Austin 7

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Austin 7
Austin Seven
Valmistaja ja valmistusmaa Austin Motor Company,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Valmistusaika 19221939
290 000 kpl
Luokka B-segmentti
Kori useita sedan-, avo- ja pakettiautomalleja
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4 SV
Iskutilavuus 696–747 cm3
Teho 10–15 hv
Voimanvälitys takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 72 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Austin Big 7, Austin 8
Saman luokan autoja Morris Minor (1928)
Adler Trumpf-Junior 1 E
Ford Eifel
Austin Seven

Austin 7 oli englantilaisen Austin Motor Companyn, vuosina 1922 - 1939, valmistama pieni ja edullinen automalli. Lempinimen Baby Austin saanut auto oli yksi suosituimmista Britannian markkinoilla ja se myi hyvin myös kotimarkkinoidensa ulkopuolella. Se pyyhki laudalta useat brittiläiset 1920-luvun pienten autojen ja kevytautojen valmistajat ja mallin merkitystä Britannian autoistumiseen on pidetty yhtä suurena kuin T-Fordin vaikutusta Yhdysvalloissa.

Toisen maailmansodan jälkeen monet pienet englantilaiset autopajat ja yksittäiset nikkarit käyttivät Austin 7:n runkoa ja usein myös voimalinjaa omien autojensa perustana. Yksi näistä oli vuonna 1948 oman autonsa Austin 7:n pohjalta rakentanut, Lontoon Yliopiston opiskelija Colin Chapman, Lotus Engineering Ltd:n perustaja.

Austin 7:n nimellä oli niin hyvä ja vahva maine, että se otettiin myöhemmin käyttöön kahden uudemman mallin yhteydessä. Ensimmäinen näistä oli 1952 esitelty Austin A30, jota markkinoitiin nimellä "The New Seven", jälkimmäinen vuonna 1959 esitelty Mini, jonka Austin-versio oli alkuun nimetty Austin Seveniksi.

Mallin historia[muokkaa]

Austin 7 Saloon 1931

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa henkilöauto oli pitkälti yhteiskunnan ylemmille luokille suunnattu tuote, ja näinollen valmistetut mallit olivat melko isoja. Austin oli vuonna 1909 suunnitellut pienikokoisen auton, Austin 7 hp:n, jota oli valmistanut coventrylainen Swift Motor Company, sekä omalla että Austinin nimellä. Tämä malli ei ollut kuitenkaan kaupallinen menestys, ja sitä valmistettiin vain kahden vuoden ajan, jonka jälkeen Austin palasi valmistamaan isompia malleja.

Vuonna 1920 Herbert Austin aloitti uudet suunnitelmat pienen automallin kehittämiseksi, koska pieni ja edullinen malli tekisi nuorille perheille taloudellisesti mahdolliseksi oman auton hankinnan. Lisäpontta suunnitelmille antoi I maailmansodan jälkeinen talouden taantuma sekä vuonna 1921 Britanniassa voimaantuleva vero, Horsepower Tax. Verohevosvoima oli autojen verotusjärjestelmä, jossa verotusarvo laskettiin kaavalla moottorin tilavuudesta. Hänen suunnitelmansa olivat täydellinen irtiotto yhtiön siihenasti konservatiivisesta autojen valmistus- ja mallipolitiikasta ja Austinin suunnitelmaa vastustivat sekä yhtön muu johtokunta että rahoittajat. Koska yhtiö oli talousvaikeuksien vuoksi rahoittajien valvonnassa päätti Austin viedä projektin läpi omien varojensa turvin. Vuonna 1921 hän palkkasi avukseen auton suunnitteluun yhtiön tehtaalta nuoren piirtäjän, vasta 18-vuotiaan Stanley Edgen. Auton piirrustukset tehtiin Austinin asunnon biljadipöydän päällä.

