Ero sivun ”Sunbeam Alpine” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Sunbeam-Alpine-IV.jpg|300px|thumb|Sunbeam Alpine]] | [[Kuva:Sunbeam-Alpine-IV.jpg|300px|thumb|Sunbeam Alpine]] | ||
| − | Sunbeam | + | '''Sunbeam Alpine'''a valmistettiin vuosina 1953–1975. |
Sunbeam oli Rootes-yhtymän urheilullisin merkki. Kun Sunbeamin talli oli menestys Alppiralleissa, päätettiin uuden kaksipaikkaisen auton nimeksi ottaa Alpine. Alpine oli Rapierin karvalakkimalli, ja Suomen Alpine-maahantuoja oli Wihuri Oy Autola. Alpinesta tuli hienon näköinen, vaikkakin korin mittasuhteet eivät olleet ihanteelliset. Alpine myi Suomessa sen valmistusvuosina hyvin, vaikkakin se oli kallis. Malli oli mielenkiintoinen, mutta sen tuotanto lopetettiin vähäisten valmistusmäärien vuoksi. | Sunbeam oli Rootes-yhtymän urheilullisin merkki. Kun Sunbeamin talli oli menestys Alppiralleissa, päätettiin uuden kaksipaikkaisen auton nimeksi ottaa Alpine. Alpine oli Rapierin karvalakkimalli, ja Suomen Alpine-maahantuoja oli Wihuri Oy Autola. Alpinesta tuli hienon näköinen, vaikkakin korin mittasuhteet eivät olleet ihanteelliset. Alpine myi Suomessa sen valmistusvuosina hyvin, vaikkakin se oli kallis. Malli oli mielenkiintoinen, mutta sen tuotanto lopetettiin vähäisten valmistusmäärien vuoksi. | ||
| − | + | Sunbeam Alpinea valmistettiin kolmena toisistaan poikkeavana mallisarjana. Ensimmäinen, 2-paikkainen sijoittui 1950-luvun puoliväliin, ja siinä oli 2,2 litran neloskone valurautakannella ja avokori. (Ns. Proper Alpine) Muutama auto päätyi myös Suomeen, niistä kuuluisimman yksilön sai Armi Kuusela voitettuaan miss Universum-kilpailun 1952. Auto päätyi Armin mukana Filippiineille. | |
| − | |||
http://static.ddmcdn.com/gif/1953-1955-sunbeam-alpine-5.jpg | http://static.ddmcdn.com/gif/1953-1955-sunbeam-alpine-5.jpg | ||
| − | + | Alpinen nimellä tehtiin myös avokorista, 2+2-paikkaista autoa vuosina 1959-68 (Alpine Series 1-5). Moottori ja voimansiirto olivat [[Hillman Minx]]istä, mutta urheiluautoa varten suunniteltiin alumiinista valettu sylinterikansi. Pohjalevy oli pakettiautosta ([[Commer Cob]] / [[Hillman Husky]]), takana jäykkä akseli lehtijousin, edessä erillisjousitus kolmiotukivarsin. Työntötankomoottorin tilavuus kasvoi asteittain 1500 cc:stä aina 1725 cc saakka. Autoihin oli saatavilla irtokatto alumiinista (S1-S2) tai teräksestä (S3-S5). Autoa valmistettiin myös GT-versiona, jossa teräskatto oli kiinteä, ja takaistuimet olivat hieman suuremmat. Tullessaan markkinoille auto oli varsin mukava englantilaiseksi urheiluautoksi, mutta MGB ja Triumphin uudemmat versiot asettivat Sunbeamin pian epämiellyttävään markkinarakoon. Arvion mukaan Series-Alpineita tuotiin Suomeen noin 20 kpl, jälkituontina kenties saman verran. Suomeen saapui myös kaksi [[Sunbeam Tiger]]iä, jossa Alpinen koriin oli sovitettu Fordin V8. Toisella yksilöllä kilpaili Taru Ketonen (myöh. Kinnunen). | |
| − | |||
http://allcarcentral.com/sunbeam_pix.html | http://allcarcentral.com/sunbeam_pix.html | ||
| − | + | Viimeinen Alpinen mallinimeä kantanut auto oli 1970-luvun alun [[Hillman Hunter]] Fastback, joka ainakin Suomessa myytiin nimellä Sunbeam Alpine. Tässä vaiheessa Rootes oli päätynyt Chryslerin haltuun, ja autosta käytettiin lempinimeä "Baby-Barracuda", ehkä eniten takalasin ansiosta. Moottori ja voimansiirto periytyivät aiemmasta mallista, 1725cc valurautakone alumiinikannella, 2 muuttuvakurkkuista Zenith-Strombergia. Autosta oli myös urheilullisempi versio H120, jossa bensiiniä annostelivat tupla-weberit. Tämäkään auto ei yltänyt kovin suuriin myyntimääriin Suomessa, korkeintaan muutamia satoja, ja H120-mallia ei kenties tuotu lainkaan. | |
| − | Viimeinen Alpinen mallinimeä kantanut auto oli | ||
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:SunbeamAlpineFastback.jpg | http://commons.wikimedia.org/wiki/File:SunbeamAlpineFastback.jpg | ||
| Rivi 26: | Rivi 23: | ||
* http://en.wikipedia.org/wiki/Sunbeam_Alpine | * http://en.wikipedia.org/wiki/Sunbeam_Alpine | ||
* http://en.wikipedia.org/wiki/Sunbeam-Talbot | * http://en.wikipedia.org/wiki/Sunbeam-Talbot | ||
| − | |||
| − | |||
[[Luokka:Sunbeam|Alpine]] | [[Luokka:Sunbeam|Alpine]] | ||
[[Luokka:Mallit|Alpine]] | [[Luokka:Mallit|Alpine]] | ||
Nykyinen versio 10. marraskuuta 2024 kello 21.58
Sunbeam Alpinea valmistettiin vuosina 1953–1975.
