Mini
| Mini | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | BMC, BMH BLMC British Leyland BL Cars Ltd Austin Rover Group Rover Group  UK, Englanti [1] Australia [2] Belgia [3] Chile [4] Uusi-Seelanti [5] Etelä-Afrikka [6] Portugali [7] Espanja [8] Jugoslavia [9] Malesia [10]
|
| Valmistusaika | 1959 – 2000 |
| Luokka | Kaupunkiauto |
| Kori | 2-ovinen sedan 2-ovinen farmari 3-ovinen pakettiauto 2-ovinen lava-auto |
| Suunnittelija | Alec Issigonis |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 850–1275 cm3 |
| Teho | 33–76 hv (bhp) |
| Voimanvälitys | Etuveto |
| Kiihtyvyys | 18,7–33 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 112–170 km/h |
| Kulutus | 5,5–10 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 11.700–16.700 € (1962) |
| Edeltäjä | Morris Minor 1000 |
| Seuraaja | MINI (BMW) |
| Saman luokan autoja | Sunbeam 900 Honda N600 Autobianchi A112 Fiat 127 Citroën 2CV Škoda S100/110 Fiat 600 |
Tämä artikkeli käsittelee vuodesta 1959 vuoteen 2000 valmistettua Miniä. BMW:n vuonna 2001 esittelemä malli, ks. MINI (BMW).
Mini on mallinimi pienelle autolle, jota valmistettiin vuodesta 1959 vuoteen 2000. Miniä on markkinoitu javalmistettu monella eri merkillä: Austin, Morris, Innocenti, BMC ja MG Rover. Alkuun auton nimenä oli Austin Seven ja Morris 850, varsinainen Mini-nimi tuli käyttöön vasta vuodesta 1961 alkaen.
Sisällysluettelo
Yleistä
Mini oli vallankumouksellinen ja erikoinen pieni auto, jonka suunnitteli British Motor Corporation:ssa (BMC) työskentelevä Sir Alec Issigonis (1906–1988).
Mk I (1959–1967)
Mini suunniteltiin projektiksi ADO15 (Austin Design Office). Ensimmäiset mallit markkinoitiin nimellä Austin Seven (usein kirjoitettu SE7EN) ja Englannissa Morris Mini-Minor:na. Kunnes 1962 ne ilmestyivät nimillä Austin 850 ja Morris 850 Pohjois-Amerikassa ja Ranskassa.
Issigonissin ystävä John Cooper (Cooper Car Company:n omistaja ja Formula 1 mestari vuosilta 1959 ja 1960) näki pienen auton potentiaalin, ja muutaman kokeilun ja testin jälkeen, miehet valmistivat yhteistyönä ketterän, taloudellisen ja halvan auton. Austin Mini Cooper ja Morris Mini Cooper julkistettiin vuonna 1962.
Alkuperäinen 848 cm3 kone kasvatettiin Morris Mini-Minor:ssa 997 cm3:een, joka nosti hevosvoimat 34 hv:sta 55 hv:aan (25:stä 41 kW:iin). Autossa oli racing-henkinen moottori, tupla SU kaasuttimet ja levyjarrut. 997 cm3 kone korvattiin myöhemmin lyhyempi-iskuisella 998 cm3 koneella vuonna 1964. Kun Cooper-mallin valmistus lopetettiin vuonna 1967, oli näitä pikkuautoja myyty 12,274 kpl kansalle. Tehokkaampi malli Mini Cooper, kirjaimella "S", julkaistiin vuonna 1963. Koneena 1071 cm3 moottori, suuremmat levyjarrut. 4,030 Cooper S:ää valmistettiin mallin päivitykseen elokuuhun 1964 mennessä. Cooper valmisti myös kaksi mallia erityisesti rata-ajoon: 970- ja 1275-kuutioiset.
Päivitetyt 998 cm3 ja 1275 cm3 mallit kehitettiin Mk. II korityypin julkaisun jälkeen vuonna 1967. 998 cm3 mallin valmistus lopetettiin vuonna 1969, yli 55000 myydyn auton jälkeen.
Kaikissa aikaisemmissa Mineissä oli perinteinen nelisylinterinen vesijäähdytetty moottori, mutta se erosi aikaisemmista automalleista poikittaisella moottorilla ja moottoriöljyllä voidellulla vaihdelaatikolla. Kaikki tämä oli etuvetoiselle autolle elegantti tekniikan keksintö, joka aikaansa edellä. Tämä kompakti kone mahdollisti sisätilojen laajenemisen eteenpäin luoden yllättävän tilavan sisustan autolle joka oli muuten niin pieni. Melkein kaikki pienet etuvetoiset autot vuodesta 1970 eteenpäin ovat ottaneet mallia Ministä. Pitääkseen kustannukset pieninä korin saumat hitsattiin ulkopuolelle. Ensimmäisissä Mineissä oli epätavallinen jousitus joka käytti kumisia kartioita perinteisten jousien sijaan, tästä johtui kova ja töyssyinen kyyti. Tämä jäykkyys ja 10-tuumaiset renkaat joka nurkassa, antoivat Minille sen kuuluisan mikroautotyyppisen ohjauksen. Jousitus korvattiin myöhemmissä malleissa kaasujousilla vuonna 1964. Uusi jousitus tuotti pehmeämmän kyydin, mutta myös lisäsi painoa ja valmistuskustannuksia, myöhemmin alkuperäinen kumijousitus tuli takaisin.
