Ero sivun ”Plymouth Barracuda mk1” versioiden välillä
p |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{malli| | {{malli| | ||
kuva = | | kuva = | | ||
| − | nimi = Plymouth Barracuda | + | nimi = Plymouth Barracuda| |
valmistaja = Plymouth| | valmistaja = Plymouth| | ||
valmistusmaa = <br>USA| | valmistusmaa = <br>USA| | ||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
luokka = | | luokka = | | ||
kori = 2-ovinen [[coupe]]| | kori = 2-ovinen [[coupe]]| | ||
| − | moottori = [[R6, V8]]| | + | moottori = [[R6]], [[V8]]| |
huippunopeus = –176 km/h| | huippunopeus = –176 km/h| | ||
| − | kiihtyvyys = 8 | + | kiihtyvyys = 8– s (0–96 km/h)| |
iskutilavuus = | | iskutilavuus = | | ||
teho = 145–235 hv| | teho = 145–235 hv| | ||
| Rivi 18: | Rivi 18: | ||
edeltäjä = | | edeltäjä = | | ||
seuraaja = [[Plymouth Barracuda Mk2]]| | seuraaja = [[Plymouth Barracuda Mk2]]| | ||
| − | samaaluokkaa = | + | samaaluokkaa = }} |
| + | Vuoden [[1964]] puolivälissä [[Plymouth]] toi markkinoille [[Plymouth Valiant|Valiant]]-mallin fastback-version, jonka nimeksi annettiin Barracuda. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä asiakkaat alkoivat olla yhä kiinnostuneempia kompaktikokoisista urheilullisista autoista, joten Plymouth päätti vastata haasteeseen. Sekä urheilullisuus, kompakti koko ja fastback-profiili olivat tuolloin muotia ja ostajat reagoivat myös Barracudaan myönteisesti ja noin puolessa vuodessa autoa myytiin liki 25.000 kappaletta. Jo seuraavana vuonna Barracuda sitten erotettiinkin ihan omaksi mallikseen Valiantin parista ja tänä vuonna autoja saatiin kaupaksi jo lähes 65.000 kappaletta ja tämä oli enemmän kuin minkään Valiant-mallin myyntimäärä. | ||
| − | == | + | == Yleistä == |
| − | + | ´65 Barracudan voimanlähteenä toimi 225 kuutiotuumainen kuusisylinterinen [[rivimoottori]], joka tuotti 145 hevosvoimaa ja auto liikkuikin varsin ripeästi. Urheilulliseen autoon on toki oltava enemmänkin tehoa tarjolla ja tästä huolehti pieneen lisähintaan saatava 273 kuutiotuumainen [[V8]], joka tuotti 180 hevosvoimaa. Parasta oli kuitenkin erityinen ja pitkälle suunniteltu '''Formula S'''-varustepaketti, joka piti sisällään huomattavasti virkeämmän, 235-hevosvoimaisen V8-moottorin, neljävaihteisen manuaalivaihteiston maineikkaalla Hurstin shifterillä, sekä jäykkä jousitus, tehokas iskunvaimennus, leveät renkaat, erikoisraidoitus ja tietenkin Formula S-merkit. Tällaisellakin varustuksella hinta pysyi alle 3400 dollarin, joten sitä voitaneen kutsua hyvin edulliseksi tarjoukseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkän sisällytetty Formula S-pakettiin, vaan lisävarustelistallekin jätettiin erinäisiä tarpeellisia tarvikkeita. Lisähintaa maksamalla sai esim. [[ohjaustehostimen]] ja [[levyjarrut]] eteen. Ohjaustehostin oli sikälikin hyvä lisävaruste, että se myös vähensi ohjauspyörän kierrokset kolmeen ja puoleen. Plymouth Barracuda sai runsaasti kiitosta loistavista ajo-ominaisuuksistaan myös tunnetusti kriittisiltä autolehdiltä. Barracudaa siis pidettiin ajoltaan loistavana ja sikäli poikkeuksellisena 60- luvun Detroitin tuotteena, että siinä nopean ajon hyvät ajo-ominaisuudet eivät samalla heikentäneet ajomukavuutta. Barracuda oli siis suorituskykyinen ja mukava ajettava pitkilläkin matkoilla, minkä lisäksi se oli erittäin tilava. Viisikin ihmistä kulki varsin mukavasti ja neljä ihmistä erittäin mukavasti. Jos autossa oli kyydissä ainoastaan kaksi ihmistä, mahtui autoon matkatavaroita suorastaan valtavasti. Kaiken kaikkiaan Barracuda oli siis hyvin monikäyttöinen ja erilaisiin tarkoituksin sopiva auto. Suorituskyvystäkän Barracudaa ei siis tarvinnut moittia. 235-hevosvoimainen V8 kiihtyi nollasta kuuteenkymmeneen mailiin (n. 96 km/h) tasan 8 sekunnissa, vaikka kyydissä matkusti yksi ylimääräinen ihminen. Samalla painolastilla auto käytti neljännesmailin taittamiseen vain kuusitoista sekuntia ja huippunopeudeksi mitattiin 110 mp/h, eli 176 kilometriä tunnissa. Erinomaisiin kiihtyvyysaikoihin oli osaa myös sillä, että kyseisessä autossa käytettiin 3,55:1 perävälitystä ja "Sure-Grip" [[tasauspyörästön lukko]]a. Vuonna [[1966]] auton hinta nousi ja samalla myyntimäärä putosi melko rajusti, joten uutuudenviehätys oli ilmeisesti mennyt ohi. Mitään suurempia muutoksia Barracudaan ei tehty vuosimallista toiseen siirryttäessä, joskin etusäleikköä ja muita ulkoisia koristuksia sormeiltiin. Vuonna [[1966]] vinyylikatto tuli lisävarusteeksi | |
