Citroën Traction Avant

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 31. lokakuuta 2020 kello 16.42 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën Traction Avant
Citroën Traction Avant
Valmistaja ja valmistusmaa Automobiles Citroën S.A.,
(Michelin-konserni)
Flag of France.svg.png Ranska, Pariisi
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Vorst
Flag of Germany.svg.png Saksa, Köln
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Slough
Flag of Denmark.svg.png Tanska, Kööpenhamina
Valmistusaika 19341957
Luokka Ylempi keskiluokka
Kori Berline
Limousine
Familiale
Faux-cabriolet
Cabriolet
Commerciale
Suunnittelija André Lefébvre
Flaminio Bertoni
Pohjalevy
Moottori R4, R6
Iskutilavuus 1303–2867 cm3
Teho 24–57 kW (32–77 hv)
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 100–130 km/h
Kulutus 11 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 8.000–10.200 € (1939)
Edeltäjä Citroën C4
Citroën C6
Seuraaja Citroën ID
Citroën DS
Saman luokan autoja

Traction Avant on ranskalaisen Citroënin vuosina 1934–1957 (pl. 1940–45) valmistama mallisarja.

Traction Avant oli innovatiivinen malli, sillä etuveto, itsekantava kokoteräksinen kori, neljän pyörän hydrauliset jarrut ja etupyörien erillistuenta eivät olleet ajoneuvojen valmistuksen valtavirtaa sen tullessa markkinoille. Näiden ominaisuuksien valossa Traction Avant ei ollut vanhanaikainen vielä sen valmistuksen päättyessäkään. Autoja valmistui kaikkiaan noin 759 000 kappaletta.[1]

Historia

André Citroën esitti ohjeet uudelle automallille 1930-luvun alussa: "Mallistoon tarvitaan täysin uusi etupyörävetoinen auto, joka saa painaa korkeintaan 850 kg. Sen moottorin tulee olla pieni, voimakas ja taloudellinen. Sen tulee sijoittua 7CV-luokkaan ja olla vähintään nelipaikkainen. Sen tulee myös saavuttaa 100 km/h nopeuden."

Auton suunnittelivat insinööri André Lefébvre ja Flaminio Bertoni. Suunnittelu alkoi maaliskuussa 1933. Suunnitteluprojektin koodina käytettiin lyhennettä PV, joka tuli sanoista la petite voiture (pikkuauto). PV-prototyyppi esiteltiin vuonna 1934 rahoittajajoukolle, joka lupasi välittömästi tukensa projektille.

Uudesta mallista tuli André Citroënin vaatimusten mukainen, vaikka hän olisi halunnut varustaa uuden automallinsa automaattivaihteistolla, jollaisen oli nähnyt Pariisin autonäyttelyssä 1920-luvulla. Ajatuksesta luovuttiin ja tilalle suunniteltiin kolmivaihteinen käsikäyttöinen vaihteisto, joka oli ensimmäisissä malleissa liian heikko. Vaihteistoa pian vahvistettiin kestämään moottorin vääntö, jonka jälkeen se toimi tyydyttävästi. Vaihteita on kolme, joista ykkönen synkronoimaton, kakkonen ja kolmonen synkronoituja.

Tärkeimmille jälleenmyyjille uutuus esiteltiin jo 24.3.1934. Lehdistölle esiteltiin uusi Citroën huhtikuun 18. päivänä 1934, ja tuotanto alkoi saman vuoden toukokuussa, aluksi mallilla 7CV, jossa oli 1,3-litrainen moottori. Ensimmäinen ostaja sai autonsa 3.5.1934.

