Morris Marina
| Morris Marina (ADO28) | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | BLMC, British Leyland BL Ltd BL plc  UK, Englanti, Cowley Australia, Zetland[1] Uusi Seelanti, Panmure [2] Etelä-Afrikka, Blackheath [3] Malesia, Shah Alam (AMI) [4] Malta [5]
|
| Valmistusaika | 1971–1980 |
| Luokka | Keskiluokka |
| Kori | 2-ovinen coupe 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari lava-auto pakettiauto |
| Suunnittelija | Roy Haynes [6] |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1300–1800 cm3 |
| Teho | 37–96 hv |
| Voimanvälitys | takaveto |
| Kiihtyvyys | 11,9–34,5 (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 140–170 km/h |
| Kulutus | 9,3–9,9 l/100 km (yhd.) |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 16.400–19.500 € (1979) |
| Edeltäjä | — |
| Seuraaja | Morris Ital |
| Saman luokan autoja | Sunbeam Avenger Vauxhall Viva Lada FSO Polonez Ford Cortina ja Ford Taunus Datsun 140 Y Datsun 160J Opel Ascona Toyota Carina Vauxhall Chevette |
Morris Marina oli British Leylandin 1970-luvulla valmistama perinteistä tekniikkaa edustava keskikokoinen auto, joka oli suosittu etenkin perheiden keskuudessa. Auto oli myös edullinen, mutta laadussa ei ollut kehumista.
Sisällysluettelo
Yleistä
1970-luvulla Morris tarvitsi uuden mallin vastaamaan Vauxhall Vivan ja myöhemmin Avengerin tuottamaan vastukseen. British Leyland pelasi varman päälle, (vrt. Volkswagen Golf) ja rakensi paljolti edellisten mallien osiin pohjautuvan Marinan. Auto sai globaalisti suhteellisen huonon maineen, ja sitä pidettiin yleisesti hyvänä ilmentäjämallina British Leylandin lakkojen sävyttämälle ongelmalliselle 1970-luvulle. Suomessa auto oli vikatilastojen häntäpäässä Moskwichin ja Wartburgin kanssa, ja muilta ominaisuuksiltaan luokkansa keskitason alla - myös hinnaltaan.
Morris Marina kilpaili hintaluokassa, johon kuului Kadettia, Escortia, Corollaa ja Ladaa, vaikka oli näitä ulkomitoiltaan suurempi. Sisätiloiltaan sen sijaan auto oli ahdas.
Vaikka auto oli laadultaan alakynnessä, oli se suosittu ajokki. Marina oli Isossa-Britanniassa yksi myydyimmistä automalleista lähes koko tuotantokautensa ajan. Jo vuonna 1973 se oli maan rekisteritilaston kakkonen, ykköspaikkaa kun piti Ford Cortina. Isossa-Britanniassa myydyistä 807 000:sta Marinasta liikenteessä on enää nykyisin vajaat 740 kappaletta, joka on äärimmäisen pieni lukema, olkoonkin että auton tuotannon päättymisestä on jo aikaa 27 vuotta. Marinasta on siis muodostunut Englannin eniten romutettu auto 30 vuoteen.
Tilastokeskuksen mukaan Manner-Suomessa oli 30.6.2013 rekisterissä olevia Morris Marinoita 89 kpl. Näistä 38 kpl oli 1,3 Coupé Deluxe-mallia, joka oli halvin ja samalla myydyin malli Suomessa. Todellinen harvinaisuus on 1,8 TC, joita oli rekisterissä vain 2 kpl. Liikennekuntoisia autoja näistä 89:stä lienee vajaa puolet.
Suomen Marina-harrastajat ovat järjestäneet vuotuisen kesäkokoontumisen vuodesta 2010 lähtien. Syyskuusta 2013 alkaen ryhmä on toiminut Facebookissa nimellä Morris Marina Finland.
