Ero sivun ”TorqueFlite” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''TorqueFlite''' (kirjoitetaan usein myös muotoon Torqueflite) on [[Chrysler|Chrysler Corporationin]] valmistamien [[Automaattivaihteisto|automaattivaihteistojen]] nimi ja myös rekisteröity tavaramerkki. Kolmeportainen TorqueFlite esiteltiin mallivuoden 1956 lopulla, kaksiportaisen [[PowerFlite]]n seuraajaksi. 1990-luvulla TorqueFlite-nimi pudotettiin käytöstä, pelkän aakkosnumeerisen merkintätavan ollessa vallitseva käytäntö. Viimeisimmissä 8-portaisissa, ZF-perustaisissa pickup truckien vaihteistoissa, nimi on otettu uudelleen käyttöön. | '''TorqueFlite''' (kirjoitetaan usein myös muotoon Torqueflite) on [[Chrysler|Chrysler Corporationin]] valmistamien [[Automaattivaihteisto|automaattivaihteistojen]] nimi ja myös rekisteröity tavaramerkki. Kolmeportainen TorqueFlite esiteltiin mallivuoden 1956 lopulla, kaksiportaisen [[PowerFlite]]n seuraajaksi. 1990-luvulla TorqueFlite-nimi pudotettiin käytöstä, pelkän aakkosnumeerisen merkintätavan ollessa vallitseva käytäntö. Viimeisimmissä 8-portaisissa, ZF-perustaisissa pickup truckien vaihteistoissa, nimi on otettu uudelleen käyttöön. | ||
| + | |||
| + | ==Historiaa== | ||
| + | Ensimmäisissä Torqueflite-automaateissa oli kolme vaihdetta eteenpäin sekä peruutusvaihde. Vältyssuhteet olivat I-vaihde: 2,45:1, II-vaihde: 1,45:1, III-vaihde: 1.00:1. Vaihteiden valinta tapahtui kojelaudan painonappikatkaisijoiden avulla. Painonapit käyttivät vaijereita, jotka ohjasivat vaihteiston venttiilikoneistoa. Painonappien järjestely vaihteli auton mallin ja valmistusvuoden mukaan. Järjestys oli R-N-D-2-1 joko ylhäältä alas pystyssä, vasemmalta oikealle vaakarivissä tai myötäpäivään, alkaen ylävasemmalta, jos napit oli asetettu kaarevaan järjestykseen. | ||
| + | |||
| + | "P" eli parkkilukko lisättiin toimintoihin alumiinikuoristen versioiden, standard-duty A-904:n vuonna 1960 ja heavy-duty A-727:n vuonna 1962, markkinoille tulon myötä. Painonappien viereen tuli erillinen vipu, joka "Park"-asentoon käännettäessä kytki vaihteiston vapaalle ja lukitsi vaihteiston ulostuloakselin pyörimisen estävän käpälän. Kun vipu käännettiin pois "Park"-asennosta, se samalla vapautti painonappien lukituksen ja haluttu vaihde voitiin kytkeä. Painonapit korvattiin perinteisellä rattiakselin putkeen yhdistetyllä- tai lattiavalitsimella Chryslerin mallivuoden 1965 autoihin. Lattiavalitsin oli tosin ollut jo edellisenä vuonna saatavilla joihinkin urheilullisiin malleihin. | ||
| + | |||
| + | Aivan kuten [[General Motors]]in [[Hydramatic]]-vaihteistossa, Torqueflite kytkee päälle I-vaihteen, kun on valittu D tai II-vaihde. Jotkin tuon aikakauden automaattivaihteistot, kuten [[Ford]] tai [[BorgWarner Inc.|Borg-Warner]], kytkivät päälle II-vaihteen ja I-vaihde oli haluttaessa kytkettävä itse. | ||
| + | |||
