Mercedes-Benz M111 -moottori

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 12. tammikuuta 2015 kello 12.00 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mercedes-Benz M 111
M111 E18 1 Motor.jpg
Automerkit ja mallit, joissa käytetty Mercedes-Benz:
Käyttöaika 19922006
Tyyppi R4 DOHC
Iskutilavuus 1799 – 2198 cm3
Venttiilit 16
Teho 90 kW (122 hv) –
142 kW (193 hv)
Vääntömomentti 170 Nm – 280 Nm
Edeltäjä M 102 -moottori
Seuraaja M 271 -moottori
(vuodesta 2002)
M 111 E 18 (1994)
M 111 E 18 (1994)

M 111 on Mercedes-Benzin valmistama R4-Ottomoottori, jonka ominaisuuksia ovat moniventtiilitekniikka ja sähköisesti ohjatut polttoaineen ruiskutus sekä sytytys. Moottoria on valmistettu neljällä eri iskutilavuudella: 1799-, 1998-, 2199- ja 2295 cm3. Moottorin jakopää on ketjukäyttöinen.

Moottori esiteltiin vuonna 1992 124-sarjan 200 E / 220 E -malleissa, M 102 -moottorin seuraajaksi. Vuonna 2002 M 111:n korvasi M 271 -moottori. M 111:n kehitystyön painopisteet olivat pehmeä käynti ja tasainen voimantuotto. Edeltäjäänsä verrattuna moottori antoi enemmän tehoa ja paremman vääntömomentin, pienemmällä polttoaineenkulutuksella. Kärjetön sytytysjärjestelmä vähensi moottorin huollontarvetta ja paransi sen toimintaa.

M 102 -moottoriin verrattuna M 111 oli kompaktimpi paketti ja sen valmistus pystyttiin hoitamaan samoilla työkaluilla kuin OM 601 -dieselmoottorin. Valmistajan etuna tästä oli, että moottorilohkot voitiin kysynnän mukaan valmistaa joko otto- tai dieselversioiksi. Edeltäjänsä tavoim M 111:n sylinterilohko on valurautaa ja sylinterikansi kevytmetallivalua.

M 111 oli Mercedes-Benzin ensimmäinen moniventtiilikannella varustettu nelisylinterinen sarjatuotantomoottori. Tällainen kansi oli otettu käyttöön jo M 102 -moottorin yhteydessä, mutta sen käyttö rajoittui harvinaiseksi jääneiden W 201 -korimallin 190E-2.3-16- ja 190E-2.5-16-Evo II -versioiden yhteyteen. Kaksi sylinterikannen yläpuolista nokka-akselia saavat käyttövoimansa kaksirivisen ketjun välittämänä ja venttiilien avaaminen tapahtuu hydraulisten painajien välityksellä. Useimmissa M 111 -moottorin varianteissa on kaksivaiheinen imupuolen nokka-akselin ajoitus ja nakutustunnistin. Neliventtiilitekniikka yhdistettynä elektroniseen moottorinohjaukseen antoi M 111:lle edeltäjäänsä huomattavasti paremmat suoritusarvot ja pienemmän polttoaineenkulutuksen. Vuonna 1995 markkinoille tuotiin 210-sarjan E 230 -malli, jonka voimanlähteenä oli M 111:n jatkokehitetty versio. Myös muut moottorit modifioitiin tämän version mukaisiksi. 1,8- ja 2,0-litraiset moottorit saivat ruiskujärjestelmänsä ohjaukseen kuumakalvo-ilmamassamittarin, siihenastisen läppätyyppisen ilmamssamittarin sijaan. Molemmat moottoriversiot saivat myös muuttuva-ajoitteisen imupuolen nokka-akselin. Tämä ominaisuus oli tähän asti ollut vain 2,2-litraisissa moottoreissa.