Sunbeam oli Rootes-yhtymän urheilullisin merkki. Kun Sunbeamin talli oli menestys Alppiralleissa, päätettiin uuden kaksipaikkaisen auton nimeksi ottaa Alpine. Alpine oli Rapierin karvalakkimalli, ja Suomen Alpine-maahantuoja oli Wihuri Oy Autola. Alpinesta tuli hienon näköinen, vaikkakin korin mittasuhteet eivät olleet ihanteelliset. Alpine myi Suomessa sen valmistusvuosina hyvin, vaikkakin se oli kallis. Malli oli mielenkiintoinen, mutta sen tuotanto lopetettiin vähäisten valmistusmäärien vuoksi.
Sunbeam Alpinea valmistettiin kolmena toisistaan poikkeavana mallisarjana. Ensimmäinen, 2-paikkainen sijoittui 1950-luvun puoliväliin, ja siinä oli 2,2 litran neloskone valurautakannella ja avokori. (Ns. Proper Alpine) Muutama auto päätyi myös Suomeen, niistä kuuluisimman yksilön sai Armi Kuusela voitettuaan miss Universum-kilpailun 1952. Auto päätyi Armin mukana Filippiineille. http://static.ddmcdn.com/gif/1953-1955-sunbeam-alpine-5.jpg
Alpinen nimellä tehtiin myös avokorista, 2+2-paikkaista autoa vuosina 1959-68 (Alpine Series 1-5). Moottori ja voimansiirto olivat Hillman Minxistä, mutta urheiluautoa varten suunniteltiin alumiinista valettu sylinterikansi. Pohjalevy oli pakettiautosta (Commer Cob / Hillman Husky), takana jäykkä akseli lehtijousin, edessä erillisjousitus kolmiotukivarsin. Työntötankomoottorin tilavuus kasvoi asteittain 1500 cc:stä aina 1725 cc saakka. Autoihin oli saatavilla irtokatto alumiinista (S1-S2) tai teräksestä (S3-S5). Autoa valmistettiin myös GT-versiona, jossa teräskatto oli kiinteä, ja takaistuimet olivat hieman suuremmat. Tullessaan markkinoille auto oli varsin mukava englantilaiseksi urheiluautoksi, mutta MGB ja Triumphin uudemmat versiot asettivat Sunbeamin pian epämiellyttävään markkinarakoon. Arvion mukaan Series-Alpineita tuotiin Suomeen noin 20 kpl, jälkituontina kenties saman verran. Suomeen saapui myös kaksi Sunbeam Tigeriä, jossa Alpinen koriin oli sovitettu Fordin V8. Toisella yksilöllä kilpaili Taru Ketonen (myöh. Kinnunen). http://allcarcentral.com/sunbeam_pix.html
Viimeinen Alpinen mallinimeä kantanut auto oli 1970-luvun alun Hillman Hunter Fastback, joka ainakin Suomessa myytiin nimellä Sunbeam Alpine. Tässä vaiheessa Rootes oli päätynyt Chryslerin haltuun, ja autosta käytettiin lempinimeä "Baby-Barracuda", ehkä eniten takalasin ansiosta. Moottori ja voimansiirto periytyivät aiemmasta mallista, 1725cc valurautakone alumiinikannella, 2 muuttuvakurkkuista Zenith-Strombergia. Autosta oli myös urheilullisempi versio H120, jossa bensiiniä annostelivat tupla-weberit. Tämäkään auto ei yltänyt kovin suuriin myyntimääriin Suomessa, korkeintaan muutamia satoja, ja H120-mallia ei kenties tuotu lainkaan. http://commons.wikimedia.org/wiki/File:SunbeamAlpineFastback.jpg
Tekniikka[muokkaa]
Nelisylinterinen rivimoottori. Teho 60 kW (DIN, 82 hv) /5000. Vääntömomentti 126,5 Nm /3500 (DIN, 12,9 kpm). Neljä vaihdetta, joista ykkönen synkronoimaton. Paino 994 kiloa. Hinta vuonna 1964 13300 markkaa eli 24877 euroa (2013).
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 9/1964
