac-Firebird-Overview-c3352| Nimeke = 1993 Pontiac Firebird Overview| Tekijä = | Ajankohta = 2.1.2007| Julkaisu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Car Gurus| Kieli = | Tiedostomuoto = | Lainaus = | Viitattu = 12.1.2019| Selite = }}</ref>
+
Firebird-sarja koostui kolmesta mallista: Base, Formula ja Trans Am. Avomalli oli poistettu valikoimasta ja moottorivaihtoehtoja oli tarjolla kaksi. Perustason moottori oli 3,4-litrainen [[General Motors 60° V6 -moottori|V6 L32]] (VIN "S"), joka tuotti tehoa 119 kW (160 hv). Optiomoottorina tarjolla oli uusi, 5,7-litrainen pikkulohko [[Chevrolet pikkulohko V8 -moottori|V8 LT1]], jonka teho oli 205 kW (275 hv). 350 V8/LT1 oli myös sekä ''Formula-'' että ''Trans Am'' -mallien voimanlähde ja sen jatkeeksi tuli 6-portainen manuaalivaihteisto. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cargurus.com/Cars/1993-Pontiac-Firebird-Overview-c3352| Nimeke = 1993 Pontiac Firebird Overview| Tekijä = | Ajankohta = 2.1.2007| Julkaisu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Car Gurus| Kieli = | Tiedostomuoto = | Lainaus = | Viitattu = 12.1.2019| Selite = }}</ref>
  
 
== Mitat ==
 
== Mitat ==

Versio 12. tammikuuta 2019 kello 19.22

Pontiac Firebird
Pontiac Firebird (IV) 1993-97.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa General Motors Corporation,
Flag of Canada.svg.png Kanada, Quebec, (Sainte-Thérèse Assembly) [1]
Valmistusaika 19922002
Luokka Poniauto
Muskeliauto
Kori 2-ovinen coupé
2-ovinen avoauto
Suunnittelija Suunnittelija
Pohjalevy GM F-pohjalevy
Moottori V6, V8
Iskutilavuus 3400–5700 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Pontiac Firebird mk3
Seuraaja
Saman luokan autoja Chevrolet Camaro 4.gen

Pääartikkeli: Pontiac Firebird

Pontiac Firebirdin neljäs ja samalla viimeinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1993. Se oli muodoiltaan edeltäjäänsä pyöreämpi. Avokattoinen versio esiteltiin vuotta myöhemmin kuin Coupé. Niin avo- kuin umpimallikin ovat nelipaikkaisia (2+2). Malli koki faceliftin vuonna 1998. Heikkenevän menestyksen takia legendaarisen "Tulilinnun" tuotanto lopetettiin vuonna 2002. Viimeisimpien vuosien Firebirdejä ei ole koskaan virallisesti maahantuotu maahantuojan toimesta.

Yleistä

Firebirdiä on valmistettu mm. seuraavanlaisina kokoonpanoina:

  • Base coupe: perus firebirdi V6-moottorilla.
  • Convertible: avo-malli.
  • Formula: Base-mallin näköinen, V8-moottorinen.
  • Trans Am: Base-mallia varustellumpi, korisarjalla varustettu V8.

Auton on voinut ostaa myös T-top-katolla, jossa coupé-mallin katto koostuu kahdesta irroitettavasta lasiosasta.

Firebirdin on saanut joko automaatti- tai käsivaihteisena. Automaatilla varustetut ovat nelivaihteisia. Käsivaihteiset yksilöt ovat moottorityypistä riippuen joko viisi- tai kuusivaihteisia. Borg-Warnerin valmistaman 6-vaihteisen T-56-vaihtelaatikon on saanut lisävarusteena ainostaan V8-moottorilla varustettuihin malleihin.

Kehitys

1993

Neljännen sukupolven Firebird tuli myyntiin mallivuoden 1993 alettua. Pohjalevy etuistuimista taaksepäin periytyi edeltäneeltä sukupolvelta, keulaosan ollessa täysin uutta. Muovisilla etulokasuojilla ja etukappaleella autolle oli saatu jäntevä ja aerodynaamiseti hyvä muoto. Pyöräntuennassa oli siirrytty päällekkäisten tukivarsien ja kynäjousien muodostamaan pakettiin. Ohjaus oli muuttunut hammastankovälitteiseksi.

Firebird-sarja koostui kolmesta mallista: Base, Formula ja Trans Am. Avomalli oli poistettu valikoimasta ja moottorivaihtoehtoja oli tarjolla kaksi. Perustason moottori oli 3,4-litrainen V6 L32 (VIN "S"), joka tuotti tehoa 119 kW (160 hv). Optiomoottorina tarjolla oli uusi, 5,7-litrainen pikkulohko V8 LT1, jonka teho oli 205 kW (275 hv). 350 V8/LT1 oli myös sekä Formula- että Trans Am -mallien voimanlähde ja sen jatkeeksi tuli 6-portainen manuaalivaihteisto. [2]

Mitat

  • Pituus: 4960 mm
  • Leveys: 1890 mm
  • Korkeus: 1320 mm
  • Akseliväli: 2570 mm

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Bertrand Marotte: Quebec GM plant closing the end of an era – The Globe and Mail, 24. elokuu 2002. Viitattu: 12. tammikuu 2019.
  2. 1993 Pontiac Firebird Overview – Car Gurus, 2. tammikuu 2007. Viitattu: 12. tammikuu 2019.