Edgen suunnitelmien pohjalta auton moottoriksi valittiin pieni, nelisylinterinen moottori. Ensimmäisen version sivuventtiilimoottorin iskutilavuudeksi tuli 696 cc ( isku 55 mm, poraus 77 mm ), joka antoi Royal Automobile Clubin ( RAC ) arvioinnin mukaisesti moottorille 7,2 hv:n tehon. Moottorin valurautainen sylinterilohko, irrotettavalla kannella, oli yhdistetty alumiiniseen kampikammioon. Roiskevoideltu kampiakseli oli tuettu kahdella rullalaakeripukilla. Stanley Edgen käsialaa ovat myös monet muut auton mekaaniset komponentit, kuten kolmeportainen vaihteisto ja kytkinasetelma. Austin itse vastasi hyvin pitkälti auton ulkoasusta.

Mallin suunnitelmat saatiin päätökseen vuoden 1922 alkuun mennessä. Tämän jälkeen Austin Motor Co:n tehtailla Longbridgessä valmistettiin niiden pohjalta kolme prototyyppiä, jotka julkaistiin yleisölle heinäkuussa 1922. Herbert Austin oli käyttänyt mallin suunnitteluun suuren määrän omaa rahaansa ja sai tämän vuoksi patenttioikeudet moniin auton innovatiisista ratkaisuista. Vastineeksi investoinneistaan hän sai jokaisesta myydystä autosta kahden guinean lisenssimaksun.

Vuonna 1923, eli ensimmäisenä valmistusvuonna, valmistettiin lähes 2500 autoa, joka jäi alle tavoitteiden. Kuitenkin muutaman seuraavan vuoden aikana Austin 7, "suuri auto pienissä kuorissa", oli pyyhkinyt pelikentältä kilpailevat kevytautovalmistajat ja muokkasi muutoinkin Austin Motor Co:n tulevaisuutta. Mallin valmistus lopetettiin vuonna 1939, johon mennessä sitä oli valmistettu henkilö- ja pakettiversioina noin 290 000 kappaletta.

Alusta[muokkaa]

Austin 7 oli melko pieni auto. Akseliväli oli 6 jalkaa, 3 tuumaa (1905 mm) ja raideleveys 40 tuumaa (1016 mm). Austin 7 oli myös hyvin kevyt, painoa vain 360 kg. Näin ollen pieni, pitkäiskuinen, 7 hv:n moottori, joka oli asennettu alkusarjan autoihin, antoi sille jonkinlaisen suorituskyvyn. Noin vuosimallin 1933 aikana rungon ja akselivälin pituutta kasvatettiin kuudella tuumalla.

Auton runko oli A-kirjaimen mallinen, moottori / vaihteistopaketti oli asennettu runkoaisojen väliin. Takana jäykkä taka-akseli oli jousitettu molemmin puolin, pituussuuntaisesti asennettujen puolielliptisten lehtijousien avulla. Jäykkä etuakseli oli jousitettu yhdellä poikittain asennetulla puolielliptisellä lehtijousella. Alkupään tuotantomalleissa ei ollut heilahduksenvaimentimia. Joka pyörällä oli mekaaniset jarrut, etujarruja hoidettiin käsijarrulla ja takajarruja polkimella. Jarrut muutettiin yhdellä polkimella toimiviksi vuonna 1930. Ohjausvaihde oli matopyörätyyppinen.

Moottori ja voimansiirto[muokkaa]

Alkuperäisen, vuoden 1922 Austin 7:n nelisylinterisen rivimoottorin poraus oli 2,125" (54mm) ja iskunpituus 3 tuumaa (76 mm). Iskutilavuus oli 696 cm³ ja RAC-arvioinnin mukainen teho 7,2 hv. Maaliskuussa 1923 porausta kasvatettiin 2,2 tuumaan (56 mm), iskutilavuudeksi tuli näin 747 cm³ ja tehoksi 10,5 hv. Moottorin sylinterikansi ja -lohko olivat valurautaa, kampikammio alumiinia, venttiilikoneisto oli sivuventtiilityyppiä. Moottorilla ei ollut vesipumppua, vaan jäähdytysnesteen kierto tapahtui termosifonisesti. Tasavirtalaturin käyttö oli järjestetty hammaspyörillä.

