Ero sivun ”Daimler Double-Six luistiventtiili-V12” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(5.3-litre Double-Six 30/40, Light Double-Six)
 
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 89: Rivi 89:
 
:Medium: 147,5 tuumaa (3746 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
 
:Medium: 147,5 tuumaa (3746 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
 
:Pitkä 157 tuumaa (3988 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
 
:Pitkä 157 tuumaa (3988 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
 +
 +
== 6.5-litre Double-Six 40/50 ==
 +
Tuli myyntiin lokakuussa 1930. Malli oli varustettu Daimlerin [[Nestekytkin|nestekytkimellä]] ja 4-portaisella Wilson-esivalintavaihteistolla. Moottorin iskunpituus 104 mm ja poraus 81,5 mm, iskutilavuus 6511 cm<sup>3</sup>. Sylinterilohkot yksiosaiset ja kevytmetallivalua.
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
Rivi 95: Rivi 98:
 
* David Burgess-Wise, Lord Montagu, ''A Daimler Century: The Full History of Britain's Oldest Car Maker'', Patrick Stephens Ltd, Sparkford, 1995, ISBN 9781852604943
 
* David Burgess-Wise, Lord Montagu, ''A Daimler Century: The Full History of Britain's Oldest Car Maker'', Patrick Stephens Ltd, Sparkford, 1995, ISBN 9781852604943
 
<references/>
 
<references/>
 +
 +
{{Daimler-aikajana 1920-1940}}
  
 
[[Luokka:Daimler|Double-Six luistiventtiili-V12]]
 
[[Luokka:Daimler|Double-Six luistiventtiili-V12]]
 
[[Luokka:Mallit|Double-Six luistiventtiili-V12]]
 
[[Luokka:Mallit|Double-Six luistiventtiili-V12]]

Nykyinen versio 30. huhtikuuta 2020 kello 19.51

Daimler Double-Six
1926 Daimler double-six 8377792271.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Daimler Company,
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Coventry
Valmistusaika 19261938
Luokka
Kori
Suunnittelija Laurence Pomeroy
Pohjalevy
Moottori V12
Iskutilavuus 3700 – 7100 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Double-Six on englantilaisen Daimler Companyn vuosina 1926–1934 valmistamien V12-moottoristen autojen nimi. Vuonna 1934 Daimler vaihtoi lippulaivansa voimanlähteeksi OHV-rivi-8-moottorin, mutta valmisti varastossa olleista komponenteista vuonna 1938 aikana vielä yhden luistiventtiili-V12-moottorilla varustetun auton.[1]

Yleistä[muokkaa]

Daimlerilla oli pitkä kokemus luistiventtiilimoottorien valmistamisesta, sillä se oli käyttänyt tätä teknologiaa jo vuodesta 1909. Yhtiö pyrki määrätietoisella kehitystyöllä ratkaisemaan tähän moottorityyppiin liittyneet ongelmat, jotka eivät olleet hyväksyttäviä enää 20-luvun puolivälissä, etenkään yhteiskunnan ylimmille merkkihenkilöille toimitettavissa autoissa.

Knight-moottorien perusongelma oli moottorin runsas öljynkulutus ja palaneen moottoriöljyn katkuiset raskaat pakokaasut. Toinen perusongelma oli, että venttiiliholkit saattoivat jumittua öljyn palojäämien takertuessa niihin ja estäen niiden liikkeen. Mikäli autoa, jonka venttiiliholkit olivat jumittuneet, yritettiin käynnistää vetämällä, seurauksena oli koko mekanissmin rikkoutuminen. Nämä ongelmat olivat poistuivat, kun Daimler ryhtyi käyttämään valurautaisten holkkien sijaan teräksestä valmistettuja. Näin mäntien, venttiiliholkkien ja sylinteriseinämien väliset toleranssit voitiin mitoittaa pienemmiksi.

Rolls-Royce oli vuonna 1925 tuonut myyntiin uuden Rolls-Royce New Phantomin, jota Britannian autolehdistö kehui estoitta ja joka sai osakseen suuren menestyksen. Vaikka Daimler toimitti autot mm. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoille, yhtiön autojen myyntilukemat olisivat isojen mallien kohdalla voineet olla paremmatkin. Osasyynä tähän varmasti oli Daimlerin käyttämä moottoriteknologia, joka saatettiin kokea vanhanaikaiseksi. Vuonna 1926 Daimler nosti autojensa äänettömyyden ja värinättömän käynnin aivan uudelle tasolle, esitellessään luistiventtiili-V12-moottorin.

