Ero sivun ”Studebaker Corporation” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | {| | + | {{Merkki B| |
| − | + | nimi = Studebaker Corporation| | |
| − | + | kuva = [[Tiedosto:Studebaker logo 1964-66.jpg|150px]]| | |
| − | | | + | perustuspaikka = [[Tiedosto:Flag of the United States.svg.png|30px]] Yhdysvallat, Indiana, South Bend| |
| − | + | toiminnassa = [[1852]] – [[1967]]| | |
| − | | | + | kohtalo = Autojen valmistus lopetettu kannattamattomana v. 1967. Konsernin muut toiminnot fuusioitu eri yhtiöiden kanssa. Nimi Studebaker katoaa USA:n business-kartalta v. 1979, lukuunottamatta ''Studebaker-Worthington Leasing Corp.'' -rahoitusyhtiötä.| |
| − | + | valmistusmäärä = | | |
| − | | | + | suosituinmalli = | |
| − | + | seuraaja = }} | |
| − | | | + | [[Tiedosto:Studebaker-logo 1910-30-luvuilla.jpg|right|thumb|250px|Logo 1910–30-luvuilla.]] |
| − | + | [[Tiedosto:Studebaker-logo-1940.png|right|thumb|200px|[[Raymond Loewy]]'n ''Lazy S'', joka oli käytössä erilaisina versioina 1940–50-luvuilla. Tietolaatikossa yhtiön viimeksi käytössä ollut logo.]] | |
| − | |} | ||
| − | [[Tiedosto:Studebaker-logo 1910-30-luvuilla.jpg|right|thumb|250px|Logo 1910 | ||
| − | [[Tiedosto:Studebaker-logo-1940.png|right|thumb|200px|[[Raymond Loewy]]'n ''Lazy S'', joka oli käytössä erilaisina versioina 1940 | ||
'''Studebaker''' [stjuːdəbeɪkər] oli amerikkalainen vankkureiden ja [[auto]]jen valmistaja, jonka kotipaikka oli Indianan South Bendissä. | '''Studebaker''' [stjuːdəbeɪkər] oli amerikkalainen vankkureiden ja [[auto]]jen valmistaja, jonka kotipaikka oli Indianan South Bendissä. | ||
== Yleistä == | == Yleistä == | ||
| − | Studebaker-yhtiön perustaneiden veljesten esivanhemmat olivat toimineet vankkureiden valmistuksen parissa jo 1700-luvun lopussa. Veljeksistä yksi, John Mohler, valmisti Kaliforniassa kottikärryjä ja hän vaurastui vuoden 1849 Kalifornian kultaryntäyksen seurauksena. Studebakerin veljeksistä kaksi, Henry ja Clement toimivat South Bendissä metallinvalajina ja seppinä, valmistaen ja myyden vankkureiden metalliosia. Tätä tarkoitusta varten he perustivat yhtiön vuonna 1852. Yhtiön toiminta laajeni pian kokonaisten vankkureiden, ja vuonna 1857 myös kevyempien vaunujen valmistukseen. Vuonna 1868 John M. palasi Kaliforniasta ja liittyi mukaan businekseen. Kaikki toiminnot koottiin ''Studebaker Brothers Manufacturing Company'' -nimisen yhtiön alle. Studebaker sai armeijalta suuria tilauksia, lisäksi yhtiön kasvu liittyy länteen suuntautuneen uudisasutuksen ja maanviljelyn leviämiseen. Vuonna 1874 yhtiön tuotelinjaan kuuluivat lähestulkoon kaikki hevosvetoiset vaunutyypit, raskaista vankkureista 12 hengen postivaunuihin ja kevyistä kaksipyöräisistä rattaista ylellisiin vaunuihin. Studebaker pystyi hyvällä syyllä kutsumaan itseään maailman suurimmaksi vaunutaloksi. Ainakin se kuului maailman suurimpien valmistajien kärkikaartiin.[https://blog.hemmings.com/index.php/2015/09/16/a-brief-history-of-studebaker-1852-1966/][http://www.studebakermuseum.org/p/about/history/] | + | Studebaker-yhtiön perustaneiden veljesten esivanhemmat olivat toimineet vankkureiden valmistuksen parissa jo 1700-luvun lopussa. Veljeksistä yksi, John Mohler, valmisti Kaliforniassa kottikärryjä ja hän vaurastui vuoden [[1849]] Kalifornian kultaryntäyksen seurauksena. Studebakerin veljeksistä kaksi, Henry ja Clement toimivat South Bendissä metallinvalajina ja seppinä, valmistaen ja myyden vankkureiden metalliosia. Tätä tarkoitusta varten he perustivat yhtiön vuonna [[1852]]. Yhtiön toiminta laajeni pian kokonaisten vankkureiden, ja vuonna [[1857]] myös kevyempien vaunujen valmistukseen. Vuonna [[1868]] John M. palasi Kaliforniasta ja liittyi mukaan businekseen. Kaikki toiminnot koottiin ''Studebaker Brothers Manufacturing Company'' -nimisen yhtiön alle. Studebaker sai armeijalta suuria tilauksia, lisäksi yhtiön kasvu liittyy länteen suuntautuneen uudisasutuksen ja maanviljelyn leviämiseen. Vuonna [[1874]] yhtiön tuotelinjaan kuuluivat lähestulkoon kaikki hevosvetoiset vaunutyypit, raskaista vankkureista 12 hengen postivaunuihin ja kevyistä kaksipyöräisistä rattaista ylellisiin vaunuihin. Studebaker pystyi hyvällä syyllä kutsumaan itseään maailman suurimmaksi vaunutaloksi. Ainakin se kuului maailman suurimpien valmistajien kärkikaartiin.[https://blog.hemmings.com/index.php/2015/09/16/a-brief-history-of-studebaker-1852-1966/][http://www.studebakermuseum.org/p/about/history/] |