Kampiakselin tuenta oli järjestetty kahdella kuulalaakerilla. Kolmipukkinen kampiakseli, jossa keskimmäinen laakeri oli valkometallinen liukulaakeri tuli moottoriin vuonna 1936. Kampiakselin päätylaakereiden voitelu oli järjestetty vastapainoihin tehtyjen porausten avulla. Vastapainon iskiessä öjyn pintaan, se haukkasi mukaansa öjyä, joka siirtyi laakereille. Joissakin Sports-versioissa käytettiin myös öljypumppua. Kampiakselin alkuperäinen halkaisija oli 1,25 tuumaa, myöhemmin se nostettiin 1,3125 tuumaan. Austinin moottoria tai siitä tehtyjä kopioita käyttivät lukuisat muutkin autonvalmistajat, mm. englantilainen Reliant.

Sähköstartti tuli varustukseen marraskuussa 1923. Alkupään autoissa oli magneettosytytys, mutta vuonna 1928 siirryttiin käyttämään sytytyspuolaa.

Kolmeportainen vaihteisto oli integroitu moottorin yhteyteen ja siihen oli tilattavissa useita eri välityssuhteita, käyttötarpeen mukaan. Vuonna 1932 vaihteisto muutettiin neliportaiseksi, vuonna 1933 kaksi suurinta vaihdetta synkronoitiin ja vuonna 1934 myös kakkosvaihde sai synkronoinnin.

Taka-akselin tasauspyörästö oli spiral bevel-tyyppinen, välityssuhteina 4,4:1 ja 5,6:1. Kardaaniakseli oli putken sisällä, joka oli pultattu kiinni sekä vaihteiston häntään että taka-akseliin. Tällä järjestelyllä koko voimalinja oli yhtenäinen paketti, eikä kardaanilla ollut ristiniveliä.

Swallow-versiot[muokkaa]

1931 Austin 7 Swallow saloon

Vuonna 1926 moottoripyörien sivuvaunuja valmistanut Swallow Sidecar and Coachbuilding Company laajensi toimintaansa autojen korittamiseen. William Lyons, yhtiön toinen osakas, teetti tunnetulla vaunuvalmistajalla Cyril Hollandilla suunnitelmat Austin 7:n rungolle valmistettavasta autonkorista. Open Tourer-korisen, Austin Seven Swallow-nimisen auton valmistus alkoi vuonna 1927, samalla yhtiön nimestä pudotettiin pois sivuvaunut ja se oli nyt Swallow Coachbuilding Company.

Ulkoiselta olemukseltaan kalliin oloinen, hinnaltaan kuitenkin edullinen, kaksivärimaalauksella varustettu Swallow, oli myyntimenestys. Vuonna 1928 avomallin rinnalle esiteltiin umpikorinen Austin Seven Swallow Saloon.

Vuoteen 1932 mennessä Swallow oli valmistanut arviolta 3500 Austin 7:n rungolle tehtyä autoa, kunnes Lyons aloitti omien autojen valmistamisen SS-merkin alla.

Austin Seven Swallow-mallien suuren kysynnän vuoksi Lyons katsoi vuonna 1928 parhaaksi siirtää autojen valmistuksen Blackpoolista uusiin tehdastiloihin Coventryyn, lähemmäs Englannin autoteollisuuden ydinalueita. Swallow-mallin kaupallinen menestys loi omalta osaltaan sen hyvän perustan jolle Jaguar Cars perustettiin vuonna 1945.

Lisenssivalmistajat[muokkaa]

Austin Seven -mallia valmistivat lisenssillä Bantam, BMW, Rosengard ja Datsun (Nissan). Ensimmäinen BMW:n nimellä valmistettu auto oli Austin 7:n lisenssillä valmistettu BMW Dixi, samoin kuin alkuperäinen American Austin.

BMW valmisti vuosina 1927–1931 noin 40 000 Dixiä, jonka jälkeen lisenssivalmistus loppui. 1932 BMW esitteli AM-4-mallin, jossa oli yhä Austin Sevenin piirteitä.