60° V12 oli insinööri Laurence Pomeroyn suunnittelema ja se saatiin aikaan yhdistämällä kaksi rivi-6-moottoria samalle kampiakselille. Moottorin painoa saatiin pidettyä kurissa mm. alumiinista valmistetun kampikammion avulla. Moottorin imupuoli on v-kulman ulkopuoleisella sivulla ja pakosarjat v-kulman sisällä. Moottorin tyhjäkäyntinopeus on noin 150 kierrosta minuutissa ja se oli niin joustava, että auton ollessa liikkeessä, nelosvaihde riitti kävelyvauhdista ylöspäin. Koska V12 koostui kahdesta rivi-6:sta, siinä oli kaksi sytytysjärjestelmää ja kaksi kaasutinta kaukana toisistaan. Kaasuttimien ja sytytysjärjestelmän virittäminen toimimaan synkronoidusti on ollut taitavallekin mekaanikolle vaativa tehtävä.[2][3]

1930-luvulla moottoriteknologinen kehitys alkoi ajaa vanhojen supermoottoreiden ohi. Kansiventtiiliset rivi-8-moottorit alkoivat olla valtavirtaa edustusautojen voimanlähteenä ja myös Daimler korvasi luistiventtiili V12:n tällaisella vuonna 1934. Yhtiö valmisti vielä vuonna 1938 yhden yksilön, ilmeisesti varastossa olleista osista.

Vuosina 1927–32 Daimlerilla oli insinööriopiskelijana muuan Lofty England -niminen nuori mies, joka ajan saatossa kohosi Jaguar Cars -yhtiön johtoon. Englandin kädenjälkenä Jaguar otti käyttöön V12-moottorin tuotantomalleissaan. England piti myös huolen siitä, että V12-moottorilla varustettujen Daimlereiden nimenä oli perinteikäs Double-Six.

7.1-litre Double-Six 50[muokkaa]

Tuli myyntiin lokakuussa 1926 ja poistui myyntihinnastosta vuoden 1930 jälkeen.

  • Moottori: iskunpituus 4,5 tuumaa (114 mm), poraus 3,2 tuumaa (81,5 mm), iskutilavuus 7136 cm3, teho 150 hv (bhp), verohevosvoimia 50.[4] Kaasuttimilla imuilman esilämmitys, mekaaninen polttoainepumppu, sytytysjärjestelmä kahdella magneetolla ja puolalla, sähkökäynnistys.
  • Alusta: c-profiili-teräspalkkirunko, moottorin jatkeena kuiva yksilevykytkin, vaihteita 4+1, vaihteensiirto toteutettu mekanismilla, joka estää väärän vaihtamisen eli kahden välityksen yht'aikaisen kytkeytymisen.[5] Avokardaani, voimanvälitys matopyörällä lautaspyörän alareunaan. Tällä ratkaisulla kardaaniakseli saatiin mahdollisimman alas ja vetopyörästö on lähes äänetön.

Mekaaniset nelipyöräjarrut vaihteiston sivuun kiinnitetylläDewandre-alipainetehostimella. Käsijarru vaikuttaa mekaanisesti vaihteiston jatkeena olevaan jarrurumpuun ja se toimi siten sekä seisonta- että varajarruna. Jousituksena neljän pyörän puolielliptiset lehtijousipakat, takana akselin alapuolella. Käyttömukavuuden ja äänettömyyden lisäämiseksi jousipakat oli voideltu ja niiden ympärillä oli nahkainen suojus estämässä lian tarttumisen öljyyn.

Koska leveä moottori täytti konehuoneen lähes kokonaisuudessaan, ohjausvaihde sijaitsi korin tuliseinän tasalla. Daimler tarjosi autoa yhdellä tehdaskorilla, mutta asiakkaalla oli mahdollisuus korittaa autonsa myös itse.

  • Akseliväli:
Type O: 155,5 tuumaa (3950 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
Type P: 163 tuumaa (4140 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
Type W: 155,5 tuumaa (3950 mm), raideleveys 57 tuumaa (1448 mm)

3.7-litre Double-Six 30[muokkaa]

Tuli myyntiin elokuussa 1927 ja viimeiset autot valmistettiin vuonna 1932.

