Ero sivun ”Emil Jellinek” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Ak: Uusi sivu: right|250px '''Emil Jellinek''' (6. huhtikuuta 1853 – 21. tammikuuta 1918) oli itävalta-unkarilainen diplomaatti, liikemies ja kilpa-ajaj...)
 
Rivi 14: Rivi 14:
 
Jellinekin liiketoimet vakuutusalalla ja osakemarkkinoilla sujuivat menestyksekkäästi ja perhe alkoi viettää talvikaudet Nizzassa, Ranskan Rivieralla. Täällä Jellinek solmi suhteita kansainvälisiin liikemiehiin ja aristokraatteihin.  
 
Jellinekin liiketoimet vakuutusalalla ja osakemarkkinoilla sujuivat menestyksekkäästi ja perhe alkoi viettää talvikaudet Nizzassa, Ranskan Rivieralla. Täällä Jellinek solmi suhteita kansainvälisiin liikemiehiin ja aristokraatteihin.  
 
Täällä Jellinek sai ensikontaktinsa automobiileihin ja lumotui niistä täysin. Hän hankki kaiken saatavissa olevan tiedon autoista, ajatuksenaan aloittaa kaupankäynti niillä. Tuonaikaisia moottoroituja kulkuneuvoja olivat [[De Dion-Bouton kolmipyörä|De Dion-Bouton]] ja [[Léon Bollée Automobiles|Léon-Bollée Voiturette]], molemmat kolmipyöräisiä, sekä nelipaikkainen [[Benz & Cie.|Benz]]in moottoroitu vaunu.
 
Täällä Jellinek sai ensikontaktinsa automobiileihin ja lumotui niistä täysin. Hän hankki kaiken saatavissa olevan tiedon autoista, ajatuksenaan aloittaa kaupankäynti niillä. Tuonaikaisia moottoroituja kulkuneuvoja olivat [[De Dion-Bouton kolmipyörä|De Dion-Bouton]] ja [[Léon Bollée Automobiles|Léon-Bollée Voiturette]], molemmat kolmipyöräisiä, sekä nelipaikkainen [[Benz & Cie.|Benz]]in moottoroitu vaunu.
 +
 +
Diplomaattitaustansa ansiosta Jellinek nimitettiin Itävalta-Unkarin pääkonsuliksi Nizzassa. Hän aloitti, lähinnä ranskalaisvalmisteisten ajoneuvojen myynnin, alueella talvikausia viettäville Euroopan aristokraateille. Jellinek hankki omistukseensa suuren huvilan, jolle hän antoi nimen ''Villa Mercedes''. Vuoden 1897 aikana hän myi 140 ajoneuvoa ja näiden kaupasta muodostui tuottoisampaa kuin hänen työstään vakuutusyhtiön palveluksessa.
 +
 +
Jellinek avioitui uudestaan vuonna 1899, ja uuden vaimonsa Anaisen kanssa he saivat neljä lasta.
 +
 +
==DMG, Daimler ja Maybach (1896 – 1900)==
 +
[[Tiedosto:Jellinek Daimler-Phönix.jpg|thumb|right|250px|Emil Jellinek ajamassa Daimler-Phönix autolla]]
 +
 +
Vuonna 1896, tuolloin 43-vuotias Jellinek, pani merkille eräässä porvaristolle tarkoitetussa aikakauslehdessä olleen, saksalaisen ajoneuvo- ja moottorivalmistaja [[Daimler-Motoren-Gesellschaft]]in mainoksen. Hän matkusti Cannstattiin, tapaamaan DMG:n suunnittelijoita [[Gottlieb Daimler]]ia ja [[Wilhelm Maybach]]ia, saadakseen lisätietoa yhtiöstä ja sen tuotteista. Samalla hän myös teki tilauksen yhdestä ''Daimler''-ajoneuvosta, joka toimitettiin hänelle lokakuussa 1896.
 +
 +
Auto oli mallia ''Phoenix Double-Phaeton'', joka 8 hevosvoimaisen moottorinsa avulla saavutti 24 km/h huippunopeuden. Moottori oli Maybachin vuonna 1894 suunnittelema ''Daimler-Phönix'', maailman ensimmäinen henkilöautoon asennettu nelisylinterinen rivimoottori.
 +
 +
DMG vaikutti vakavasti otettavalta ja luotettavalta yhtiöltä, joten Jellinek aloitti yhtiön ajoneuvojen myynnin. Vuonna 1898 hän teki DMG:ltä kuuden auton tilauksen ja ilmoitti halustaan tulla yhtiön tuotteiden pääedustajaksi. Vuonna 1899 hän myi 10 autoa ja vuonna 1900 29. Ranskalaisilla valmistajilla kuten [[Peugeot]]illa, [[Panhard|Panhard & Levassor]]illa sekä muilla, Daimlerin lisensimoottreita käyttäneillä, oli ajoneuvojen toimitusvaikeuksia. Jellinekin suora yhteys DMG:n tehtaille antoi hänelle etua, lyhyempien toimitusaikojen muodossa.

