Austin A40 Devon

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Austin A40 Devon
Austin A40 Dorset
Austin A40.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Austin Motor Company,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia[1]
Valmistusaika 19471952 (farmari -1956)
456 544 kpl
Luokka Ylempi keskiluokka
(en. midsize car)
Kori 4-ovinen saloon
2-ovinen saloon
2-ovinen estate
2-ovinen van
2-ovinen pickup
2-ovinen coupe utility (Australia)
2-ovinen tourer (Australia)
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus n. 1200 cm3
Teho 40 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Austin 10
Seuraaja Austin A40 Somerset
Saman luokan autoja
Katso sivulta Austin A40 muut Austinin samalla nimellä valmistamat mallit

A40 Devon oli englantilaisen Austin Motor Companyn vuosina 1947–1952 valmistama neliovinen automalli. Devonin lyhytikäiseksi jäänyt sisarmalli, kaksiovinen A40 Dorset oli tuotannossa vuodesta 1947 alkuvuoteen 1949.[1]. A40 Devon oli Austinin ensimmäinen uusi saloon-korinen malli toisen maailmansodan jälkeen ja sen tekniikka oli yhdistelmä uutta ja vanhaa.[2] Malli sai ensiesittelynsä vuoden 1947 Pariisin autonäyttelyssä. Austin valmisti Devon- / Dorset-malleja yli 450 000 kappaletta, ennen mallin korvaamista uudella Austin A40 Somerset-mallilla vuonna 1952.

Yleistä

Devon edusti sodanjälkeistä modernia muotoilua, jossa ajovalot oli upotettu lokasuojiin ja lokasuojat vastaavasti oli osittain integroitu osaksi koria. Ovet oli saranoitu etureunastaan ja saranat sekä astinlaudat oli piilotettu rakenteisiin.[3]

Neljän hengen autoina neliovinen Devon ja kaksiovinen Dorset edustivat valmistajansa pienintä mallisarjaa. Mallinimen numero ilmaisee moottorin tehon hevosvoimina (bhp, brake horsepower)[4]

Auton rakenne oli omalle aikakaudelleen tyypillinen; alusta, jonka päällä erilliskori. Saloon-mallien lisäksi autosta valmistettiin monikäyttöistä, täysteräskorista Countryman-mallia, 10 cwt:n umpikylkistä pakettiautoa sekä pick-up versiota.[5] Lisäksi tehtaalta toimitettiin ohjaamo-alusta -malleja ulkopuolisille korittajille. Näiden päälle rakennettiin mm. saarivaltiolle tyypillisiä jäätelöautoja, Luton-tyyppisiä kuormakoreja tai jopa paloautoversioita.[6]

Austin Motorin vuonna 1949 perustettu australialainen tytäryhtiö Austin Motor Company (Australia) valmisti paikallisille markkinoille pick-up -malleja useina erilaisina versioina, nämä mallit poikkesivat korinsa muotoilun osalta emomallistaan hyvinkin paljon.[7] Elokuussa 1948 Longbridgen suunnitteluosasto sai valmiiksi avokorisen A40 Dorset Tourer prototyypin. Tämä malli ei koskaan päässyt tuotantoon Englannissa, mutta Australiassa niitä valmistettiin syyskuusta 1948 lähtien.[8]

Autolehdistössä

Vuonna 1948 englantilainen autoilun aikakauslehti The Motor koeajoi auton, saaden seuraavanlaiset tulokset: huippunopeus 70 mph (110 km/h), kiihtyvyys 0-60 mph (97 km/h) 37,2 sekuntia. Polttoaineen kulutukseksi mitattiin 34,1 mailia per imperial gallona (mpg) (8,28 l/100 km. Autocar-lehden toimittajat kiittelivät koeajonsa jälkeen erinomaista vaihteiden siirtomekanismin toimintaa ja pehmeästi toimivaa kytkintä, koeajettu malli oli alkusarjan autoja ja varustettu lattialle asennetulla vaihteenvalitsimella. Toisaalta jarrut vaativat täysjarrutuksessa kohtalaisen paljon poljinvoimaa.[9][10]

Tekniikka

Alusta

Rungon muotona on tikapuurungon ja X-rungon yhdistelmä. Vientimarkkinoita varten auto voitiin varustaa vasemmanpuoleisella ohjauslaitteistolla. Takana jäykkä akseli puolielliptisillä lehtijousipakoilla.[11] Edessä pyörien erillisripustus päällekkäisin tukivarsin ja kierrejousin.[12] Edessä ja takana hydrauliset heilahduksenvaimentimet.

