Elwood Haynes
Elwood P. Haynes (14. lokakuuta 1857–13. huhtikuuta 1925) oli amerikkalainen keksijä, metallurgi, autoilun pioneeri, yrittäjä ja teollisuusmies. Hänen keksintöihinsä lukeutuvat mm. seosmetallit stelliitti ja martensiittinen ruostumaton teräs. Lisäksi hän suunnitteli yhden Yhdysvaltojen ensimmäisistä automobiileistä. Hänet on tunnustettu ensimmäisen amerikkalaisen, toteuttamiskelpoisen ajoneuvoteollisen massatuotteen luojaksi. Yhdessä, Indianan Kokomossa polkupyöräverstasta pitäneiden Elmer ja Edgar Appersonin kanssa, he perustivat Yhdysvaltain ensimmäisen, kaupallisesti voitokkaan, ajoneuvoja valmistaneen yrityksen.
Elämäkerta
Elwood Haynes syntyi Indianan Portlandissa lokakuun 14. päivänä vuonna 1857. Koulunkäyntinsä hän aloitti Indianan Jay Countyn yleisessä koulussa. Täältä päästyään hän sai vuonna 1873 paikan Massachusettsin Worcesterissa sijainneeseen, luonnontieteitä opettaneeseen Worcester County Free Institute of Industrial Science -oppilaitokseen, josta valmistui kolme vuotta myöhemmin. Päättötyönään hän analysoi volframin vaikutusta raudan ja teräksen ominaisuuksiin – idea, jota hän käytti myöhemmin, kehittäessään stelliitin, äärimmäisen kovan sekä kuumuutta ja korroosiota kestävän metallin.
Valmistuttuaan Haynes palasi Indianan Portlandiin, opettajan toimeen. Hän toimi hetken aikaa Portland High Schoolin rehtorina, mutta jätti tämän työn saattaakseen loppuun kemian, biologian ja saksankielen tutkintonsa Baltimoren Johns Hopkinsin yliopistossa.
Vuonna 1886, lähellä Portlandia tehdyn maakaasulöydön myötä, Haynes jätti opettamisen ja hänestä tuli Portland Natural Gas and Oil Companyn ylityönjohtaja. Vuonna 1890 hän sai paikan Indiana Natural Gas Company of Chicagon kenttäylityönjohtajana. Tämän yhtiön palveluksessa Haynes kehitti dehydraation, eli menetelmän poistaa nesteytetyn kaasun yhteydessä ollut vesi, joka aiheutti siirtoputkien jäätymisen.
Vuoden 1891 tienoilla Haynes aloitti suunnitelmat täysin uudenlaisen liikkumismuodon, hevosettoman vaunun, kehittämiseksi. Siirtyessään vuonna 1892 Kokomoon, siellä sijainneen kaasukentän johtajaksi, hän jatkoi ideansa työstämistä. Marraskuussa 1893 hän hankki yksisylinterisen, yksihevosvoimaisen bensiinimoottorin ja muutamaa kuukautta myöhemmin palkkasi Elmer ja Edgar Appersonin rakentamaan hänen suunnittelemaansa ajoneuvoa.
Haynesin ensimmäinen auto
Haynes aloitti "mekaanisella voimalla liikkuvan maantieajoneuvon" suunnittelun vuonna 1891. Alkuun hän suunnitteli ajoneuvon voimanlähteeksi höyrykonetta, mutta tarkan harkinnan jälkeen hän piti avoliekkistä poltinta liian vaarallisena varusteena. Seuraavat suunnitelmat käsittelivät sähkön käyttöä voimanlähteenä, mutta Haynes ei mielestään löytänyt riittävän käytännöllistä ratkaisua sähkön varastoimiseen. Hän jatkoi suunnitelmiensa hiomista kesään 1893, jolloin hän vieraili Chicagon Maailmannäyttelyssä, jossa hän näki ensimmäistä kertaa bensiinimoottorin. Uudenlaisen moottorin työnäytös teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän tuli tulokseen, että polttomoottori olisi kaikkein käytännöllisin voimanlähde liikuttamaan hänen suunnittelemaansa ajoneuvoa. Näyttelyssä oli esillä myös saksalaisen keksijän, Karl Benzin vuonna 1886 patentoima ajoneuvo mutta tiedossa ei ole, näkikö Haynes tämän laitteen.
