Nissan Bluebird
| Datsun Bluebird Nissan Bluebird | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Nissan Motor Co., Ltd.,  Japani Uusi-Seelanti Australia Taiwan
|
| Valmistusaika | 1959 – 2001 |
| Luokka | Kompaktiluokka |
| Kori | 2- ja 4-ovinen sedan 4-ovinen hardtop 5-ovinen liftback 5-ovinen farmari 2-ovinen coupé 3-ovinen pakettiauto |
| Moottori | R4, R6 |
| Iskutilavuus | 860–2393 cm3 |
| Teho | |
| Voimanvälitys | Takaveto, etuveto, neliveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Datsun 210/211 |
| Seuraaja | Nissan Primera Eurooppa Nissan Pintara Australia Nissan Teana Aasia Nissan Altima Amerikat |
| Saman luokan autoja | |
Bluebird on Nissanin alemman keskiluokan henkilöautomalli, jota valmistettiin vuosina 1955–2007. Bluebirdin juuret juontavat 1900-luvun alun ensimmäisistä japanilaisautoista ja se oli yksi automaailman pitkäikäisistä mallinimistä.
Bluebird on ensimmäisiä suuressa mittakaavassa myös vientimarkkinoille suunnattuja malleja. Se oli Nissanin ensimmäinen malli Euroopassa ja näillä markkinoilla Suomi toimi koealueena. Ensimmäiset autot laivattiin maahamme lokakuussa 1962. Samana vuonna autojen tuonti oli vapautunut sitä rajoittavasta säätelystä. Hyvälaatuinen ja vankka perheauto nousi maassamme suhteellisen suosituksi. Maahantuojan tilaama erä oli jo usein myyty ennenkuin se oli saapunut maahan. Japanin kotimarkkinoilla Bluebirdin kilpailija oli erityisesti Toyota Corona.[1]
1. sukupolvi, 310 (1960 – 1963)
Pääartikkeli: Nissan Bluebird 310
Edeltäjäänsä verrattuna, täysin uudistunut Datsun Bluebird, tuli markkinoille elokuussa 1959. Bluebird 310 sarja koostui usemmasta versiosta: Vuonna 1960 valmistettu perusversio P310 1,0-litraisella moottorilla sekä vuonna 1961 valmistettu P311 ja vuosina 1962–63 valmistettu P312, 1,2-litraisella moottorilla. Heinäkuussa 1960 4-ovisen sedanin rinnalle tuotiin 5-ovinen farmari WP310.[2]
2. sukupolvi, 410 (1964 – 1967)
Pääartikkeli: Nissan Bluebird 410
Syyskuussa 1963 Nissan toi markkinoille uudistuneen Bluebirdin, jonka eurooppalaishenkinen kori oli Pininfarinan suunnittelema. 4-ovisia sedaneita ja 5-ovisia farmareita oli kaksi perusversiota, 410 ja 411. Maaliskuussa 1964 Japanin kotimarkkinoilla tuli myyntiin Bluebird SS, aluksi 4-ovisena hardtopina ja noin vuotta myöhemmin 2-ovisena hardtopina. Nissanin Etelä-Afrikan tehdas toimi näihin aikoihin yhtiön rallikaluston kehittäjänä ja sieltä oli lähtöisin SSS-versio, jolla osallistuttiin vuoden 1964 Monte Carlo -ralliin. Toukokuussa 1965 Nissan otti tuotantoon katukäyttöön sovitetun SSS:n (R411), josta tuli siten 3-ässäisten Datsunien kantaäiti.[3]
- Nissan Bluebird 510 (1967–1972) - Amerikassa nimellä Datsun 510
- Nissan Bluebird 610 (1971–1976)
- Nissan Bluebird 810 (1976–1979)
- Nissan Bluebird 910 (1979–1983)
- Nissan Bluebird U11 (1983–1990)
- Nissan Bluebird U12 (1987–1991) - Australiassa nimellä Nissan Pintara, Yhdysvalloissa nimellä Nissan Stanza
- Nissan Bluebird U13 (1991–1996)
- Nissan Bluebird U14 (1996–2001)
Lähteet
- ↑ Henri Posa: Käytetyt erikoisuudet – Datsun Bluebird – Moottori, 20. toukokuu 2019. Viitattu: 26. syyskuu 2019.
- ↑ The complete guide to pre-1968 Datsun cars and commercial vehicles – earlydatsun.com, Viitattu: 27. syyskuu 2019.
- ↑ Datsun Bluebird 411 1965 – earlydatsun.com, Viitattu: 27. syyskuu 2019.
