Nissan Bluebird

Datsun Bluebird Nissan Bluebird
Valmistaja ja valmistusmaa	Nissan Motor Co., Ltd., Japani Uusi-Seelanti Australia Taiwan
Valmistusaika	1959 – 2001
Luokka	Keskiluokka
Kori	2- ja 4-ovinen sedan 4-ovinen hardtop 5-ovinen liftback 5-ovinen farmari 2-ovinen coupé 3-ovinen pakettiauto
Moottori	R4, R6
Iskutilavuus	860–2393 cm3
Teho
Voimanvälitys	Takaveto, etuveto, neliveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä	Datsun 210/211
Seuraaja	Nissan Primera Eurooppa Nissan Pintara Australia Nissan Teana Aasia Nissan Altima Amerikat
Saman luokan autoja

Bluebird on Nissanin keskiluokan henkilöautomalli, jota valmistettiin vuosina 1955–2007. Bluebirdin juuret juontavat 1900-luvun alun ensimmäisistä japanilaisautoista ja se oli yksi automaailman pitkäikäisistä mallinimistä.

Bluebird on ensimmäisiä suuressa mittakaavassa myös vientimarkkinoille suunnattuja malleja. Se oli Nissanin ensimmäinen malli Euroopassa ja näillä markkinoilla Suomi toimi koealueena. Ensimmäiset autot laivattiin maahamme lokakuussa 1962. Samana vuonna autojen tuonti oli vapautunut sitä rajoittavasta säätelystä. Hyvälaatuinen ja vankka perheauto nousi maassamme suhteellisen suosituksi. Maahantuojan tilaama erä oli jo usein myyty ennenkuin se oli saapunut maahan. Japanin kotimarkkinoilla Bluebirdin kilpailija oli erityisesti Toyota Corona.

1. sukupolvi, 310 (1960 – 1963)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 310

Edeltäjäänsä verrattuna, täysin uudistunut Datsun Bluebird, tuli markkinoille elokuussa 1959. Bluebird 310 sarja koostui usemmasta versiosta: Vuonna 1960 valmistettu perusversio P310 1,0-litraisella moottorilla sekä vuonna 1961 valmistettu P311 ja vuosina 1962–63 valmistettu P312, 1,2-litraisella moottorilla. Heinäkuussa 1960 4-ovisen sedanin rinnalle tuotiin 5-ovinen farmari WP310.

2. sukupolvi, 410 (1964 – 1967)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 410

Syyskuussa 1963 Nissan toi markkinoille uudistuneen Bluebirdin, jonka eurooppalaishenkinen kori oli Pininfarinan suunnittelema. 4-ovisia sedaneita ja 5-ovisia farmareita oli kaksi perusversiota, 410 ja 411. Maaliskuussa 1964 Japanin kotimarkkinoilla tuli myyntiin Bluebird SS, aluksi 4-ovisena hardtopina ja noin vuotta myöhemmin 2-ovisena hardtopina. Nissanin Etelä-Afrikan tehdas toimi näihin aikoihin yhtiön rallikaluston kehittäjänä ja sieltä oli lähtöisin SSS-versio, jolla osallistuttiin vuoden 1964 Monte Carlo -ralliin. Toukokuussa 1965 Nissan otti tuotantoon katukäyttöön sovitetun SSS:n (R411), josta tuli siten 3-ässäisten Datsunien kantaäiti.

3. sukupolvi, 510 (1968 – 1972)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 510

Kolmannen sukupolven Bluebird tuli markkinoille elokuussa 1967. Mallistoon kuuluivat 2- ja 4-ovinen sedan, 5-ovinen farmari ja 2-ovinen coupe. Malli oli teknisesti uudistettu läpikotaisin, voimanlähteenä oli uusi OHC-moottori, edessä MacPherson-joustintuet ja takana erillistuetut pyörät kierrejousin. Tätä mallia ei Suomessa myyty Bluebirdinä, vaan mallitunnuksena oli proosallisesti moottorin iskutilavuuden kertova numero.

4. sukupolvi, 610 (1972 – 1976)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 610

Neljäs sukupolvi tuli Japanissa myyntiin elokuussa 1971 ja edellisen sukupolven mallia valmistettiin sen rinnalla lähes vuoden ajan. Uuden mallin nimenä Japanissa ja useilla muilla markkina-alueilla oli Bluebird U, jossa "U" tarkoitti User Oriented, korostaen mallin paremmuutta edeltäjäänsä nähden. Suomessa malliniminä käytettiin tunnuksia 160B ja 180B, riippuen moottorin iskutilavuudesta. Mallivuodelle 1975 Bluebird sai kasvojenkohotuksen, jossa se sai etunurkkiinsa suurikokoiset suuntavilkut.

5. sukupolvi, 810 (1977 – 1979)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 810

Viidennen sukupolven Bluebird tuli myyntiin heinäkuussa 1976 ja mm. Suomessa malliniminä jatkoivat 160B ja 180B. Malli oli designiltaan edelleen hyvin amerikkalaishenkinen, vaikka edellisen sukupolven colapullomuotoilu olikin vaihtunut hieman rauhallisempiin linjoihin. Tekniikaltaan malli pysyi edellisen sukupolven kaltaisena ja Euroopassa Bluebirdin voimanlähteinä jatkoivat Nissanin L-sarjan moottorit. Japanissa malli sai, lokakuusta 1977 alkaen, tiukemmat päästöarvot täyttävät Z-sarjan moottorit.

6. sukupolvi, 910 (1980 – 1983)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird 910

Kuudes sukupolvi tuli myyntiin Euroopassa kesän 1980 aikana. Valmistaja oli selkiyttänyt nomenklatuuriaan ja malli oli jälleen myös Euroopassa Bluebird. Tekniikka periytyi edellisiltä sukupolvilta, mutta muutoksia oli tulossa ja 910 jäi viimeiseksi takavetoiseksi Bluebirdiksi. Joskus vuoden 1981 tienoilla valmistaja alkoi käyttämään autojensa merkkinä Datsunin sijasta Nissania ja tämän mallisarjan autoja on myyty molemmilla nimillä.

7. sukupolvi, U11 (1984 – 1986)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird U11

Keväällä 1984 Euroopan markkinoilla tuli myyntiin ensimmäinen etuvetoinen Bluebird. Japanissa malli oli tullut myyntiin jo lokakuussa 1983 ja sen valmistus jatkui mallivuoden -87 loppuun, farmarikorisena mallivuoden -90 loppuun. Euroopassa Bluebird U11 oli myynnissä ainoastaan kahden vuoden ajan, ennenkuin sen korvasi Englannissa valmistettu Bluebird T12, omaa sukua Stanza.

8. sukupolvi, T12 (1985 – 1990)

Pääartikkeli: Nissan Stanza T12

Bluebird T12 tuli 4-ovisena sedanina myyntiin Euroopassa keväällä 1986, 5-ovinen hatchback saatiin markkinoille tammikuussa 1987. Farmarimalli oli myynnissä joillain alueilla ja se oli "aito" Bluebird U11, joka valmistettiin Japanissa. T12 jäi Euroopassa viimeiseksi Bluebird-sarjaksi, vuonna 1990 sen tilalle tuli Nissan Primera P10.

8. sukupolvi, U12 (1988 – 1991)

Pääartikkeli: Nissan Bluebird U12

• Nissan Bluebird U13 (1991–1996)
• Nissan Bluebird U14 (1996–2001)