1970–2000
1970-luvun alussa, British Leyland -yhtiön omistuksessa, Minille tehtiin face-lift. Uudelleen muotoiltu, hieman neliskanttisempi ja modernimpi versio sai nimen Mini Clubman. Uusi malli nimeltään 1275 GT oli tarkoitettu vanhan Mini Cooper S:n tilalle. Uudet mallit eivät kuitenkaan myyneet erityisen hyvin, joten British Leyland jatkoi 60-luvun klassikkomallien valmistusta.
Vuonna 1971, Mini Cooperin mallia valmisti Italiassa Innocenti ja Espanjassa Authi (Automoviles de Turismo Hispano-Ingleses), jotka alkoivat valmistamaan malleja Innocenti Mini Cooper 1300 ja Authi Mini Cooper 1300.
70-luvun lopussa Innocenti esitteli Innocenti 90 ja 120 mallit, Bertone-suunnitellut hatchbackit pohjautuivat Miniin. Bertone loi myös lähes Mini Cooper S:ää tehoiltaan vastaavan mallin kastettuna nimellä Innocenti de Tomaso, jossa oli 1275 moottori.
Huhuja Minin valmistuksen lopettamisesta tuli esille 80-luvulla, kun uusi malli Austin Metro julkaistiin. Mini rupesi menettämään suosiotaan ulkomailla. Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin valmistus lopetettiin näihin aikoihin.
Läpi 80-luvun brittimarkkinoilla oli monia Minin "erikoismalleja", mikä muutti auton massamarkkinoilta muoti-ikoniksi. Auto oli vieläkin suositumpi Japanissa, missä siitä luotiin retro-makee ikoni, ja auto inspiroikin monia imitaattoreita Japanin automarkkinoilla.
Uusi Mini Cooper uudelleenjulkaistiin vuosina 1990-1991, hieman tehottomampina kuin 60-luvun Cooperit. Se osoittautui niin suosituksi että uuden Cooper valmistus meni tuotantoon 1991 vuoden lopussa. Vuodesta 1992, Cooperit oli varustettu 1275 cm3 ruisku-moottorilla, ja 1997 monipiste ruiskumoottori esiteltiin, mukana myös keulassa oleva jäähdytin ja muutamia turvallisuusparannuksia.
Vuonna 1994 Bernd Pischetsrieder, Issigonissin sisaren tyttären poika, työskenteli BMW:n alaisena, joka osti Rover Group -yhtiön, johon kuului Mini, ja asensi turvatyynyn saavuttaakseen European lakisäädökset. Vuoteen 2000 mennessä Rover teki vieläkin pahoja tappioita, ja BMW päätti hajottaa yhtiön: MG ja Rover menivät Phoenix:lle, ja Land Rover meni Ford:lle. BMW piti Mini-brandin ja aloitti uuden, teknisesti täysin vanhasta autosta eroavan Minin valmistuksen.
Alkuperäisen Minin valmistus kesti suurimpien kilpailijoiden uhat, Volkswagen kuplan, Citroën 2CV, ja Metro:n, ainakin Euroopassa. Viimeinen Mini rullasi tehtaan linjalta lokakuussa 2000, kun kokonaiset 5,3 miljoonaa autoa oli valmistettu.
Rekisteröinti
Miniä rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1984 |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 372 | 345 | 310 | 119 | 0 | 1 |
V. 1970 rekisteröitiin Suomessa yli 1000 Miniä.
Kori
Minin ilmanvastuskerroin Cw on 0,46 [11].
Moottorit
848 cm3 moottorin sylinterin mitat on 62,9 × 68,3 mm.