| − | Studebaker lähti mukaan automotive-businekseen vuonna 1902 [[sähköauto]]illa. Vuonna 1904 valmistui ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto. Autojen valmistus tapahtui ''Studebaker Automobile Company'' -nimisen yhtiön alla. Vuodesta 1909 lähtien Studebakerin autodivisioona oli läheisessä yhteistyössä detroitilaisen [[E-M-F Company]] -autotehtaan kanssa, samoin vuoteen 1911 asti Ohion Elyriassa sijainneen ajoneuvoteollisuuden komponenttivalmistaja [[Garford Company]]n kanssa. Ensimmäiset Studebakerin täysin itsenäisesti valmistamat bensiinimoottoriset autot tulivat markkinoille elokuussa 1912. Seuranneiden 50 vuoden aikana yhtiön valmistamat autot olivat tunnettuja laadustaan ja luotettavuudestaan.[http://trove.nla.gov.au/ndp/del/article/21246433/1650997?searchTerm=Studebaker%20Commander#pstart1650997] Vuosia kestäneiden talousvaikeuksien jälkeen yhtiö fuusioitui vuonna 1954 luksusautoja valmistaneen [[Packard]]in kanssa ja ne muodostivat yhtiön nimeltä [[Studebaker-Packard Corporation]]. Studebakerin ongelmat olivat kuitenkin pahempia kuin Packardin johdon oli annettu ymmärtää. Vuonna 1962 Packardin nimi pyyhittiin pois ja yhtiön nimeksi tuli yksinkertaisesti ''Studebaker Corporation''. South Bendin autotehdas lopetti toimintansa joulukuun 20. päivänä vuonna 1963 ja Studebakerin viimeinen auto rullasi yhtiön Hamiltonin tehtaalta Kanadassa maaliskuun 16. päivänä vuonna 1966.[http://www.studebakerpictures.com/studebaker.history.html][http://www.stude100.com/stu/Pg1/pg1.php] | + | Studebaker lähti mukaan automotive-businekseen vuonna [[1902]] [[sähköauto]]illa. Vuonna [[1904]] valmistui ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto. Autojen valmistus tapahtui ''Studebaker Automobile Company'' -nimisen yhtiön alla. Vuodesta [[1909]] lähtien Studebakerin autodivisioona oli läheisessä yhteistyössä detroitilaisen [[E-M-F Company]] -autotehtaan kanssa, samoin vuoteen [[1911]] asti Ohion Elyriassa sijainneen ajoneuvoteollisuuden komponenttivalmistaja [[Garford Company]]n kanssa. Ensimmäiset Studebakerin täysin itsenäisesti valmistamat bensiinimoottoriset autot tulivat markkinoille elokuussa [[1912]]. Seuranneiden 50 vuoden aikana yhtiön valmistamat autot olivat tunnettuja laadustaan ja luotettavuudestaan.[http://trove.nla.gov.au/ndp/del/article/21246433/1650997?searchTerm=Studebaker%20Commander#pstart1650997] Vuosia kestäneiden talousvaikeuksien jälkeen yhtiö fuusioitui vuonna [[1954]] luksusautoja valmistaneen [[Packard]]in kanssa ja ne muodostivat yhtiön nimeltä [[Studebaker-Packard Corporation]]. Studebakerin ongelmat olivat kuitenkin pahempia kuin Packardin johdon oli annettu ymmärtää. Vuonna [[1962]] Packardin nimi pyyhittiin pois ja yhtiön nimeksi tuli yksinkertaisesti ''Studebaker Corporation''. South Bendin autotehdas lopetti toimintansa joulukuun 20. päivänä vuonna [[1963]] ja Studebakerin viimeinen auto rullasi yhtiön Hamiltonin tehtaalta Kanadassa maaliskuun 16. päivänä vuonna [[1966]].[http://www.studebakerpictures.com/studebaker.history.html][http://www.stude100.com/stu/Pg1/pg1.php] |
== Studebakerin autot vuosina 1897 – 1911 == | == Studebakerin autot vuosina 1897 – 1911 == | ||
| − | |||
=== Alkutaival === | === Alkutaival === | ||
[[Tiedosto:1905StudebakerElectricAd1.jpg|right|thumb|250px|Mainos vuodelta 1905.]] | [[Tiedosto:1905StudebakerElectricAd1.jpg|right|thumb|250px|Mainos vuodelta 1905.]] | ||
[[Tiedosto:1908 Garford-Studebaker town car.jpg|right|thumb|250px|1908 Studebaker-Garford Model G [[Town car]]]] | [[Tiedosto:1908 Garford-Studebaker town car.jpg|right|thumb|250px|1908 Studebaker-Garford Model G [[Town car]]]] | ||
