Plymouth Barracuda mk1

Plymouth Barracuda
Valmistaja ja valmistusmaa	Plymouth, USA
Valmistusaika	1964–1966
Luokka
Kori	2-ovinen coupe
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R6, V8
Iskutilavuus
Teho	145–235 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys	8– s (0–96 km/h)
Huippunopeus	–176 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja	Plymouth Barracuda mk2
Saman luokan autoja

Vuoden 1964 puolivälissä Plymouth toi markkinoille Valiant-mallin fastback-version, jonka nimeksi annettiin Barracuda. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä asiakkaat alkoivat olla yhä kiinnostuneempia kompaktikokoisista urheilullisista autoista, joten Plymouth päätti vastata haasteeseen. Sekä urheilullisuus, kompakti koko ja fastback-profiili olivat tuolloin muotia ja noin puolessa vuodessa Barracudaa myytiin liki 25.000 yksilöä. Seuraavana vuonna 1965 Barracuda erotettiin omaksi mallikseen Valiantin parista ja 1965 Barracudaa saatiin kaupaksi jo lähes 65.000 kappaletta, enemmän kuin minkään Valiant-mallin myyntimäärä.

Esittely 1966

90° V8, 4490 cm³, sylinterin mitat 92,20 x 84,07 mm. Nettoteho ei tiedossa, liioitteleva SAE-bruttoteho 175 kW (238 hv) /5200, vääntömomentti 379 Nm (SAE-brutto, 38,7 kpm, nettovääntömomentti ei tiedossa). V8-moottori on voimakas ja sitkeä, mutta myös meluisa. Vaihteisto on nelinopeuksinen manuaali. Vaihdekeppi on lattiassa. Vaihteisto toimii erinomaisesti.

Suuntavakavuus on hyvä 150 km/t nopeuteen asti. Turvallista on ajaa vielä 180 km/t nopeudessa, toimittaja MK ajoi suurimmillaan 215 nopeutta. Ohjaus on liian hidas nopeaan autoon, ohjauspyörän kierroksia kertyy peräti 6. Ohjaus on myös tunnoton. Erikoistilauksesta on saatavissa nopeampi ohjaus.

Ongelmia ajossa aiheuttaa urheiluautoon sopimaton takajousitus, jäykkä taka-akseli ja lehtijouset, ilman reaktiotankoa. Voimakkaissa kiihdytyksissä sekä kuopissa akseli kiertyy, hyppelee ja menettää otteensa tienpinnasta. Leveät vyörenkaat ja tehokkaat jarrut sopivat kyllä nopeaan maantieajoon. Tosin jarrutettaessa taka-akseli on jälleen ongelmallinen, takapyörien lukkiintuessa akseli heiluu sivusuunnassa.

Etuistuimissa on vain etäisyyden säätö, selkänojien kaltevuutta ei voi säätää. Istuimet ovat kyllä mukavia, joskin verhoilu on tekonahkaa. Mittarit ovat pyöreitä ja helppolukuisia.

Polttoainesäiliö on turhan pieni. Kiihtyvyys 0-400 metriä 16,2 sekuntia. Kulutus oli koeajolenkillä "vain" 18 litraa /100 km.

TM-lehti 17/1966 esitteli Barracuda S:n ilman Plymouthin merkkinimeä.

Yleistä

´65 Barracudan voimanlähteenä toimi 225 kuutiotuumainen kuusisylinterinen rivimoottori, joka tuotti 145 hevosvoimaa ja auto liikkuikin varsin ripeästi. Urheilulliseen autoon on toki oltava enemmänkin tehoa tarjolla ja tästä huolehti pieneen lisähintaan saatava 273 kuutiotuumainen V8, joka tuotti 180 hevosvoimaa. Parasta oli kuitenkin erityinen ja pitkälle suunniteltu Formula S-varustepaketti, joka piti sisällään huomattavasti virkeämmän, 235-hevosvoimaisen V8-moottorin, neljävaihteisen manuaalivaihteiston maineikkaalla Hurstin shifterillä, sekä jäykkä jousitus, tehokas iskunvaimennus, leveät renkaat, erikoisraidoitus ja tietenkin Formula S-merkit. Tällaisellakin varustuksella hinta pysyi alle 3400 dollarin, joten sitä voitaneen kutsua hyvin edulliseksi tarjoukseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkän sisällytetty Formula S-pakettiin, vaan lisävarustelistallekin jätettiin erinäisiä tarpeellisia tarvikkeita. Lisähintaa maksamalla sai esim. ohjaustehostimen ja levyjarrut eteen. Ohjaustehostin oli sikälikin hyvä lisävaruste, että se myös vähensi ohjauspyörän kierrokset kolmeen ja puoleen. Plymouth Barracuda sai runsaasti kiitosta loistavista ajo-ominaisuuksistaan myös tunnetusti kriittisiltä autolehdiltä. Barracudaa siis pidettiin ajoltaan loistavana ja sikäli poikkeuksellisena 60- luvun Detroitin tuotteena, että siinä nopean ajon hyvät ajo-ominaisuudet eivät samalla heikentäneet ajomukavuutta. Barracuda oli siis suorituskykyinen ja mukava ajettava pitkilläkin matkoilla, minkä lisäksi se oli erittäin tilava. Viisikin ihmistä kulki varsin mukavasti ja neljä ihmistä erittäin mukavasti. Jos autossa oli kyydissä ainoastaan kaksi ihmistä, mahtui autoon matkatavaroita suorastaan valtavasti. Kaiken kaikkiaan Barracuda oli siis hyvin monikäyttöinen ja erilaisiin tarkoituksin sopiva auto. Suorituskyvystäkän Barracudaa ei siis tarvinnut moittia. 235-hevosvoimainen V8 kiihtyi nollasta kuuteenkymmeneen mailiin (n. 96 km/h) tasan 8 sekunnissa, vaikka kyydissä matkusti yksi ylimääräinen ihminen. Samalla painolastilla auto käytti neljännesmailin taittamiseen vain kuusitoista sekuntia ja huippunopeudeksi mitattiin 110 mp/h, eli 176 kilometriä tunnissa. Erinomaisiin kiihtyvyysaikoihin oli osaa myös sillä, että kyseisessä autossa käytettiin 3,55:1 perävälitystä ja "Sure-Grip" tasauspyörästön lukkoa. Vuonna 1966 auton hinta nousi ja samalla myyntimäärä putosi melko rajusti, joten uutuudenviehätys oli ilmeisesti mennyt ohi. Mitään suurempia muutoksia Barracudaan ei tehty vuosimallista toiseen siirryttäessä, joskin etusäleikköä ja muita ulkoisia koristuksia sormeiltiin. Vuonna 1966 vinyylikatto tuli lisävarusteeksi

Lähteet

Tekniikan Maailma 17/1966