Jean-Albert Grégoire
Jean-Albert Grégoire (7.7. 1899 Pariisi – 19.8. 1992 Neuilly-sur-Seine) oli eräs etuvetoisten autojen merkittävimpiä pioneereja.
Tracta-nivel
J .A. Grégoire ja hänen yhtiökumppaninsa Pierre Fenaille suunnittelivat homokineettisen- eli vakionopeusnivelen. Ensimmäisenä sitä käytettiin vuoden 1926 Tracta Gephi -prototyypissä. Paras keino hankkia julkisuutta keksinölle oli autourheilu, ja Grégoire ilmoitti vuoden 1927 Le Mansin 24 tunnin ajoon kaksi autoa. Ennen kilpailua auto, jolla kaikki neljä kuljettajaa olivat liikkeellä hotellilta kisaradalle, joutui onnettomuuteen ja näytti ilmeiseltä että teami joutuisi perumaan osallistumisensa. Grégoire, jolla oli päävamma, karkasi sairaalan ikkunasta ja saapui kisapaikalle kaksi tuntia ennen lähtöä, havaitakseen että mekaanikko, joka oli kuljettajien lisäksi ainoa Tractan käytön hallitseva henkilö, oli lähtenyt etsimään kateissa olevia kuljettajia. Kisahenkilöstön avulla yleisön joukosta löytyi yksi urhea, joka uskaltautui pikakurssituksen jälkeen Grégoiren ajokumppaniksi.
Grégoiren ajettua pää paketissa ensimmäisen neljän tunnin urakkansa, Lucien Lemesle -niminen vapaaehtoinen hyppäsi rattiin ja lähti taipaleelle. Pian tämän jälkeen alkoi sataa ja Lemesle kurvasi varikolle, kertoen ettei näe kunnolla, joten Grégoiren oli jälleen itse siirryttävä ratin taakse. Vaikka Lemesle kykenikin ajamaan lyhyitä osuuksia, ensimmäisestä 20 tunnista Grégoire ajoi 15. Kun vuoden 1928 Biennal Cupiin osallistumiseen oikeuttava matka oli ylitetty riittävällä marginaalilla, Grégoire päätti ottaa lepotauon radan varren metsikössä, poissa katsojien silmistä. Häntä etsimään lähtenyt kisahenkilöstö löysi Grégoiren puun alta makaamasta. He olisivat halunneet hakea paikalle sairasauton, mutta Grégoire vakuutti olleensa ainoastaan lepäämässä, asettui autoonsa ja kaasutti radalle. Viimeisen kolmen tunnin aikana Grégoire joutui pysähtymään useasti, mutta jatkoi suoritustaan kilpailun loppuun asti. Saavuttuaan maaliin hän oli niin lopussa, että ei päässyt enää omin avuin pois autostaan.[1]
SCAP-moottori ja Grégoirén vetonivel olivat kuitenkin osoittautuneet toimivaksi ja luotettavaksi yhdistelmäksi. Grégoire osallistui Tractalla Le Mansin 24 tunnin ajoon vielä vuosina 1928 – 1930. Vuosien 1926 – 1934 välisenä aikana Grégoiren ja Fenaillen SA des Automobiles Tracta -yhtiö valmisti noin 200 autoa.
Tracta-nivel nousi suosituksi rakenteeksi etuvetoisten autojen valmistajien keskuudessa. Sen käyttäjiin kuuluivat mm. saksalaisvalmistajat DKW, vuosina 1929 – 1936, ja Adler pienessä Trumpf Junior -mallissaan. Nivel otettiin käyttöön myös monen nelivetoisen sotilasajoneuvon voimansiirron tekniikkana, toisen maailmansodan aikana sekä Saksan että liittotuneiden ajoneuvoissa. Näitä olivat mm. ranskalaiset Laffly ja Panhard, brittiläiset Alvis ja Daimler sekä amerikkalainen Willys, joka käytti Tracta-niveltä sodan aikana valmistamissaan Willys MB -autoissa, sekä siitä periytyvissä siviiliversioissa 1950-luvulle asti.[2] Land Rover Series I valmistettiin myös alkuun Tracta-nivelellä.