| − | Studebakerin viisi veljestä kuolivat vuosien 1887 ja 1917 välisenä aikana, mutta heidän poikansa tai vävynsä nousivat vuorostaan yhtiön johtajistoon. Eräs tärkeimmistä Studebakerin historiaan vaikuttaneista henkilöista oli John M. Studebakerin vävy Fred Fish, joka jo vuonna 1895 kiirehti "todellisen hevosettoman vaunun" '' (a practical horseless carriage)'' kehittämistä. Kun Fish nimitettiin konsernin toimeenpanevan komitean puheenjohtajaksi vuonna 1897, hän pani alulle moottorivoimalla liikkuvan ajoneuvon suunnittelutyöt. Haisevan, meluisan ja epävarman polttomoottoritekniikan sijaan Studebakerilla kallistuttiin sähkövoimalla liikkuvien autojen suuntaan. Yhtiö valmisti omia [[Studebaker Electric]] -ajoneuvojaan vuodesta 1902 vuoteen 1911. Tähän ajanjaksoon osuu myös Studebakerin solmimat sopimukset korien valmistamisesta ja autojen jakelusta kahden bensiinimoottorisia autoja valmistaneen yhtiön, ohiolaisen [[Studebaker-Garford|Garfordin]] ja detroitilaisen [[E-M-F Company|Everitt-Metzger-Flanders]] (E-M-F) Companyn kanssa. Studebaker aloitti polttomoottorikäyttöisten autojen valmistamisen Garfordin komponenteista vuonna 1904. | + | Studebakerin viisi veljestä kuolivat vuosien [[1887]] ja [[1917]] välisenä aikana, mutta heidän poikansa tai vävynsä nousivat vuorostaan yhtiön johtajistoon. Eräs tärkeimmistä Studebakerin historiaan vaikuttaneista henkilöista oli John M. Studebakerin vävy Fred Fish, joka jo vuonna [[1895]] kiirehti "todellisen hevosettoman vaunun" '' (a practical horseless carriage)'' kehittämistä. Kun Fish nimitettiin konsernin toimeenpanevan komitean puheenjohtajaksi vuonna [[1897]], hän pani alulle moottorivoimalla liikkuvan ajoneuvon suunnittelutyöt. Haisevan, meluisan ja epävarman polttomoottoritekniikan sijaan Studebakerilla kallistuttiin sähkövoimalla liikkuvien autojen suuntaan. Yhtiö valmisti omia [[Studebaker Electric]] -ajoneuvojaan vuodesta [[1902]] vuoteen [[1911]]. Tähän ajanjaksoon osuu myös Studebakerin solmimat sopimukset korien valmistamisesta ja autojen jakelusta kahden bensiinimoottorisia autoja valmistaneen yhtiön, ohiolaisen [[Studebaker-Garford|Garfordin]] ja detroitilaisen [[E-M-F Company|Everitt-Metzger-Flanders]] (E-M-F) Companyn kanssa. Studebaker aloitti polttomoottorikäyttöisten autojen valmistamisen Garfordin komponenteista vuonna [[1904]]. |
=== Garford === | === Garford === | ||
[[Tiedosto:1912 Studebaker Bus.jpg|right|thumb|250px|1912 Studebaker-bussi]] | [[Tiedosto:1912 Studebaker Bus.jpg|right|thumb|250px|1912 Studebaker-bussi]] | ||
| − | Studebakerin ja Garfordin välisen sopimuksen mukaan auton [[alusta]] ja voimalinja koottiin Ohion Elyriassa Garfordin valmistamista komponenteista, jonka jälkeen ne toimitettiin Indianan South Bendiin koritettaviksi. Autot myytiin Studebaker-nimisinä, vasta myöhemmät ajoneuvoharrastajat ovat antaneet niille nimen [[Studebaker-Garford]]. Garford valmisti autoja myös omalla brändillään ja ne myytiin Studebakerin myymälöiden kautta. Vuoden 1910 tienoilla alustoja valmistui kuitenkin enemmän Garfordin omaan ajoneuvotuotantoon kuin Studebakerille, jonka johdosta Studebaker joutui vahvasti kehottamaan Garfordia noudattamaan yhteistyösopimuksen ehtoja. Garford palasi vastahankaisesti takaisin ruotuun, mutta yhtiöiden välinen luottamus oli mennyttä. Vuonna 1911 Studebakerin johtaja Fred Fish osti E-M-F-yhtiön moottori- ja alustatehtaan. Tämä merkitsi Studebakerin ja Garfordin yhteistyön päättymistä. | + | Studebakerin ja Garfordin välisen sopimuksen mukaan auton [[alusta]] ja voimalinja koottiin Ohion Elyriassa Garfordin valmistamista komponenteista, jonka jälkeen ne toimitettiin Indianan South Bendiin koritettaviksi. Autot myytiin Studebaker-nimisinä, vasta myöhemmät ajoneuvoharrastajat ovat antaneet niille nimen [[Studebaker-Garford]]. Garford valmisti autoja myös omalla brändillään ja ne myytiin Studebakerin myymälöiden kautta. Vuoden [[1910]] tienoilla alustoja valmistui kuitenkin enemmän Garfordin omaan ajoneuvotuotantoon kuin Studebakerille, jonka johdosta Studebaker joutui vahvasti kehottamaan Garfordia noudattamaan yhteistyösopimuksen ehtoja. Garford palasi vastahankaisesti takaisin ruotuun, mutta yhtiöiden välinen luottamus oli mennyttä. Vuonna [[1911]] Studebakerin johtaja Fred Fish osti E-M-F-yhtiön moottori- ja alustatehtaan. Tämä merkitsi Studebakerin ja Garfordin yhteistyön päättymistä. |
