W.H.Dorman & Co
| W.H.Dorman & Co | |
|---|---|
| |
| Yhtiömuoto | |
| Yhtiön kotipaikka |  Englanti, West-Midlands, Stafford |
| Perustettu | {{{perustettu}}} |
| Pääomistaja | |
| Yhtiön web-sivu | |
W.H.Dorman & Co Ltd aloitti toimintansa vuonna 1870, valmistalla leikkuukoneita jalkineteollisuuden käyttöön. Tästä yhtiön tuotelinja laajeni muihin teollisuuden koneisiin ja laitteisiin, sekä vuonna 1903 myös polttomoottoreihin. Ne muodostivat Dormanin toiminnan ytimen aina vuoteen 1961 saakka, jolloin yhtiö siirtyi English Electric Companyn omistukseen. Dorman pysyi paikallisvoiman dieselmoottoreiden tuotenimenä vuoteen 1995 asti.
Historia
Dorman-yhtiön historian tallentamiseen keskittyneen yhdistyksen tiedot valmistetuista moottoreista alkavat vuodesta 1913 ja samalta vuodelta löytyy mm. lehtimainos. Vuosien 1903 ja 1912 välisenä aikana valmistetuista moottoreista ei jostain syystä ole säilynyt dokumentteja tai niitä ei ole ilmaantunut julkisuuteen.[1]
Vuonna 1913 tarjolla oli JJ sekä JO-moottori, joko 2- tai 4-sylinterisessä muodossa. Molemmissa oli sama 110 mm poraus ja 140 mm iskunpituus sekä tehoa 8 hevosvoimaa (bhp) per sylinteri. Lancashirelainen Walker Brothers (Wigan) Ltd. Pagefield Iron Works valmisti vuonna 1913 Britannian sotaministeriölle Pagefield-kuorma-autoja, joiden voimanlähteenä oli nelisylinterinen Dorman-moottori. Vuoden 1913 mainoksessa Dorman korostaa, että heidä nelisylinterinen moottorinsa palkittiin erityissertifikaatilla sotaministeriön hankintakilpailukokeissa. Samassa mainoksessa kerrotaan nestejäähdytteisestä, kaksisylinterisestä moottorista, jonka tietoina mainitaan mm. poraus 80 mm ja iskunpituus 108 mm. Jostain syystä mittoja ei ole ilmoitettu Imperial-järjestelmän mukaisilla arvoilla. Vuoden 1914 mainos suosittelee Dorman-moottoria kevytautojen voimanlähteeksi. Vuosina 1915 – 1919 skottilainen Caledon Motors valmisti Dorman-moottoreilla varustettuja kuorma-autoja.
Vuonna Dormanin 1919 moottorivalikoima ja niiden käyttösovellukset laajenivat. Konepajayhtiö Ruston & Hornsby valmisti kahta Dorman-moottorilla varustettua henkilöautomallia 1920-luvun puoliväliin asti. 1920-luvun Vulcan-henkilöautoissa oli käytössä usampia erityyppisiä Dorman-moottoreita. Lacre Motor Car Co valmisti 20-luvulla Dorman-moottorisia, kolmipyöräisiä kadunlakaisukoneita.
Vuonna 1930 Dorman esitteli ensimmäisen dieselmoottorinsa ja siitä eteenpäin yhtiön toiminta keskittyi niiden kehittämiseen ja valmistamiseen. Dieselmoottorin esittelyn aikoihin Dormanin linjaan kuului 19 erilaista bensiinimoottoria, tehoiltaan 8,5 – 100 hevosvoimaa (bhp). Uuden kaksisylinterisen 4-tahtidieselin ominaisuuksiin kuului saksalaisen Acro-yhtiön patentoima sylinterikansi ja männän palotila.[2] Moottorin poraus oli 110 mm ja iskunpituus 180 mm, iskutilavuudeksi muodostui 3420 cm3. Suorasuihkutteinen polttoainejärjestelmä oli Boschin valmistama.
Vuonna 1932 dieselmoottoreihin vaihtui Ricardon Comet-tyyppinen sylinterikansi ja erotukseksi edeltäjistään niitä alettiin kutsua Dorman-Ricardo-moottoreiksi. Näitä moottoreita asennettiin suuria määriä kuorma-autojen voimanlähteiksi, joko uusiin alustoihin tai vanhan bensiinimoottorin tilalle. Neljä- ja kuusisylinteristen Dorman-Ricardo -dieselmoottoreiden tuotanto maa-ajoneuvoihin jatkui II maailmansodan alkuun asti ja näihin aikoihin Dorman esitteli myös suorasuihkutteiset dieselmoottorinsa.
1930-luvulla Thornycroft oli eräs Dormanin dieselmoottoreita käyttäneistä kuorma-autovalmistajista. II maailmansodan aikana Dorman valmisti maa-ajoneuvoihin 4- ja 6-sylinterisiä dieselmoottoreita. Sodan päätyttyä yhtiö luopui tästä linjasta ja keskittyi paikallisvoima- ja merimoottoreiden valmistukseen.