Rekisteröinti
Marina -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 330 | 3142 | 2426 | 3111 | 2051 | 1261 | 739 | 534 | 218 | 111 |
Koeajo 1972
Morris Marina 1,3 Coupe oli TM:n koeajossa 12/1972. Coupe tarkoittaa Marinassa tavallista kaksiovista mallia ilman erityistä urheilullisuutta.
Ovet ovat isoja, taakse pääsee helposti. Takana on hyvin tilaa, mutta takaistuimen jousto on pehmeä ja painuu helposti pohjaan. Istuinten verhoilu on ikävän hiostavaa muovia.
Vaihdekepin liikkeet ovat pitkät. Koeajovaunun oven kiinnitys on löystynyt, mistä aiheutuu räminää ajossa. Melutaso on korkea.
Mittarit ovat pienet. Jarrujärjestelmä on vain 1-piirinen. Takana on jäykkä taka-akseli lehtijousin.
Ajossa Marina kallistelee voimakkaasti, joskin rauhallisesti. Lehtijousista johtuen peräpää ei pysy mukana pienissä perättäisissä kuopissa, vaan perä irtoaa soratiellä helposti luistoon. Moottori on joustava ja ajo-ominaisuudet ovat tasapainossa jarrujen ja moottorin kanssa.
Nelisylinterinen 1275 cm3 rivimoottori tuottaa 42 kW / 5500 r/min (DIN, 57 hv). Suurin vääntömomentti 93 Nm / 2450 r/min (DIN, 9,5 kpm). Sylinterin mitat 70,61 × 81,28 mm. Kansiventtiilimoottori on kehitetty aiemmasta sivuventtiilikoneesta. Kampiakselin runkolaakereita on kolme. Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu.
Tekniikan Maailma 12/1972 mittasi Morris Marina 1,3:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,0 sekuntia, 0–100 km/h 15,8 sekuntia ja 0–120 km/h 27,0 sekuntia.
Huippunopeus on valmistajan mukaan vain 132 km/h, mutta TM-lehti saavutti nopeuden 141,2 km/h. Kulutus vaihtelee 7–10,5 litran välillä /100 km.
Vuonna 1972 toinen Suomessa myyty Marina oli neliovinen 1,8 Sedan, jossa tehoa oli 61 kW (83 hv).
1,8 TC
Morris Marina 1,8 TC maksoi vuonna 1973 19 390 markka. TC tarkoittaa Twin Carb ja moottori on otettu MGB-mallista. Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin sylinterin mitat ovat 80,2 × 88,9 mm. Auto painaa 955 kiloa. Kierroslukumittari on vakiovaruste. Istuimissa on hiostava muoviverhoilu. Vaihteita on neljä.
Tekniikan Maailma 11/1973 mittasi Morris Marina 1,8 TC:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,0 sekuntia, 0–80 km/h 8,3 sekuntia, 0–100 km/h 13,3 sekuntia, 0–120 km/h 20,0 sekuntia ja 0–140 km/h 33,6 sekuntia. Huippunopeus on 163,8 km/h (TM).
1,8 Automatic
Morris Marina 1,8 Special Automatic maksoi vuonna 1976 31 200 markkaa eli 22 289 euroa (v. 2015, kerroin 0,7144). Special-mallissa on vinyylikatto, niskatuet edessä, kello, jalopuukoristeltu kojelauta sekä sähkölämmitteinen takalasi. Automaattivaihteisen mallin lisähinta on 3000 markkaa.
Maskissa on apukaukovalot, jotka puuttuvat halvemmista malleista.
Marina kallistelee vähemmän kallistuksenvakaajien ansiosta. Etujousitus on yhä liian pehmeä. Kaarrekäytös on tasapainoista. Ohjaus on melko hidas, lähes 4 kierrosta.
Istuinten verhoilu on kangasta. Neliovinen kori ei ole tilava ja takana polvitilaa on niukasti. Auto on meluisa.
Nelisylinterinen 1798 cm3 rivimoottori tuottaa 53,5 kW / 4750 r/min (DIN, 72 hv). Suurin vääntömomentti 129 Nm / 2500 r/min (DIN, 13,2 kpm). Automaattivaihteisto on kolmiportainen. Auto painaa 935 kiloa.