| − | Garford jatkoi vielä omien autojensa valmistamista, mutta ilman jakeluverkostoa se ei saanut toimintaa taloudellisesti kannattavaksi. Vuonna 1913 [[John North Willys]] osti Garfordin ja sulautti sen [[Willys|Willys-Overland]] -yhtiöön. | + | Garford jatkoi vielä omien autojensa valmistamista, mutta ilman jakeluverkostoa se ei saanut toimintaa taloudellisesti kannattavaksi. Vuonna [[1913]] [[John North Willys]] osti Garfordin ja sulautti sen [[Willys|Willys-Overland]] -yhtiöön. |
=== E-M-F === | === E-M-F === | ||
| − | Syyskuussa 1908 Studebaker solmi detroitilaisen ''E-M-F Companyn'' kanssa sopimuksen, joka oli luonteeltaan paljon yksinkertaisempi kuin Garfordin kanssa tehty yhteistyösopimus. Sen mukaisesti E-M-F valmistaisi autot omalla nimellään omissa tehtaissaan, ja niiden myynti tapahtuisi Studebakerin edustustojen kautta.[https://books.google.fi/books?id=iO9HAAAAIAAJ&printsec=frontcover&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] | + | Syyskuussa [[1908]] Studebaker solmi detroitilaisen ''E-M-F Companyn'' kanssa sopimuksen, joka oli luonteeltaan paljon yksinkertaisempi kuin Garfordin kanssa tehty yhteistyösopimus. Sen mukaisesti E-M-F valmistaisi autot omalla nimellään omissa tehtaissaan, ja niiden myynti tapahtuisi Studebakerin edustustojen kautta.[https://books.google.fi/books?id=iO9HAAAAIAAJ&printsec=frontcover&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] |
E-M-F-autojen laatu oli kuitenkin ala-arvoisen surkea ja pilkkakirveet väittivätkin auton nimen olevan mm. anagrammi sanoista ''Every Morning Fix-it'' (Joka aamu, korjaa se). E-M-F:n ongelmat johtuivat kokoonpanon huonosta laadusta ja niiden korjaamista ei helpottanut yhtiön omistajien, Byron F. "Barney" Everittin, Walter E. Flandersin ja William E. Metzgerin välinen valtataistelu. Lopulta, vuoden 1909 puolivälissä, Everitt ja Metzger lähtivät yhtiöstä, perustaakseen uuden liiketoimen. Myös Flanders irtisanoutui yhtiöstä ja liittyi yhteen entisten kumppaniensa kanssa vuonna 1912. Everittin ja Metzgerin perustama [[Metzger Motor Car Co]] oli vaikeuksissa, eikä sen nimen muuttaminen [[Flanders Motor Company]]ksi pelastanut tilanetta, vaan kolmikon yhtiö kaatui.[https://books.google.fi/books?id=D8ba9eB6DK0C&printsec=frontcover&redir_esc=y] | E-M-F-autojen laatu oli kuitenkin ala-arvoisen surkea ja pilkkakirveet väittivätkin auton nimen olevan mm. anagrammi sanoista ''Every Morning Fix-it'' (Joka aamu, korjaa se). E-M-F:n ongelmat johtuivat kokoonpanon huonosta laadusta ja niiden korjaamista ei helpottanut yhtiön omistajien, Byron F. "Barney" Everittin, Walter E. Flandersin ja William E. Metzgerin välinen valtataistelu. Lopulta, vuoden 1909 puolivälissä, Everitt ja Metzger lähtivät yhtiöstä, perustaakseen uuden liiketoimen. Myös Flanders irtisanoutui yhtiöstä ja liittyi yhteen entisten kumppaniensa kanssa vuonna 1912. Everittin ja Metzgerin perustama [[Metzger Motor Car Co]] oli vaikeuksissa, eikä sen nimen muuttaminen [[Flanders Motor Company]]ksi pelastanut tilanetta, vaan kolmikon yhtiö kaatui.[https://books.google.fi/books?id=D8ba9eB6DK0C&printsec=frontcover&redir_esc=y] | ||
| − | Studebakerin johtaja Fred Fish oli vuonna 1908 ostanut itselleen yhden kolmasosan E-M-F:n osakkeista ja vuonna 1910 hän osti loput pankkiiri J. P. Morganilta. Lisäksi hän osti E-M-F:n tehtaat, jotka sijaitsivat Detroitissa, sekä Detroitjoen toisella puolen, Ontarion Walkervillessa, Kanadassa. E-M-F:n Detroitin tehdas sijaitsi [[Milwaukee Junction]] -nimisellä alueella ja korttelin päässä siitä sijaitsi Fordin entinen [[Ford Piquette Avenue Plant|Piquette Avenuen tehdas]], jonka Studebaker osti tammikuussa 1911. Siitä tehtiin ''Studebaker Plant 10'', ja se oli käytössä vuoteen 1933 asti.[http://www.nps.gov/nhl/find/statelists/mi/FordPiquette.pdf] | + | Studebakerin johtaja Fred Fish oli vuonna [[1908]] ostanut itselleen yhden kolmasosan E-M-F:n osakkeista ja vuonna [[1910]] hän osti loput pankkiiri J. P. Morganilta. Lisäksi hän osti E-M-F:n tehtaat, jotka sijaitsivat Detroitissa, sekä Detroitjoen toisella puolen, Ontarion Walkervillessa, Kanadassa. E-M-F:n Detroitin tehdas sijaitsi [[Milwaukee Junction]] -nimisellä alueella ja korttelin päässä siitä sijaitsi Fordin entinen [[Ford Piquette Avenue Plant|Piquette Avenuen tehdas]], jonka Studebaker osti tammikuussa [[1911]]. Siitä tehtiin ''Studebaker Plant 10'', ja se oli käytössä vuoteen [[1933]] asti.[http://www.nps.gov/nhl/find/statelists/mi/FordPiquette.pdf] |