Haynes tilasi välittömästi, Michiganin Grand Rapidsissa sijainneelta Sintz Gas Engine Companylta yksisylinterisen, yksihevosvoimaisen kaksitahtimoottorin. Vaikka moottori oli tarkoitettu venekäyttöön, Haynes uskoi että se palvelisi myös hänen käyttötarpeissaan. 82 kiloa painava moottori saapui Haynesille syksyllä 1893, seuranaan Harry Kraft -niminen mies. Kraft oli Sintzin insinöörejä, ja kiinnostunut Haynesin suunnittelemasta sovelluksesta. Vastapalvelukseksi Haynes sai häneltä tärkeitä neuvoja koskien koneen asennusta ja käyttöä. Tuotapikaa Haynes oli rakentanut kotinsa keittiöön moottorin koekäyttöalustan. Ja tuotapikaa kävi myös selväksi, että hänen koekäyttöä varten valmistamansa alusta oli moottorin värinöille liian heppoinen, mutta ennenkuin hän sai laitteen pysäytettyä oli moottori rikkonut alustansa ja keittiön lattian ja pakokaasut viimeistelivät aiheutuneen kaaoksen.
Haynes tuli johtopäätökseen että hänen on löydettävä kokeiluilleen toisenlaiset olosuhteet, etenkin kun hänen vaimonsa ilmoitti että ei aio sietää enempää moottoreita keittiössään. Hän otti yhteyttä polkupyöräverstasta alueella pyörittäneeseen Elmer Appersoniin, jonka Riverside Machine Shop -nimisestä yhtiöstä löytyi nurkkaus myös Haynesin kokeiluille. Haynes teki sopimuksen, jonka mukaan hän saisi työskennellä projektinsa parissa vain liikkeen aukioloajan ulkopuolella, maksaisi Elmerille ja tämän veljelle Edgarille 40 senttiä tunnilta (nykyrahassa n. 10 USD, joka oli todella huomattava korvaus) eikä asettaisi Appersoneja mihinkään vastuuseen, vaikka projekti epäonnistuisi. Haynes aloitti uuden asennusalustan valmistamisen, nyt vaunujen kehikko tehtiin tukevammasta teräksestä. Hevosvetoisten vaunujen tapaan sen koko teräksestä valmistettu etuakseli oli nivelöity runkoon akselin keskeltä. Teräksestä valmistettu vaunu oli rakenteeltaan kelluva, eli se salli kehdon liikkua rungon päällä joka suuntaan. Näin saatiin vaimennettua moottorin ja maaston aiheuttamat epämiellyttävät tärinät ja töytäisyt.
Koska kumirenkaiden pitokyvystä ei ollut mitään tietoa, Haynes suoritti polkupyörän avulla, päällystetyllä pinnalla ajetun testisarjan. Lisäksi hän rakensi kojeen, jossa hevonen veti hänen autonsa painoista taakkaa, jolla saatiin tutkittua sopiva painosuhde ja se, minkälaisella halkaisijalla varustetut pyörät tarvitaan, jotta saadaan aikaan riittävä pito. Kokeilujen päätyttyä hänen ajoneuvonsa painoi n. 370 kg.