Traction Avant tuli suunnittelupöydältä tuotantoon hyvin nopealla aikataululla. Tämä ei mahdollistanut riittävää prototyyppivaiheen testausta, joka pian ilmeni vakavina ongelmina. Vetonivelien kestävyys oli heikko ja niiden pettäminen lopetti matkanteon siihen paikkaan. Pahimmassa tapauksessa etupyörä saattoi irrota. Itsekantavan korin jäykkyys oli huono ja johti sen vääntymiseen. Tämä aiheutti ongelmia ovien kiinni pysymisessä ja esim. katon hitsauskohtien repeämisiä. Tämä korostui etenkkin pitkän akselivälin malleissa. Uusi moottori kärsi erilaisista lastentaudeista eikä vaihteistokaan selvinnyt ongelmitta. Asiakkaiden tyytymättömyyttä lisäsi se, että Citroënin huoltoverkosto ei kyennyt korjaamaan ongelmia riittävän tehokkaasti. Tähän oli syynä se, että henkilöstä ei oltu ehditty kouluttamaan uuden mallin huoltoihin ja vikojen korjaamiseen riittävällä voluumilla. Citroënin insinöörit jatkoivat auton kehittämistä ja vuoden 1936 tienoilla tuote alkoi olla vapaa isommista laatuongelmista.[2]

Traction Avantin ajo-ominaisuudet olivat aikakauteensa nähden erinomaiset. Etuveto ja alhainen painopiste saivat auton käyttäytymään erittäin tasapainoisesti, jolloin kaarrenopeudet pysyivät korkeina heikosta moottoritehosta huolimatta. Lisäksi se oli tilavampi kuin samanikäiset kardaanivetoiset autot.

Varustelu

Vakiovarusteisiin lukeutuivat käsinelokero sekä eteen ja taakse säätyvä kuljettajan istuin. Lämmityslaite puuttui samoin kuin lasinpesulaitteisto. Tuulilasi oli alareunastaan raotettava.

Mittarivarustus oli harvinaisen runsas. Siihen kuului nopeusmittari, matka- ja trippimittarit, polttoaine- ja ampeerimittari sekä kello. Varoitusvaloja oli kaksi; akun lataus ja öljynpaine.

Korimallit

Kehitys

7

7A

Ensimmäinen vuoden 1934 malli on 7A. R4 OHV-moottorin iskutilavuus on 1303 cm3, sylinterin mitat 72 x 80 mm, puristussuhde 5,9:1, teho 32 hv / 3200 r/min. Märät sylinteriputket, jäähdytysnesteen kierrätys pumpun avulla ja Delco-sytytysjärjestelmä. 7A:n moottori havaittiin alitehoiseksi ja sen korvasi pian 7B. Vaihteita on kolme, joista kakkonen ja kolmonen synkronoituja, ykkönen synkronoimaton.

7A tuli markkinoille keskeneräisenä ja vailla kunnollista testausta. Sitä vaivasivat erilaiset ongelmat, murtuneista pakoputkista vetonivelien rikkotumisten aiheuttamiin etupyörien irtoamisiin, vääntösauvajousien murtumat sekä korin rakenteellinen heikkous. Vesipumpusta huolimatta moottoria vaivasi ylikuumenemisen riski. 7A oli tarjolla korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet. Alkusarjan berlineissä oli pegamoidikatto, ennen kuin tehtaalle saatiin riittävän suuri prässi kattopalojen valmistusta varten. 7A-versiota valmistettiin 6000 kappaletta.[3]

7B on 7A:n parannettu muunnos kesältä 1934. Sen R4-moottorin tilavuus on 1529 cm³, sylinterin mitat 78 x 80 mm, teho 25,7 kW /3200 (35 hv). Syksyllä 1934 esiteltiin 7C (1628 cm³, sylinterin mitat 72 x 100 mm, teho 26,5 kW 36 hv) ja loppuvuonna 1934 7S (1911 cm³, sylinterin mitat 78 x 100 mm, teho 34 kW 46 hv). Tämän jälkeen moottoria ei enää suurennettu.

Tekniikka

Kytkin oli kuiva ja yksilevyinen ja sen toiminta välitettiin polkimesta vaijerin kautta. Vaihteisto oli kolmivaihteinen ilman 1. ja peruutusvaihteen synkronointia.

Edessä oli erillisjousitus ja takana pitkittäisin tukivarsin varustettu jäykkä akseli. Sekä eteen että taakse oli asennettu vääntösauvajouset. Edessä jouset olivat pitkittäin ja takana poikittain asennetut. Jokaiselle pyörälle oli putki-iskunvaimentimet.