Marina 1,8 Special Automatic kiihtyy 0–100 km/h 15 sekunnissa. Huippunopeus on lähes 150 km/h. Kulutus on noin 10–13 l/100 km.
1500 Diesel
Suomessa myytiin myös diesel-mallia Morris Marina 1500 Diesel. Moottori asennettiin Suomessa ja se maksoi 17 000 markkaa. Hintaan kuuluivat myös vaihteisto, pakoputki, etu- ja takajousitus ym. Asennus maksoi 1500 mk. Eli ostajalla piti olla oma Morris Marina dieselöitäväksi. Mahdollista oli ostaa myös uusi Morris Marina 1500 Diesel, joka maksoi vuonna 1981 53 300 markkaa.
Dieselmoottori tarvikkeineen lisäsi auton painoa 40 kiloa, jolloin auton omapainoksi tuli noin 1000 kiloa. 1,5-litran dieselmoottorin teho on 27,6 kW /4000 (37,5 hv). Akku sijoitettiin tavaratilaan.
Diesel-Marina on meluisa, yli 100 km/h nopeudessa melua on yli 80 dB. [7]
Tekniikan Maailma 3/1981 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 8,0 sekuntia, 0–80 km/h 17,7 sekuntia ja 0–100 km/h 34,5 sekuntia. Tuulilasi 1980 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 39,5 sekuntia [8].
Vertailuja
Morris Marina 1804 voitti TM:n 9/1979 vertailun, jossa oli kolme halpojen autojen kalleinta mallia (muut olivat FSO Polonez 1500 ja Lada 1600).
Morris Marina 1804 maksoi Suomessa vuonna 1979 37 400 markkaa eli 20 551 euroa (v. 2015, kerroin 0,5495). Morris Marina oli vuonna 1978 Suomen myydyin englantilaisvalmisteinen auto.
Marinassa on takana polvitilaa melko vähän. Etuistuimet ovat melko lyhyet. Tavaratila on iso. Jousitus on pehmeä ja mukava. Kaarteissa auto hieman puskee, mutta ei aiheuta yllätyksiä. Suuntavakavuus voisi olla parempikin.
Kaasupolkimen asento pakottaa nilkan epämukavaan asentoon, johon vielä lämmityslaite työntää lämmintä ilmaa. Marinan vaihdevivun liike on pitkä. FSO Poloneziin ja Ladaan verrattuna Marinan jarrut olivat kohtalaiset, mutta muuten keskitason alapuolella ja vielä melko raskaat.
Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin suurin teho on 53 kW /4750 (DIN, 72 hv) ja suurin vääntömomentti 115 Nm /2900 DIN. Moottorin vetoalue on laaja. Vaihteita on neljä.
Tekniikan Maailma 9/1979 mittasi Morris Marina 1804:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,1 sekuntia, 0–100 km/h 15,4 sekuntia ja 0–120 km/h 27,3 sekuntia.
Kulutus on noin 8,5–9,7 litraa /100 km (ryhmän alhaisin).
Vuoden 1974 kuuden auton vertailussa (TM 11/1974) Morris Marina jäi neljänneksi (voiton vei Ford Taunus). Marinan hinta oli alhainen. Marinan jousitus oli vaaputtava ja iskunvaimennus heikko, myöhemmissä vuosimalleissa jousitusta ja iskunvaimennusta parannettiin.
Kehitys
1970-luvun puolivälissä Marina sai kallistuksenvakaajat ja pientä ulkoista modifikaatiota. Vasta 1980 esiteltiin auton seuraaja Morris Ital, jonka muotoilussa ItalDesign oli ollut apuna. Auton keula oli muotoiltu hieman Fiat Argentan tyyliin. Malli ei ollut pitkäikäinen, sillä 1984 esitetiin Austin Montego, joka samalla lopetti Marinan ja koko Morris-merkin.