Haynes antoi ajoneuvolleen nimen Pioneer ja sen ensimmäinen testiajo suoritettiin heinäkuun 4. päivänä vuonna 1894. Appersonin veljekset olivat tiedottaneet Kokomon kaupungin asukkaille tulevasta testiajosta ja sankka joukko yleisöä oli kertynyt kadunvarteen todistamaan tätä tapahtumaa. Haynes oli huolissaan siitä, että hänen ajoneuvonsa voisi aiheuttaa vahinkoa jollekin katsojista, ja päätti hinauttaa autonsa hevosen vetämänä kaupungin ulkopuolelle. Koeajomatkalla olivat kuljettajana Haynes ja matkustajana Elmer Apperson. Auto saavutti n. 11 km/h tuntinopeuden. koeajomatkan yhdensuuntainen sivu oli n. 2,5 kilometriä, jonka jälkeen auto oli käsivoimin kammettava keula takaisin paluusuuntaansa. Koeajon päätteeksi Haynes oli vakuuttunut siitä, että kokeilu oli ollut vaivannäön arvoinen ja että autosta saataisiin kehitettyä kaupallisesti menestyvä tuote. Tosin ajoneuvon ohjaussysteemiä oli vielä kehitettävä, samoin kuin häiritsevät pakokaasut oli johdettava kauemmas matkustamosta.
Haynesin auto on oletettavasti järjestyksessä toinen, menestyksekkäästi maantiellä Yhdysvalloissa testattu bensiinimoottorinen ajoneuvo. Se valmistui kaksi vuotta ennen kuin Henry Fordin Quadricycle, ja sitä edelsi Charles Duryean moottoroitu vaunu (Motorized Wagon) vain alle vuotta aiemmin. Toisin kuin Duryean auto, joka oli hevosvetoiset vaunut joihin oli kytketty niiden omavoimaista liikuttamista varten moottori, mutta ne olivat silti myös hevosten vedettävissä, Haynesin auto oli rakennettu täysin "hevosvapaaksi" kulkupeliksi. Stintz Company oli edelleen kiinnostunut Haynesin sovelluksesta, joka koski heidän moottoriaan ja lähetti edustajiaan valokuvaamaan ajoneuvoa ja julkaisi mainoskuvia joissa tämänkaltainen kulkuneuvo esiteltiin yhtenä heidän moottoriensa sovellusmahdollisuuksista. Haynesin auton saama julkisuus sai Yhdysvaltojen keskilännen alueella aikaan suuren innostuksen automobiilien valmistamiselle.
Haynes jatkoi autonsa kehittämistä ja rakensi vuonna 1895 Pioneer II:n, jossa oli kehittyneempi ohjauslaitteisto ja pakoputki.
Vuonna 1910 Haynes lahjoitti Pioneerin Washington DC:n Smithsonian-instituutille, jossa tämä Amerikan vanhin säilynyt auto on näytteillä. Tammikuun 6. päivänä vuonna 1925, Haynes, Appersonin veljekset sekä muutama muu autoilun pioneeri palkittiin New York Cityn autonäyttelyssä, saavutuksistaan autoteollisuuden hyväksi, National Automobile Chamber of Commerce -järjestön myöntämillä kultaisilla ansiomerkeillä. Paluumatkalla kotiin Haynes sairastui influenssaan ja hänen terveydentilansa alkoi heikentyä nopeasti. Maaliskuussa hän pyysi poikaansa ottamaan hänen liiketoimensa hoitaakseen, hänen itsensä muuttaessa Floridan lämpimämpään ilmastoon. Haynesin terveydentila kuitenkin heikkeni nopeasti, pakottaen hänet perumaan suunnittelemansa Kuuban-matkan ja palaamaan kotiinsa Kokomoon. Haynes kuoli kotonaan, 16, huhtikuuta 1925, sydämen vajaatoiminnan aiheuttamiin komplikaatioihin.
Lähteet
http://www.indianahistory.org/our-collections/library-and-archives/notable-hoosiers/elwood-haynes
http://www.cityofkokomo.org/main.asp?SectionID=50&SubSectionID=113&ArticleID=205
http://www.history.com/this-day-in-history/elwood-haynes-grandsire-of-gasoline-cars-is-born
http://www.wpi.edu/academics/library/collections/ehaynes.html
