Morris Marina

Morris Marina
Valmistaja ja valmistusmaa	British Leyland, Iso-Britannia
Valmistusaika	1971–1984
Luokka	C-segmentti
Kori	2-ovinen coupe 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari lava-auto pakettiauto
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R4
Iskutilavuus	1275-1798 cm3
Teho	37–95 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys	11,9-34,5 (0–100 km/h)
Huippunopeus	152-170 km/h
Kulutus	9,3-? l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka	2.700 € (1.3 Coupé 1974)
Edeltäjä	Morris Oxford Morris 1800
Seuraaja	Morris Ital
Saman luokan autoja	Sunbeam Avenger Vauxhall Viva Lada FSO Polonez Ford Cortina ja Ford Taunus Datsun 160J Opel Ascona Toyota Carina

Morris Marina oli British Leylandin 1970-luvulla valmistama perinteistä tekniikkaa edustava keskikokoinen auto, joka oli suosittu etenkin perheiden keskuudessa. Auto oli myös edullinen, mutta laadussa ei ollut kehumista.

Marina-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

• 1981 - 111 kpl

Yleistä

1970-luvulla Morris tarvitsi uuden mallin vastaamaan Vauxhall Vivan ja myöhemmin Avengerin tuottamaan vastukseen. British Leyland pelasi varman päälle, (vrt. Volkswagen Golf) ja rakensi paljolti edellisten mallien osiin pohjautuvan Marinan. Auto sai globaalisti suhteellisen huonon maineen, ja sitä pidettiin yleisesti hyvänä ilmentäjämallina British Leylandin lakkojen sävyttämälle ongelmalliselle 1970-luvulle. Suomessa auto oli vikatilastojen häntäpäässä Moskwichin ja Wartburgin kanssa, ja muilta ominaisuuksiltaan luokkansa keskitason alla - myös hinnaltaan.

Morris Marina kilpaili hintaluokassa, johon kuului Kadettia, Escortia, Corollaa ja Ladaa, vaikka oli näitä ulkomitoiltaan suurempi. Sisätiloiltaan sen sijaan auto oli ahdas.

Vaikka auto oli laadultaan alakynnessä, oli se suosittu ajokki. Marina oli Isossa-Britanniassa yksi myydyimmistä automalleista lähes koko tuotantokautensa ajan. Jo vuonna 1973 se oli maan rekisteritilaston kakkonen, ykköspaikkaa kun piti Ford Cortina. Isossa-Britanniassa myydyistä 807 000:sta Marinasta liikenteessä on enää nykyisin vajaat 740 kappaletta, joka on äärimmäisen pieni lukema, olkoonkin että auton tuotannon päättymisestä on jo aikaa 27 vuotta. Marinasta on siis muodostunut Englannin eniten romutettu auto 30 vuoteen.

Tekniikka

Marinan moottoriksi valittiin Minorista ja Ministä löytyviä A-sarjan moottoreita kooltaan väliltä 1,3-1,8. Saatavilla oli myös urheilullisempi TC-malli, jossa oli kaksi kaasutinta (Twin Carburettor). Suomessa jälkiasennettiin vuosina 1979 ja 1980 Marinaan ikivanhaa BLMC:n dieselmoottoria, joka muutossarjoineen maksoi noin 18000 mk. Muutossarja piti sisällään mm. vahvemmat jouset ja voimansiirron, lisäakun ja toki moottorin. Moottori oli kooltaan 1,5 litraa, ja se tuotti 37 hevosvoimaa, jonka voimalla auton huippunopeus oli hieman yli sata kilometria tunnissa. Moottori oli erittäin meluisa ja tärisevä, ja kyseinen malli on todellinen toisen energiakriisin kukkanen.

Alustarakenteena toimi edessä vääntösauvajouset ja takana lehtijouset; sangen tyypillinen ratkaisu 70-luvun alun autolle. Ensimmäisien vuosien mallit olivat jousitukseltaan kovin löysiä ja keinuvia, mutta muutaman vuoden päästä esittelystä auto sai kallistuksenvaimentajat eteen ja taakse.

Kehitys

70-luvun puolessa välissä Marina sai kallistuksenvakaajat ja pientä ulkoista modifikaatiota. Vasta 1980 esiteltiin auton seuraaja Morris Ital, jonka muotoilussa ItalDesign oli ollut apuna. Auton keula oli muotoiltu hieman Fiat Argentan tyyliin. Malli ei ollut pitkäikäinen, sillä 1984 esitetiin Austin Montego, joka samalla lopetti Marinan ja koko Morris-merkin.

Mitat

• Pituus: 4220 mm
• Leveys: 1640 mm
• Korkeus: 1425 mm
• Akseliväli: 2440 mm
• Raideleveys (e/t): 1330/1320 mm
• Maavara: 150 mm
• Omamassa: 880-970 kg
• Polttoainesäiliö: 52 l

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Morris_Marina-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.

Ulkoiset linkit

• Morris Marina club.uk
• Leyland Cars (suom.brittiautoharrastajan kotisivut)