Versio 28. toukokuuta 2013 kello 09.37

Emil Jellinek.jpg

Emil Jellinek (6. huhtikuuta 1853 – 21. tammikuuta 1918) oli itävalta-unkarilainen diplomaatti, liikemies ja kilpa-ajaja, joka vaikutti suuresti eurooppalaisen autoteollisuuden kehittymiseen. Hänen myötävaikutuksestaan syntyi vuonna 1902 tuotemerkki Mercedes.

Nuoruusaika

Jellinek syntyi Saksan Leipzigissa 6. huhtikuuta 1853, hänellä oli kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Pian Emilin syntymän jälkeen perhe muutti silloisen Itävalta-Unkarin keisarikunnan pääkaupunkiin Wieniin. Koulunkäynti ja poiskelu eivät Emilille maistuneet, erilaiset käytännön pilat sitäkin paremmin. Hänen vanhempansa kyllästyivät pojan holtittomaan elämään, ja Emilin ollessa 17-vuotias. järjestivät hänet töihin Tsekin Määrissä toimineen rautatieyhtiön palvelukseen. Hän pysyi yhtiön palveluksessa kahden vuoden ajan, ennenkuin hänet irtisanottiin. Potkujen syynä oli Jellinekin yöaikaan yhtiön kalustolla järjestämät junakilpailut.

Diplomaatti ja liikemies (1872 – 1893)

Vuonna 1872, 19 vuoden ikäisenä hän muutti Ranskaan. Isänsä kontaktien kautta hän tutustui Itävalta-Unkarin Marokon konsuliin, joka järjesti Emilille diplomaatin aseman Marokon Tangerissa ja Tétouanissa, täällä hän tapasi myös tulevan vaimonsa Rachelin.

Vuonna 1874 hän sai kutsun ilmoittautua asepalvelukseen Wienissä, mutta hänen onnistui välttää armeijakomennus. Hän palasi diplomaatin työhönsä, nyt Itävalta-Unkarin varakonsulina Algerian Oranissa. Samaan aikaan hän aloitti tulevan appensa kanssa Algerialaisen tupakan kaupan Eurooppaan. Jellinek työskenteli lisäksi ranskalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa ja solmi tässä toimessaan suhteita yhteiskunnan yläluokkaan kuuluviin asiakkaisiinsa. Vuonna 1881, 28-vuotiaana, hän matkusti Wieniin, perustamaan sinne vakuutusyhtiön haarakonttorin. Palattuaan Oraniin hän avioitui Rachelin kanssa ja heidän ensimmäiset poikansa, Adolph ja Fernand syntyivät.