== Oman merkin läpimurto == | == Oman merkin läpimurto == | ||
| − | [[ | + | Vuonna [[1910]] yhtiön varat järjesteltiin uudelleen ja tehtiin päätös kaikkien yhtiöiden emona toimivan ''Studebaker Corporationin'' perustamisesta. Järjestelyt saatiin tehtyä loppuun tammikuussa [[1911]]. Samana vuonna Studebaker lopetti sähköautojen valmistuksen.[https://books.google.fi/books?id=iO9HAAAAIAAJ&printsec=frontcover&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] |
| − | |||
| − | |||
Otettuaan haltuunsa E-M-F:n toiminnot, Studebakerilla alettiin miettiä keinoja menetetyn maineen palauttamiseksi. Asiakkaathan olivat ostaneet autonsa Studebakerin vaunukaupasta ja kokivat siksi sen olevan ainakin osavastuussa autojen surkeasta laadusta. Yhtiö teki ratkaisun, että jokaisen valituksen tehneen asiakkaan luona kävi mekaanikko, joka vaihtoi vialliset osat uusiin. Tämä operaatio maksoi Studebakerille miljoona sen aikaista dollaria, joka oli tähtitieteellinen summa rahaa. Vaikka valmistettavat autot perustuivatkin edelleen E-M-F:n malleihin Studebaker teki niihin parannuksia ja alkoi varustaa autot omalla logollaan, vakuuttaakseen asiakkaat siitä, että ne ovat laadukasta tuotantoa. | Otettuaan haltuunsa E-M-F:n toiminnot, Studebakerilla alettiin miettiä keinoja menetetyn maineen palauttamiseksi. Asiakkaathan olivat ostaneet autonsa Studebakerin vaunukaupasta ja kokivat siksi sen olevan ainakin osavastuussa autojen surkeasta laadusta. Yhtiö teki ratkaisun, että jokaisen valituksen tehneen asiakkaan luona kävi mekaanikko, joka vaihtoi vialliset osat uusiin. Tämä operaatio maksoi Studebakerille miljoona sen aikaista dollaria, joka oli tähtitieteellinen summa rahaa. Vaikka valmistettavat autot perustuivatkin edelleen E-M-F:n malleihin Studebaker teki niihin parannuksia ja alkoi varustaa autot omalla logollaan, vakuuttaakseen asiakkaat siitä, että ne ovat laadukasta tuotantoa. | ||
| Rivi 52: | Rivi 46: | ||
== Teollisuuden hintasota ja talouden romahdus == | == Teollisuuden hintasota ja talouden romahdus == | ||
=== Viimeiset valmistuneet mallit === | === Viimeiset valmistuneet mallit === | ||
| − | Vuonna 1959 esitelty [[Studebaker Lark]] oli menestys ja mallia myytiin runsaasti kotimaassaan. Sen ansiosta autotehdas teki ensimmäisen kerran voitollisen tilivuoden viiteen vuoteen. Larkin etuna oli sopiva kokoluokka. Kilpailijoiden luotua compact-luokkaan omat mallinsa Larkin myynti aleni. | + | Vuonna [[1959]] esitelty [[Studebaker Lark]] oli menestys ja mallia myytiin runsaasti kotimaassaan. Sen ansiosta autotehdas teki ensimmäisen kerran voitollisen tilivuoden viiteen vuoteen. Larkin etuna oli sopiva kokoluokka. Kilpailijoiden luotua compact-luokkaan omat mallinsa Larkin myynti aleni. |
| − | Vuonna 1963 Studebakerin valmistus siirrettiin kokonaan Kanadaan. Studebakerin Yhdysvaltain tehdas oli valmistanut autojen moottorit itse, mutta Kanadan tehdas ei moottoreita valmistanut, vaan se hankki moottorinsa GM:ltä ([[R6]] 194 cid ja [[V8]] 283 cid). Vielä 1965 Studebaker valmisti Kanadassa lähes 20 000 yksilöä, mikä oli kuitenkin varsin vähän Pohjois-Amerikan isoilla automarkkinoilla. 1966 loppui autojen valmistus Kanadan tehtaallakin. | + | Vuonna [[1963]] Studebakerin valmistus siirrettiin kokonaan Kanadaan. Studebakerin Yhdysvaltain tehdas oli valmistanut autojen moottorit itse, mutta Kanadan tehdas ei moottoreita valmistanut, vaan se hankki moottorinsa GM:ltä ([[R6]] 194 cid ja [[V8]] 283 cid). Vielä [[1965]] Studebaker valmisti Kanadassa lähes 20 000 yksilöä, mikä oli kuitenkin varsin vähän Pohjois-Amerikan isoilla automarkkinoilla. 1966 loppui autojen valmistus Kanadan tehtaallakin. |