M 111:sta valmistettiin myös 145 kW:n (197 hv) tehoinen versio, joka on varustettu Roots-tyyppisellä Eaton M62 -ahtimella. Koska Roots-ahtimella ei ole sisäistä ylipaineen muodostusta, voidaan ahdin kytkeä pois ajettaessa moottorin osakuormituksella. Näin ahdin ei vie moottorilta tarvitsemaansa käyttövoimaa. Ahdin kytkeytyy päälle voimaa vaativissa tilanteissa, kuten esim. täyskaasukiihdytyksissä, mutta koska sen käytännön voimantuotto alkaa hyvin alhaisilta kierroksilta, tämä päällekytketyminen saattaa jäädä kuljettajlta täysin huomaamatta. Roots-ahtimen hyötysuhde jää jonkin verran heikommaksi kuin jonkin toisen tyyppisen mekaanisen ahtimen ja sen aiheuttama melu on kovempaa. Koska ahdinta voidaan käyttää osa-aikaisesti, jäävät nämä huonotkin piirteet taka-alalle ja esim. melu on hallittavissa oikein toteutetulla vaimennuksella. Ensimmäinen mekaanisella ahtimella varustettua M 111 -moottoria käyttänyt malli oli vuoden 1995 Frankfurtin autonäyttelyssä esitelty 202-sarjan C 230 Kompressor. Vertailuna voidaan mainita, että Roots-ahtimella varustetun moottorin vääntömomentti on noin 25 prosenttia suurempi kuin vastaavan kokoisten, ahtamattomien moottoreiden.

Versiot koodien mukaan

M 111.920

M111.920 on 1,8-litrainen (1799 cm3), 16-venttiilinen moottori. Sen teho on 90 kW (122 hv) @ 5500 r/min ja vääntömomentti 170 Nm @ 4200 r/min. Moottorista on olemassa variantti M111.921, jossa käytetään ilmamäärän mittaukseen MAF-tunnistinta aiemman MAP:n sijaan.

Sovellukset:

  • 1993 – 2000 C 180 (202-sarja)

M 111.940

M111.940 on 2,0-litrainen (1998 cm3) 16-venttiilinen moottori, jonka poraus on 89,9 mm ja iskunpituus on 78,7 mm, puristussuhde on 9,6:1. Moottori tuottaa tehoa 100 kW (136 hp) ja sen vääntömomentti on 190 Nm.

Moottorinohjauksena Siemens PEC/PMS (Pressure Engine Control), jossa polttoaineensyöttö ja sytytys on integroitu toisiinsa. Moottorinohjaus kerää tietonsa kierroslukutunnistimelta, kaasuläpän asentotunnistimelta ja imusarjan painetunnistimelta (MAP). Polttoainesuuttimet toimivat osakuormalla pareittain ja täyskuormalla kaikki yhtaikaa. Moottorissa on kaksi sytytyspuolaa mutta ei virranjakajaa. Sylinterit sytytetään pareittain (dual fire) - 1. ja 4. yhdessä ja 2. ja 3. yhdessä. Kampiakselin asentotunnistin saa tietonsa kahdesta vauhtipyörän kehälle säteittäisesti vastakkain asetettujen tunnistimien asentojen perusteella, toinen tunnistimista on magnetoitu ja toinen ei. Tätä tietoa käyttäen ohjausjärjestelmä tekee päätöksen siitä, mille sylintereille syötetään polttoainetta ja mitkä taasen sytytetään.

Sovellukset:

  • 1992 – 1995 E 200 (124-sarja)
  • 1993 – 2000 C 200 (202-sarja)

M 111.941

1998 cm3, 100 kW (136 hv) @ 5500 r/min, 190 Nm @ 4000 r/min

M 111.944

1998 cm3, Kompressor, 132 kW (180 hv) @5300r/min, 260 Nm @3800 r/min
1998 cm3, Kompressor, 141 kW (192 hv), 270 Nm

M111.950

  • M111.957, 1998 cm3, Kompressor, 120 kW (163 hv) @ 5300 r/min, 230 Nm @ 2500–4800 r/min

M111.960

  • M111.961, 2198 cm3, 110 kW (150 hv) @ 5500 r/min, 210 Nm @ 4000 r/min

M111.970

  • M111.974, 2295 cm3, 110 kW (150 hv) @ 5400 r/min 220 Nm @ 3700 r/min
  • M111.975, 2295 cm3, Kompressor, 142 kW (193 hv) @ 5300 r/min 280 Nm @ 2500 r/min

Lähteet