Sunbeam Alpine

Sunbeam oli Rootes-yhtymän urheilullisin merkki.Kun Sunbeamin talli oli menestys Alppiralleissa, päätettiin uuden kaksipaikkaisen auton nimeksi ottaa Alpine. Alpine oli Rapierin karvalakkiversio, ja Suomen Alpine-maahantuoja oli Wihuri Oy Autola. Alpinesta tuli hienon näköinen, vaikkakin korin mittasuhteet eivät olleet ihanteelliset. Alpine myi suomessa sen valmistusvuosina hyvin, vaikkakin se oli kallis. Malli oli mielenkiintoinen, mutta sen tuotanto lopetettiin vähäisien valmistusvuosien jälkeen.

Tarkennuksia: Sunbeam Alpinea valmistettiin kolmena toisistaan poikkeavana mallisarjana. Ensimmäinen, 2-paikkainen sijoittui 50-luvun puoliväliin, ja siinä oli 2,2 litran neloskone valurautakannella ja avokori. (Ns. Proper Alpine) Muutama auto päätyi myös Suomeen, niistä kuuluisimman yksilön sai Armi Kuusela voitettuaan miss Universum-kilpailun 1952. Auto päätyi Armin mukana Filippiineille.

Seuraavaksi Alpinen nimellä tehtiin niinikään avokorista, 2+2-paikkaista autoa vuosina 1959-68 (Alpine Series 1-5). Moottori ja voimansiirto olivat Hillman Minxistä, mutta urheiluautoa varten suunniteltiin alumiinista valettu sylinterikansi. Pohjalevy oli pakettiautosta (Commer Cob / Hillman Husky), takana jäykkä akseli lehtijousin, edessä erillisjousitus kolmiotukivarsin. Työntötankomoottorin tilavuus kasvoi asteittain 1500 cc:stä aina 1725cc saakka. Autoihin oli saatavilla irtokatto alumiinista (S1-S2) tai teräksestä (S3-S5). Autoa valmistettiin myös GT-versiona, jossa teräskatto oli kiinteä, ja takaistuimet olivat hieman suuremmat. Tullessaan markkinoille auto oli varsin mukava englantilaiseksi urheiluautoksi, mutta MGB ja Triumphin uudemmat versiot asettivat Sunbeamin pian epämiellyttävään markkinarakoon. Arvion mukaan Series-Alpineita tuotiin Suomeen noin 20 kpl, jälkituontina kenties saman verran. Suomeen saapui myös kaksi Sunbeam Tigeriä, jossa Alpinen koriin oli sovitettu Fordin V8. Toisella yksilöllä kilpaili Taru Ketonen (myöh. Kinnunen).

Viimeinen Alpinen mallinimeä kantanut auto oli 70-luvun alun Hillman Hunter Fastback, joka ainakin Suomessa myytiin nimellä Sunbeam Alpine. Moottori ja voimansiirto periytyivät aiemmasta mallista, 1725cc valurautakone alumiinikannella. Autosta oli myös urheilullisempi versio H120, jossa bensiiniä annostelivat tupla-weberit. Tämäkään auto ei yltänyt kovin suuriin myyntimääriin Suomessa.

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa AutoWikiä laajentamalla artikkelia.

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa AutoWikiä laajentamalla artikkelia.