| + | Vuonna 1962 lauhdutinputkilinjaan lisättiin läpivirtaussuodatin. Vuonna 1964 läpivirtaussuodatin ja öljypumpun imuputken sihti vaihdettiin moninverroin tehokkaampaan panelimalliseen suodattimeen. Tämän johdosta vaihteistoöljyn käyttöikä nostettiin 12 000:sta mailista (19 000 km) 50 000:een mailiin (80 000 km) ja öljypohjan tyhjennystulpasta luovuttiin. | ||
| + | |||
| + | ==Lähteet== | ||
| + | http://www.allpar.com/mopar/torqueflite.html<br> | ||
| + | http://www.allpar.com/mopar/transmissions/torqueflite-tom-hand.html | ||
[[Luokka:Chrysler-vaihteistot]] | [[Luokka:Chrysler-vaihteistot]] | ||
Versio 1. maaliskuuta 2013 kello 21.39
TorqueFlite (kirjoitetaan usein myös muotoon Torqueflite) on Chrysler Corporationin valmistamien automaattivaihteistojen nimi ja myös rekisteröity tavaramerkki. Kolmeportainen TorqueFlite esiteltiin mallivuoden 1956 lopulla, kaksiportaisen PowerFliten seuraajaksi. 1990-luvulla TorqueFlite-nimi pudotettiin käytöstä, pelkän aakkosnumeerisen merkintätavan ollessa vallitseva käytäntö. Viimeisimmissä 8-portaisissa, ZF-perustaisissa pickup truckien vaihteistoissa, nimi on otettu uudelleen käyttöön.
Historiaa
Ensimmäisissä Torqueflite-automaateissa oli kolme vaihdetta eteenpäin sekä peruutusvaihde. Vältyssuhteet olivat I-vaihde: 2,45:1, II-vaihde: 1,45:1, III-vaihde: 1.00:1. Vaihteiden valinta tapahtui kojelaudan painonappikatkaisijoiden avulla. Painonapit käyttivät vaijereita, jotka ohjasivat vaihteiston venttiilikoneistoa. Painonappien järjestely vaihteli auton mallin ja valmistusvuoden mukaan. Järjestys oli R-N-D-2-1 joko ylhäältä alas pystyssä, vasemmalta oikealle vaakarivissä tai myötäpäivään, alkaen ylävasemmalta, jos napit oli asetettu kaarevaan järjestykseen.
"P" eli parkkilukko lisättiin toimintoihin alumiinikuoristen versioiden, standard-duty A-904:n vuonna 1960 ja heavy-duty A-727:n vuonna 1962, markkinoille tulon myötä. Painonappien viereen tuli erillinen vipu, joka "Park"-asentoon käännettäessä kytki vaihteiston vapaalle ja lukitsi vaihteiston ulostuloakselin pyörimisen estävän käpälän. Kun vipu käännettiin pois "Park"-asennosta, se samalla vapautti painonappien lukituksen ja haluttu vaihde voitiin kytkeä. Painonapit korvattiin perinteisellä rattiakselin putkeen yhdistetyllä- tai lattiavalitsimella Chryslerin mallivuoden 1965 autoihin. Lattiavalitsin oli tosin ollut jo edellisenä vuonna saatavilla joihinkin urheilullisiin malleihin.
Aivan kuten General Motorsin Hydramatic-vaihteistossa, Torqueflite kytkee päälle I-vaihteen, kun on valittu D tai II-vaihde. Jotkin tuon aikakauden automaattivaihteistot, kuten Ford tai Borg-Warner, kytkivät päälle II-vaihteen ja I-vaihde oli haluttaessa kytkettävä itse.
Vuonna 1962 lauhdutinputkilinjaan lisättiin läpivirtaussuodatin. Vuonna 1964 läpivirtaussuodatin ja öljypumpun imuputken sihti vaihdettiin moninverroin tehokkaampaan panelimalliseen suodattimeen. Tämän johdosta vaihteistoöljyn käyttöikä nostettiin 12 000:sta mailista (19 000 km) 50 000:een mailiin (80 000 km) ja öljypohjan tyhjennystulpasta luovuttiin.
Lähteet
http://www.allpar.com/mopar/torqueflite.html
http://www.allpar.com/mopar/transmissions/torqueflite-tom-hand.html
