Land Rover 2,25 bensiinimoottori
2,25-litrainen bensiinimoottori (Moottorikoodit 10H, 11H ja 13H)
Pääartikkeli: Land Rover -moottorit
Vuonna 1958 markkinoille tuotu Land Rover Series II oli edeltäjäänsä suurempi, raskaampi ja rakenteellisesti monimutkaisempi, joten se toi mukanaan myös voimakkaampien moottorien tarpeen. Roverin luotettava ja hyvin palvellut IOE-moottori oli kuitenkin jo 20-vuotias konstruktio ja monet kokivat sen olevan iänkaikkisen vanhaa tekniikkaa. Nämä lähtökohdat sanelivat sen, että tarvittiin uusi, nimenomaan Land Roveria varten suunniteltu bensiinimoottori.
Uuden moottorin pohjaksi otettiin jo olemassaoleva 2-litrainen dieselmoottori, jonka sisäpuolista rakennetta muutettiin kuitenkin radikaalisti. Uusi moottori oli varustettu kuivilla sylinteriputkilla ja sen porausta kasvatettiin alkuperäisestä. Näin saatiin parannettua moottorin alakierrosten vääntömomenttia. Lukuisista muutoksista huolimatta bensiinimoottori pystyttiin valmistamaan samalla koneistuslinjalla dieselmoottorin kanssa. Tämä oli alku Land Roverin vuosikymmeniä jatkuneelle perinteelle, jossa bensiini- ja dieselmoottorien design on hyvin lähellä toisiaan.
2,25-litrainen bensiinimoottori oli suosituin moottorivaihtoehto 1980-luvun puoliväliin asti ja se nauttii maailmanlaajuista mainetta kestävyydestään ja luotettavuudestaan. Moottorin verrattain alhainen puristussuhde ja yleisesti vahva rakenne sallivat huonolaatuisen polttoaineen ja epäsäännölliset huoltovälit, jotka olivat Land Rovereiden käyttökohteissa usein enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Asianmukaisesti ja säännöllisesti huollettuina näillä moottoreilla päästiin jo 1960–70 -luvuilla puolen miljoonan kilometrin ajosuoritteeseen, mikä oli huomattava luku aikana, jolloin henkilöauton moottorin keskimääräinen ajomatka ennen täysremonttia oli n. 100 000 km. Osasyynä moottorin kestävyydelle on sen lähisukulaisuus dieselmoottorin kanssa, josta johtuen bensiiniversion rakenteet olivat jopa ylimitoitettuja.
Ainoa suurempi muutos moottorille tehtiin vuonna 1980, jolloin se sai viisilaakeripukkisen kampiakselin, joka paransi moottorin alakeraan vahvuutta entisestään, samalla kun värinät pienenivät. Rahvaanomaisista juuristaan huolimatta 2,25-litrainen bensiinimoottori on hiljainen ja pehmeäkäyntinen ja siksi se kelpuutettiin myös Rover P4 80:n voimanlähteeksi. Pitkän valmistushistoriansa ja laajalle levinneisyytensä ansiosta moottorista on lukuisia eri tehoisia versioita, riippuen käytetystä puristussuhteesta ja kulloinkin asennetuista, haitallisia päästöjä vähentävistä laitteista.
Tekniset tiedot
| Rakenne | 4-sylinterinen rivimoottori |
| Lohko / kansi | Valurautaa / valurautaa |
| Venttiilikoneisto | Ketjukäyttöinen nokka-akseli, työntötankokäyttöinen OHV |
| Iskutilavuus | 2286 cm3 |
| Poraus / isku | 90,47 mm / 88,9 mm |
| Puristussuhde | 7-8:1 |
| Polttoainejärjestelmä | Kaasutin, Solex (vuoteen 1971), Zenith (vuoteen 1983), Weber (vuodesta 1983) |
| Teho | 74 hv (55 kW) @ 4200 r/min (vakioviritteinen versio ilman saastelaitteita, 8:1 puristussuhteella) |
| Vääntö | 160 Nm @ 2000 r/min (vakioviritteinen versio ilman saastelaitteita, 8:1 puristussuhteella) |
| Valmistettu | 1958 – 1985 |
Ajoneuvosovellukset
- Land Rover Series IIA (1961 – 1971)
- Land Rover Series III (1971 – 1985)
- Land Rover 90 / 110 / 127 (1983 – 1985)
- Rover P4 80 (1959 – 1962)