Marinasta oli myös harvinainen lava-automalli (Pick-up), joka esiteltiin 1974 Lontoon autonäyttelyssä. Etutilat ovat riittävät kahdelle kookkaallekin ihmiselle. Kojelauta on karu, siinä on vain yksi yhdiste(lmä)mittari, jossa on nopeus- matka- ja bensiinimittari. Lämpömittari puuttuu. Melutaso on korkea. Täyskuormattu Marina Pick-up ei siedä nopeaa kaarreajoa, jolloin se kallistelee liikaa. [9]
Tekniikka
Marinan voimanlähteinä toimi 1,3-litrainen BMC A-sarjan- ja 1,8-litrainen B-sarjan moottori. Saatavilla oli myös urheilullisempi TC-malli, jossa oli kaksi kaasutinta (Twin Carburettor). Suomessa jälkiasennettiin vuosina 1979 ja 1980 Marinaan BMC:n B-sarjan 1,5-litraista dieselmoottoria, joka muutossarjoineen maksoi noin 18.000 mk. Muutossarja piti sisällään mm. vahvemmat jouset ja voimansiirron sekä lisäakun. Moottori tuotti tehoa 40 hevosvoimaa, jonka voimalla auton huippunopeus oli hieman yli sata kilometria tunnissa.
Alustarakenteena toimi edessä vääntösauvajouset ja takana lehtijouset ja jäykkä taka-akseli; sangen tyypillinen ratkaisu 1970-luvun alun autolle. Ensimmäisien vuosien mallit olivat jousitukseltaan kovin löysiä ja keinuvia, mutta muutaman vuoden päästä esittelystä auto sai kallistuksenvaimentajat eteen ja taakse.
Moottorit
Bensiinimoottorit
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Kaasutin | Valmistusvuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1.3 | R4 OHV 8V | BMC A-sarja | 1275 cm3 | 42 kW (57 hv) @ 5500 r/min | 93 Nm @ 2450 r/min | ||
| 1.8 | R4 OHV 8V | BMC B-sarja 18V | 1798 cm3 | 53 kW (72 hv) @ 4750 r/min | 115 Nm @ 2900 r/min | SU HS6 | 1971–1978 |
| 1.8 TC | R4 OHV 8V | BMC B-sarja 18V | 1798 cm3 | 71 kW (95 hv) @ 5500 r/min | 152 Nm @ 3000 r/min | 2 x SU HS6 | 1971–1978 |
Dieselmoottori
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Valmistusvuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1500 Diesel | R4 OHV 8V | BMC B-sarja | 1489 cm3 | 27,6 kW (37,5 hv) @ 4000 r/min | 80 Nm @ 1900 r/min | 1977–1981 |
Mitat
| Malli | 1,3 Coupe vm 1972 | Coupé | Saloon |
|---|---|---|---|
| Pituus | 4143 mm | 4290 mm | |
| Leveys | 1635 mm | 1646 mm | |
| Korkeus | 1406 mm | 1425 mm | |
| Akseliväli | 2438 mm | ||
| Raideleveys (e / t) | 1321 mm /1321 mm | 1330 mm / 1320 mm | |
| Maavara | 150 mm | ||
| Omapaino | 880 kg | 880–970 kg | |
| Tavaratila | 481 l | 552 l | |
| Polttoainesäiliö | 52 l | ||
Lähteet
- Tekniikan Maailma 11/1974, vertailu
- Tekniikan Maailma 9/1979, vertailu
- ↑ Morris Marina - History in Australia – elevenhundred.com, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : New Zealand – AROnline, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : South Africa – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Kōnosuke Odaka: The Motor Vehicle Industry in Asia: A Study of Ancillary Firm Development. NUS Press, 1983. ISBN 9789971690571.
- ↑ Charles Mercieca: Did You Know? Malta Once Used To Assemble Cars – Lovin Malta, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Keith Adams: The cars : Morris Marina (ADO28) development story – AROnline, 30. heinäkuu 2018. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Tekniikan Maailma 3/1981, s. 96-97
- ↑ Tuulilasi 08/2013
- ↑ Tekniikan Maailma 19/1974, s. 70