| − | |||
| − | |||
| − | + | [[Luokka:Plymouth|Barracuda mk1]] | |
| + | [[Luokka:Mallit|Barracuda mk1]] | ||
Versio 26. lokakuuta 2008 kello 15.01
| Plymouth Barracuda | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Plymouth, USA |
| Valmistusaika | 1964–1966 |
| Luokka | |
| Kori | 2-ovinen coupe |
| Suunnittelija | {{{suunnittelija}}} |
| Pohjalevy | {{{pohjalevy}}} |
| Moottori | R6, V8 |
| Iskutilavuus | |
| Teho | 145–235 hv |
| Voimanvälitys | takaveto |
| Kiihtyvyys | 8– s (0–96 km/h) |
| Huippunopeus | –176 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Plymouth Barracuda Mk2 |
| Saman luokan autoja | |
Vuoden 1964 puolivälissä Plymouth toi markkinoille Valiant-mallin fastback-version, jonka nimeksi annettiin Barracuda. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä asiakkaat alkoivat olla yhä kiinnostuneempia kompaktikokoisista urheilullisista autoista, joten Plymouth päätti vastata haasteeseen. Sekä urheilullisuus, kompakti koko ja fastback-profiili olivat tuolloin muotia ja ostajat reagoivat myös Barracudaan myönteisesti ja noin puolessa vuodessa autoa myytiin liki 25.000 kappaletta. Jo seuraavana vuonna Barracuda sitten erotettiinkin ihan omaksi mallikseen Valiantin parista ja tänä vuonna autoja saatiin kaupaksi jo lähes 65.000 kappaletta ja tämä oli enemmän kuin minkään Valiant-mallin myyntimäärä.
Yleistä
´65 Barracudan voimanlähteenä toimi 225 kuutiotuumainen kuusisylinterinen rivimoottori, joka tuotti 145 hevosvoimaa ja auto liikkuikin varsin ripeästi. Urheilulliseen autoon on toki oltava enemmänkin tehoa tarjolla ja tästä huolehti pieneen lisähintaan saatava 273 kuutiotuumainen V8, joka tuotti 180 hevosvoimaa. Parasta oli kuitenkin erityinen ja pitkälle suunniteltu Formula S-varustepaketti, joka piti sisällään huomattavasti virkeämmän, 235-hevosvoimaisen V8-moottorin, neljävaihteisen manuaalivaihteiston maineikkaalla Hurstin shifterillä, sekä jäykkä jousitus, tehokas iskunvaimennus, leveät renkaat, erikoisraidoitus ja tietenkin Formula S-merkit. Tällaisellakin varustuksella hinta pysyi alle 3400 dollarin, joten sitä voitaneen kutsua hyvin edulliseksi tarjoukseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkän sisällytetty Formula S-pakettiin, vaan lisävarustelistallekin jätettiin erinäisiä tarpeellisia tarvikkeita. Lisähintaa maksamalla sai esim. ohjaustehostimen ja levyjarrut eteen. Ohjaustehostin oli sikälikin hyvä lisävaruste, että se myös vähensi ohjauspyörän kierrokset kolmeen ja puoleen. Plymouth Barracuda sai runsaasti kiitosta loistavista ajo-ominaisuuksistaan myös tunnetusti kriittisiltä autolehdiltä. Barracudaa siis pidettiin ajoltaan loistavana ja sikäli poikkeuksellisena 60- luvun Detroitin tuotteena, että siinä nopean ajon hyvät ajo-ominaisuudet eivät samalla heikentäneet ajomukavuutta. Barracuda oli siis suorituskykyinen ja mukava ajettava pitkilläkin matkoilla, minkä lisäksi se oli erittäin tilava. Viisikin ihmistä kulki varsin mukavasti ja neljä ihmistä erittäin mukavasti. Jos autossa oli kyydissä ainoastaan kaksi ihmistä, mahtui autoon matkatavaroita suorastaan valtavasti. Kaiken kaikkiaan Barracuda oli siis hyvin monikäyttöinen ja erilaisiin tarkoituksin sopiva auto. Suorituskyvystäkän Barracudaa ei siis tarvinnut moittia. 235-hevosvoimainen V8 kiihtyi nollasta kuuteenkymmeneen mailiin (n. 96 km/h) tasan 8 sekunnissa, vaikka kyydissä matkusti yksi ylimääräinen ihminen. Samalla painolastilla auto käytti neljännesmailin taittamiseen vain kuusitoista sekuntia ja huippunopeudeksi mitattiin 110 mp/h, eli 176 kilometriä tunnissa. Erinomaisiin kiihtyvyysaikoihin oli osaa myös sillä, että kyseisessä autossa käytettiin 3,55:1 perävälitystä ja "Sure-Grip" tasauspyörästön lukkoa. Vuonna 1966 auton hinta nousi ja samalla myyntimäärä putosi melko rajusti, joten uutuudenviehätys oli ilmeisesti mennyt ohi. Mitään suurempia muutoksia Barracudaan ei tehty vuosimallista toiseen siirryttäessä, joskin etusäleikköä ja muita ulkoisia koristuksia sormeiltiin. Vuonna 1966 vinyylikatto tuli lisävarusteeksi