Ranskassa autoja valmisti lisensillä Automobiles L. Rosengart, mallinimellä LR2. Vuonna 1930 Rosengart valmisti 28 autoa päivässä, kaikki Austin 7:n lisenssillä. Rosengart valmisti samaa autoa vielä 1950-luvullakin, kunnes autojen valmistus loppui 1955.

Japanilainen Nissan valmisti myös 1930-luvulla Austin 7-mallia, vaikka kyseessä olikin aluksi luvaton kopio. Pian japanilaistehdas osti oikeudet lisenssivalmistukseen. DAT-tehdas teki vuonna 1930 lisenssisopimuksen Austinin kanssa (Mobilisti 3/2001). Tehtaan nimeen DAT lisättiin englannin kielen sana son, mutta sanan epämieluisan japanilaisen merkityksen vuoksi Datson muutettiin Datsuniksi. Datsunin valmistamia Austin 7 -pohjaisia autoja valmistettiin 1930-1936.

Korimallit[muokkaa]

Austin 7 Tourer 1929

Tourer[muokkaa]

1934 Austin 7 2-paikkainen
Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
XL prototyypit 1922
AB Alumiinikorinen, nelipaikkainen 1922 1924
AC 1924 1926
AD Nelipaikkainen 1926 1929
AE Nelipaikkainen, 2" leveämpi kuin AD 1929 1929
Kaksipaikkainen 1929 1930
AF Teräskorinen, nelipaikkainen 1930 1932
AH Prässätty teräskori, nelipaikkainen 1932
AAK Open road Tourer Jäähdytinkenno maskin alle 1934
AH Prässätty teräskori, nelipaikkainen 1932
PD Kaksipaikkainen 1934
APD Opal Kaksipaikkainen 1934 1936
AAL Open Road Tourer Varapyörälle peite 1935
AH Prässätty teräskori, nelipaikkainen 1932
APE New Opal Kaksipaikkainen 1936
Austin 7 Box Saloon 1933

Saloon[muokkaa]

Austin 7 "New Ruby" saloon
Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
R Alumiini tai kangaskorinen saloon 1926 1927
RK Alumiini tai kangaskorinen saloon 1927
RL Teräskorinen saloon 1930
RG Kangaskorinen saloon 1930
RN Teräskorinen saloon, pitkä akseliväli
RP 1932
ARQ Ruby Saloon 1934
ARR "New" Ruby Saloon 1936

Cabriolet[muokkaa]

Austin 7 Pearl Cabriolet 1935
Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
AC Pearl ARQ Rubyn cabriolet-versio. 1934
ACA "New" Pearl ARR New Rubyn cabriolet-versio. 1936

Sports[muokkaa]

Austin 7 Ulster 2-Seater Sports 1930
Austin 7 Nippy 2-Seater Sports 1934
Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
50 mph Alumiinikori. Pitkä perä 1926
E Super Sports Alumiinikori, ei ovia 1927 1928
EA Sports Ulster Alumiinikori, ei ovia
EB 65 65 Alumiinikori, peltiset lokasuojat, pyöreä perä 1933 1934
AEB Nippy Teräskori 1934 1937
EK 75 Speedy Alumiinikori, suippo perä
AEK Speedy Uudelleen suunniteltu EK 75 1935

Coupé[muokkaa]

Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
Type B Osittainen kangaskori, (yläosa). 1928 1931

Van[muokkaa]

Austin 7 Panel Van
Austin 7 van
Koodi Mallinimi Kuvaus Vuodesta Vuoteen
AB, AC ja AD Muunneltu tourer 1923 1927
AE 1929 1930
RK Muunneltu RK saloon
RM Muunneltu RL saloon
RN Muunneltu RN saloon
RP Muunneltu RP saloon 1933
AVH
AVJ ja AVK Muunneltu Ruby 1939

Lähteet[muokkaa]

Mobilisti 3/2001

Aiheesta muualla[muokkaa]

http://www.simoncars.co.uk/austin/aseven.html