Jarrut olivat hydraulisen ja mekaanisen järjestelmän yhdistelmä. Etupyörien jarrut olivat Girlingin hydraulisella järjestelmällä toimivat, takajarrujen toiminta oli järjestetty tankojen ja vipujen välityksellä. Seisontajarru vaikuttaa kaikkiin neljään pyörään.[13]

Voimalinja

Austin A40 Devonin voimanlähteenä toimi aikakautensa modernia teknologiaa edustanut, 1200-kuutioinen työntötankomoottori. Tästä moottorista kehittyi pitkään elänyt BMC:n B-sarjan moottoriperhe. Vaihteisto oli neliportainen, jatkuvalla vinohammaspyöräkosketuksella (constant mesh) toteutettu, vaihteenvalitsin sijaitsi modernisti rattipylväässä.[2]

A40 Countryman

A40 Countryman oli kaksiovinen, kuusipaikkainen A40 Devonin estate-versio, jota valmistettiin vuodesta 1948 vuoteen 1956. Takaistuimen selkänoja oli taitettavissa alas, jolloin tavaratilaa saatiin kasvatettua, lisäksi estate-version kaksiosaisen takaluukun alaosa voitiin ketjuilla varmistaa auki-asentoon, jolloin tavaratilan pituus kasvoi entisestään. Mallista valmistettiin myös umpikylkistä van- sekä avolava-versiota, vanissa oli takana pariovet. Kantavuutta autolla oli 500 kg.[14]

Austin A40 Sports

Pääartikkeli: Austin A40 Sports

Austin A40 Sports, n. 1951. Suunnittelija: Eric Neal Jensen Motorsilta. Perustuu teknisesti A40 Devoniin ja valmistettu yhteistyössä Jensen Motorsin kanssa.

Austin Motor Companyn ja Jensen Motors yhteistyömalli A40 Sports sai alkunsa Austinin hallituksen puheenjohtaja Leonard Lordin nähtyä Jensenin uuden Interceptor-mallin. Hän ehdotti Jensen Motorsille yhteishanketta jossa Jensen Motors suunnittelisi ja valmistaisi urheiluauton korin, joka voitaisiin asentaa A40 Devonin rungolle. Runkopalkit "boxattiin" (hitsattiin avonaisena olevan profiilipalkin sivu umpeen, jolloin saadaan neliöprofiili, ts. box), koska avonainen alumiinikori vaati rungolta paremman vääntöjäykkyyden. 1,2-litraisen moottorin viritysastetta nostettiin varustamalla se tupla-SU-kaasuttimilla, näin teholukemaksi saatiin 50 hevosvoimaa vakiomoottorin 40:n sijaan. Mallin valmistus tapahtui kahdessa tehtaassa, Jensenin asennettua korin Austinin valmistaman tekniikan ja rungon päälle, koko paketti kuljetettiin takaisin Austinin Longbridgen tehtaille viimeistelyä varten. Arviolta 4011 yksilöä valmistettiin.[15]

Tekniset tiedot

A40 Devon Saloon[4]
Valmistusaika 1947–1952
Moottori R4-ottomoottori, OHV 8v, Zenith-kaasutin
Iskutilavuus 1197 cm³
Suurin teho 30 kW (41 hv) / 4300 r/min
Suurin vääntö 80 Nm / 2200 r/min
Vetotapa Takaveto
Vaihteisto 4-portainen manuaali
Huippunopeus 108 km/h
Kiihtyvyys 0–100 km/h 38,6 s
Polttoaineenkulutus 8 l/100 km

Lähteet

  • Robson, G. (2006). A-Z of British Cars 1945–80. Devon, UK: Herridge. ISBN 0-9541063-9-3.

Aiheesta muualla