L’Éclair
L'Éclair (suom. Salama) on veljesten André ja Édouard Michelin valmistama auto, jolla he osallistuivat vuonna 1895 ajettuun Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailuun.
L'Éclair on maailman ensimmäinen ilmakumirenkailla varustettu, kilvanajoon osallistunut moottoriajoneuvo.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Vuonna 1891 ammattikilpapyöräilijä Charles Terront voitti Pariisi-Brest-Pariisi-kilpailun Michelin-renkailla. Édouard Michelinin ideoima irrallinen sisärengas nopeutti puhjenneen renkaan paikkaamistyötä huomattavasti. Vallitseva käytäntö tuolloin oli, että sisärengas kiinnitettiin liimaamalla vanteelle. [1]
Vuonna 1893 jo arviolta 10 000 ranskalaista polkupyörää oli varustettu Michelinin renkailla. Vuonna 1894 yhtiö aloitti ilmakumirenkaiden valmistamisen hevosvaunuihin ja harvalukuisiin autoihin. Näissä renkaille asetettavat vaatimukset mm. kantavuuden suhteen olivat täysin eri luokkaa kuin polkupyörissä. Vuonna 1895 ajettavaan Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailuun Michelin ilmoitti kolme autoa, päällimmäisenä tarkoituksenaan sekä testata sisä- ja päällirenkaiden kestävyyttä pitkässä luotettavuusajossa, sekä samalla tehdä promootiota omille tuotteilleen. [2][3]
L'Hirondelle (Pääskynen)[muokkaa]
Ensimmäinen autoista oli Benzin valmistama. Se ei osallistunut kilpailuun, koska lähtöpäivänä sen moottori ei käynnistynyt. Myöhemmissä tutkimuksissa syyksi paljastui sylinteriseinämän halkeama ja sen kautta palotilaan vuotanut jäähdytysvesi.
L'Araignée (Hämähäkki)[muokkaa]
Toinen autoista oli Michelinin omaa valmistetta, voimanlähteenä siinä oli DMG:n 6-hevosvoimainen venemoottori. Ilman tasauspyörästöä oleva, lyhytakselivälinen auto on hyvin vaativa ajettava ja aikakauden ohjauslaitteet, olematon alustageometria sekä tiestön kunto lisäsivät ajosuorituksen vaativuutta. "Hämähäkki" ei koskaan päässyt kilpailun lähtöpaikalle, koska matkalla sinne kuljettaja törmäsi kaksi kertaa puuhun. Ensimmäisellä kerralla kohdalle oli osunut nuorehko puu, joka taittui auton alle, mutta toisella kertaa vastassa oli vankempi runko ja kuljettajan, koneenkäyttäjä/mekaanikon sekä auton taival tyssäsi siihen.
L'Éclair (Salama)[muokkaa]
Kolmas autoista oli Peugeotin valmistama, mutta sen alkuperäinen 2,5-hevosvoimainen moottori oli vaihdettu Daimlerin 4-hevosvoimaiseen venemoottoriin. Tämä auto oli ajettavuudeltaan aivan yhtä luokaton kuin "Hämähäkki". Auton eteneminen oli kulmikkaan siksakkaavaa ja se nimettiin "Salamaksi" tämän takia, ei siksi että se olisi ollut äärimmäisen nopeakulkuinen.
Kaksikymmentä päivää ennen kilpailua Salama joutui vakavaan onnettomuuteen. Autolla suoritettiin koeajoja pimeän aikaan, jotta karbidivalaisimille löytyisi parhaiten tietä valaiseva sijoituspaikka. Eräässä jarrutuksessa auton takapyörät lukkiutuivat ja se liukui vasten puhelinpylvästä. Neljän hengen testimiehistö selvisi lähes vammoitta, lennettyään auton kyydistä pehmeälle nurmelle, mutta Salaman kärsimät vahingot olivat huomattavat. Rikkotuneista lyhdyistä karannut valkea sytytti auton tuleen ja se ehti osittain palaa. Lisäksi mm. sen runko oli vääntynyt.
Salama saatiin korjattua ennen kilpailun lähtöpäivää mutta kuljettajiksi ja koneenkäyttäjiksi palkatut miehet kieltäytyivät enää koskemasta siihen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että Michelinin veljesten oli itse startaava kilpailuun. Kuljettajana toimi nuorempi veljistä eli Édouard, Andrén toimiessa koneenkäyttäjänä.
Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailu[muokkaa]
Pääartikkeli: Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailu
Salama oli ilmoittautumisluettelon 46. ja samalla viimeinen auto. Kesäkuun 6–20 päivien välisenä aikana, eli ennen kilpailua ja sen päätyttyä, autokalusto oli näytteilä Pariisin Marskentällä.
Tiistaina, kesäkuun 11. päivänä klo 10.00, ajoneuvot ryhmittyivät Riemukaarelle ja ajoivat siitä paraatiajona 12 kilometrin matkan Versailles'n palatsin Place d'Armes -aukiolle, joka oli varsinaisen kilpailun lähtöpaikka. Salama oli sijoitettu Pariisista tapahtuneessa paraatiajossa paikalle 21, mutta tällä matkalla kohdanneet vastoinkäymiset aiheuttivat sen, ettei se ehtinyt keskipäivällä tapahtuneeseen viralliseen lähtöön. Salama kirjataan saapuneeksi Tours'n aikatarkastuspisteelle (n. 250 km) kesäkuun 12. päivänä klo 21.38 ja Bordeaux'hon (Versailles'ta n. 570 km) kesäkuun 13. päivänä klo 00.45. Tällöin Salama oli yli vuorokauden jäljessä johtavasta autosta. Salama saapui Pariisiin lauantaina, kesäkuun 15. päivänä klo 19.50, sijaluvulla 10 ja samalla viimeinen saapunut auto. Salaman tulosta ei voitu kuitenkaan hyväksyä, vaikka se ylittikin maalilinjan, koska reitin suorittamiselle asetettu 100 tunnin aikaraja ylittyi.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ https://www.michelin.com/en/michelin-group/about-us/history/ – The Michelin Group, Viitattu: 10. tammikuu 2020.
- ↑ Rudolph Chelminski: The Perfectionist: Life and Death in Haute Cuisine. Penguin, 2005. ISBN 9781101216682. Teoksen verkkoversio (viitattu 27. tammikuu 2020).
- ↑ Pierre Souvestre: Histoire de l'automobile. Collection XIX, 2016. ISBN 9782346086078. Teoksen verkkoversio (viitattu 29. tammikuu 2020).