| + | == Henkilöautomallit == | ||
| + | [[Tiedosto:Studebaker Speedster 1916.jpg|right|thumb|250px|Model SF Four-Forty-series 16/17 Speedster 1916]] | ||
[[Tiedosto:Studebaker-Lark-VI-1961.jpg|350px|right|thumb|Studebaker Lark vm 1961]] | [[Tiedosto:Studebaker-Lark-VI-1961.jpg|350px|right|thumb|Studebaker Lark vm 1961]] | ||
| − | + | * [[Studebaker Electric]] (1902–1912) | |
| − | * [[Studebaker Electric]] (1902 | + | * [[Studebaker Big Six]] (1918–1927) |
| − | * [[Studebaker Big Six]] (1918 | + | * [[Studebaker Special Six]] (1918–1927) |
| − | * [[Studebaker Special Six]] (1918 | + | * [[Studebaker Light Six]] (1918–1927) |
| − | * [[Studebaker Light Six]] (1918 | + | * [[Studebaker Light Four]] (1918–1920) |
| − | * [[Studebaker Light Four]] (1918 | + | * [[Studebaker President]] (1927–42) (1955–58) |
| − | * [[Studebaker President]] (1927 | + | * [[Studebaker Dictator]] (1928–37) |
| − | * [[Studebaker Dictator]] (1928 | + | * [[Studebaker Champion]] (1939–58) |
| − | * [[Studebaker Champion]] (1939 | + | * [[Studebaker Land Cruiser]] (1947–54) |
| − | * [[Studebaker Land Cruiser]] (1947 | + | * [[Studebaker Scotsman]] (1957–58) |
| − | * [[Studebaker Scotsman]] (1957 | + | * [[Studebaker Commander]] (1928–35) (1937–58) (1964–66) |
| − | * [[Studebaker Commander]] (1928 | + | * [[Studebaker Conestoga]] (1954–55) |
| − | * [[Studebaker Conestoga]] (1954 | ||
* [[Studebaker Speedster]] (1955) | * [[Studebaker Speedster]] (1955) | ||
* Hawk sarja: | * Hawk sarja: | ||
| − | ** [[Studebaker Golden Hawk]] (1956 | + | ** [[Studebaker Golden Hawk]] (1956–58) |
| − | ** [[Studebaker Silver Hawk]] (1957 | + | ** [[Studebaker Silver Hawk]] (1957–59) |
** [[Studebaker Sky Hawk]] (1956) | ** [[Studebaker Sky Hawk]] (1956) | ||
** [[Studebaker Flight Hawk]] (1956) | ** [[Studebaker Flight Hawk]] (1956) | ||
** [[Studebaker Power Hawk]] (1956) | ** [[Studebaker Power Hawk]] (1956) | ||
| − | ** [[Studebaker Hawk]] (1957 | + | ** [[Studebaker Hawk]] (1957–63) |
| − | ** [[Studebaker Gran Turismo Hawk]] (1962 | + | ** [[Studebaker Gran Turismo Hawk]] (1962–64) |
| − | * [[Studebaker Lark]] (1959 | + | * [[Studebaker Lark]] (1959–1966) |
** [[Studebaker Lark I]] (1959) | ** [[Studebaker Lark I]] (1959) | ||
** [[Studebaker Lark VI]] (1961) | ** [[Studebaker Lark VI]] (1961) | ||
| − | * [[Studebaker Wagonaire]] (1963 | + | * [[Studebaker Wagonaire]] (1963–66) |
| − | * [[Studebaker Avanti]] (1963 | + | * [[Studebaker Avanti]] (1963–64) |
== Kuorma-automallit == | == Kuorma-automallit == | ||
| − | * [[Studebaker Coupe Express]] (1937 | + | * [[Studebaker Coupe Express]] (1937–1939) |
| − | * [[Studebaker US6]] (1941 | + | * [[Studebaker US6]] (1941–45) |
* [[Studebaker M16]] (1946) | * [[Studebaker M16]] (1946) | ||
| − | * [[Studebaker M29 Weasel]] (1942 | + | * [[Studebaker M29 Weasel]] (1942–45) |
| − | * [[Studebaker Transtar]] (1959 | + | * [[Studebaker Transtar]] (1959–1963) |
| − | * [[Studebaker Champ]] (1960 | + | * [[Studebaker Champ]] (1960–1964) |
== Seuraaja == | == Seuraaja == | ||
| Rivi 100: | Rivi 95: | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
| − | * Clymer, Floyd. Treasury of Early American Automobiles, | + | * Clymer, Floyd. Treasury of Early American Automobiles, 1877–1925 (New York: Bonanza Books, 1950) |
[[Luokka:Studebaker|*]] | [[Luokka:Studebaker|*]] | ||
Versio 25. elokuuta 2016 kello 20.53
| Studebaker Corporation | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  Yhdysvallat, Indiana, South Bend
|
| Toiminnassa | 1852 – 1967 |
| Yhtiön kohtalo | Autojen valmistus lopetettu kannattamattomana v. 1967. Konsernin muut toiminnot fuusioitu eri yhtiöiden kanssa. Nimi Studebaker katoaa USA:n business-kartalta v. 1979, lukuunottamatta Studebaker-Worthington Leasing Corp. -rahoitusyhtiötä. |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Studebaker [stjuːdəbeɪkər] oli amerikkalainen vankkureiden ja autojen valmistaja, jonka kotipaikka oli Indianan South Bendissä.
