Bricklin SV-1

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bricklin SV-1
Bricklin SV-1
Valmistaja ja valmistusmaa Bricklin,
Flag of Canada.svg.png Kanada
Valmistusaika 19741976
Luokka urheiluauto
Kori 2-ovinen coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori V8
Iskutilavuus 5752–5899 cm3
Teho 130 kW
Voimanvälitys takaveto
Kiihtyvyys 9,9 s (0–100 km/h)
Huippunopeus
Kulutus 13–18 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Bricklin SV-1 on kanadalainen urheiluautomalli, jossa on lokinsiipiovet. Autoa valmisti Bricklin Vehicle Corporation New Brunswickin Saint Johnissa vuosina 19741976 Yhdysvaltojen markkinoita varten. Auton oli suunnitellut Malcolm Bricklin, amerikkalainen miljonääri joka oli aiemmin perustanut Subaru of American.

Bricklin SV-1 esiteltiin New Yorkin autonäyttelyssä heinäkuussa 1974, jonka jälkeen autosta tuli jopa 40 000 varausta. Malcolm Bricklin teetti aluksi yhden mallikappaleen rahoituksen saamiseksi. Mallikappale ei kuitenkaan ollut sopiva sarjatuotantoon, joten auto suunniteltiin uudestaan vain 90 päivässä, mutta liian nopea ja huono suunnittelu aiheutti ongelmia. Ensimmäiset Bricklinit valmistuivat syyskuussa 1974. Tuotantokulut olivat kolme kertaa tehtaan hinnan verran eli autot myytiin reilusti tappiolla. Huono laatu aiheutti tilauksien peruuttamisia. [1].

Auton myyntiluvut eivät vastanneet odotuksia ja sitä myytiin vain 2.854 kappaletta ennenkuin yritys meni konkurssiin. Nykyään autoja on tiettävästi jäljellä n. 1.500 kappaletta.

Auton hyvästä ideasta huolimatta malli oli tuhoon tuomittu korkean hinnan ja laatuongelmien takia. Erityisesti ongelmia oli lokinsiipiovien kanssa, joiden elektro-pneumaattinen nostojärjestelmä ei aina jaksanut nostaa painavia ovia. SV-1 on toiminut jonkin verran esikuvana myöhemmin myyntiin tulleelle DMC DeLorean -automallille.

Turvallisuus[muokkaa]

Auton nimi SV-1 tulee sanoista "safety vehicle one" (turvallinen auto yksi), joka on melko erikoinen tapa markkinoida autoa 70-luvun polttoainekriisiaikoina. Autossa on sisäänrakennettu turvakehikko, 5 mph:n (8 km/h) törmäyksen kestävät puskurit ja sivupuskurit. Autoissa ei ole tupakansytyttimiä tai tuhkakuppeja, koska Bricklin uskoi tupakoinnin ajamisen aikana olevan vaaratekijä. Kori on tehty lasikuidusta ja akryylistä.

Tekniikka[muokkaa]

Edessä on erillisjousitus A-tukivarsin ja kierrejousin, takana on vanhanaikaisemmat lehtijouset ja jäykkä taka-akseli. Ensimmäisenä vuotena valmistettiin 137 kappaletta autoja nelivaihteisella manuaalivaihteistolla, kaikki myöhemmin valmistetut mallit on varustettu automaattivaihteistolla.

Moottorit[muokkaa]

  • 5.8 (5752 cm3), teho 130 kW (175 hv), vääntö 388 Nm (Ford Windsor) (1975–1976)
  • 5.9 (5899 cm3) (AMC) - (1974)

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 4540 mm
  • Leveys: 1720 mm
  • Korkeus: 1230 mm
  • Akseliväli: 2440 mm
  • Omamassa: 1573 kg

Lähteet[muokkaa]

  1. Tuulilasi 6/2017