Moottorit

15CV-mallin kuusisylinterinen moottori

B11-koneessa oli kolmella runkolaakerilla laakeroitu kampiakseli, sylinterien sivulle sijoitettu nokka-akseli ja keinuvivut sekä painevoitelu.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
7 A R4 1303 cm3 23,5 kW (32 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
7 B R4 1529 cm3 25,7 kW (35 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
7 C R4 1628 cm3 26,5 kW (36 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
11 AL R4 1911 cm3 34–41 kW (46–56 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
15 Six G R6 2867 cm3 56,5 kW (77 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min

Traction Avant Suomessa

Suomessa Citroënista käytettiin lempinimeä Sitikka, esimerkiksi Tekniikan Maailman 6-7/1953 koeajossa. Umpikorinen Traction Avantin malli Berline 11 maksoi Suomessa vuonna 1953 640.000 markkaa, joka on vuoden 2013 rahana 20.288 euroa (kerroin 0,0317). Ankara tuontisäännöstely kuitenkin rajoitti saatavuutta Suomessa.

Traction Avant nykyisin

Vanhin vielä säilynyt Traction Avant on valmistusnumerolla AZ 00-18 varustettu 7A-malli, jota voi ihailla Citroënin museossa Pariisissa. Auto on siinä kunnossa missä se löydettiinkin, vailla moottoria ja etupyöriä. Sen sijaan vanhin vielä toiminnassa oleva 7A-malli on lienee valmistusnumeroltaan AZ-00-23, joka on nykyisin slovenialaisella omistajalla.

Traction Avantit ovat yhä varsin vankkoja autoja. Lähes vuosittain useat Traction Avant-harrastajat vievät autonsa mitä erilaisimpiin eksoottisiin paikkoihin ajaakseen kilpaa. Esimerkiksi vuonna 2002 30 Traction Avantin joukko ajoi Los Angelesista New Yorkiin ilman välikohtauksia.

Traction Avant valkokankaalla

Traction Avantit ovat yleisesti yhdistetty toisesta maailmansodasta kertovien elokuvien ikoneiksi. Tyypillisin klisee on musta Citroën Traction Avant, jonka matkustamosta löytyy pari mustaan pukeutunutta saksalaista Gestapo-salapoliisia. Mielikuvalle on vahvat järkiperusteet, sillä toisen maailmansodan aikoihin saksalaiset sotavoimat pitivät Traction Avantia hyvänä autona hyvien ajo-ominaisuuksien ja helpon ajettavuuden ansiosta. Myös ranskalaiset poliisit ja myös rikolliset pitivät autosta samoista syistä.

Alla muutamia elokuvaesimerkkejä:

  • Elokuvassa Suuri pakoretki (The Great Escape) kolme nazi-sotilasta saivat surmansa ranskalaisten sotilaiden tulittaessa liikkuvasta autosta. Autona toimi Citroën Traction Avant.
  • Elokuvan The Sound of Music loppukohtauksen pako nazien alueelta tapahtui Traction Avantilla.
  • James Bondia seurattiin Citroën Traction Avantista käsin elokuvassa James Bond Istambulissa (From Russia with love).

Mitat

11CV Coupé

  • Pituus: 4450 mm
  • Leveys: 1670 mm
  • Korkeus: 1520 mm
  • Akseliväli: 2910 mm
  • Maavara: 180 mm
  • Raideleveys (e / t): 1374 mm / 1354 mm
  • Omamassa: 1025–1170 kg
  • Polttoainesäiliö: 45 l
  • Moottorin öljytilavuus: 4,5 l
  • Suositeltu rengaspaine (e / t): 1,2 bar / 1,4 bar

Lähteet

  • Tekniikan Maailma 15/1984, sivut 34-38
  • Christer Glenningin ja Bengt Ason Holmin "Vuosisatamme autot", ISBN 951-0-22831-1
  1. 80 vuotta etuvetoa – Citroën Traction Avant – Citroen.fi, 14. toukokuu 2014. Viitattu: 30. lokakuu 2020.
  2. Traction Avant – Citroen Car Club, Viitattu: 31. lokakuu 2020.
  3. Traction Avant 7A 1934 – Cats Citroën Net, Viitattu: 31. lokakuu 2020.