Sisällysluettelo
Yleistä
Studebaker-yhtiön perustaneiden veljesten esivanhemmat olivat toimineet vankkureiden valmistuksen parissa jo 1700-luvun lopussa. Veljeksistä yksi, John Mohler, valmisti Kaliforniassa kottikärryjä ja hän vaurastui vuoden 1849 Kalifornian kultaryntäyksen seurauksena. Studebakerin veljeksistä kaksi, Henry ja Clement toimivat South Bendissä metallinvalajina ja seppinä, valmistaen ja myyden vankkureiden metalliosia. Tätä tarkoitusta varten he perustivat yhtiön vuonna 1852. Yhtiön toiminta laajeni pian kokonaisten vankkureiden, ja vuonna 1857 myös kevyempien vaunujen valmistukseen. Vuonna 1868 John M. palasi Kaliforniasta ja liittyi mukaan businekseen. Kaikki toiminnot koottiin Studebaker Brothers Manufacturing Company -nimisen yhtiön alle. Studebaker sai armeijalta suuria tilauksia, lisäksi yhtiön kasvu liittyy länteen suuntautuneen uudisasutuksen ja maanviljelyn leviämiseen. Vuonna 1874 yhtiön tuotelinjaan kuuluivat lähestulkoon kaikki hevosvetoiset vaunutyypit, raskaista vankkureista 12 hengen postivaunuihin ja kevyistä kaksipyöräisistä rattaista ylellisiin vaunuihin. Studebaker pystyi hyvällä syyllä kutsumaan itseään maailman suurimmaksi vaunutaloksi. Ainakin se kuului maailman suurimpien valmistajien kärkikaartiin.[1][2]
Studebaker lähti mukaan automotive-businekseen vuonna 1902 sähköautoilla. Vuonna 1904 valmistui ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto. Autojen valmistus tapahtui Studebaker Automobile Company -nimisen yhtiön alla. Vuodesta 1909 lähtien Studebakerin autodivisioona oli läheisessä yhteistyössä detroitilaisen E-M-F Company -autotehtaan kanssa, samoin vuoteen 1911 asti Ohion Elyriassa sijainneen ajoneuvoteollisuuden komponenttivalmistaja Garford Companyn kanssa. Ensimmäiset Studebakerin täysin itsenäisesti valmistamat bensiinimoottoriset autot tulivat markkinoille elokuussa 1912. Seuranneiden 50 vuoden aikana yhtiön valmistamat autot olivat tunnettuja laadustaan ja luotettavuudestaan.[3] Vuosia kestäneiden talousvaikeuksien jälkeen yhtiö fuusioitui vuonna 1954 luksusautoja valmistaneen Packardin kanssa ja ne muodostivat yhtiön nimeltä Studebaker-Packard Corporation. Studebakerin ongelmat olivat kuitenkin pahempia kuin Packardin johdon oli annettu ymmärtää. Vuonna 1962 Packardin nimi pyyhittiin pois ja yhtiön nimeksi tuli yksinkertaisesti Studebaker Corporation. South Bendin autotehdas lopetti toimintansa joulukuun 20. päivänä vuonna 1963 ja Studebakerin viimeinen auto rullasi yhtiön Hamiltonin tehtaalta Kanadassa maaliskuun 16. päivänä vuonna 1966.[4][5]
Studebakerin autot vuosina 1897 – 1911
Alkutaival
Studebakerin viisi veljestä kuolivat vuosien 1887 ja 1917 välisenä aikana, mutta heidän poikansa tai vävynsä nousivat vuorostaan yhtiön johtajistoon. Eräs tärkeimmistä Studebakerin historiaan vaikuttaneista henkilöista oli John M. Studebakerin vävy Fred Fish, joka jo vuonna 1895 kiirehti "todellisen hevosettoman vaunun" (a practical horseless carriage) kehittämistä. Kun Fish nimitettiin konsernin toimeenpanevan komitean puheenjohtajaksi vuonna 1897, hän pani alulle moottorivoimalla liikkuvan ajoneuvon suunnittelutyöt. Haisevan, meluisan ja epävarman polttomoottoritekniikan sijaan Studebakerilla kallistuttiin sähkövoimalla liikkuvien autojen suuntaan. Yhtiö valmisti omia Studebaker Electric -ajoneuvojaan vuodesta 1902 vuoteen 1911. Tähän ajanjaksoon osuu myös Studebakerin solmimat sopimukset korien valmistamisesta ja autojen jakelusta kahden bensiinimoottorisia autoja valmistaneen yhtiön, ohiolaisen Garfordin ja detroitilaisen Everitt-Metzger-Flanders (E-M-F) Companyn kanssa. Studebaker aloitti polttomoottorikäyttöisten autojen valmistamisen Garfordin komponenteista vuonna 1904.
Garford
Studebakerin ja Garfordin välisen sopimuksen mukaan auton alusta ja voimalinja koottiin Ohion Elyriassa Garfordin valmistamista komponenteista, jonka jälkeen ne toimitettiin Indianan South Bendiin koritettaviksi. Autot myytiin Studebaker-nimisinä, vasta myöhemmät ajoneuvoharrastajat ovat antaneet niille nimen Studebaker-Garford. Garford valmisti autoja myös omalla brändillään ja ne myytiin Studebakerin myymälöiden kautta. Vuoden 1910 tienoilla alustoja valmistui kuitenkin enemmän Garfordin omaan ajoneuvotuotantoon kuin Studebakerille, jonka johdosta Studebaker joutui vahvasti kehottamaan Garfordia noudattamaan yhteistyösopimuksen ehtoja. Garford palasi vastahankaisesti takaisin ruotuun, mutta yhtiöiden välinen luottamus oli mennyttä. Vuonna 1911 Studebakerin johtaja Fred Fish osti E-M-F-yhtiön moottori- ja alustatehtaan. Tämä merkitsi Studebakerin ja Garfordin yhteistyön päättymistä.
Garford jatkoi vielä omien autojensa valmistamista, mutta ilman jakeluverkostoa se ei saanut toimintaa taloudellisesti kannattavaksi. Vuonna 1913 John North Willys osti Garfordin ja sulautti sen Willys-Overland -yhtiöön.