Bensiinimoottorit
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | Huom | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 850 | R4 OHV 8V | 8MB / 8AM / 85H | 848 cm3 | 25 kW (34 hv) @ 5500 r/min | 44 Nm @ 2900 r/min | 1959–1974 | --- |
| 1000 | R4 OHV 8V | A-sarja | 948 cm3 | 27 kW (37 hv) @ 4750 r/min | 68 Nm @ 2500 r/min | 1956–1962 | --- |
| Cooper S | R4 OHV 8V | 9F / 9FD / 9FE | 970 cm3 | 48 kW (65 hv) @ 6500 r/min | 75 Nm @ 3500 r/min | 1964–1967 | --- |
| Cooper | R4 OHV 8V | 9F/Sa/H101 | 997 cm3 | 41 kW (55 hv) @ 6000 r/min | 73 Nm @ 3600 r/min | 1961–1964 | --- |
| 1000 | R4 OHV 8V | 99H | 998 cm3 | 29 kW (39 hv) @ 5250 r/min | 71 Nm @ 2700 r/min | 1962–1974 | --- |
| Cooper | R4 OHV 8V | 9FA / 9FD / 99 | 998 cm3 | 41 kW (55 hv) @ 5800 r/min | 77 Nm @ 3000 r/min | 1964–1969 | --- |
| Cooper S | R4 OHV 8V | 9F/Sa/H / 9FD/Sa/H | 1071 cm3 | 52 kW (70 hv) @ 6000 r/min | 84 Nm @ 4500 r/min | 1963–1964 | --- |
| 1100 | R4 OHV 8V | A-sarja | 1098 cm3 | 35 kW (47 hv) @ 5100 r/min | 81 Nm @ 2500 r/min | 1962–1971 | --- |
| 1300 | R4 OHV 8V | A-sarja | 1275 cm3 | 42 kW (57 hv) @ 5300 r/min | 94 Nm @ 3000 r/min | 1967–1973 | --- |
| 1300 GT | R4 OHV 8V | A-sarja | 1275 cm3 | 42 kW (70 hv) @ 6000 r/min | 100 Nm @ 3250 r/min | 1969–1974 | --- |
| 1275 GT | R4 OHV 8V | A-sarja | 1275 cm3 | 43 kW (59 hv) @ 5300 r/min | 88 Nm @ 2550 r/min | 1969–1974 | --- |
| 1275 GT | R4 OHV 8V | A-sarja | 1275 cm3 | 40 kW (54 hv) @ 5300 r/min | 88 Nm @ 2550 r/min | 1974–1980 | --- |
| Cooper S | R4 OHV 8V | 12FA / 12H | 1275 cm3 | 57 kW (78 hv) @ 5800 r/min | 97 Nm @ 3000 r/min | 1964–1971 | --- |
Mitat (1965, 1968)
| Pituus | 3050 mm |
| Leveys | 1410 mm |
| Korkeus | 1350 mm |
| Akseliväli | 2036 mm |
| Raideleveys (e / t) | 1205 mm / 1164 mm |
| Maavara | 156 mm |
| Omapaino | 620 kg (1965), 630 kg (1968) |
Morris Mini Minor 850 - 1959-1968 MK I
- Polttoainesäiliö: 25 L
- Kääntösäde: 9753 mm
Vaihdelaatikon välitykset (Manuaali, 4-vaihteinen)
- 1.: 3.63:1
- 2.: 2.17:1
- 3.: 1.41:1
- 4.: 1.0:1
- Pakki: 3.63:1
- 4-vaihteinen, 2,3,4 vaihteet sykronoituja vuoteen 1968 asti.
Vuoden 1968 jälkeen kaikki eteenpäin vaihteet oli sykronoituja.
4-vaihteinen automaattilaatikko
5-vaihteinen manuali (jotkut mallit ainoastaan).|
Nopeudet eri vaihteilla
- 1.: 26 mph / 42 km/h
- 2.: 44 mph / 71 km/h
- 3.: 67 mph / 108 km/h
- 4.: 75 mph / 121 km/h
Ulkoiset linkit
Lähteet
- Tekniikan Maailma 5/1965
- Tekniikan Maailma 8/1968
- Tekniikan Maailma 15/1970
- Tekniikan Maailma 17/1978
- ↑ Sally Ledward: End of an era as Mini production is halted – The Independent, 4. lokakuu 2000. Viitattu: 2. joulukuu 2018.
- ↑ The History of Mini – Mini Automotive Website, Viitattu: 2. joulukuu 2018.
- ↑ History of the Mini – Somerford Mini, Viitattu: 2. joulukuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : Chile – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : New Zealand – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : South Africa – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ January 2009 - The Mini Register Home Page – 18. tammikuu 2009. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Marques: Authi – AROnline, 28. elokuu 2011. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : Yugoslavia – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
- ↑ Kōnosuke Odaka: The Motor Vehicle Industry in Asia: A Study of Ancillary Firm Development. NUS Press, 1983. ISBN 9789971690571. Teoksen verkkoversio (viitattu 3. joulukuu 2018).
- ↑ Tekniikan Maailma 1/1966
 Morris-merkillä valmistettujen autojen aikajana 1946–1984
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Luokka | 1940 | 1950 | 1960 | 1970 | 1980 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| Kaupunkiauto | Mini Mk I (ADO15) | Mini Mk II | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Mini Mk III (ADO20) | Mini Mk IV | V | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Pieni auto | Minor MM | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Minor Series II | Minor 1000 (Series III, Series V (ADO59)) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kompaktiluokka | Cowley | 1100 (ADO16) Mk I | 1100/1300 Mk II | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oxford MO | Series II | Series III | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Traveller all-steel Series IV | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Keskiluokka | Oxford Series V | Oxford Series VI | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Six MS | Isis Series I | Isis Series II | Marina (ADO28) | Ital | |||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ylempi keskiluokka | 1800 (ADO17) | 18-22 (ADO71) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