  • Moottori: iskunpituus 94 mm, poraus 65 mm, iskutilavuus 3744 cm3, teho 100 hv (bhp), verohevosvoimia 31,4. Teknisesti samanlainen kuin 7,1-litrainen malli, mutta polttoaineen siirto rungon takaosassa sijainneelta säiliöltä konehuoneessa sijainneeseen varaajaan tapahtui moottorin alipaineimulla.
  • Akseliväli:
Type Q: 131 tuumaa (3327 mm), raideleveys 52 tuumaa (1321 mm)
Type M: 141 tuumaa (3581 mm), raideleveys 52 tuumaa (1321 mm)
Type V: 142 tuumaa (3607 mm), raideleveys 54 tuumaa (1372 mm)
Type O: 145 tuumaa (3683 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)

5.3-litre Double-Six 30/40, Light Double-Six[muokkaa]

Tuli myyntiin lokakuussa 1930. Malli oli varustettu Daimlerin nestekytkimellä ja 4-portaisella Wilson-esivalintavaihteistolla. Moottorin iskunpituus 104 mm ja poraus 73 mm, iskutilavuus 5296 cm3.

Moottori
Kumpikin kuusisylinterinen lohko oli nyt valettu yhtenä kevytmetallisena kappaleena.
Kampikammion kylkeen tuli luukut, joiden kautta päästiin helpommin käsiksi luistiventtiilien käyttövivustoon.
Kaksi öljypumppua, joista toinen huolehti moottorin liikkuvien osien voitelusta, toisen pumpatessa öljyä jäähdytinkennolle.
Käsikäyttöinen oljynpuhdistin
Alusta
Kekusvoitelujärjestelmä
Hydrauliset iskunvaimentimet
  • Akselivälit:
Lyhyt: 138 tuumaa (3505 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
Medium: 147,5 tuumaa (3746 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)
Pitkä 157 tuumaa (3988 mm), raideleveys 60 tuumaa (1524 mm)

6.5-litre Double-Six 40/50[muokkaa]

Tuli myyntiin lokakuussa 1930. Malli oli varustettu Daimlerin nestekytkimellä ja 4-portaisella Wilson-esivalintavaihteistolla. Moottorin iskunpituus 104 mm ja poraus 81,5 mm, iskutilavuus 6511 cm3. Sylinterilohkot yksiosaiset ja kevytmetallivalua.

Lähteet[muokkaa]

  • Brian Smith, The Daimler Tradition, Transport Bookman, Lontoo, 1972, ISBN 9780851840048
  • Boddy William, Daimler Double-Sixes, Profile Publications (nro 40), Englanti, 1966
  • David Burgess-Wise, Lord Montagu, A Daimler Century: The Full History of Britain's Oldest Car Maker, Patrick Stephens Ltd, Sparkford, 1995, ISBN 9781852604943
  1. Jon C. Branch: Daimler Double Six, 1926-1938 – Revivaler, Viitattu: 17. huhtikuu 2020.
  2. 1931→1935 Daimler Double-Six 40/50 – Supercars.net, 7. huhtikuu 2016. Viitattu: 21. huhtikuu 2020.
  3. 1932 Daimler Double Six – conceptcarz.com, Viitattu: 21. huhtikuu 2020.
  4. Daniel Vaughan: 1928 Daimler Double Six 50 – conceptcarz.com, Viitattu: 23. huhtikuu 2020.
  5. Roy Hunt Bacon: The Car: Engine and Structure. Macmillan International Higher Education, 1972. ISBN 9781349154593. Teoksen verkkoversio (viitattu 23. huhtikuu 2020).
Daimler-autojen aikajana 1920 – 1940
Vero-
hv:t
1920 1930
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9/0
Alle 15 12
15–19 16 16, 16/55 15 15 New 15 New 15
20–24 20 (4-syl.) 20/70, 20, 16/20 20 Light 20, 20
21 20, Six, 24
25–29 25/85, 25, 24.7, 20/25 25 (8-syl.) Light Straight-Eight 4 L
30–34 30 Double-Six 30, 31.4 Straight-Eight
35–39 35/120, 35
40–44 Double-Six 30/40, 40
45 tai yli 45 Double-Six 50 Double-Six 40/50, 50 Double-Six
45