E-M-F
Syyskuussa 1908 Studebaker solmi detroitilaisen E-M-F Companyn kanssa sopimuksen, joka oli luonteeltaan paljon yksinkertaisempi kuin Garfordin kanssa tehty yhteistyösopimus. Sen mukaisesti E-M-F valmistaisi autot omalla nimellään omissa tehtaissaan, ja niiden myynti tapahtuisi Studebakerin edustustojen kautta.[6]
E-M-F-autojen laatu oli kuitenkin ala-arvoisen surkea ja pilkkakirveet väittivätkin auton nimen olevan mm. anagrammi sanoista Every Morning Fix-it (Joka aamu, korjaa se). E-M-F:n ongelmat johtuivat kokoonpanon huonosta laadusta ja niiden korjaamista ei helpottanut yhtiön omistajien, Byron F. "Barney" Everittin, Walter E. Flandersin ja William E. Metzgerin välinen valtataistelu. Lopulta, vuoden 1909 puolivälissä, Everitt ja Metzger lähtivät yhtiöstä, perustaakseen uuden liiketoimen. Myös Flanders irtisanoutui yhtiöstä ja liittyi yhteen entisten kumppaniensa kanssa vuonna 1912. Everittin ja Metzgerin perustama Metzger Motor Car Co oli vaikeuksissa, eikä sen nimen muuttaminen Flanders Motor Companyksi pelastanut tilanetta, vaan kolmikon yhtiö kaatui.[7]
Studebakerin johtaja Fred Fish oli vuonna 1908 ostanut itselleen yhden kolmasosan E-M-F:n osakkeista ja vuonna 1910 hän osti loput pankkiiri J. P. Morganilta. Lisäksi hän osti E-M-F:n tehtaat, jotka sijaitsivat Detroitissa, sekä Detroitjoen toisella puolen, Ontarion Walkervillessa, Kanadassa. E-M-F:n Detroitin tehdas sijaitsi Milwaukee Junction -nimisellä alueella ja korttelin päässä siitä sijaitsi Fordin entinen Piquette Avenuen tehdas, jonka Studebaker osti tammikuussa 1911. Siitä tehtiin Studebaker Plant 10, ja se oli käytössä vuoteen 1933 asti.[8]
Oman merkin läpimurto
Vuonna 1910 yhtiön varat järjesteltiin uudelleen ja tehtiin päätös kaikkien yhtiöiden emona toimivan Studebaker Corporationin perustamisesta. Järjestelyt saatiin tehtyä loppuun tammikuussa 1911. Samana vuonna Studebaker lopetti sähköautojen valmistuksen.[9]
Otettuaan haltuunsa E-M-F:n toiminnot, Studebakerilla alettiin miettiä keinoja menetetyn maineen palauttamiseksi. Asiakkaathan olivat ostaneet autonsa Studebakerin vaunukaupasta ja kokivat siksi sen olevan ainakin osavastuussa autojen surkeasta laadusta. Yhtiö teki ratkaisun, että jokaisen valituksen tehneen asiakkaan luona kävi mekaanikko, joka vaihtoi vialliset osat uusiin. Tämä operaatio maksoi Studebakerille miljoona sen aikaista dollaria, joka oli tähtitieteellinen summa rahaa. Vaikka valmistettavat autot perustuivatkin edelleen E-M-F:n malleihin Studebaker teki niihin parannuksia ja alkoi varustaa autot omalla logollaan, vakuuttaakseen asiakkaat siitä, että ne ovat laadukasta tuotantoa.
Teollisuuden hintasota ja talouden romahdus
Viimeiset valmistuneet mallit
Vuonna 1959 esitelty Studebaker Lark oli menestys ja mallia myytiin runsaasti kotimaassaan. Sen ansiosta autotehdas teki ensimmäisen kerran voitollisen tilivuoden viiteen vuoteen. Larkin etuna oli sopiva kokoluokka. Kilpailijoiden luotua compact-luokkaan omat mallinsa Larkin myynti aleni.
Vuonna 1963 Studebakerin valmistus siirrettiin kokonaan Kanadaan. Studebakerin Yhdysvaltain tehdas oli valmistanut autojen moottorit itse, mutta Kanadan tehdas ei moottoreita valmistanut, vaan se hankki moottorinsa GM:ltä (R6 194 cid ja V8 283 cid). Vielä 1965 Studebaker valmisti Kanadassa lähes 20 000 yksilöä, mikä oli kuitenkin varsin vähän Pohjois-Amerikan isoilla automarkkinoilla. 1966 loppui autojen valmistus Kanadan tehtaallakin.
Henkilöautomallit
- Studebaker Electric (1902–1912)
- Studebaker Big Six (1918–1927)
- Studebaker Special Six (1918–1927)
- Studebaker Light Six (1918–1927)
- Studebaker Light Four (1918–1920)
- Studebaker President (1927–42) (1955–58)
- Studebaker Dictator (1928–37)
- Studebaker Champion (1939–58)
- Studebaker Land Cruiser (1947–54)
- Studebaker Scotsman (1957–58)
- Studebaker Commander (1928–35) (1937–58) (1964–66)
- Studebaker Conestoga (1954–55)
- Studebaker Speedster (1955)
- Hawk sarja:
- Studebaker Golden Hawk (1956–58)
- Studebaker Silver Hawk (1957–59)
- Studebaker Sky Hawk (1956)
- Studebaker Flight Hawk (1956)
- Studebaker Power Hawk (1956)
- Studebaker Hawk (1957–63)
- Studebaker Gran Turismo Hawk (1962–64)
- Studebaker Lark (1959–1966)
- Studebaker Lark I (1959)
- Studebaker Lark VI (1961)
- Studebaker Wagonaire (1963–66)
- Studebaker Avanti (1963–64)
Kuorma-automallit
- Studebaker Coupe Express (1937–1939)
- Studebaker US6 (1941–45)
- Studebaker M16 (1946)
- Studebaker M29 Weasel (1942–45)
- Studebaker Transtar (1959–1963)
- Studebaker Champ (1960–1964)
Seuraaja
Yhtiön seuraajana voidaan pitää Avanti Motor Corporationia, joka jatkoi 60-luvulla vain erikoisen näköisen Avanti-mallin tuotantoa Studebakerin mentyä konkurssiin. Nykyään tämä yhtiö valmistaa edelleen Avanti-mallia ja sen lisäksi SUV-tyyppisiä autoja Studebaker -nimellä.
Aiheesta muualla
Lähteet
- Clymer, Floyd. Treasury of Early American Automobiles, 1877–1925 (New York: Bonanza Books, 1950)