Vuonna 1884, Jellinek siirtyi täysipäiväisesti vakuutusyhtiön palvelukseen ja perhe muutti Itävaltaan, Wienin lähellä sijaitsevaan Badenin kaupunkiin. Syyskuussa 1889 syntyi hänen tyttärensä, Adrienne Manuela Ramona Jellinek, lempinimeltään Mercédès. Nimi juontaa espnjan kielestä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna Jumalan armoa. Emilin vaimo Rachel kuoli 4 vuotta tyttärensä syntymän jälkeen, mutta Jellinek pysyi uskossa että hänen vaurautensa ja menestyksensä oli Jumalalta lähtöisin. Siksi hän alkoi viljellä nimeä Mercedes lähes kaikissa omaisuuteensa liittyvissä asioissa.

Jellinekin liiketoimet vakuutusalalla ja osakemarkkinoilla sujuivat menestyksekkäästi ja perhe alkoi viettää talvikaudet Nizzassa, Ranskan Rivieralla. Täällä Jellinek solmi suhteita kansainvälisiin liikemiehiin ja aristokraatteihin. Täällä Jellinek sai ensikontaktinsa automobiileihin ja lumotui niistä täysin. Hän hankki kaiken saatavissa olevan tiedon autoista, ajatuksenaan aloittaa kaupankäynti niillä. Tuonaikaisia moottoroituja kulkuneuvoja olivat De Dion-Bouton ja Léon-Bollée Voiturette, molemmat kolmipyöräisiä, sekä nelipaikkainen Benzin moottoroitu vaunu.

Diplomaattitaustansa ansiosta Jellinek nimitettiin Itävalta-Unkarin pääkonsuliksi Nizzassa. Hän aloitti, lähinnä ranskalaisvalmisteisten ajoneuvojen myynnin, alueella talvikausia viettäville Euroopan aristokraateille. Jellinek hankki omistukseensa suuren huvilan, jolle hän antoi nimen Villa Mercedes. Vuoden 1897 aikana hän myi 140 ajoneuvoa ja näiden kaupasta muodostui tuottoisampaa kuin hänen työstään vakuutusyhtiön palveluksessa.

Jellinek avioitui uudestaan vuonna 1899, ja uuden vaimonsa Anaisen kanssa he saivat neljä lasta.

DMG, Daimler ja Maybach (1896 – 1900)

Emil Jellinek ajamassa Daimler-Phönix autolla

Vuonna 1896, tuolloin 43-vuotias Jellinek, pani merkille eräässä porvaristolle tarkoitetussa aikakauslehdessä olleen, saksalaisen ajoneuvo- ja moottorivalmistaja Daimler-Motoren-Gesellschaftin mainoksen. Hän matkusti Cannstattiin, tapaamaan DMG:n suunnittelijoita Gottlieb Daimleria ja Wilhelm Maybachia, saadakseen lisätietoa yhtiöstä ja sen tuotteista. Samalla hän myös teki tilauksen yhdestä Daimler-ajoneuvosta, joka toimitettiin hänelle lokakuussa 1896.

Auto oli mallia Phoenix Double-Phaeton, joka 8 hevosvoimaisen moottorinsa avulla saavutti 24 km/h huippunopeuden. Moottori oli Maybachin vuonna 1894 suunnittelema Daimler-Phönix, maailman ensimmäinen henkilöautoon asennettu nelisylinterinen rivimoottori.

DMG vaikutti vakavasti otettavalta ja luotettavalta yhtiöltä, joten Jellinek aloitti yhtiön ajoneuvojen myynnin. Vuonna 1898 hän teki DMG:ltä kuuden auton tilauksen ja ilmoitti halustaan tulla yhtiön tuotteiden pääedustajaksi. Vuonna 1899 hän myi 10 autoa ja vuonna 1900 29. Ranskalaisilla valmistajilla kuten Peugeotilla, Panhard & Levassorilla sekä muilla, Daimlerin lisensimoottreita käyttäneillä, oli ajoneuvojen toimitusvaikeuksia. Jellinekin suora yhteys DMG:n tehtaille antoi hänelle etua, lyhyempien toimitusaikojen muodossa.