Stanley Motor Carriage Company

Stanley Motor Carriage Company
Teollisuusala	Ajoneuvoteollisuus
Kohtalo	Myyty ja toiminta lopetettu
Yrityksen päätoimipaikka	Newton, Massachusetts, Yhdysvallat
Perustettu	1902 (ensimmäinen ajoneuvo valmistui 1897)
Lakkautettu	1924
Avainhenkilöt	Francis E. Stanley ja Freelan O. Stanley
Tuotteet	Ajoneuvot

Stanley Motor Carriage Company oli vuosina 1902 – 1924 toiminut amerikkalainen höryautojen valmistaja. Vaikka yhtiö valmistikin useita erilaisia, toisistaan poikkeavia malleja, kutsutaan kaikkia niitä yleisnimellä Stanley Steamer.

Yhtiön alkutaival

Kaksoisveljekset, liikemiehet ja keksijät Francis Edgar Stanley (1849–1918) ja Freelan O. Stanley (1849–1940) siirtyivät hörykoneisten hevosettomien vaunujen valmistukseen, myytyään valokuvaukseen liittyvän keksintönsä, kuivalevytekniikan, sekä siihen liittyvät patentit ja liiketoiminnot Eastman Kodak -yhtiölle. Heidän ensimmäinen autonsa valmistui vuonna 1897. Vuosien 1898 ja 1899 aikana he valmistivat ja myivät yli 200 autoa, enemmän kuin yksikään muu amerikkalainen valmistaja. Vuonna 1899 Freelan ja hänen vaimonsa Flora ajoivat Stanley Steamerilla New Hampshiressa sijaitsevan Mount Washingtonin huipulle. Kyseinen vuori on Yhdysvaltojen koilliosan korkein. Nousu vuorelle, 12 kilometrin mittaista kärrypolkua pitkin, vei aikaa kaksi tuntia ja se oli ensimmäinen kerta kun vuorelle oli matkustettu muulla kuin hevosvetoisella ajoneuvolla. Veljekset myivät tämän runabout-korisen autonsa valmistusoikeudet Locomobile Company of America:lle ja perustivat vuonna 1902 Stanley Motor Carriage Companyn.

Tekniikka ja design

6 hv Stanley-höyrykone

Stanleyn poltin vuodelta 1912

Alkuaikojen Stanleyssa oli kevyt puinen kori, teräsputkirungon päälle asennettuna. Akselit edessä ja takana oli tuettu täyselliptisin lehtijousipakoin. Höyrykone oli istuimen taakse sijoitettu pysty tuliputkikattila, kattilan alla oli polttoaineen, eli bensiinin tai petrolin, höyrystinosa ja poltin. Kattila oli vahvistettu kiertämällä sen ympäri useita kierroksia pianolankaa, tällä ratkaisulla saatiin aikaan kevyt, mutta riittävän vahva kuori. Varhaisemmissa kattilamalleissa kupariset tuliputket oli johdettu kattilan tulipesän ylemmän ja alemman vaipan (ns. crown sheet] lävitse lämpösovitteisella asennuksella. Myöhäisemmissä malleissa siirryttiin käyttämään hitsattuja teräsputkia, koska järjestelmään lisätty lauhdutin aiheutti lämpölaajenemissaumoissa öljyjäämien kertymistä. Kattilat olivat turvallisempia kuin voisi olettaa; niihin oli liitetty ylipaineesta laukeava turvaventtiili ja mikäli se ei toimisi, jokin lukuisista liitossaumoista pettäisi paljon aiemmin kuin itse kattilan vaippa. Lisäksi mahdollinen vuoto todennäköisesti tukahduttaisi polttimen, joten todelliset riskit matkustajille olivat todella vähäiset. Itseasiassa yksikään autohistoriallinen lähde ei kerro dokumentoidusta Stanleyn höyrykattilan räjähtämisestä.

Itse höyrykone oli kahdella rinnakaisella sylinterillä varustettu, luistiventtiilin ohjaama yksipaisuntakone. Voimansiirto tapahtui suoraan koneen kampiakselilta ajoneuvon taka-akselin tasauspyörästölle ketjun välittämänä. Omistajilla oli jo tuolloin tarve modifioida laitettaan mieleisekseen, usein haluttiin parantaa voitelua, lauhdutusta tai helpottaa työlästä lämmitysprosessia jonkin lisälaitteen avulla jne. Tämä loi jo 1900-luvun alussa markkinat kolmansien osapuolien valmistamille jälkiasennustarvikkeille.

Selviytyäkseen oikeuskiistoista, joita aiheutuivat siitä, että he valmistivat autoja samoilla suunnitelmilla, joiden patentit he olivat myyneet Locomobile Companylle, Stanleynveljekset muuttivat mm. ajoneuvonsa voimansiirron ratkaisuja siten, että kaksisylinterinen kone oli kytketty suoraan taka-akselille. Stanleyn myöhäisemmät mallit saivat alumiinipeltiset korit, jotka muistuttivat ulkonäöltään hyvin paljon aikakautensa polttomoottorisia autoja. Näissäkin kori oli asennettu täysjousitetulle teräsputkirungolle eikä voiman välittämiseen koneelta vetävälle akselille käyetty kytkintä, vaihteistoa eikä kardaaniakselia.

Stanley K Raceabout "coffin nose" 1908

Kattilan sirryttyä auton etuosaan, keulapeltien muotoilu antoi aikalaisille aiheen nimetä malli "(ruumis)arkkukeulaksi" (coffin nose). Autojen toimintasäteen kasvattamiseksi, vuonna 1915 otettiin käyttöön lauhduttimella varustettu höyrynkierto, joka vähensi lisättävän veden tarvetta huomattavasti. Stanley Steamerillä ajettiin vuonna 1906 ennätykset sekä mailin matkalla, aika 28,2 sekuntia että huippunopeusennätys 204 km/h. Tämä nopeusennätys rikottiin autolla vasta vuonna 1911. Maakulkuneuvon ennätyksenä se rikkotui vuonna 1907, amerikkalaisen kilpapyöräilijän, moottoripyörävalmistajan ja ilmailualan pioneeri Glenn Curtissin saavutettua, valmistamallaan V8-moottorisella pyörällä, nopeuden 219 km/h. Höyrykoneisten autojen ennätyksenä se pysyi voimassa vuoteen 2009.

Stanley vuodelta 1912

Aiheesta muualla

http://www.oldcarbrochures.org/NA/Stanley/Stanley 1922 Stanleyn käyttäjän ohjekirja
http://www.oldcarbrochures.org/NA/Stanley/Stanley-Specs Stanley Steamereiden tekniset tiedot, kaikki mallit ja vuosimallit
[[1]] Stanley Steamer videoita

Lähteet

http://maineanencyclopedia.com/stanley-francis-and-freelan/
http://bruceatkinson.com/stanley/co-life-stanley.html
http://www.stanleymotorcarriage.com/Parts/howitworks.htm